Kuinka paljon toisten ihmisten tunteita pitäisi ymmärtää?
Onko oletus se, että niitä ymmärretään sen verran mitä toinen kertoo itsestään vai että toisen ilmeistä ja eleistä pitäisi osata lukea jonkin verran? Ja mikä on se jokin verran?
Vai kuuluuko toisen tunteita miettiä omien tuntemusten kautta eli " tee toisille se mitä haluaisit itsellesi tehtävän"?
Vai luetaanko toisten tuntemuksia vain yleisten normien perusteella, että mikä sattuu olemaan eniten normaalia toimintaa niin sen mukaan mennään vaikka pieni ääni sisällä sanosi jotain muuta?
Kommentit (34)
Mietit liikaa, ei johda mihinkään, ainakaan hyvään.
Pahin virhe on luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee ja tuntee omien kokemuksiensa kautta. Tottakai kaikki reflektoi oman itsensä ja taustansa kautta, mutta pitää ymmärtää, että se päätelmä voi olla täysin väärä.
Kommunikaatio pitää tapahtua eniten sanallisesti. Se että sanoo vaikka "ei mulla mikään ole" loukkaantunut ilme naamalla on lapsellista käytöstä. Myös se että toinen vastaa automaattisesti "vain sen verran mitä toinen kertoo"- väitteen pohjalta ja tarkoituksellisesti ignooraa kehollisen viestinnän on lapsellista.
Molempien on kasvettava ja kehitettävä kommunikaatiota, lähimmäisenrakkauden nimissä.
Niin paljon kuin kohtuudellisesti kykenee. Hyvä tahto oltava, mutta ei tarkoita että jää märehtimään liikaa.
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?
Vastasin itse normien mukaisesti, koska en kykene lukemaan tunteita ihmisten kasvoilta tai eleistä ja on vaarallista lähteä siihen, että tekisin niin kuin haluaisin, että itselleni tehtäisiin (koska se on todennäköisesti valtavirrasta poikkeavaa).
Ei sinun tarvitse peilata jonkun toisen elämää itsesi kautta kun et ole elänyt sitä toisen elämää. Jopa saman perheen lapsilla on erillaiset elämät ja erillaiset vanhemmat. Vaikka olet paikalla, et ole osa kenenkään sisäistä maailmankuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?
Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?
Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.
Mikä tunteista puhumisessa on inhottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?
Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.
Erikoisia nämä ihmiset kun ei ymmärrä teoilla rakastamista. Kai pitävät niin etuoikeutettuna itsenään, että pitävät normaalina sitä että ihmiset tekee heidän viihtyvyytensä eteen tekoja. Itse sitten ovat pelkkää puhetta, mutta tosi paikan tullen ei mitään tekoja ole sen todisteeksi.
Toisen tunteita voi yrittää ymmärtää sen kaiken informaation summasta mikä koostuu toisen puheista, teoista, eleistä ja arvomaailmasta sekä yleisestä tiedosta ja kommunikaatiomme syvällisyyden tasosta.
Oletuksia ei kannata ikinä tehdä vähäisen tiedon perusteella. Eikä silloinkaan, kun luulee tietävänsä enemmän. Meillä on niin erilaisia tapoja eri tunteita kokiessamme. Kun on kyse hyvin tutusta ihmisestä, niin tunteiden tulkintakin helpottuu.
Arvostan ihmisiä, ketkä ymmärtää paljon, myös niitä ei niin hyväksyttyjä tai tavallisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.
Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?
Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.
Erikoisia nämä ihmiset kun ei ymmärrä teoilla rakastamista. Kai pitävät niin etuoikeutettuna itsenään, että pitävät normaalina sitä että ihmiset tekee heidän viihtyvyytensä eteen tekoja. Itse sitten ovat pelkkää puhetta, mutta tosi paikan tullen ei mitään tekoja ole sen todisteeksi.
On totta, että rakastaminen pelkillä sanoilla vailla tekoja ei ole rakkautta. Teot ovat se mikä vaikuttaa.
Kuitenkin teoilla rakastavaltakin voisi olla tosi arvokasta kuulla joskus ainakin muutama sana välittämisestä.
Minä arvostan eniten suoraa puhetta. Jos joku tekemisissäni jonkun mielestä menee pieleen, siitä voi sanoa, mietin sitten onko tarvetta korjata/kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan eniten suoraa puhetta. Jos joku tekemisissäni jonkun mielestä menee pieleen, siitä voi sanoa, mietin sitten onko tarvetta korjata/kehittyä.
Tämä.
Sitten arvioin oman itseni kautta. Eli miltä minusta itsestäni tuntuisi samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan eniten suoraa puhetta. Jos joku tekemisissäni jonkun mielestä menee pieleen, siitä voi sanoa, mietin sitten onko tarvetta korjata/kehittyä.
Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka piilovittuilevat ja yrittävät kertoa kiertoilmauksilla kaikki mikä heitä vaikka ärsyttää?
Jos joku loukkaantuu sinulle, ja huomaat että hän käyttäytyy oudosti, otatko asian puheeksi vai oletko miettimättä asiaa mikäli toinen ei kerro suoraan mistä on kyse?
Puhtaita tunteita ovat nämä:
-Rakkaus-
-Viha
-Ilo
- Suru
Kauna, kateus, katkeruus yms. eivät edes ole tunteita.
up