Lue keskustelun säännöt.
Kirjan kirjoittajat - oma kirja valmiiksi vuonna 2023
Perustan tämän ketjun vertaistueksi kaikille, joilla on mielessään jotain, mistä voisi tulla kirja tai muu kokonainen teos. Se voi olla vasta ajatus tai melkein valmis, ei väliä. Omaan käyttöön tai julkaistavaksi. Gradun, opinnäytetyön ja väitöskirjan kirjoittajat myös tervetulleita. Jos kirjoitat mitä vaan ja haluat nähdä sen valmiina vuonna 2023, tervetuloa mukaan.
Omasta projektista saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jaetaan haasteet ja onnistumiset ja annetaan vinkkejä toisillemme.
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku tehdä listan mitä sanoja tai käsitteitä ei enää saa käyttää. Muuten kirjaani ei ikinä julkaista.
Siis tarkoitatko tällaisia:
sukupuolielimet on sukuelimet (koska elimet ei määrittele sukupuolta mutta sukua niillä silti jatketaanPeople of colour (tälle on Suomessa paljonkin epäkorrekteja ilmauksia) on rodullistettu
Usein näkee sanaa kuuro, mutta se on aika tympeä. Käytä vaikka viittomakielinen.Tossa pari tärppiä sulle.😅
Kerrotko miksi alapeukku? Tahdon ymmärtää!
En ole tuo jolta kysyt, mutta minusta on toivoton tehtävä yrittää erottaa toisistaan biologinen sukupuoli ja sukuelimet. Ne liittyvät tiiviisti yhteen tässä suvunjatkamisprosessissa. Imaginaarisilla sukupuolilla eli gendereillä ei siitetä eikä tulla raskaaksi.
Ei tarvitse sanoa "biologinen sukupuoli", sillä sukupuoli on vain ja ainoastaan biologiaan liittyvä käsite.
Ei siis tarvitse myöskään ajatella mainitsemaasi tehtävää, saati mielikuvitusbiologiaa.
Miltä sukupuoli tuntuu, on puhtaasti psykologinen asia; sitä voi boostata eri tavoin (esim. kemiallisesti), mutta se ei muuta lähtökohtaa: sitä, että seksuaalisesti lisääntyvä laji on "dimorfinen". Toki tämä erikoistuminen voi jo kehityksellisesti olla erivahvuista. Molemmat muodot samassa yksilössä ovat mahdollisia vain, jos yksilö on kaksineuvoinen, ja pystyy hedelmöittämään itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa katsoa noita videoita?
Kirjoitusneuvoja henkilöiltä jotka ei viitsi edes kirjoittaa niitä?
Henkilöille jotka kuvittelee kirjoittavansa mutta eivät jaksa edes lukea?
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa katsoa noita videoita?
Kirjoitusneuvoja henkilöiltä jotka ei viitsi edes kirjoittaa niitä?
Henkilöille jotka kuvittelee kirjoittavansa mutta eivät jaksa edes lukea?
Lopeta videoista valittaminen, ole hyvä - emme tarvitse kysymääsi tietoa.
"häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä" (424) - onko kyse masokismista, uhmasta, vain suuruusfantasiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinäkin ongelma: liian laiska toteuttamaan häpeää...
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.
ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta muistuttaa, periaatteessa, myös Parkinsonin tautia. Siinäkin potilas voi ehkä tempautua toimintaan, johon oma-aloitteinen ryhtyminen olisi mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää.
Kirja olisi valmiina, mutta vain päässäni.
Se pitäisi saada puserrettua paperille, sillä en muuten saa kunnon tekstiä aikaan. Ja jos kirjoitan ensin paperille, se pitäisi sitten vielä jaksaa kirjoittaa doc-tiedostoksi.Ja laiskottaa liikaa.
En taida olla kirjailija-ainesta.Intohimon puute on ihmiskunnan rappio.
"The most important ingredient [for a biologist] is a fascination with the wonders of living creatures. And this stays with most biologists for their entire life.They never lose the excitement of scientific discovery ... nor the love of chasing after new ideas, new insights, new organisms."
Ernst Mayr
Minuakin kiehtoisi oman kirjan kirjoittaminen. Nuorena kirjoitin koulussa hyviä aineita ja luin satoja kirjoja. Kirjoitin myös tuhansia kirjeitä. Eihän näitä tietenkään voi kirjan kirjoittamiseen verrata. Nyt keski-ikäisenä en enää jaksa lukea kirjoja, taito ja keskittymiskyky tuhoutuivat hulluina työvuosina. Nyt taas alkanut haaveilemaan kirjoittamisesta. Mutta miksi se oman tekstin lukeminen hävettää? En voisi kuvitellakaan että julkaisisin lyhyttäkään tekstiä missään, ainakaan omalla nimellä. Miten tuosta pääsee yli että edes alkaa kokeilla kirjoittamista? Onko toivoakaan onnistua edes välttävästi kun ei itse lue kirjoja eikä ole perehtynyt esim. tyylilajeihin? Heitänkö haaveen roskakoriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MNyt taas alkanut haaveilemaan kirjoittamisesta. Mutta miksi se oman tekstin lukeminen hävettää? En voisi kuvitellakaan että julkaisisin lyhyttäkään tekstiä missään, ainakaan omalla nimellä. Miten tuosta pääsee yli että edes alkaa kokeilla kirjoittamista?
Monilla varmaan kariutuu kirjoitushaaveet tuohon, kun heti ajattevat julkaisemista. Ne, jotka todella haluavat kirjoittaa, kirjoittavat kokoajan pöytälaatikkoon.
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Jaksaa, jos näkee hyvän idean huonon esitystavan vankina.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiehtoisi oman kirjan kirjoittaminen. Nuorena kirjoitin koulussa hyviä aineita ja luin satoja kirjoja. Kirjoitin myös tuhansia kirjeitä. Eihän näitä tietenkään voi kirjan kirjoittamiseen verrata. Nyt keski-ikäisenä en enää jaksa lukea kirjoja, taito ja keskittymiskyky tuhoutuivat hulluina työvuosina. Nyt taas alkanut haaveilemaan kirjoittamisesta. Mutta miksi se oman tekstin lukeminen hävettää? En voisi kuvitellakaan että julkaisisin lyhyttäkään tekstiä missään, ainakaan omalla nimellä. Miten tuosta pääsee yli että edes alkaa kokeilla kirjoittamista? Onko toivoakaan onnistua edes välttävästi kun ei itse lue kirjoja eikä ole perehtynyt esim. tyylilajeihin? Heitänkö haaveen roskakoriin?
Olet saanut ohjeita, mutta ignooraat ne, ja jauhaat häpeästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko toivoakaan onnistua edes välttävästi
Onnistua missä, tarkalleen ottaen? Ja mitä välttäen?
Päätön kirjoitti:
Mietin, että voisin ehkä...kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos...Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä.
(lainaus lyhennetty)
Tarvitset "luvan" perversioiden vapauttamiseen - sanataideryhmä olisi hyvä "syyllinen"?
Päätön kirjoitti:
Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla...edes googletella erikoisempia kysymyksiä
Fobiaan vetoaminen suojelee autenttisuuttasi: sinun ei tarvitse tarkistaa asioita tai tehdä kriittistä ajattelua, kun voit uskalluksen puutteen nojalla säilyttää perversiosi.
Miksi ei, jos se sinua jotenkin auttaa?
Täysin epäselväksi on tosin jäänyt, mihin haaveesi perustuu. Nyt kun tiedät MITÄ kirjoittaisit - ja oletan sinun olevan sama kirjoittaja, kuin se joka puhuu kuvainnollisesti "valmiista kirjasta päässä", kirjoitustaidottomuudesta, voimakkaasta häpeästä, sekä laiskuudesta - olisi korkea aika miettiä, MIKSI.
Älä vaan etene seuraavaan vaiheeseen, MITEN, ellet pysty vastaamaan kysymykseen MIKSI. Vastaa siihen tässä ketjussa, niin jatketaan asiaasi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta muistuttaa, periaatteessa, myös Parkinsonin tautia. Siinäkin potilas voi ehkä tempautua toimintaan, johon oma-aloitteinen ryhtyminen olisi mahdotonta.
Mutta he sentään saavat jonkin järjellisen toiminnan aikaiseksi. Tästä ketjun "robotista" ei tiedä.
Robotin kirja valmistui - omassa päässä.
Ai niin, se on päätön...
Olen vuosien aikana nähnyt useita yhden kirjan kirjoittajia, jotka ovat painattaneet sen omakustanteena. Kun eivät ole saaneet sitä kaupaksi, ovat ryhtyneet myymään esim. kauppakeskusten auloissa. Säälittävää.
Miksi ihmeessä muut olisivat jonkun tavallisen (omasta mielestään erikoisen) ihmisen elämäkerrasta kiinnostunut? Aina voi kirjoittaa, se selventää omia ajatuksia. Kirjan painattaminen on lähinnä hulluutta, suuruudenhulluutta. Herätkää todellisuuteen!
Ajattelin tehdä myös kirjan. ChatGPT:llä tein juonen, henkilöhahmot, lukurakenteet jne. Nyt pitäisi vaan kirjoittaa tarina valmiin suunnitelman ympärille. Aikaa muuten meni tuohon alkutyöhön huikeat 2 tuntia.
Ei tarvitse sanoa "biologinen sukupuoli", sillä sukupuoli on vain ja ainoastaan biologiaan liittyvä käsite.
Ei siis tarvitse myöskään ajatella mainitsemaasi tehtävää, saati mielikuvitusbiologiaa.