Lue keskustelun säännöt.
Kirjan kirjoittajat - oma kirja valmiiksi vuonna 2023
Perustan tämän ketjun vertaistueksi kaikille, joilla on mielessään jotain, mistä voisi tulla kirja tai muu kokonainen teos. Se voi olla vasta ajatus tai melkein valmis, ei väliä. Omaan käyttöön tai julkaistavaksi. Gradun, opinnäytetyön ja väitöskirjan kirjoittajat myös tervetulleita. Jos kirjoitat mitä vaan ja haluat nähdä sen valmiina vuonna 2023, tervetuloa mukaan.
Omasta projektista saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jaetaan haasteet ja onnistumiset ja annetaan vinkkejä toisillemme.
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosien aikana nähnyt useita yhden kirjan kirjoittajia, jotka ovat painattaneet sen omakustanteena. Kun eivät ole saaneet sitä kaupaksi, ovat ryhtyneet myymään esim. kauppakeskusten auloissa. Säälittävää.
Miksi ihmeessä muut olisivat jonkun tavallisen (omasta mielestään erikoisen) ihmisen elämäkerrasta kiinnostunut? Aina voi kirjoittaa, se selventää omia ajatuksia. Kirjan painattaminen on lähinnä hulluutta, suuruudenhulluutta. Herätkää todellisuuteen!
Kirjoja on maailmassa ihan liikaa. Johonkin aikaan niitä poltettiin toreilla tuhansittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Anna hyvälle oikolukijalle. Täs siul o sellanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Anna hyvälle oikolukijalle. Täs siul o sellanen.
Miten sinuun saa yhteyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Anna hyvälle oikolukijalle. Täs siul o sellanen.
Tarkoitat varmaan editoijalle? Oikolukuhan on pelkkää kirjakielentarkistusta, ja käsikirjoituksen täytyy olla kirjoittajan puolelta valmis oikolukuvaiheessa.
Kuulostaa siltä, että avun kysyjä tarvitsisi paremminkin editoijaa, joka muokkaa tekstiä enemmän kuin oikolukija, yleensä yhteistyössä kirjoittajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, loputon työ. Miksi teen tätä?
Sinun täytyy itse pystyä vastaamaan tuohon kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa tekstin muokkaamista moneen kertaan? Uuden luominen oli se helppo vaihe.
Anna hyvälle oikolukijalle. Täs siul o sellanen.
Miten sinuun saa yhteyden?
"Siul o" oikoo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas"
Ajattelin tuota kirjan ensi lauseeksi. Mitäs porukka tuumaa?
Jatko hmmm..
Kerro toki maailmalle, jos luulet tuntevasi Jumalan - uskon, että saisit miljoonatienestit.
Hourulat on täynnä, noita. (Hieno lause, saa käyttää. T. ammattikirjailija).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaa kirjoittelen, Kotipizzan arvokkuudesta pyöristyen!
Sipilän Juha sopeutumis rahaa nostaa, mutta meitsi se vaan kirjoittelee!
Muita joiden pitää, hiukset joka päivä pestä? Onneks ei pidä vaan voi vaan keskittyy kirjotteluun!
Yksi haaste on tiivistää yli 50 vuoden jutut reiluun sataan sivuun. Pitäisi kai ennemmin kirjoittaa trilogia tai jotain.
Pitäisi olla melkein jotain Taru sormusten herraa, ennen kuin porukka kiinnostuu tuhatsivuisesta eepoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas"
Ajattelin tuota kirjan ensi lauseeksi. Mitäs porukka tuumaa?
Jatko hmmm..
Kerro toki maailmalle, jos luulet tuntevasi Jumalan - uskon, että saisit miljoonatienestit.
Hourulat on täynnä, noita. (Hieno lause, saa käyttää. T. ammattikirjailija).
Ammattikirjailija kirjoittelee noidalle. (Kritiikki käyttöoikeus samalla = "älä vastaa, noita.")
Luultavasti yrittää omia aiheen itselleen. Pelkää, että joku ehtii ensin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi haaste on tiivistää yli 50 vuoden jutut reiluun sataan sivuun. Pitäisi kai ennemmin kirjoittaa trilogia tai jotain.
Pitäisi olla melkein jotain Taru sormusten herraa, ennen kuin porukka kiinnostuu tuhatsivuisesta eepoksesta.
Minä laajennan 16 vuoden jutut epäreiluun 80:een kappaleeseen. Tietokoneeni ei kestä koko materiaalin käsittelyä yhtenä tiedostona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun projekti meni tältä vuodelta puihin. Tuli niin paljon muuta työtä syksyksi, että ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua.
No. Ensi vuonna sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun projekti meni tältä vuodelta puihin. Tuli niin paljon muuta työtä syksyksi, että ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua.
No. Ensi vuonna sitten.
Tänään myrsky voi kaataa puut.
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.
Voiko hän olla Satutäti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun projekti meni tältä vuodelta puihin. Tuli niin paljon muuta työtä syksyksi, että ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua.
No. Ensi vuonna sitten.
Tänään myrsky voi kaataa puut.
Tuli niin paljon lisää trollaus-aihioita, että projekti lykkäytyy. (Tai kiipeää/joutuu/pääsee puihin, jos asiaa tykkää siten ajatella.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.Voiko hän olla Satutäti?
Hänen trollauksistaan saisi vaikka kirjan, KUNHAN se ei sisältäisi itse Satutädin kirjoituksia, koska niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden tai ainakaan tervepäisyyden kanssa; korkeintaan fiktiivisenä, esimerkkinä siitä, kuinka kirjoittajat saatiin huijattua tuottamaan hänelle sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätön kirjoitti:
Haaveilin lapsena kirjan kirjoittamisesta ja kerroin päässäni tarinoita, jotka heijastelivat lukemiani kirjoja ja katsomiani sarjoja/elokuvia.
Haluaisin ehkä vieläkin kirjoittaa, mutta tarina ei vaan tule. Ei ole mitään sanottavaa. Eikä pää synnytä hahmojakaan, joita voisi heitellä kirjallisilla pallosalamilla ja miettiä, mitä ne tekevät ja ottaa siitä inspiraatiota.
Eräs idea olisi puhaltaa uusi henki yhteen noista lapsuuden maailmoista. Se oli silloin kirja, jonka olisin halunnut lukea, mutta jonka kaltaisia ei ollut kuin muutama. Niitä alkoi tulla lisää, kun olin jo kasvamassa ulos nuortenkirjoista, mutta ei varmaan nytkään paljon.
Ei minun mitään tarvitse julkaista, mutta jos saan ikinä kertomuksen valmiiksi, voisin kyllä jakaa sen muillekin.
Miksi ehkä haluat kirjoittaa?
Tämä onkin hyvä kysymys. Lapsuudessa siihen liittyi ehkä halu osallistua muullakin tavalla kuin lukemalla tarinoiden tekemiseen. Ja minulla oli itsellänikin vilkkaita mielikuvitusseikkailuja.
Nyt se on ehkä osittain nostalgiaa lapsuuden haaveita kohtaan. Toinen seikka on halu jättää edes jokin jälki maailmaan, kun itse on varsin mitätön olento. Kumpikaan näistä syistä ei kuitenkaan ole kovin kantava syy.
Mietin, että voisin ehkä katsoa, onko syksyllä kansalaisopistolla sanataideryhmää. Ehkä pato murtuu, jos sanat pakotetaan ulos vaikka sitten kauppareissusta kertomalla. Harmi, että sellainen humoristinen ja kotoisa pakinointi ei ole minulle luontainen tyylilaji.
Eräs rajoittava seikka on myös nolostuminen omista mieltymyksistä. En mä kehtaa. En voi. Ei kukaan kirjoita näin lapsellista. Tai näin hullua. Taustatutkimuskin on vaikeaa, jos ei uskalla kysyä tai edes googletella erikoisempia kysymyksiä, vaikka kukaan ei lue sivuhistoriaani. Että tällaisistajutuistakin pitää päästä yli.
En viitsi edes murehtia, osaanko kirjoittaa luettavaa proosaa. Se on myöhempi murhe.
Sinun vertaaminen "(ro)bottiin"/ChatGPT oli vitsi, sen sijaan oikeasti mietityttää, millaiset ongelmat ovat luonteesi taustalla. Millainen kasvuympäristö aiheuttaa noin voimakasta inkoherenttiutta... jossa häpeä ja laiskuus toteuttaa häpeä vuorottelee. Jos oikein tulkitsen.
Voisiko kaltaisesi ihmisjoukko kuitenkin löytää siitä siitä jotain merkityksellistä? Voisiko heikkoutesi olla vahvuutesi?
Muutenhan toiveesi näyttäytyy niin epärealistisena - ja tosiaan päättömänä, sana jota käytit nimimerkkinäsi - että ei voi kuin ihmetellä, mihin kirjoituksillasi täällä foorumilla pyrit tai mitä tyydytystä niistä saat. Kielenkäyttösi on outoa, ja mikä oudointa, kirjoituksestasi puuttuu ns. punainen lanka.
Kirjoitit, että olit lapsena hyvä JATKAMAAN tarinoita, siitä tulee mieleen "puheen ohjautuminen merkitysyhteyksien pohjalta" (Skitsofreniapotilaan hajanainen puhe - tarjoaako kielitiede apua ymmärtämiseen?
https://www.duodecimlehti.fi/duo13288 ) - voisiko tämä tosiaan olla vahvuutesi. Älä nyt sitä häpeä.Voiko hän olla Satutäti?
Hänen trollauksistaan saisi vaikka kirjan, KUNHAN se ei sisältäisi itse Satutädin kirjoituksia, koska niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden tai ainakaan tervepäisyyden kanssa; korkeintaan fiktiivisenä, esimerkkinä siitä, kuinka kirjoittajat saatiin huijattua tuottamaan hänelle sisältöä.
Tähän saisi mehevän otsikon...
Vaikka saatkin kirjoitettua keskinkertaisen kirjan, omasta mielestäsi merkkiteoksen, seuraavaksi on vastassa seinä. Suuret kustantamot eivät ota kustannettavaakseen tuntemattomien kirjoittajien kirjoja. Heikoilla ja keskinkertaisilla kirjoittajilla on siis vaihtoehtona omakustanne. Pieni kirjapaino painaa pienehkön määrän kirjoja jotka sinun on kaikki itse maksettava. Todennäköisesti suuri osa kirjoista jää sinulle, sillä niitten myyminen tai lahjoittaminen on vaikeaa. Toinen vaihtoehto on Books on Demand-palvelu, jossa kirjoja painetaan tarpeen mukaan ja kirjoittaja maksaa jälleen melkein kaiken. Tämäkään palvelu ei tuo valitettavasti kirjalle näkyvyyttä.
Huhhuh, loputon työ. Miksi teen tätä?