Onko ok jättää (liian vilkas) 5-vuotias pois sukujuhlista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ylivilkkaita vammaisia lapsia tuntuu olevan joka toisella?

Vanhemmille on some ja pelit tärkeämpiä kuin lastenkasvatus.

Nykyisin ymmärretään, että lapsi ei ole huonokäytöksinen tahallaan vaan siksi, että on nepsy.

Eivät kaikki nepsyt ole huonokäytöksisiä, eivätkä kaikki huonokäytöksiset nepsyjä.

Tässä puhutaan nepsystä ja kysytään neuvoja. Joku sitten tulee selittämään kuin vanhemmat ovat huonoja kasvattajia ja lapsi vain rajaton ja huonotapainen . Se ei auta vaan pahentaa. Mutta se kai niiden komme työn tarkoitus onkin.

Itselläni on erilainen lapsi. Ei puhu ja istuu hiljaa vieressä tuntikausia. Arvatkaa kuinka paljon saan kommentteja huonosta kasvattamisesta. Mikään erilaisuus ei kelpaa ja aina se on kasvatuksen syy, joidenkin mielestä.

Missä kohtaa ap muka kirjoitti, että lapsi olisi nepsy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ylivilkkaita vammaisia lapsia tuntuu olevan joka toisella?

Vanhemmille on some ja pelit tärkeämpiä kuin lastenkasvatus.

Nykyisin ymmärretään, että lapsi ei ole huonokäytöksinen tahallaan vaan siksi, että on nepsy.

Eivät kaikki nepsyt ole huonokäytöksisiä, eivätkä kaikki huonokäytöksiset nepsyjä.

Tässä puhutaan nepsystä ja kysytään neuvoja. Joku sitten tulee selittämään kuin vanhemmat ovat huonoja kasvattajia ja lapsi vain rajaton ja huonotapainen . Se ei auta vaan pahentaa. Mutta se kai niiden komme työn tarkoitus onkin.

Itselläni on erilainen lapsi. Ei puhu ja istuu hiljaa vieressä tuntikausia. Arvatkaa kuinka paljon saan kommentteja huonosta kasvattamisesta. Mikään erilaisuus ei kelpaa ja aina se on kasvatuksen syy, joidenkin mielestä.

Missä kohtaa ap muka kirjoitti, että lapsi olisi nepsy?

Tutkimukset käynnissä. Ei niitä helposti aloiteta. Varsinkaan alle kouluikäisille. Kyllä siinä on sitä ennen ollut monen ammattilaisen näkemys esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ylivilkkaita vammaisia lapsia tuntuu olevan joka toisella?

Vanhemmille on some ja pelit tärkeämpiä kuin lastenkasvatus.

Nykyisin ymmärretään, että lapsi ei ole huonokäytöksinen tahallaan vaan siksi, että on nepsy.

Eivät kaikki nepsyt ole huonokäytöksisiä, eivätkä kaikki huonokäytöksiset nepsyjä.

Tässä puhutaan nepsystä ja kysytään neuvoja. Joku sitten tulee selittämään kuin vanhemmat ovat huonoja kasvattajia ja lapsi vain rajaton ja huonotapainen . Se ei auta vaan pahentaa. Mutta se kai niiden komme työn tarkoitus onkin.

Itselläni on erilainen lapsi. Ei puhu ja istuu hiljaa vieressä tuntikausia. Arvatkaa kuinka paljon saan kommentteja huonosta kasvattamisesta. Mikään erilaisuus ei kelpaa ja aina se on kasvatuksen syy, joidenkin mielestä.

Missä kohtaa ap muka kirjoitti, että lapsi olisi nepsy?

Tutkimukset käynnissä. Ei niitä helposti aloiteta. Varsinkaan alle kouluikäisille. Kyllä siinä on sitä ennen ollut monen ammattilaisen näkemys esillä.

Onko tutkimus sama asia kuin nepsytutkimus?

Vierailija kirjoitti:

On ok ja olen jättänytkin.

Neljästä lapsesta kahdella autismia ja toisella lisäksi adhd.

Olen jättänyt kotiin.

Pari kertaa kun jätin superkivasta menosta kotiin (en yksin) niin käytöstavat löytyi kummasti.

Kauppaperseilyt loppui kun en ottanut enää kauppaan mukaan ollenkaan tai jos otin ja huono käytös alkoi niin kärryssä olevat tavarat paikoilleen tai kauppareissu keskeytyy siihen ja kassan kautta kotiin, lapsi jää kotiin ja itse menin takaisin kauppaan tekemään ostokset loppuun.

Erityislapsen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaan siksi että on erityinen.

Tiettyyn ikään kun tulee niin alkaa hekin ymmärtää syy->seuraussuhteita.

Syyksi kertoisin sen ettei osaa käyttäytyä ja siksi joutuu jäämään kotiin.

Vaikka kuinka lupaa käyttäytyä niin en ottaisi mukaan. Sen jälkeen harjoiteltaisiin pienillä jutuilla sitä kuinka käyttäydytään julkisillä paikoilla ja muiden ihmisten läsnäollessa. Huono käytös alkaa niin homma seis ja lapsi saman tien kotiin/hoitoon ja muut menee takaisin.

Kuulostaa julmalta mutta jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin huonoon käytökseen että en jaksanut tuntea enää sympatiaa huonoa käytöstä kohtaan.

Nyt on fiksut lapset (teinejä jo) jotka osaa käyttäytyä eikä erityisyyttä huomaa juurikaan missään.

Kiitos sinulle! Tuot vielä uskoa Suomen kansalle. Ihanaa lukea tälläistä, jossa pidetään nepsyille kuria.

Itse mietin sitä, että mitähän siitä olisi tullut jos ei itsellä olisi lapsena ollut kuria ja rajoja. ADHD diagnosoitiin 90-luvulla minulle, tytölle. Voitte siis kuvitella, että millainen tapaus olen ollut. Vanhemmat eivät silti ikinä lakanneet kasvattamasta. koulussa olin omituisuus ja yksinäinen, mutta ymmärsin, että se ei ole paikka, jossa saan touhuta mitä haluan ja milloin haluan tai muita lapsia ei saa kiusata. Olkoon mikä kirjainyhdistelmä tahansa niin lapsi täytyy kasvattaa. Varsinkin adhd-tapauksilla se on erittäin tarpeellista. Käytöstavat eivät tule kuten normaaleilla lapsilla, vaan siinä täytyy asettaa hyvin tiukat raamit miten tehdään.

On ok myös rankaista huonosta käytöksestä ja siitä pahasta mielestähän se lapsi oppii, että ei ole ok. Jos joku olisi mulle alkanut puhelemaan, että jotain ei saa tehdä niin kuvitteletteko oikeesti, että olisin kuunnellut sanaakaan? En kuuntele edelleenkään. Mun tekemiset täytyy keskeyttää, välillä ihan fyysisesti ja oikeasti vaatia se kontakti. Ei mun keskittymiskyky riitä siihen, että jos olisi käsi vesilasissa ja joku juttelee vieressä, että nyt on huonoa käytöstä ei saa. Se käsi on edelleen siellä vesilasissa ja se on kiinnostavampaa. Seuraava ajatus luultavasti itselläni olisi, että heiluttelen sitä märkää kättä ja nauran. Siitä seuraava on, että otan jalat alle ja lähden tepastelemaan pitkin ja niin päin pois. Ei mua kiinnosta siinä hetkessä, mitä muut ajattelevat. Jonkun täytyy ottaa se käsi fyysisesti sieltä lasista pois ja pakottaa katsomaan silmiin ja sanomaan, että nyt olit typerä ja nolo. Lopeta, istut paikallasi.

Mun päässä on edelleen jatkuva kaaos, ajatuksia tulee ja ajatuksia menee. Se, mikä on pitänyt todella kauan harjoitella on sietää impulsiajatuksia ja kaikkea ei tarvitse tehdä. Vuosien vuosien työ, mutta sen on vanhemmat aloittaneet kasvatusvaiheessa ja tehneet töitä koko mun lapsuuden ja nuoruuden. ADHD tai muut kirjainyhdistelmä lapset ei ole vaaraksi vain itselleen, vaan myös ympäristölleen ja se käytös pitää saada kitkettyä pois. Siinä ei auta lässytys, vaan välillä pitää ihan oikeasti käydä fyysisesti muistuttamassa mikä on oikein ja mikä ei. Toiminto pitää saada lopetettua jos on päässyt alkuun ja rangaistus perään. Vanhemmilla pitää olla silmät selässäkin.

Mikä siinä oikeasti on niin kamalaa, että sille lapselle pitää kurin? Lasuako vanhemmat oikein pelkäävät vai ajattelevatko että lapsi menee kurista rikki?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lähtisi tuossa tilanteessa. Mikäli tiedossa olisi, että lapsi käyttäytyy noin vain siksi, ettei halua lähteä (ehkä tämä koskee vielä vähän vanhempaa lasta), niin sanoisin suoraan, että mulle ei tarvitse pelleillä tai käyttäytyä muuten pikkulapsen tavoin vaan voi sanoa suoraan, ettei halua lähteä ja syyn miksi ei.

Ei sinulle voi. Loukkaantuisit ja suuttuisit totuudesta, ja sitten lapsesi oppii valehtelemaan entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ok ja olen jättänytkin.

Neljästä lapsesta kahdella autismia ja toisella lisäksi adhd.

Olen jättänyt kotiin.

Pari kertaa kun jätin superkivasta menosta kotiin (en yksin) niin käytöstavat löytyi kummasti.

Kauppaperseilyt loppui kun en ottanut enää kauppaan mukaan ollenkaan tai jos otin ja huono käytös alkoi niin kärryssä olevat tavarat paikoilleen tai kauppareissu keskeytyy siihen ja kassan kautta kotiin, lapsi jää kotiin ja itse menin takaisin kauppaan tekemään ostokset loppuun.

Erityislapsen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaan siksi että on erityinen.

Tiettyyn ikään kun tulee niin alkaa hekin ymmärtää syy->seuraussuhteita.

Syyksi kertoisin sen ettei osaa käyttäytyä ja siksi joutuu jäämään kotiin.

Vaikka kuinka lupaa käyttäytyä niin en ottaisi mukaan. Sen jälkeen harjoiteltaisiin pienillä jutuilla sitä kuinka käyttäydytään julkisillä paikoilla ja muiden ihmisten läsnäollessa. Huono käytös alkaa niin homma seis ja lapsi saman tien kotiin/hoitoon ja muut menee takaisin.

Kuulostaa julmalta mutta jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin huonoon käytökseen että en jaksanut tuntea enää sympatiaa huonoa käytöstä kohtaan.

Nyt on fiksut lapset (teinejä jo) jotka osaa käyttäytyä eikä erityisyyttä huomaa juurikaan missään.

Kiitos sinulle! Tuot vielä uskoa Suomen kansalle. Ihanaa lukea tälläistä, jossa pidetään nepsyille kuria.

Itse mietin sitä, että mitähän siitä olisi tullut jos ei itsellä olisi lapsena ollut kuria ja rajoja. ADHD diagnosoitiin 90-luvulla minulle, tytölle. Voitte siis kuvitella, että millainen tapaus olen ollut. Vanhemmat eivät silti ikinä lakanneet kasvattamasta. koulussa olin omituisuus ja yksinäinen, mutta ymmärsin, että se ei ole paikka, jossa saan touhuta mitä haluan ja milloin haluan tai muita lapsia ei saa kiusata. Olkoon mikä kirjainyhdistelmä tahansa niin lapsi täytyy kasvattaa. Varsinkin adhd-tapauksilla se on erittäin tarpeellista. Käytöstavat eivät tule kuten normaaleilla lapsilla, vaan siinä täytyy asettaa hyvin tiukat raamit miten tehdään.

On ok myös rankaista huonosta käytöksestä ja siitä pahasta mielestähän se lapsi oppii, että ei ole ok. Jos joku olisi mulle alkanut puhelemaan, että jotain ei saa tehdä niin kuvitteletteko oikeesti, että olisin kuunnellut sanaakaan? En kuuntele edelleenkään. Mun tekemiset täytyy keskeyttää, välillä ihan fyysisesti ja oikeasti vaatia se kontakti. Ei mun keskittymiskyky riitä siihen, että jos olisi käsi vesilasissa ja joku juttelee vieressä, että nyt on huonoa käytöstä ei saa. Se käsi on edelleen siellä vesilasissa ja se on kiinnostavampaa. Seuraava ajatus luultavasti itselläni olisi, että heiluttelen sitä märkää kättä ja nauran. Siitä seuraava on, että otan jalat alle ja lähden tepastelemaan pitkin ja niin päin pois. Ei mua kiinnosta siinä hetkessä, mitä muut ajattelevat. Jonkun täytyy ottaa se käsi fyysisesti sieltä lasista pois ja pakottaa katsomaan silmiin ja sanomaan, että nyt olit typerä ja nolo. Lopeta, istut paikallasi.

Mun päässä on edelleen jatkuva kaaos, ajatuksia tulee ja ajatuksia menee. Se, mikä on pitänyt todella kauan harjoitella on sietää impulsiajatuksia ja kaikkea ei tarvitse tehdä. Vuosien vuosien työ, mutta sen on vanhemmat aloittaneet kasvatusvaiheessa ja tehneet töitä koko mun lapsuuden ja nuoruuden. ADHD tai muut kirjainyhdistelmä lapset ei ole vaaraksi vain itselleen, vaan myös ympäristölleen ja se käytös pitää saada kitkettyä pois. Siinä ei auta lässytys, vaan välillä pitää ihan oikeasti käydä fyysisesti muistuttamassa mikä on oikein ja mikä ei. Toiminto pitää saada lopetettua jos on päässyt alkuun ja rangaistus perään. Vanhemmilla pitää olla silmät selässäkin.

Kuria voi tietenkin pitää, mutta ehkä ei kannata aloittaa sen pitämistä sukujuhlissa, jos ei aiemmin ole pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos minun vilkas lapseni ei voi tulla sukujuhliin niin en lähtisi minäkään. Lasta ei voi eristää suvusta millään perusteella. Häntä todnäk eristetään jo muutenkin niin että hän tuntee itsensä ihan kummajaiseksi mikä vaikuttaa todella paljon hänen itsetuntoonsa.

Lue nyt hitto koko aloitus: Ei tuo ole vilkas vaan häirikkö! Ei tietenkään tarvitse ottaa sukujuhliin mukaan! Minä jo sukujuhlien emäntänä käännyttäisin ovelta jos tuntisin tapauksen, tai sanoisin vanhemmille: Yksikin häiriö ja te lähdette kaikki, onko selvä?

En ymmärrä näitä kommentteja että ylivilkkaan lapsen pitää päästä mukaan kaikkiin sukujuhliin jotta hän ei koe itseänsä eristetyksi. Siis ettekö te ikinä käy missään ilman lapsianne? Lapset mukaan lapsettomiin häihin? Itse olen toiminut tilanteen mukaan riippuen tapahtuman luonteesta ja lapsen iästä. Joskus jätetty kotiin lapsenvahdin kanssa. Ei lapsen tarvitse tuntea itseään eristetyksi tai poissuljetuksi. Ei sille 3-6v lapselle edes tarvitse kertoa että nyt ollaan menossa Martta-tädin luokse ja sinä et pääse mukaan. Sanotaan että tänään tulee lapsenvahti Maija kun isi ja äiti ei ole illalla / päivällä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Itse parhaiten tiedät oman perheesi ja sukusi. Mä ottaisin meidän ylivilkkaan lapsen mukaan ihan siksi, että tiedän että sukulaiset kuitenkin haluavat nähdä lapsia.

Oletko varma että sukulaiset haluavat nähdä ylivilkkaita lapsia sukutapaamisessa? Itse en halua kotiini lapsia jotka heittelevät perunoita ympäriinsä, riehuvat, kiljuvat ja kiusaavat koiraani. Menen mielelläni kylään ylivilkkaan lapsen kotiin. Siellä lapsi on vanhempiensa ongelma eikä minun.

Vierailija kirjoitti:

Joo toki mutta silloin lapsi oppii että ei kelpaa ja on huonompi, vain muut pääsee

Osttaisin mukaan mutta vartioisimme lasta miehen kanssa. Emme jättäisi yksin yhtään.

Ja joo Meillä on adhd lapsi.

Lapselle voi sanoa aivan ystävällisesti, että tulet sitten mukaan kunhan olet vähän kasvanut ja jaksat olla mukana paremmin. Tämähän on totuus tämän asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toki mutta silloin lapsi oppii että ei kelpaa ja on huonompi, vain muut pääsee

Osttaisin mukaan mutta vartioisimme lasta miehen kanssa. Emme jättäisi yksin yhtään.

Ja joo Meillä on adhd lapsi.

Häh, sehän on huonompi jos ei osaa käyttäytyä. Miksi totuutta pitää piilotella lapselta?

Puhutaan nyt viisivuotiaasta! Hän vasta opettelee, mikä on ok ja mikä ei, ja selvästi hänelle ei ole tarpeeksi painokkaasti näitä kerrottu! Ei ole lapsen vika, jos ei osaa olla ihmisten ilmoilla kunnolla. Ja totuutta ei tarvitse kertoa, jää vaan sairaita päähänpinttymiä, jotka seuraavat aikuisuuteen. Veljeni sattui syntymään keskosena ja hänellä oli vaikea lapsuus, kun liian aikaisin syntyneenä hänellä oli vielä kehitys kesken. Ja sai kuulla koko lapsuuden ajan, miten on tyhmä, ei ymmärrä tai osaa mitään. Hänestä tuli todella epävarma nuori ja nyt aikuisenakin ei osaa nähdä sitä kaikkea, missä on todella hyvä! Ja kaikki nämä itsetunto-ongelmat vain siksi, kun typerät aikuiset sukulaiset jaksoivat muistuttaa niistä joka joulu, isänpäivä, äitienpäivä etc.

Viisivuotias ymmärtää oikein hyvin, että käsiä ei uiteta ruoassa ja sen ikäinen osaa käyttäytyä  nätisti. Ulkopuoliselle tulee aloituksesta mieleen mahdollinen lievä kehitysvamma tai joku tarkkaavaisuushäiriö. Hyvä kuitenkin, jos lasta nyt tutkitaan ja että saisi apua ja tukea pian.

Ei siihen kyllä mitään kehitysvammaa Tao edes tarkkaavuuden häiriötä tarvita, että 5v uittaa kättä lasissa. Ja olen aika montaa 5-vuotiasta kasvattanut ruokapöydän äärellä. Isommatkin tuota tehneet.

-päiväkodin täti

Mielestäni sukujuhlat ovat juhlat joissa suku kohtaa ja niihin tulee myös lapset, silloin vanhemmat pitävät huolen että myös vilkas 5v käyttäytyy eli vuorotellen ollaan ihan iholla, jos ei muu auta, sitten poistutaan toiseen tilaan, jos tulee itkupotkuraivari kun isosetä pitää puhetta.

5v ei ole mikään vauva vaan häneltä voi vaatia jo käytöstapoja ja sitä fairya voi laittaa 5v jo siivoamaan, tuon ikäisen teoilla on jo seurauksia, oli sitten mikä napsunepsykirjainyhdistelmä, jopa kehitysvammaiselta lapselta pitää vaatia toiset huomioivaa käytöstä, jos se ei onnistu, poistutaan paikalta, mutta eristämistä en ymmärrä.

Jättäisin lapsen kotiin, jos haluan seurustella muiden ihmisten kanssa. Jos haluan juosta koko juhlan ajan lapsen perässä, otan hänet mukaan.

Itsellä kokemus autistisesta lapsesta, jonka perässä piti olla herkeämättä... Juhlissa se tarkoitti, että toinen aikuisista oli koko ajan kiinni lapsessa. Ei siinä seurustelu ja syöty rauhassa.

Voi lapsen kanssa harjoitella käyttäytymistä tilanteissa, joissa ollaan liikkeellä perheen kanssa, mutta ei menetä mahdollisuutta seurusteluun läheisten kanssa juhlissa. Laivalla on hyvä harjoitella olemista... Voi vetäytyä omaan hyttiin, kun alkaa mennä liian lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein käytöstapojen puute johtuu vanhemmista, annettu kaikki periksi jne.

Minulla on Asperger lapsi, mutta sinä varmaan saisit käyttäytymään kuin enkeli.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin lapsen kotiin, jos haluan seurustella muiden ihmisten kanssa. Jos haluan juosta koko juhlan ajan lapsen perässä, otan hänet mukaan.

Itsellä kokemus autistisesta lapsesta, jonka perässä piti olla herkeämättä... Juhlissa se tarkoitti, että toinen aikuisista oli koko ajan kiinni lapsessa. Ei siinä seurustelu ja syöty rauhassa.

Voi lapsen kanssa harjoitella käyttäytymistä tilanteissa, joissa ollaan liikkeellä perheen kanssa, mutta ei menetä mahdollisuutta seurusteluun läheisten kanssa juhlissa. Laivalla on hyvä harjoitella olemista... Voi vetäytyä omaan hyttiin, kun alkaa mennä liian lujaa.

Tämä! Jos lapsi on sivan mahdoton epeli niin ei siinä vanhemmat paljon pääse nauttimaan vierailusta, juttelusta ja ruokailusta.

Ap, sinä jätät tuon lapsen hoitajan huomaan ja menet juhliin muiden kanssa ja nautit juhlista. Älä tee tästä liian vaikeaa. Ei lapsi hajoa hoitajan seurassa. Kivoja juhlia! Tiedän tasan, miten hyvä fiilis on, kun ei ole sitä perusjännitystä koko ajan, että mitä lapsi seuraavaksi sekoilee, vaan voi jutella sukulaisten kanssa rauhassa ja kerrankin sisaruksetkin pääsee rauhassa minglaamaan eikä heidänkään tarvitse kaitsea riehujaa.

Mieheni serkulla on nepsy-lapsi, joka tuli ekaa kertaa sukujuhliin ehkä 16-vuotiaana. Tämä ei mitenkään vähentänyt perheen arvostusta, vaan pikemminkin lisäsi sitä, kun olivat hoitaneet aina niin, että lapsi meni hoitoon, ettei kuormitu ja kuormita juhlissa. Lasta saattoi tavata heillä kylässä tai meillä kylässä, mutta sukujuhliin ei tuota lasta koskaan raahattu. Rehellisesti todettiin, että juhlat menevät kaikilta pilalle ja perhe ei pysty yhtään rentoutumaan, jos lapsi olisi paikalla. Lapsi ei kokenut tätä minään syrjimisenä, tietenkään kun ei sitä hänelle sellaisena esitetty. Varsin normaali käytäntö.

Meiltä lähtisi joko kaikki lapset tai sitten vanhemmat keskenään. Kuten moni jo aiemmin todennut, viesti 5-vuotiaalle on karu, jos häntä aletaan jättää kotiin. Se vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan, ja tuollainen negatiivinen palaute saattaa jopa pahentaa ongelmakäytöstä. Jos siis vanhemmilla ei riitä paukkuja vahtia sitä yhtä villikkoa, niin kaikki lapset kotiin.

On ok. Minäkin jätin miehen 38v (liian tyhmä) pois juhlista.