Lue keskustelun säännöt.
Onko ok jättää (liian vilkas) 5-vuotias pois sukujuhlista?
Olemme saaneet kutsun sukujuhliin. Tekisi mieli jättää perheemme viisivuotias pois juhlista (kotiin MLL-hoitajan kanssa). Menisimme vain kahden kouluikäisen kanssa. Syy on se, että viisivuotias on vilkas ja häntä on vaikea saada käyttäytymään asianmukaisesti (neuvolassa tutkimukset meneillään). Onko väärin, jos viisivuotias jätetään pois sukujuhlista? Maija P.s. lapsi siis saattaa esimerkiksi syödessä uittaa käsiä juomalasissa, heittää perunan lattialle ym. Mistä myös päiväkodissa tulee palautetta, että tämä ei normaalia enää tuon ikäiselle. Hoidossa myös juoksee karkuun tai piiloon siirtymätilanteissa. Kotona taas olen esim tänään siivonnut fairya eri paikoista, kun lapsi oli saanut pullon käsiinsä (yleensä pyrin pitämään sen pois ulottuvilta). Jne.jne.
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
On ok ja olen jättänytkin.
Neljästä lapsesta kahdella autismia ja toisella lisäksi adhd.
Olen jättänyt kotiin.
Pari kertaa kun jätin superkivasta menosta kotiin (en yksin) niin käytöstavat löytyi kummasti.Kauppaperseilyt loppui kun en ottanut enää kauppaan mukaan ollenkaan tai jos otin ja huono käytös alkoi niin kärryssä olevat tavarat paikoilleen tai kauppareissu keskeytyy siihen ja kassan kautta kotiin, lapsi jää kotiin ja itse menin takaisin kauppaan tekemään ostokset loppuun.
Erityislapsen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaan siksi että on erityinen.
Tiettyyn ikään kun tulee niin alkaa hekin ymmärtää syy->seuraussuhteita.Syyksi kertoisin sen ettei osaa käyttäytyä ja siksi joutuu jäämään kotiin.
Vaikka kuinka lupaa käyttäytyä niin en ottaisi mukaan. Sen jälkeen harjoiteltaisiin pienillä jutuilla sitä kuinka käyttäydytään julkisillä paikoilla ja muiden ihmisten läsnäollessa. Huono käytös alkaa niin homma seis ja lapsi saman tien kotiin/hoitoon ja muut menee takaisin.Kuulostaa julmalta mutta jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin huonoon käytökseen että en jaksanut tuntea enää sympatiaa huonoa käytöstä kohtaan.
Nyt on fiksut lapset (teinejä jo) jotka osaa käyttäytyä eikä erityisyyttä huomaa juurikaan missään.
Siinä yleensä mennään metsään, ettei diagnoosin jälkeen vaadita enää mitään ja pelätään erityislapsen menevän rikki säännöistä ja kurista. Tai sitten annetaan rauhoitteluun iPad ja iPhone, mikä on aika yleinen käytäntö monissa lapsiperheissä diagnoosiin katsomatta. Sillä lepsuilulla vain pilataan erityisten maine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä ylivilkkaita vammaisia lapsia tuntuu olevan joka toisella?
Vanhemmille on some ja pelit tärkeämpiä kuin lastenkasvatus.
Nykyisin ymmärretään, että lapsi ei ole huonokäytöksinen tahallaan vaan siksi, että on nepsy.
Eivät kaikki nepsyt ole huonokäytöksisiä, eivätkä kaikki huonokäytöksiset nepsyjä.
Ei kaikki kauhukakarat ole erityislapsia. Muistan itse yli 40 vuoden takaa lapsen, joka oli kuin Helvetistä. Oli koko ajan potkimassa minua kyläilyn aikana kunnes isäni hermostui, kun ei puhe auttanut ja heitti pojan järveen vaatteet päällä. Seuraavalla vierailulla oli ihan kiva poika ja taidettiin yhdessä pelatakin korttia sekä sulkapalloa. Nykyään työssäkäyvä mies ja muistelee huumorilla tuota järveen heittämistä. Kertoi, ettei sen kokemuksen jälkeen enää halunnut vaatteet päällä järveen.
Anna se kakara adoptioon. Kuka tuollaista jaksaa kotona katsoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näitä ylivilkkaita vammaisia lapsia tuntuu olevan joka toisella?
Vanhemmille on some ja pelit tärkeämpiä kuin lastenkasvatus.
Nykyisin ymmärretään, että lapsi ei ole huonokäytöksinen tahallaan vaan siksi, että on nepsy.
Eivät kaikki nepsyt ole huonokäytöksisiä, eivätkä kaikki huonokäytöksiset nepsyjä.
Ei kaikki kauhukakarat ole erityislapsia. Muistan itse yli 40 vuoden takaa lapsen, joka oli kuin Helvetistä. Oli koko ajan potkimassa minua kyläilyn aikana kunnes isäni hermostui, kun ei puhe auttanut ja heitti pojan järveen vaatteet päällä. Seuraavalla vierailulla oli ihan kiva poika ja taidettiin yhdessä pelatakin korttia sekä sulkapalloa. Nykyään työssäkäyvä mies ja muistelee huumorilla tuota järveen heittämistä. Kertoi, ettei sen kokemuksen jälkeen enää halunnut vaatteet päällä järveen.
Nykyään tuosta järveen heitostakin tulisi lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok ja olen jättänytkin.
Neljästä lapsesta kahdella autismia ja toisella lisäksi adhd.
Olen jättänyt kotiin.
Pari kertaa kun jätin superkivasta menosta kotiin (en yksin) niin käytöstavat löytyi kummasti.Kauppaperseilyt loppui kun en ottanut enää kauppaan mukaan ollenkaan tai jos otin ja huono käytös alkoi niin kärryssä olevat tavarat paikoilleen tai kauppareissu keskeytyy siihen ja kassan kautta kotiin, lapsi jää kotiin ja itse menin takaisin kauppaan tekemään ostokset loppuun.
Erityislapsen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaan siksi että on erityinen.
Tiettyyn ikään kun tulee niin alkaa hekin ymmärtää syy->seuraussuhteita.Syyksi kertoisin sen ettei osaa käyttäytyä ja siksi joutuu jäämään kotiin.
Vaikka kuinka lupaa käyttäytyä niin en ottaisi mukaan. Sen jälkeen harjoiteltaisiin pienillä jutuilla sitä kuinka käyttäydytään julkisillä paikoilla ja muiden ihmisten läsnäollessa. Huono käytös alkaa niin homma seis ja lapsi saman tien kotiin/hoitoon ja muut menee takaisin.Kuulostaa julmalta mutta jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin huonoon käytökseen että en jaksanut tuntea enää sympatiaa huonoa käytöstä kohtaan.
Nyt on fiksut lapset (teinejä jo) jotka osaa käyttäytyä eikä erityisyyttä huomaa juurikaan missään.
Siinä yleensä mennään metsään, ettei diagnoosin jälkeen vaadita enää mitään ja pelätään erityislapsen menevän rikki säännöistä ja kurista. Tai sitten annetaan rauhoitteluun iPad ja iPhone, mikä on aika yleinen käytäntö monissa lapsiperheissä diagnoosiin katsomatta. Sillä lepsuilulla vain pilataan erityisten maine.
Tämä, siis tämä!!!!! Erityislapset jos ketkä niitä selkeitä rajoja kaipaavat. Ja muistutettakoon nyt vielä ihan varmuuden vuoksi, ettei rajojen asettaminen ole ilkeyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhlat ovat lasten mielestä tylsät. Usein lapsi haluaisi jo kotiin. Ja täällä mietitään, onko epäreilua jättää lapsi kotiin. EI OLE EPÄREILUA.
Ei sukujuhlien tarkoitus olekaan, että lapsi on siellä keskipiste ja hänen pillin mukaan tanssii koko muu seurue. Joskus pitää olla vähän siellä epämukavuusalueella, vaikka tylsistyä hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla ei ole kanttia tehdä itse omaa perhettäsi koskevia ratkaisuja edes näin pienessä asiassa?
Fiksun ihmisen merkki pohdiskella asiaa eri kanteilta. Sun kaltaiset luulevat aina olevansa oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mut jätettiin kun olin 3 vaikka olin kiltti ja rauhallinen, toisaalta innostuttiin hautajaisissa serkun kanssa hippasille kun olin 6 ja serkku 4. Kukaan ei ollut hoksannut meille etukäteen kertoa, miten siellä ollaan, kun olivat tottuneet että olimme kilttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä lähtisi joko kaikki lapset tai sitten vanhemmat keskenään. Kuten moni jo aiemmin todennut, viesti 5-vuotiaalle on karu, jos häntä aletaan jättää kotiin. Se vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan, ja tuollainen negatiivinen palaute saattaa jopa pahentaa ongelmakäytöstä. Jos siis vanhemmilla ei riitä paukkuja vahtia sitä yhtä villikkoa, niin kaikki lapset kotiin.
Typerää rangaista muita lapsia jotka osaavat käyttäytyä, pikkusisaruksensa vuoksi. Olisi heillekin varmaan kiva päästä rauhassa juhlimaan ilman rasittavaa pikkusisarusta.
Juuri tuo on minusta ongelmallista, että käytät sanaa rangaista. Eli siis sitä 5-vuotiasta nepsylasta saa rangaista mielestäsi siitä, että on niin hankala ja veemäinen ihminen. Ainakaan nykytiedon valossa se ei ole oikea tapa kasvattaa lasta. Rangaistuksen tulisi liittyä suoraan johonkin konkreettiseen tekoon, ja seuraamuksen tulisi olla mahdollisimman välitön. Ei niin, että rangaistuksen syynä on lapsen persoona tai hänen nepsy-haasteensa.
Isommat sisarukset voivat hyvin kadota vaikka serkkujen, setien ja tätien seuraan, vaikka pikkusisarus olisi samassa rakennuksessa, jos vanhemmat vaan jaksavat ottaa vastuuta. Jos eivät jaksa, minusta tapa jättää yksi lapsista pois on haitallinen tämän minäkuvalle ja kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ok ja olen jättänytkin.
Neljästä lapsesta kahdella autismia ja toisella lisäksi adhd.
Olen jättänyt kotiin.
Pari kertaa kun jätin superkivasta menosta kotiin (en yksin) niin käytöstavat löytyi kummasti.Kauppaperseilyt loppui kun en ottanut enää kauppaan mukaan ollenkaan tai jos otin ja huono käytös alkoi niin kärryssä olevat tavarat paikoilleen tai kauppareissu keskeytyy siihen ja kassan kautta kotiin, lapsi jää kotiin ja itse menin takaisin kauppaan tekemään ostokset loppuun.
Erityislapsen huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaan siksi että on erityinen.
Tiettyyn ikään kun tulee niin alkaa hekin ymmärtää syy->seuraussuhteita.Syyksi kertoisin sen ettei osaa käyttäytyä ja siksi joutuu jäämään kotiin.
Vaikka kuinka lupaa käyttäytyä niin en ottaisi mukaan. Sen jälkeen harjoiteltaisiin pienillä jutuilla sitä kuinka käyttäydytään julkisillä paikoilla ja muiden ihmisten läsnäollessa. Huono käytös alkaa niin homma seis ja lapsi saman tien kotiin/hoitoon ja muut menee takaisin.Kuulostaa julmalta mutta jossain vaiheessa kyllästyin niin täysin huonoon käytökseen että en jaksanut tuntea enää sympatiaa huonoa käytöstä kohtaan.
Nyt on fiksut lapset (teinejä jo) jotka osaa käyttäytyä eikä erityisyyttä huomaa juurikaan missään.
Siinä yleensä mennään metsään, ettei diagnoosin jälkeen vaadita enää mitään ja pelätään erityislapsen menevän rikki säännöistä ja kurista. Tai sitten annetaan rauhoitteluun iPad ja iPhone, mikä on aika yleinen käytäntö monissa lapsiperheissä diagnoosiin katsomatta. Sillä lepsuilulla vain pilataan erityisten maine.
Tämä, siis tämä!!!!! Erityislapset jos ketkä niitä selkeitä rajoja kaipaavat. Ja muistutettakoon nyt vielä ihan varmuuden vuoksi, ettei rajojen asettaminen ole ilkeyttä...
Jopa kehitysvammaiselta lapselta vaaditaan edes olemaan kunnolla julkisissa paikoissa ja olemaan kiipeämättä vitriiniin tai heittelemättä perunoita lattialle. Oma kokemus on, että monen lievästi kehitysvammaisen kanssa on paljon helpompi olla kuin nepsyn ellei sitten ole sellainen nörttimäinen introvertti autisti.
On viisas ratkaisu, ettei vilkas lapsi tule tässä tapauksessa mukaan juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat myös mallista ja kokemuksesta. Itse palkkaisin lastenhoitajan juhliin.
Niin että näkee miten juhlatilanteissa käyttäydytään ja ollaan, mutta vaikeana hetkenä pääse vaikka ulkoilemaan hetkeksi.
Palkkaat lastenhoitajan toisten juhliin?? Saako lastenhoitaja syödä kakkua ja ostatko hänelle juhlamekon, vai onko hän vain lapsenpiika, jonka tehtävänä on palvella ja paimentaa lasta?
Riippuu millaiset juhlat ja suku. Itselläni on lapsirakas suku eikä tulisi mieleenkään ettei olisi lapset tervetulleita. Itsekin ilmoitan jos juhlia että lapsille järjestetty omaa ohjelmaa ja monesti meillä ollut lapsenvahtikin maksettuna paikalla ja ohjelmaa lapsille myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, näyttääkö siltä, että lapsi tekee kiusaa tahallaan, kokeillakseen aikuisen reaktiota, jolloin on hyvä kasvattaa noista tavoista pois, myös siellä juhlissa, vai onko nuo lapsen reagointia rsimerkiksi luormittaviin, stressaaviin tilanteisiin, jolloin on parempi kaikkien kannalta välttää noita tilanteita, kunnes lapsi vähän kasvaa, ja hänellä on parempia keinoja käsitellä stressiään.
Jättäisin kotiin. Saisit ehkä itsekin nauttia juhlista paremmin. Ei se 5-v aikuisena edes muistaisi juhlista juuri mitään.
vähän vaikea selittää kylässä miksi mies lyö avokämmentä lapsen poskeen ja nostaa tukasta ojentaakseen, no se vaan kuuluu heidän kulttuuriin ja ei kai se pahasta ole kun kyseessä on kuitenkin rauhan uskonto
On ok jos juhlissa joka tilanne olisi hänessä kiinni. 5-vuotias ei vielä tilanteesta loukkaannu, ellei asioita esittää väärässä valossa. Eli ennemmin miettisin oman lapseni kohdalla sitä miten selitän asian lapselle.
Miten meinaatte selviytyä kymmenen vuoden päästä, jos ette nyt käy taisteluanne läpi. Kymmenen vuoden päästä voi tulla vielä pahemmat ongelmat eteen, mitä tulee alkoholiin ja huumeisiin.
Vierailija kirjoitti:
On ok jos juhlissa joka tilanne olisi hänessä kiinni. 5-vuotias ei vielä tilanteesta loukkaannu, ellei asioita esittää väärässä valossa. Eli ennemmin miettisin oman lapseni kohdalla sitä miten selitän asian lapselle.
Ei sille lapselle tarvitse liiemmin selitellä. Voi sanoa vain, että me isommat mennään nyt sellaiseen paikkaan, mihin noin pieni ei tule. Sisä jäät hoitajan kanssa tänne. Ei se lapsi siitä mitenkään tikki mene.
Ei tarvitse hehkuttaa juhlia tai yhtään mitään, mistä hän jää paitsi.
Varmaan muu suku on iloinen, jos jätät kuopuksen kotiin. Meillä on suvussa yksi kovin erityinen, joka saattaa huutaa kuin palosireeni ilman syytä, lyödä, sylkeä, kaataa ruokalautasen sisällön vierustoverin syliin. On joo erityinen eikä voi itselleen mitään, mutta pilaa juhlat kuin juhlat ilmestymällä paikalle. Tai no, kun vanhemmat raahaavat jälkikasvunsa paikalle.