Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemmuus oikeasti rankkaa?
30.12.2022 |
Mietin, voisinko laskea hieman vaatimuksia kodin ja lapsen hoitamisen suhteen. En osaa ottaa rennosti. Lapsi on kohta 3-vuotias ja on erittäin "helppo" lapsi. Vauva-aikaa lukuunottamatta hyvin tyytyväinen ja nukkuu hyvin. Kaikki ruoka maistuu ja tottelee, kun jostain pitää sanoa. Uhma selvittiin melko kevyesti. Olen kuitenkin koko ajan väsynyt. Kun lapsi menee nukkumaan illalla, olen aivan poikki, enkä jaksa yhtään mitään. En edes itselleni ennen rakasta harrastamista (käsitöitä).
Mistä sitten väsyn? Tänään (ja normaalina vapaapäivänä) olen aloittanut päivän seitsemältä lapsen aamutoimilla. Siivosin sitten keittiön ja laitoin pyykit pyörimään. Leikin lapsen kanssa hetken sisällä ja lähdettiin ulkoilemaan tunniksi. Sitten tein ruoan, syötiin, siivoilin syömisen jäljet. Lapsi meni nukkumaan reiluksi tunniksi, jonka aikana kävin läpi vanhempia leluja kiertoon pois uusien tieltä ja ripustin pyykit. Välipala, leikkejä, ulkoilu, päivällisen (eilistä ruokaa) lämmittäminen ja miehen tullessa kotiin söimme. Sitten hetki leikkejä ja kylvetin lapsen. Mies antoi lapselle iltapalan ja hoiti hammaspesut. Istun ensimmäistä kertaa tänään alas ja luen päivän aikana tulleet viestit yms. Työpäivinä erona on se, että mies hoitaa osan aamutoimista ja päiväkoti hoitaa lapsen välipalaan asti. Kylpyjä ei ole joka päivä, mutta sitten hoidan imurointeja, laskujen maksamista jne. Käyn noin kerran kahdessa viikossa muualla kuin töissä tai ruoka-kaupassa. Laitatteko te muut lapsen leikkimään yksin tai otatte hoitajan iltapäivällä auttelemaan?
Kommentit (82)
Vielä pitää lisätä. Tuo 8 tunnin työpäivät+ pienemmän lapsen hoito on aina väsyttävää.
Voi tehdä osa -aikastakin tietty :) Lapset koulussa väsyy varsinkin jos on jotain erityispiirteitä.
Näitä kannattaa pohtia, valintoja ja minäkin pohdin edelleen.
Tykkään itse käydä välillä salilla ja muuten treenata ja liikkua ne on mun intohimoja. Vedän paljon vitskuja että jaksan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se rankkuus varmasti riippuu lasten lukumäärästä sekä työstä mitä tekee ja parisuhteesta. Ja onko lapsi minkälainen luonteeltaan. Jos lapset tekee parin vuoden välein se on rankkaa ja tietty yksinhuoltajuus.
Meillä miehen kanssa on suhde jatkunut erittäin ihanana, koen että on hyvä olla ja kaikki hyvin kun on rakastunut, vaikka lapsella ollut vaikeita uhmaikä vaiheitakin niin yhdessä selvitty.
Ollaan yhden lapsen vanhempi persoonia.
Olen muutenkin sellanen fiilistelijä persoona. Aikaa kahdenkeskistä on vähemmän kyllä mutta tämä aika on ohimenevää. Kuitenkin yhteistä aikaa on joka päivä.
Nuot kotityöt varmaan rassaa aina kaikkia välistä vaan hihat heilumaan kun jaksaa.
Minä vaihdoin työhommia, en suostu tekeen kun aamu tai päivävuoroa ja lähdin hetkellisesti töihin kun lapsi oli vähän yli 2v.
Jos lähtee liian aikasin niin se arki on todella raskasta kaikille. Ja se näkyy lapsessa. Nämät on niitä äideille herkkiä aiheita mutta se on vaan totuus että ei saa lähtä. Siitä ei tunnu saavan puhuakkaan. On se raskastakin olla kotona niin pitkään mutta se palkitaan lapsen hyvinvoinnissa.
Ohimenevää aikaa on kaikki mut mä haluan nauttia jokaisesta vuodesta.