Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemmuus oikeasti rankkaa?
30.12.2022 |
Mietin, voisinko laskea hieman vaatimuksia kodin ja lapsen hoitamisen suhteen. En osaa ottaa rennosti. Lapsi on kohta 3-vuotias ja on erittäin "helppo" lapsi. Vauva-aikaa lukuunottamatta hyvin tyytyväinen ja nukkuu hyvin. Kaikki ruoka maistuu ja tottelee, kun jostain pitää sanoa. Uhma selvittiin melko kevyesti. Olen kuitenkin koko ajan väsynyt. Kun lapsi menee nukkumaan illalla, olen aivan poikki, enkä jaksa yhtään mitään. En edes itselleni ennen rakasta harrastamista (käsitöitä).
Mistä sitten väsyn? Tänään (ja normaalina vapaapäivänä) olen aloittanut päivän seitsemältä lapsen aamutoimilla. Siivosin sitten keittiön ja laitoin pyykit pyörimään. Leikin lapsen kanssa hetken sisällä ja lähdettiin ulkoilemaan tunniksi. Sitten tein ruoan, syötiin, siivoilin syömisen jäljet. Lapsi meni nukkumaan reiluksi tunniksi, jonka aikana kävin läpi vanhempia leluja kiertoon pois uusien tieltä ja ripustin pyykit. Välipala, leikkejä, ulkoilu, päivällisen (eilistä ruokaa) lämmittäminen ja miehen tullessa kotiin söimme. Sitten hetki leikkejä ja kylvetin lapsen. Mies antoi lapselle iltapalan ja hoiti hammaspesut. Istun ensimmäistä kertaa tänään alas ja luen päivän aikana tulleet viestit yms. Työpäivinä erona on se, että mies hoitaa osan aamutoimista ja päiväkoti hoitaa lapsen välipalaan asti. Kylpyjä ei ole joka päivä, mutta sitten hoidan imurointeja, laskujen maksamista jne. Käyn noin kerran kahdessa viikossa muualla kuin töissä tai ruoka-kaupassa. Laitatteko te muut lapsen leikkimään yksin tai otatte hoitajan iltapäivällä auttelemaan?
Kommentit (77)
Eipä jaksanut lukea tuota pötköä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Omasta mielestäni vanhemmuus ei ole rankkaa, kun unohtaa ylimääräiset omat tarpeensa. 🤸
Ei ole, on monta rankempaakin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Meillä ei ole henkilöautoa. Tuleeko siitä lasu jos ei harrastuskyyditä lastaan, eli pitäisikö henkilöauto hankkia? Ja entä jos lapsen harrastus tapahtuu kotona tai lähiympäristössä, onko silloinkin pakko harrastuskyydittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemani mukaan kyllä, kaikki lisääntyneet ovat ainakin tulleet sen minulle sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Meillä ei ole henkilöautoa. Tuleeko siitä lasu jos ei harrastuskyyditä lastaan, eli pitäisikö henkilöauto hankkia? Ja entä jos lapsen harrastus tapahtuu kotona tai lähiympäristössä, onko silloinkin pakko harrastuskyydittää?
En ota kantaa autottomuuteesi, mutta jos urheilua alkaa harrastamaan, niin ihan siinä nurkilla pyöriminen ei onnistu, kun kisaa ja turnausta on ympäri pitäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yhden lapsen kanssa olo ei ole rankkaa. Eihän lapsen leikittäminen, ulkoiluttaminen, syöttäminen ja kylvetys ole oikeasti rankkaa. Mutta toki sen voi jokainen kokea eri tavoin. Jos mieli tekisi olla rauhassa sohvalla tai tehdä omia juttuja ilman lasta, niin onhan lapsen tarpeisiin vastaaminen omien halujen sivuuttamista joka hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Meillä ei ole henkilöautoa. Tuleeko siitä lasu jos ei harrastuskyyditä lastaan, eli pitäisikö henkilöauto hankkia? Ja entä jos lapsen harrastus tapahtuu kotona tai lähiympäristössä, onko silloinkin pakko harrastuskyydittää?
Mikäs siinä, jos taapero osaa yksin kulkea harrastuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on rankkaa sitten, kun lapset ehtii teini-ikään (vaikka olisikin ns helpot teini-iät kuten meillä) ja siihen vaiheeseen, kun alkavat lentää pesästä, tämä ikävä ja luopumisen tuska ja huoli (huoli vaikka ei olisikaan varsinaista syytä huoleen, mutta kun se lapsi ei enää olekaan siinä ja maailma on mikä on) ja se, että se rakas onkin jossain muualla kuin siinä lähellä, on aivan silmittömän korventavaa 😭💔 ja ihan vaikka kuuluukin asiaan ja plaaplaaplaaa.
En kokenut asioita näin rankaksi ja raskaaksi edes silloin, kun lapseni olivat 1-4v ja nuori äitini oli sairas ja kuolemassa.
N46
Huomasin jo vuosi sitten, että halvin ja helpoin lastenvahti tottelee nimeä tabletti. Eli vyöttää lapsen kiinni syöttötuoliin tai rattaisiin ja laittaa sille tabletin nenän eteen, jolloin lapsi pysyy siinä tabletin vahtimana ainakin siihen asti, kunnes nälkä yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rankkaa, kuin vain ensimmäiset pari vuotta. Tämän jälkeen on rankkaa vain jos tekee vanhemmuuden itse itselleen rankaksi.
Luulet olevasi väsynyt. Mulla 2 adhdta ja yks add iät 8 ja8 10.luulen et sun väsymys mun tasolla on 1viiva 10 asteikolla 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Meillä ei ole henkilöautoa. Tuleeko siitä lasu jos ei harrastuskyyditä lastaan, eli pitäisikö henkilöauto hankkia? Ja entä jos lapsen harrastus tapahtuu kotona tai lähiympäristössä, onko silloinkin pakko harrastuskyydittää?
En ota kantaa autottomuuteesi, mutta jos urheilua alkaa harrastamaan, niin ihan siinä nurkilla pyöriminen ei onnistu, kun kisaa ja turnausta on ympäri pitäjiä.
Esim. hiihtoa voi ainakin meillä harrastaa ihan omalta takapihalta alkaen. Siitä alkaa metsä missä voi hiihdellä sydämensä kyllyydestä pitkiäkin matkoja.
Rankkaa on sit ku alkaa tulla ongelmia. Ne ongelmat voi kestää koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, uhmaiät, harrastuskuskaukset ja teiniajat on sinulla vielä edessä.
Meillä ei ole henkilöautoa. Tuleeko siitä lasu jos ei harrastuskyyditä lastaan, eli pitäisikö henkilöauto hankkia? Ja entä jos lapsen harrastus tapahtuu kotona tai lähiympäristössä, onko silloinkin pakko harrastuskyydittää?
En ota kantaa autottomuuteesi, mutta jos urheilua alkaa harrastamaan, niin ihan siinä nurkilla pyöriminen ei onnistu, kun kisaa ja turnausta on ympäri pitäjiä.
Esim. hiihtoa voi ainakin meillä harrastaa ihan omalta takapihalta alkaen. Siitä alkaa metsä missä voi hiihdellä sydämensä kyllyydestä pitkiäkin matkoja.
Et nyt taida ymmärtää harrastamisen ja urheilun eroa.
On se tuossa vaiheessa sillä tavalla väsyttävää, kuten kirjoititkin, eli myös vapaapäivinä pitää herätä aikaisin ja suorittaa tietyt asiat ja lapsen aikataulut ovat aika rajattuja. Se vie voimavaroja toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tietysti lapsi voi välillä leikkiä hetken yksinkin, jos viihtyy niin.
Lapsi leikkii myös yksin tai sisaruksen kanssa useimmiten. Mutta on rankkaa siitä riippuen kuinka korkealla on omat vaatimukset, avun määrä tai oma asennoituminen. Meillä ei tukiverkkoja, mutta molemmat vanhemmat aktiivisesti mukana tekemässä lasten kanssa omasta tahdostaan. Rankinta tuntuu olevan niillä, jotka miettivät jatkuvasti, että mistä saisi omaa aikaa ja palautuminen ja elämän tyytyväisyys pyörii sen ympärillä.
Onko tämä joku vitsi?