Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

Mikset kirjoita mulle enää?

En viitsi.

Täysin hyödytöntä.

Parempaa tekemistä löytynyt.

Venetsialaiset tänään,vain sinä puutut.Miksi et jo tuu kuin tuulispää ja suutele kiihkeästi.

Ei tarvitse kuvitella kun tietää että on täällä jutellut. Eikä tarvitse olla edes pettäjä. Maailma on joskus pieni.

Ketju täynnä ujoja, haaveilevia runotyttöjä ja -poikia ja haaveiluksi kaikki jääkin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku on teille tunnustanut käyvänsä kaipauspalstalla?

Muutama on, jotkut eivät vaikka olen tiennyt heidän käyvän täällä. En ymmärrä, miksi sitä pitäisi salata. Ehkä jotkut häpeävät tunteitaan?

Vierailija kirjoitti:

En kehtaisi ikinä tunnustaa varattuna pakkomielteen tapaista kiintymistä ikääntyvään ihmiseen, johon ei ole mitään yhteyttä.

Minä puolestani en kehtaisi tunnustaa mitään vetoa ihmiseen, joka on lakannut ikääntymästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Mä taas tiedän, että olen sinkku ja täysin vapaata riistaa vaikka joku täällä huuteli kerran väittäen minun olevan varattu. No, varattu vain voin olla sille joka haluaa. Tunnisteita siinä kerrakseen.

Niin, taustatarinoita on niin monia ja erilaisia miksi me täällä kirjoittelemme. Jokaisella oma aloituskipinänsä. Itse taisin huokailla täällä ääneen jo joskus 10v sitten. Ajatusten kirjoittaminen auttaa kummasti kaikkiin olotiloihin, että siitä ei pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

👀🙃😊🦓

🤔👀😱💕

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Ei siltä varatulta ukolta puutu liitostaan välttämättä mitään, vaikka yrittääkin saada toisten naisten huomiota. Vaimoltaan kyllä selvästi puuttuu rakastava ja sitoutunut puoliso.

Minä ja hän olemme tunnistaneet toistemme jutut täältä lähes varmasti, mutta minä olen myös varmasti se joka kieltää ja sivuuttaa asian täysin, koska minulla ei ole mitään syytä tunnustaa mitään. Teen niin heti kun siinä on hituskaan järkeä. Sillävälin vaalin omia tunteitani kuin kalleinta aarretta. Ne ovat minun ja vain yksin minun :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kehtaisi ikinä tunnustaa varattuna pakkomielteen tapaista kiintymistä ikääntyvään ihmiseen, johon ei ole mitään yhteyttä.

Minä puolestani en kehtaisi tunnustaa mitään vetoa ihmiseen, joka on lakannut ikääntymästä.

Epistä 😒

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Ei siltä varatulta ukolta puutu liitostaan välttämättä mitään, vaikka yrittääkin saada toisten naisten huomiota. Vaimoltaan kyllä selvästi puuttuu rakastava ja sitoutunut puoliso.

Pikku flirtti piristää päivää, vai miten ne aina sanoo? Tapansa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi täällä ei kukaan uskalla julkaista nimiä? Siis ilman sukunimeä tietysti. Samannimisiä on lukemattomia, joten paljastumista on turha pelätä.

Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta, joten miksi pitäisi julkaista nimensä?

Saako mä lähestyä ja tunnustaa? Tässä ei oo kyse kuin loppujen lopuksi siitä että oon niin takkiin ottanut että mä en uskalla. Vaikka uskallan mutta en uskalla vaikka periaatteessa uskallan.

Does that make sense?

En halua kokea enää toistamiseen ikinä asiassa jonka kanssa olen tosissani sitä fiilistä mitä se tuo kun kaikki menee päin persettä.

Mä haluan suojella omaa psyykettä. Joo, oon sellainen herkkä f*king runotyttö. Toisaalta oon sen verran sekopää, että onko mulla .itään suojeltavaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Ei siltä varatulta ukolta puutu liitostaan välttämättä mitään, vaikka yrittääkin saada toisten naisten huomiota. Vaimoltaan kyllä selvästi puuttuu rakastava ja sitoutunut puoliso.

Pikku flirtti piristää päivää, vai miten ne aina sanoo? Tapansa kullakin.

Tai sitten sanovat, että eivät osaa muka flirtata.

Vierailija kirjoitti:

Venetsialaiset tänään,vain sinä puutut.Miksi et jo tuu kuin tuulispää ja suutele kiihkeästi.

Kutsu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuvitella kun tietää että on täällä jutellut. Eikä tarvitse olla edes pettäjä. Maailma on joskus pieni.

Jos tietää toisen käyvän vauvalla, silloin täältä "löytää" helposti. Ja jos vielä varmistaa asian irl kysymällä, että "oliko se-ja-se viesti sulta" ja toinen myöntää, niin sitten se on mahdollista. Sattumaan en usko. Kyllä ne löytäjät ovat aina joltain kolmannelta osapuolelta vähintään kuulleet kaipaamansa käyvän täällä tmv.

Sattuma on olemassa uskostasi riippumatta. On jopa verraten todennäköistä löytää täältä kaivattunsa, mikäli tunteet ovat molemminpuoleiset. Silti harvinaisiakin sattumia käy. Esimerkiksi voi törmätä kesken kiireisen junanvaihdon jossain kummankin kodista ja määränpäästä kaukaisen aseman laiturilla kummankin ollessa matkalla aivan eri suuntiin. Reitit vaan sattuvat risteämään samalla hetkellä saman pisteen kautta. Sille voi eri menetelmin laskea mielivaltaisen pieniä todennäköisyyksiä ja silti niin voi tapahtua ja on tapahtunut. Sivusta.

Olet oikeassa. Tapasimme sattumalta ja hyvä niin. Syystä X. Silloinhan se on myös tarkoitus, oli se tarkoitus mikä hyvänsä ja kenen kantilta mikä hyvänsä. Näin meitä johdatetaan myös elämässä. Tulee mieleen asioita, esimerkiksi käydä jossakin, ottaa yhteyttä jne.. Narsismi on hieman vaikeuttava tekijä ja luo skismaa ihmisten välille sillä narsistin intentio ei ole aina aidosti rakkaudellinen. Siltikin kaikki on aina tarkoituksella meille annettu ja parhaaksemme johdatettu koska myös karma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Ei siltä varatulta ukolta puutu liitostaan välttämättä mitään, vaikka yrittääkin saada toisten naisten huomiota. Vaimoltaan kyllä selvästi puuttuu rakastava ja sitoutunut puoliso.

Pikku flirtti piristää päivää, vai miten ne aina sanoo? Tapansa kullakin.

Tai sitten sanovat, että eivät osaa muka flirtata.

Bingo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuvitella kun tietää että on täällä jutellut. Eikä tarvitse olla edes pettäjä. Maailma on joskus pieni.

Jos tietää toisen käyvän vauvalla, silloin täältä "löytää" helposti. Ja jos vielä varmistaa asian irl kysymällä, että "oliko se-ja-se viesti sulta" ja toinen myöntää, niin sitten se on mahdollista. Sattumaan en usko. Kyllä ne löytäjät ovat aina joltain kolmannelta osapuolelta vähintään kuulleet kaipaamansa käyvän täällä tmv.

Sattuma on olemassa uskostasi riippumatta. On jopa verraten todennäköistä löytää täältä kaivattunsa, mikäli tunteet ovat molemminpuoleiset. Silti harvinaisiakin sattumia käy. Esimerkiksi voi törmätä kesken kiireisen junanvaihdon jossain kummankin kodista ja määränpäästä kaukaisen aseman laiturilla kummankin ollessa matkalla aivan eri suuntiin. Reitit vaan sattuvat risteämään samalla hetkellä saman pisteen kautta. Sille voi eri menetelmin laskea mielivaltaisen pieniä todennäköisyyksiä ja silti niin voi tapahtua ja on tapahtunut. Sivusta.

Olet oikeassa. Tapasimme sattumalta ja hyvä niin. Syystä X. Silloinhan se on myös tarkoitus, oli se tarkoitus mikä hyvänsä ja kenen kantilta mikä hyvänsä. Näin meitä johdatetaan myös elämässä. Tulee mieleen asioita, esimerkiksi käydä jossakin, ottaa yhteyttä jne.. Narsismi on hieman vaikeuttava tekijä ja luo skismaa ihmisten välille sillä narsistin intentio ei ole aina aidosti rakkaudellinen. Siltikin kaikki on aina tarkoituksella meille annettu ja parhaaksemme johdatettu koska myös karma.

Onko kovin tervettä väittää kaivattunsa olevan narsisti? Vai ymmärsinkö tässä jotain väärin.

Narsismi diagnoosin saamiseen täytyy olla todella hyvät ja syvät perusteet. Kyse on todella harvinaisesta jutusta.

Oletko odottanut taas koko päivän että pääset vääntelemään viestejäni? Vaikutat sairaan tyhmältä. Mitähän teet työksesi. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi niistä runoilijoista. En ole ujo, mutta siinä mielessä järkevä etten lähesty varattua ukkoa, joka hakee kaikilta mahdollisilta naisilta huomiota pitkin nettiä kun liitostaan selvästi jotain puuttuu. Siksi runoilen täällä vain sydän syrjällään tuuleen, koska todellinen maailma on harvoin niin suloinen kuin tämä haavemaa.

Mä taas tiedän, että olen sinkku ja täysin vapaata riistaa vaikka joku täällä huuteli kerran väittäen minun olevan varattu. No, varattu vain voin olla sille joka haluaa. Tunnisteita siinä kerrakseen.

Niin, taustatarinoita on niin monia ja erilaisia miksi me täällä kirjoittelemme. Jokaisella oma aloituskipinänsä. Itse taisin huokailla täällä ääneen jo joskus 10v sitten. Ajatusten kirjoittaminen auttaa kummasti kaikkiin olotiloihin, että siitä ei pääse mihinkään.

Minä huokailin täällä joskus 2017, löysin ketjun loppuvuodesta 2016. Ei ole auttanut yhtään, päinvastoin todella hukattua aikaa täällä käyminen kaikin puolin kuten koko kaipaus muutoinkin, mutta varsinkin osuus vauvapalsta :D

Harmittaa kyllä että ylipäätään tapasin hänet - juuri kun olin päässyt useamman vuoden henkisestä taistelusta, uupumuksesta ja traumoista eteenpäin ja jonkin verran jaloilleen, tulee tuollainen ja vajoan taas. Vessanpöntön vetämisen ääntä tähän.

Eri