SYTOSTAATIT ja raskaus??

mutta harkitse nyt vielä uudestaan kannattaako yrittää lasta tässä vaiheessa. Hoidot on todella raskaat miehellesi sekä myös sinulle seurata sivusta ja tukea miestäsi. Raskausaika on muutenkin herkkää aikaa ja monesti myös fyysisesti raskasta pahoinvointeineen ym. jolloin itsekin kaipaisit tukea. Samoin suuri suru lapsen syntymän aikoihin jos tuo ennuste toteutuu ei voi olla vaikuttamatta lapseenne. Mieti miten itse jaksat...

t. yksi jonka mies kuollut syöpään

Onko syöpä levinnyt pahasti?

Omalla läheiselläni myös syöpä melkoisen varmasti.

Leikkaus ei edes kannata. Kokeillaan sytostaatteja, luultavasti ei edes muuta. Aikaa saimme 7kk..



ap

2

Mutten tiedä, onko haittaa, jos raskausaikana mies käyttää sytostaatteja. Ehkä riippuu valmisteesta.



Oletko oikeasti varma, että haluat nyt tähän vaikeaan tilanteeseen vielä lapsenkin? Raskauskin on psyykkisesti paljon vaativa juttu, oletko varma, että jaksaisit " yksin" raskautesi kanssa kun miehesi (ja toki sinäkin) kipuilee hoitojensa keskellä?



Jäitä hattuun nyt vaan...

ja kyllä minä lapsen haluaisin, olemme pitkään olleet yhdessä teko jäänyt.. nautimme toisistamme. Jotenkin, ehkä ei oikein, mutta muisto se lapsi olisi.. ihanasta miehestä ja liitosta..



ap

tosin niitä kannattaa ottaa paljon, jos teillä on jo ollut tähänkin asti hedelmöittymisongelmia. Voimia teille kovasti todella ikävään tilanteeseen.

Minä itken silloin kun mies ei näe.. ja paljon.. Mies on rikki, valmistelee lähtöään ja selvittelee välejään..



Yritän pitää arjen normaalina loppuun asti.



ap

Voihan olla, että raskaat hoidot vievät mieskunnonkin mieheltäsi. Yksi mahdollisuus on, että miehesi luovuttaa siittiöitä spermapankkiin vain sinun käyttöösi.



Voimia raskaaseen elämäntilanteesi! Vauva olisi kuitenkin muisto miehestäsi sinulle, jos huonosti käy.

Raskas aika edessä.... serkkulapsella (alle 1v) nyt sytostaatti hoito menossa. vie voimat todellakin

Joku ymmärsi minun haluni saada lapsi " muistoksi" miehestäni ja kaikista hyvistä vuosista. Ikävää jäädä yksin



ap

ja menen sit nukkumaan. Unet on jäänyt vähiin

Voimia!!!



Älkää luovuttako vielä!!!



Minun tuttavallani (mies) todettiin erittäin paha vatsasyöpä noin 10 vuotta sitten. Vatsa avattiin ja pistettiin saman tien kiinni - ei kuulemma toivoa.



Tuttavani meni viimeisenä toivonaan täällä Suomessa ihmeparantajalle. Tänä päivänä hän on täysin terve! Syöpä katosi. Kun hän kertoi tarinansa lääkäreille, lääkärit nauroivat eivätkä uskoneet.



Koittakaapa tätä. En valitettavasti enää tiedä missä tuo vanha tuttu asuu, mutta koitapa saada jostakin tukijutuista tietoa tuosta suomalaisesta ihmeparantajasta! Tämä tarina on täysi tosi!!!!

Minulla on kokemusta rakkaimman ihmisen syöpään menehtymisestä ja raskaasta vauva-arjesta.



Se mitä ajattelet nyt saattaa olla käytännössä toista. Taisteleminen ja suru vie voimia ja kävi miten kävi, miehesi saattaa tarvita sinua juuri eniten silloin kun vauva on pieni, kun hänkin tarvitsee sinua eniten. Tai jos häntä ei ole, sinulla on yksin kannetavanasi vastuu lapsesta ja musertava suru. Se voi olla todella, todella raskasta, vaikka lapsesta saakin samalla voimaa.



Voimia teille.

Minua kiinnostaa selvisikö asia??



Meillä luultavasti miehellä maksasyöpä, selviää pian. Lasta ollaan yritetty kans jonkin aikaa..

miehellä pitkälle edennyt vatsasyöpä ja toiveissa lapsi. Mieheltä otettiin ennen hoitojaksojen aloittamista siittiöitä, joilla nainen sitten hedelmöitettiin. Hän ehti raskautua ennen kuin mies kuoli ja vauva syntyi puolisen vuotta kuoleman jälkeen. Siittiöitä jätettiin talteen sitä varten, että raskaus ei onnistuisi.



Voimia teille! Miehelläni on myös syöpä, mutta hoidot alkavat olla loppupuolella ja ennustekin oli hyvä. Pystyn siis vähän kuvittelemaan mitä käytte läpi...

ja ite olen samanikäinen.. hurjaa kyllä =(



ap

Äitini kuoli syöpään n. kuukausi sitten ja viime vuodet ovat olleet tosi raskaita. Minun on ollut vaikea hyväksyä sitä että äitini kuoli näin nuorena ja olen jossain määrin katkera, voin vain arvailla mitä tunteita te käytte läpi... Jos tahdotte kuulla samankaltaisia kokemuksia niin Reko ja Tina Lundanilta ilmestyi hiljattain kirja " viikkoja, kuukausia" missä seurataan tämän perheenisän sairastumista ja syövän etenemistä päiväkirjamuodossa. Kirjailijahan kuoli sitten hiljattain, alle nelikymppisenä.