Älkää antako varauksetonta tukea niille, jotka ruikuttaa jätetyksi tulemista
Se on helppoa hakea sympatiaa ja kertoa, kuinka toinen oli paska ja jätti. Olen tähän ikään mennessä oppinut huomaamaan näillä asioilla olevan kuitenkin kaksi puolta. Tuppaa aina jäämään kertomatta ne omalta kannalta negatiiviset asiat joiden tiimoilta itse ei toiminut oikein. Siellä voi olla joskus todella suuriakin juttuja taustalla joista marttyyri vaikenee.
Ennen kuin tuette ruikuttajaa ja tsemppaatte tätä samalla haukkuen hänen ex-kumppaninsa, niin muistakaa, että ette tiedä loppujen lopuksi läheskään kaikkea koko totuudesta. Tälläkin palstalla noita sympatiaa kerjääviä ruikuttajia nyyhkytarinoineen riittää.
Kommentit (35)
Varsinkin naiset on noita ruikuttajia. Eivät itse tajua, että nalkuttavat miesten hermot riekaleiksi ja eron tielle.
Eli miksi en saisi antaa tukea?
En ole tuomari, jonka ensin pitää tasapuolisesti kuunnella kaikkia osapuolia ja vasta sitten antaa tuomio.
Vierailija kirjoitti:
Eli miksi en saisi antaa tukea?
En ole tuomari, jonka ensin pitää tasapuolisesti kuunnella kaikkia osapuolia ja vasta sitten antaa tuomio.
Eli sinulle on ok lohduttaa vaikka puolisonsa r a i s k a n n u t t a, kun tämä itkee eroaan kertomatta omia tekosiaan.
Häh, yleensä tuen nimenomaan omia ystäviäni enkä mieti että mikä on motiivi siihen tai tähän, ystävän tehtävä on hyväksyä ystäviltään sen sortin arveluttava käytös, johon kukin meistä sortuu.
Jos ruikuttaja on ystävä, varmasti tuen häntä. Ap lopeta oma ruikutuksesi, oletko kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Häh, yleensä tuen nimenomaan omia ystäviäni enkä mieti että mikä on motiivi siihen tai tähän, ystävän tehtävä on hyväksyä ystäviltään sen sortin arveluttava käytös, johon kukin meistä sortuu.
No hyvä tietää tämä. Minullakin on kavereita, jotka ovat käyneet nusasemassa vähä vierasta tussuraa ja erohan siitä on sitten tullut. Olen tähän asti ollut tuomitseva, että mitäs kävit vieraissa, mutta pitääkin tästä lähtien olla tukena ja hyväksyä tuo eroon johtanut arveluttava käytös.
Sinänsä en ole eri mieltä, mutta aika raskaaksi kävisi perhe- ja ystävyyssuhteille tuollainen suhtautuminen. Itse suhtaudun läheisen kertomukseen empatialla ellei ole vahvaa syytä ajatella toisin.
Läheistä ihmistä tietenkin tuen. Huom. tukeminen ei tarkoita sitä, että uskon kaiken, mitä sanoo ja menen itse tunteella mukaan. Surussa ja kriisissä ei vain ole mitään hyötyä siitä, että alan epäilemään ystäväni kertomaa tai kehoitan katsomaan peiliin. Yleensä kun aikaa kuluu erosta, ihminen alkaa itsekin miettimään, mikä oli oma osuus tapahtumiin.
Hyvä aloitus. Sen ihmisen pitäisi käsitellä niitä omia tekosiaan, eikä ainakaan saada haukkua sitä exää jonkun kanssa kimpassa. Ero pitää käydä läpi ja miettiä mitä minä voisin tehdä toisin, mitä vikaa minussa on, vain siten voi kehittyä. Karhunpalvelus voi olla silti vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät. Asiaa on mahdollista käydä myös rakentavasti läpi. Liian usein tuli treffeillä vastaan sellaisia ihmisiä jotka syyttivät muita kaikesta. Sellainen ihan hirvittää, että eikö tämä ihminen todellakaan ymmärrä että asioilla on AINA kaksi puolta.
En oikein tajua tätä. Onhan asioilla kaksi puolta, mutta ei kai se sitä tarkoita, ettei saisi tukea surullista ihmistä. Mutta en tietenkään haukkuisi toisen entistä kumppania, varsinkaan kun en voi tietää miten pian he taas palaavat yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Läheistä ihmistä tietenkin tuen. Huom. tukeminen ei tarkoita sitä, että uskon kaiken, mitä sanoo ja menen itse tunteella mukaan. Surussa ja kriisissä ei vain ole mitään hyötyä siitä, että alan epäilemään ystäväni kertomaa tai kehoitan katsomaan peiliin. Yleensä kun aikaa kuluu erosta, ihminen alkaa itsekin miettimään, mikä oli oma osuus tapahtumiin.
Kaikki eivät mieti, se on ongelma. Toistetaan samoja virheitä ja haukutaan koko vastakkainen sukupuoli. Siihrn omaan osuuteen voi hyvin herätellä positiivisestikkin.
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajua tätä. Onhan asioilla kaksi puolta, mutta ei kai se sitä tarkoita, ettei saisi tukea surullista ihmistä. Mutta en tietenkään haukkuisi toisen entistä kumppania, varsinkaan kun en voi tietää miten pian he taas palaavat yhteen.
Musta saa tukea, mutta moni tukee sillä haukkumalla sitä entistä kumppania ja se ei ole viisasta. Kun vahvistaa sen eronneen omaa mielikuvaa omasta syyttömyydestä eroon, niin se jää helposti käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh, yleensä tuen nimenomaan omia ystäviäni enkä mieti että mikä on motiivi siihen tai tähän, ystävän tehtävä on hyväksyä ystäviltään sen sortin arveluttava käytös, johon kukin meistä sortuu.
No hyvä tietää tämä. Minullakin on kavereita, jotka ovat käyneet nusasemassa vähä vierasta tussuraa ja erohan siitä on sitten tullut. Olen tähän asti ollut tuomitseva, että mitäs kävit vieraissa, mutta pitääkin tästä lähtien olla tukena ja hyväksyä tuo eroon johtanut arveluttava käytös.
😁 Juurikin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheistä ihmistä tietenkin tuen. Huom. tukeminen ei tarkoita sitä, että uskon kaiken, mitä sanoo ja menen itse tunteella mukaan. Surussa ja kriisissä ei vain ole mitään hyötyä siitä, että alan epäilemään ystäväni kertomaa tai kehoitan katsomaan peiliin. Yleensä kun aikaa kuluu erosta, ihminen alkaa itsekin miettimään, mikä oli oma osuus tapahtumiin.
Kaikki eivät mieti, se on ongelma. Toistetaan samoja virheitä ja haukutaan koko vastakkainen sukupuoli. Siihrn omaan osuuteen voi hyvin herätellä positiivisestikkin.
Sen herättelyn aika vain ei ole silloin, kun erotilanne on akuutti.
Mitäs sitten pitäisi sanoa? Tuskinpa edes terapeutti sanoo heti asiakkaalleen, että etsipäs nyt vain vikaa itsestäsi, kun tämä on tullut jätetyksi. Sellainen puhe ei ole kovin rakentavaa eikä auta yhtään.
anna kierrätys keskuksen osoite menköön sinne laulamaan aikuista naista kait sitä joku kerran panee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheistä ihmistä tietenkin tuen. Huom. tukeminen ei tarkoita sitä, että uskon kaiken, mitä sanoo ja menen itse tunteella mukaan. Surussa ja kriisissä ei vain ole mitään hyötyä siitä, että alan epäilemään ystäväni kertomaa tai kehoitan katsomaan peiliin. Yleensä kun aikaa kuluu erosta, ihminen alkaa itsekin miettimään, mikä oli oma osuus tapahtumiin.
Kaikki eivät mieti, se on ongelma. Toistetaan samoja virheitä ja haukutaan koko vastakkainen sukupuoli. Siihrn omaan osuuteen voi hyvin herätellä positiivisestikkin.
Sen herättelyn aika vain ei ole silloin, kun erotilanne on akuutti.
Eikä sen haukkumisen nyt ainakaan. Oikeastaan pitkän suhteen jälkeen se on kyllä aika halventavaakin sille surijalle. Olit sen idiootin kanssa 10-vuotta, eli olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten pitäisi sanoa? Tuskinpa edes terapeutti sanoo heti asiakkaalleen, että etsipäs nyt vain vikaa itsestäsi, kun tämä on tullut jätetyksi. Sellainen puhe ei ole kovin rakentavaa eikä auta yhtään.
Se terapeutti hakkuu sitä exää? Ok.
Löin, r@isk*sin ja lisäksi maksatin hänellä oman asuntolainani, elämiseni ja yhteiset ulkomaanmatkat ja siltikin se muija jätti!
Niinhän se on. Jos ei tiedä taustoista ja toisen puoliskon tarinaa ollenkaan, niin ei kannata mennä toisen naukumisiin ja syyttelyihin mukaan ollenkaan. Paras on sanoa silloin vain, että ei ole kiinnostunut kuuntelemaan ja poistua paikalta.