Lasten vaari jakaa todistusrahaa keskiarvon mukaan. Onko OK?

Voihan se olla ns. porkkana niille jotka ovat vain vähän laiskoja koulussa mutta myös ilkeää heille joilla on vaikeuksia oppimisen kanssa. Minulla on täti joka antaa rahaa lapsenlapsilleen jotka saavat täydet pisteet, varsinkin matematiikan kokeista kun taas kuvataide tai äidinkieli ei ollut niin tärkeitä. Tottakai kaikki tekee rahoillaan mitä haluavat mutta isovanhempani eivät todellakaan tuota harrastaneet, en myöskään minä omille lapsilleni eikä kummatkaan isovanhemmat lapsenlapsilleen. Jos olisivat yrittäneet niin olisin kieltänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo silleen kiva systeemi, että siinä saa kaikki jonkun verran.

Mun äiti maksaa lapsille rahaa vain nostetusta keskiarvosta. 10 euroa per noussut kymmenys. Eikä perustele systeemiä mitenkään. Omassa lapsuudessa tää sama systeemi oli käytössä, mutta me saatiin vaan markat per nostettu kymmenys. Systeri ei sitten saanut mitään, kun se veti kympin keskiarvolla.

Ei ole kyllä äitisi penaalin terävin kynä.

Eihän se ole, mutta tuo systeemi kertoo hänen piheydestään enemmän. Pitää enemmän älämölöä kuin rahaa on jaossa. "mä kyllä palkitsen kaikki lapset hyvästä koulumenestyksestä" noin se aina puhuu kavereilleen jne. Ei vaan kerro systeemiään.

Vierailija kirjoitti:

Pötypuhetta, että pojat saisivat tyttöjä huonompia numeroita. Meidän pojat saivat lukioon asti suurimmaksi osaksi kymppejä. Koulu oli niin helppoa. Lukiossa sama meno jatkui ja jatko-opinnot helppoja. Tytöt joutuivat tekemään töitä enemmän , ja kympit olivat harvinaisempia. Annoimme aluksi kympistä hyvänkin rahapalkinnon, taidettiin lopettaa jossainvaiheessa kun tuli niin kalliiksi.

Samaa mieltä. Pojat saa kymppejä helposti, koska erottuvat joukosta. Tytöiltä vaaditaan kymppiin enemmän kuin täydellisyyttä.

Miksi kysyt meiltä onko ok? Kysy itseltäsi, miltä se sinusta tuntuu? Sinun lapsiasi  he ovat.

Otetaanko keskiarvossa huomioon kaikki aineet vai vain lukuaineet?

Musta kyllä kuulostaa suoraan sanottuna kamalalta, että vaari tällä tavalla laittaa lastenlapset "paremmuusjärjestykseen". Joku täällä sanoi, että systeemi ei arvota lapsia vaan heidän suorituksia, ja näinhän se kaiketi teoriassa on, mutta lapsen näkökulmasta kokemus on todennäköisesti sellainen, että vaari pitää serkkuani isommassa arvossa, kun serkun keskiarvo on omaani parempi. Varsinkin siis jos lastenlapsia on useammasta perheestä eli vertailua tehdään myös serkusten eikä vain sisarusten kesken. Suku- ja perhekulttuureja on toki monenlaisia, mutta minusta ei ylipäätään ole isovanhempien asia palkita koulumenestyksestä, sen voivat tehdä vanhemmat halunsa ja rahkeidensa mukaan, hehän myös tietävät todennäköisesti parhaiten millaisen työn lapsi on todistuksensa eteen tehnyt. Omasta lapsuudesta muistan miten pappa joskus antoi kaikille kuudelle lapsenlapselleen silloin tällöin sata markkaa. Ei väliä iällä, koulumenestyksellä tai sillä millainen ahkera enkeli oli kotona. Jälkikäteen tästä on jäänyt minulle lämmin muisto, pappa ei ihan kauheasti meidän lasten kanssa touhunnut mutta rakasti meitä valtavasti (ja tasapuolisesti) ja näytti sen tällaisella itselleen helpolla tavalla.

Se olisi mielestäni parempi, että kaikille lapsille annettaisiin sama summa todistusrahaa, mutta että vaikka jokaisesta kiitettävästä arvosanasta sekä arvosanan korotuksesta saisi vähän ekstraa. 

Tuollaisessa kannustusrahassa sinänsä ei mielestäni ole vikaa. Meidän perheessä oli jossain vaiheessa yläasteella niin, että jokaisesta kiitettävästä minkä oli saanut kokeesta sai pienen rahasumman. Olikohan se nyt kymmenen markkaa.

Vierailija kirjoitti:

Täysi kannatus aloituksen vaarille !

Näemmä työtä vieroksuvat ovat pyrähtäneet paikalle alapeukuttamaan ahkeruutta. Nämä, jotka opettavat lapsensakin laiskoiksi.

Riittää sitten Kela-avusteisia avuttomia kun työnteko kerran on pahasta. Koulunkäynti on lasten työtä ja oppimista aikuisuuteen, tulemaan toimeen omillaan. Ja kaikesta työstä on kiva saada vähän palkkaa. Tienata itse omat rahat on mielekästä ja lapsillekin tärkeätä.

Meillä isovanhemmat jakoivat perinnön sen mukaan, kuka on kenenkin lapsi. Heillä siis useampi lapsi, joilla kaikilla useampi lapsenlapsi. Perintö jaettiin kaikille lapsille sekä yhden lapsen lapsenlapsille. Eli muiden lasten lapsenlapset eivät saaneet mitään. Näin olivat testamentiin kirjanneet.

Maailma on epäoikeudenmukainen paikka.

Mun äiti maksaa meidän lapsille jokaisesta kympistä todistuksessa 10€. Toinen lapsi taisi tienata 40€ ja toinen 60€. Eivät he kokeneet sitä epäreiluna, vaan olivat tyytyväisiä, että mummo palkitsi heitä. Tähän täytyy sanoa, että mun äiti ei taatusti maksanut mulle aikanaan yhtään mitään hyvistä numeroista

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla ns. porkkana niille jotka ovat vain vähän laiskoja koulussa mutta myös ilkeää heille joilla on vaikeuksia oppimisen kanssa. Minulla on täti joka antaa rahaa lapsenlapsilleen jotka saavat täydet pisteet, varsinkin matematiikan kokeista kun taas kuvataide tai äidinkieli ei ollut niin tärkeitä. Tottakai kaikki tekee rahoillaan mitä haluavat mutta isovanhempani eivät todellakaan tuota harrastaneet, en myöskään minä omille lapsilleni eikä kummatkaan isovanhemmat lapsenlapsilleen. Jos olisivat yrittäneet niin olisin kieltänyt.

Miehen sisko kielsi isäänsä antamasta rahaa todistuksesta tai muutenkaan vertailemasta lapsenlapsia, meillä ei kielletty ja jouluna saivat mukavat summat "palkaksi ahkeruudesta".  Miehen sisko suuttui, mutta ei hän voi kieltää isäänsä antamasta todistusrahaa muille.

Tottakai ok. Hyvä että jotain kiinnostaa edes hieman kasvattaa lapsia, jos ei lasten vanhempia

Minä tykkäsin, mun vanhemmat ja appivanhemmat teki samaa ja aina mun lapset sai eniten.

Vierailija kirjoitti:

Viisaille lapsille enemmän, tyhmille vähemmän. Ihan ok. Oppivathan jotain tulevasta elämästä.

Itse maksaisin lastenlapsilleni fysiikan kympistä €100, mutta kuvaamataidon kympistä vain €45657. Ihmetteleppä sitä.

Kuvaamataidon kympillä tulee arkkitehteja, ei huono numero.

Huippu idea. Yleensähän ne ongelmaiset saavat huomiota ja hyysäystä, pärjäävät keräävät kiitettävät hissukseen. Kyllä motivoisi lukemaan kokeisiin ja hyvä työ palkitsisi.

En itsekkään pärjännyt eräissä aineissa niin hyvin mutta mikä salaisuus se on? Outoa hyssytellä ja paapoa huonoja numeroita. Ei esim. lukioonkaan pyrkiessä saa myöskään pisteitä hyvästä yrityksestä vaan numerot on oltava kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti maksaa meidän lapsille jokaisesta kympistä todistuksessa 10€. Toinen lapsi taisi tienata 40€ ja toinen 60€. Eivät he kokeneet sitä epäreiluna, vaan olivat tyytyväisiä, että mummo palkitsi heitä. Tähän täytyy sanoa, että mun äiti ei taatusti maksanut mulle aikanaan yhtään mitään hyvistä numeroista

Oletko ajatellut, että hänellä voi olla nyt paremmin rahaa, kuin silloin kun hän oli koululaisten äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin lasten vanhempana, että vaarin tapa arvottaa lapsiani on typerä, ja että hänen rahansa eivät ole tervetulleita meidän perheeseen. Jos lapsi on saanut koululuokan läpi hyväksyttävästi (eli keskiarvo korkeampi kuin 4), on hän silloin tehnyt ihan riittävästi töitä.

Itselläni oli kaikenlaisia vaikeuksia kouluaikaan, mikä vaikutti numeroihini valtavasti, enkä missään tapauksessa sulattaisi lasteni arvottamista koulutodistuksen perusteella. Minulla mentaliteetti oli "kympin tytön", mutta suoritukset yltivät korkeintaan seiskaan (yhdessä aineessa; muissa aineissa arvosana 5 tai 6), koska mikään ei tuntunut pysyvän päässä. Yritin lukea ja vääntää tehtäviä hulluna, mutta kun asiat eivät jääneet päähän, niin eivät jääneet. Tuntui nololta, kun tiesin, etten ole niin tyhmä kuin mitä numerot antoivat ymmärtää. Peruskoulun jälkeen (yhdeksännen luokan jälkeen siis) jäin kotiin makaamaan kahdeksi vuodeksi, joista jälkimmäisen vuoden kävin terapiassa ja ravasin lääkäreillä. Sain diagnoosin ja lääkityksen. Sitten hain töihin elokuvateatteriin, missä olin ensin vuoden rahaa säästöön kartuttamassa. Toisena työvuotena aloitin iltalukion, josta 9,5 keskiarvolla ja eximian ja laudaturin papereilla suoraan yliopistoon erästä teknistä alaa lukemaan. Nyt olen kyseisen alan tohtori. Älkää tuijottako niitä lasten tokareita liian tarkkaan. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin ne numerot.

Eikö tarinasi opetus nimenomaan ollut se, että arvosanat ja niiden eteen tehty työ veivät menestykseen? Mitä tuli niistä vitosen ja kutosen luokkakavereista, jotka eivät koskaan palanneet koulun penkille?

Facepalm sulle... Tarinani opetus oli se, että minua pidettiin laiskana ja saamattomana, vaikka kyseessä oli sairaus, joka oli esteenä koulumenestykselle eikä suinkaan laiskuus. Minun olisi kuulunut saada ahkeruudestani ja yrittämisestäni enemmän kiitosta kuin sisarusteni, koska tein kaksin verroin töitä vaikkei se sitten kantanutkaan hedelmää. Kun vihdoin sain diagnoosin ja lääkityksen, pääsivät aivoni mukaan työntekoon, mikä takasi menestykseni lukiossa ja yliopistossa. Lapsuuteni ja teini-ikäni olisi ollut huomattavasti helpompaa aikaa (ja kenties mahdollistanut sairauteni löytymisen jo aiemmin), jos minua ei olisi pidetty tyhmänä ja/tai laiskana, ja räksytetty huonoista arvosanoista ja verrattu sisaruksiini, joilla oli paremmat todistukset.

Vierailija kirjoitti:

Musta kyllä kuulostaa suoraan sanottuna kamalalta, että vaari tällä tavalla laittaa lastenlapset "paremmuusjärjestykseen". Joku täällä sanoi, että systeemi ei arvota lapsia vaan heidän suorituksia, ja näinhän se kaiketi teoriassa on, mutta lapsen näkökulmasta kokemus on todennäköisesti sellainen, että vaari pitää serkkuani isommassa arvossa, kun serkun keskiarvo on omaani parempi. Varsinkin siis jos lastenlapsia on useammasta perheestä eli vertailua tehdään myös serkusten eikä vain sisarusten kesken. Suku- ja perhekulttuureja on toki monenlaisia, mutta minusta ei ylipäätään ole isovanhempien asia palkita koulumenestyksestä, sen voivat tehdä vanhemmat halunsa ja rahkeidensa mukaan, hehän myös tietävät todennäköisesti parhaiten millaisen työn lapsi on todistuksensa eteen tehnyt. Omasta lapsuudesta muistan miten pappa joskus antoi kaikille kuudelle lapsenlapselleen silloin tällöin sata markkaa. Ei väliä iällä, koulumenestyksellä tai sillä millainen ahkera enkeli oli kotona. Jälkikäteen tästä on jäänyt minulle lämmin muisto, pappa ei ihan kauheasti meidän lasten kanssa touhunnut mutta rakasti meitä valtavasti (ja tasapuolisesti) ja näytti sen tällaisella itselleen helpolla tavalla.

Antaa saman summan kaikille niin ei tarvitse edes muistaa kuka oli Anna ja kuka Siiri. Millään ei ole mitään väliä.

Huono kerroin. Kuitenkin esim 8.0 ja 10 keskiarvon välinen tasoero on valtava ja toinen saa 240 e ja kympin tyyppi vain 60e enemmän puhumattakaan jos 6.0 saa vielä 180e vaikka piiskaa hänelle pitäisi antaa.

Pitäisi olla ei-lineaarinen kaava vaarilla, ei tainnut itse olla mikään ruudinkeksijä.

Meillä isä maksoi koenumeroista. 8=5€, 9=20€, 10=50€.