Meitä ei kutsuta mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trollukka aloitus, mutta leikitään mukana.

Jos miehesi ei halua teille vieraita tai teitä ei kutsuta pariskuntana minnekään, niin teille ei tule vieraita ja ap voi mennä keskenään kyläilemään, jos kerran niin nauttii sellaisesta toiminnasta. Ap voi järjestää tarvittaessa hippojaan myös muualle kuin kotiinsa, miestä ei tarvitse niillä vaivata.

Ap on tiennyt Minkälaisen miehen ottaa, joten turha sitä on miestä syyttää siitä minkälainen tämä on ollut aina. Turha on myös yrittää muuttaa miestä sellaiseksi mikä kelpaisi ystävillekin.

Aloituksessani ei mainita miehen asenteesta mitään. Mies lähtee mielellään kaikkialle, minne kutsutaan, mutta kun kutsut ovat loppuneet kuin seinään hänen kummallisen käytöksen vuoksi. Ymmärrän ystäviäni ja tuttujani (heitä on paljon) sillä kiireisessä elämässä tuskin kukaan haluaa kutsua sitä miestä joka ei kysy yhtään kysymystä eli ei osaa pitää osaltaan juttua yllä, eikä kanna siten vastuutaan tilanteesta.

Mies on rakas minulle, mutta samalla suuri ilon aiheeni, laaja sosiaalinen piiri on kuollut.

Taitaa olla joko niin että

1. miehelläni on auttamattoman huonot sosiaaliset taidot

2. hän on itsekeskeinen eikä muut vaistoavat rivien välistä, ettei häntä vaan kiinnosta kysyä edes kohteliaisuudesta.

Pelkään että molemmissa on perää.

AP

Tarkennus: kutsujen tulo on loppunut. Ei ole syntynyt mitään akuuttia tilannetta. Voin hieman kiusaantunutta tunnelmaa kun häntä yritetään jututtaa.

Yhteisen sosiaalisen elämän jakaminen on yllättävän iso elämää nostattava tai rajoittava seikka.

[quoe=Vierailija]No eikö ne sinun ystäväsi ole yhtä huonoja sosiaalisesti jos vain sinun miehesi pitää kysellä ja pitää keskustelua yllä ? Miksei muutenkaan voi olla välillä hiljaista vai odottaako sinun laaja ystäväpiiri että joku tulee ja puhuu koko ajan ?[/quote]

Ongelma on ettei mies ota vastuuta jutun jatkumisesta. Kokeile, illan mittainen keskustelu on aika vaikeaa ilman kysymyksiä kuten:

Onko tuo uusi sohva, oletteko olleet viime aikoina mökillä, kuinka se sinun uusi työ on alkanut sujua, ehdittekö tavata jouluna vanhempianne, oletteko te huomanneet kuinka outoa käytävä sähkökeskustelu on, onko teilläkin yhtä vaikea löytää parkkipaikkaa,... keskustelun liimaa, joka vie eteenpäin.

Miksi pitäisi kutsua?  On paljon mukavampaa olla yksin. Jos et pidä miehestä, valitse seurallinen kumppani.

Tai oletko pintäliitäjä. Ja seurassa puhut sitten: hei, nyt on kaunis sää. Onko teillä tullut luntaa? Pinnallista ja tyhjänpäiväistä.

[quoe=Vierailija]Puolisoni on samanlainen. Pitkään minua ärsytti, että hänen tönkköytensä vuoksi tapaamiset olivat aina jotenkin kankeita, vaikken asiasta koskaan hänelle tai muille valittanutkaan. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että eihän se ole ongelma, vaan se, että muilla ihmisillä on joku oletus ja kaavamainen malli siitä kuinka täytyy olla. Edelleen hän on yhtä hiljainen, mutta se ei häiritse enää. Jos joku siitä kommentoi, vastaan lähinnä, että koitahan sopeutua sinäkin, me olemme keskenämme erilaisia ja ihan varmasti tänne kuitenkin mahdumme kaikki. Ongelma oli siis minun korvien välissäni, kun yritin toteuttaa kaava-ihmisten mallia.[/quote]

Hyvä näkökulma! Tietyllä tapaa hiljaa olevan on myös annettava olla niin jos hän ei vaan tartu annettuihin toistuviin tervetuloilmauksiin yhteiseen keskusteluun.

Onhan jokaisella vastuu myös itse tehdä jotain, jos haluaa yhteiseen puheeseen osallistua.

Ystävällistä on auttaa, mutta jos ei hyväkään rohkaisu auta, antaa olla.

Muuten illasta tulee ylivastuullisten uupunut työmaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on keskimäärin vähän huonoja seurustelemaan yhtään erilaisten ihmisten kanssa. Oma mies on suoraan sanottuna liian älykäs puhumaan ajoneuvoista, lisäravinteista saati nuoruuden dokausmuistoista, joten moni kavereiden miehistä taitaa pitää häntä jotenkin tylsänä. Huomaan myös itse usein lipuvani johonkin omiin ajatuksiini kun naiset jauhaa jostain kauneusleikkauksista, kosmetiikasta tai treenikelloista.

Ihailen ulkomailla asuvaa sukulaismiestä juuri sen piirteen ansiosta, että hän löytää aina jutun juurta ja jotain yhteistä olipa juttukumppani kuka tahansa. Ehkä hän on vaan niin harjaantunut kohtaamaan monenlaisia ihmisiä.

Pyrin kääntää positiiviseksi, opiksi, ajatella vastaavissa tilanteissa että on hienoa että tämän hyvin erilaisen ihmisen vuoksi pysyn perässä kosmetiikasta edes yleissivistyksen verran.

Lähimmät Ystäväni eivät milloinkaan puhuisi niistä jutuista minulle.

Kerran yksi uuvuttava ilta kääntyi voitoksi. Kyselin ihmiseltä KAIKESTA. Mikään ei nostattanut keskustelua, paitsi ryijyt. Keskustelimme kaksi tuntia vain ryijyistä. No, päätin jo siinä hetkessä iloita että tämä illan jälkeen tiedän ainakin kaiken ryijyistä.

Mun on jotenkin vaikea uskoa tätä.

En ikinä jättäisi kutsumatta jotain minulle tärkeää ihmistä kylään tai juhliin siksi, että hänen puolisonsa on introvertti. Oletko siis varma, että tämä johtuu puolisostasi?

Mun yhdellä kaverilla on mies, joka on todella hiljainen ja jopa vähän vihaisen oloinen. En mä ehkä niitä kutsuisi viikoksi pieneen mökkiin Lappiin, mutta juhlissa tuo mies on kyllä yleensä mukana. Jonkin sanan vaihtaa aina jonkun kanssa, eikä kovin kauaa viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Mun on jotenkin vaikea uskoa tätä.

En ikinä jättäisi kutsumatta jotain minulle tärkeää ihmistä kylään tai juhliin siksi, että hänen puolisonsa on introvertti. Oletko siis varma, että tämä johtuu puolisostasi?

Mun yhdellä kaverilla on mies, joka on todella hiljainen ja jopa vähän vihaisen oloinen. En mä ehkä niitä kutsuisi viikoksi pieneen mökkiin Lappiin, mutta juhlissa tuo mies on kyllä yleensä mukana. Jonkin sanan vaihtaa aina jonkun kanssa, eikä kovin kauaa viihdy.

Esimerkiksi kahden parin tai kahden perheen tapaamisessa, tuo keskustelutaidon puuttuminen tuntuu kutsujista varmasti tylyltä. Jonkunhan on puhuttava ja huolehdittava et joku edes puhuu ja keksii aiheet.

Introvertti voisi olla sosiaalisesti lahjakas, mutta näyttää että miehelläni ei ole vaan mitään taitoja. Ja kun on rohkeasti hymyillen selkä suorassa, mutta ei kysy thtään mitään, tulee ympärille outo tunnelma. Ehkä se on itsekkyys jotenkin kai sitten luo sen evvk-auran...

"Ongelma on ettei mies ota vastuuta jutun jatkumisesta. Kokeile, illan mittainen keskustelu on aika vaikeaa ilman kysymyksiä kuten:

Onko tuo uusi sohva, oletteko olleet viime aikoina mökillä, kuinka se sinun uusi työ on alkanut sujua, ehdittekö tavata jouluna vanhempianne, oletteko te huomanneet kuinka outoa käytävä sähkökeskustelu on, onko teilläkin yhtä vaikea löytää parkkipaikkaa,... keskustelun liimaa, joka vie eteenpäin."

Olen aika äärimmäinen introvertti enkä väitäkään olevani hyvää seuraa. Pakko vaan kommentoida, että nuo antamasi esimerkit ovat aivan käsittämätöntä juttua minun kaltaiselleni ihmiselle. Ei tulisi mieleenkään kysellä tuollaisia, miksi? Minun näkökulmastani tuo on vaan sellaista turhaa täytepuhetta, kun ei uskalleta olla hiljaa. Juu en tosin käy missään illanvietoissa, syystäkin.

Jätä miehesi. Minä olen ollut tuo hiljainen puoliso. Mieheni harrasti tuota henkistä väkivaltaa liian monta vuotta. Aina se minun käyttäytymiseni oli muka aiheuttanut, että häntä ei kutsuttu vanhan ystävänsä häihin jne. Itse kyllä näin sen, että mies aina vaan odotti että hänet kutsutaan, eikä itse laittanut tikkua ristiin ihmissuhteidensa eteen. Oli kiva syyllistää minua ja iskeä arkaan paikkaan, ujouteen josta minua on koulussakin kiusattu.

Ap, ehkä ne ei vaan halua kutsua sua?

Aloitin täällä kerran keskustelun, jossa valittelin introverttien vapaamatkustavan sosiaalisissa tilanteissa. Silloin minulle kerrottiin, ettei sosiaalisten taitojen puute liity introverttiyteen, vaan introverttikin kykenee sosialisoimaan. Juhlien tuppisuu on yksinkertaisesti itsekäs törppö. 

Kiusaajat vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

No jos olisivat kohteliaita ja kunnioittaisivat teidän parisuhdetta,niin kutsuisivat teidät. Ei voi olla syy tuo,että ei osallistu tarpeeksi,kyllä ihmisten pitää ymmärtää,että on erilaisia ihmisiä,ei kaikkien tarvitse olla puheiliaita ja silti voidaan kutsua puheliaamman puolison mukana kylään. Jos itsellä olisi tälläinen kaveripariskunta,niin mulle sopis hiljainenkin mukana. Tai jos hän haluis olla tulematta,niin sekin kävis.

Ystävien pitää olla väkisin kohteliaita, mutta miehen ei tarvitse olla kohtelias muille?

Vierailija kirjoitti:

[quoe=Vierailija]No eikö ne sinun ystäväsi ole yhtä huonoja sosiaalisesti jos vain sinun miehesi pitää kysellä ja pitää keskustelua yllä ? Miksei muutenkaan voi olla välillä hiljaista vai odottaako sinun laaja ystäväpiiri että joku tulee ja puhuu koko ajan ?

Ongelma on ettei mies ota vastuuta jutun jatkumisesta. Kokeile, illan mittainen keskustelu on aika vaikeaa ilman kysymyksiä kuten:

Onko tuo uusi sohva, oletteko olleet viime aikoina mökillä, kuinka se sinun uusi työ on alkanut sujua, ehdittekö tavata jouluna vanhempianne, oletteko te huomanneet kuinka outoa käytävä sähkökeskustelu on, onko teilläkin yhtä vaikea löytää parkkipaikkaa,... keskustelun liimaa, joka vie eteenpäin.

Nämä esimerkit ovat kyllä älyttömiä, ei tarvitse mitään henkilökohtaisia edes kysellä, kunhan vie keskustelua eteenpäin osallistumalla siihen jotenkin.

Sää, sähkön hinta, maailmantilanne, jokin ajankohtainen aihe tulee aina puheeksi, kunhan nyt vaan kertoo omia ajatuksiaan auki.

Olemalla mykkä osoittaa, ettei kyseisessä tilanteessa oleminen kiinnosta pätkääkään ja se on äärettömän epäkohteliasta muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun yhdellä hyvällä ystävällä on vähän tuollainen mies... Ei juuri puhu ja olemuksesta huokuu sellainen, ettei häntä kiinnosta yhtään. Joskus huomasin, että jopa pyöritteli silmiään, kun jotain porukassa juteltiin. Introverttiydestä en tiedä, mutta ainakaan hän ei meidän seurassa viihdy ja ylimielisesti vielä näyttääkin sen.

Esimerkiksi minun mieheni on sellainen ns. hyvä tyyppi, että haluaa ottaa kaikki huomioon ja pyrkii edes jotain jutunjuurta keksimään. Osaa myös olla hiljaa eikä tuppaudu ja antaa ihmisille tilaa. Viimeksi, kun tavattiin tätä pariskuntaa mieheni sanoi, ettei halua enää tavata heitä, ainakaan tätä miestä. Hän oli jotain ohimennen kysynyt tyyliin "miten se ostamasi porakone toimi" ja vastauksena oli saanut jonkun v-sanalla höystetyn narahduksen. Eli ihan suora haista pska, älä puhu minulle mitään.

Minä tunnen tällaisen miehen myös. Katselee ivallinen virne naamalla, kun muut juttelevat, pyörittelee silmiään, naurahtaa välillä sarkastisesti päätään pyöritellen, töksäyttelee pieniä, mutta loukkaavia kommentteja. Kerran kysyin häneltä uudesta autosta, jonka oli ostanut tyyliin "kuulin, että teillä on uusi auto" ja hän tiuskaisi takaisin, että joidenkin ihmisten pitää oppia pitämään turpa kiinni ja mulkoili puolisoaan. Joo, ei olla pahemmin kutsuttu kumpaakaan mukaan enää mihinkään. Kaverin kutsuminen yksin on mahdotonta, raahaa tuon mukana kumminkin jokapaikkaan vaikka erikseen sanoo, että hän ei ole tervetullut. Kaveri yritti selitellä, että hän on vain introvertti, ei osaa keskustella kunnolla. Jep.

Joskus ihmiset eivät vaan tule toimeen keskenään ilman sen suurempaa syytä tai draamaa ja siinä ei ole mitään väärää. Monilla on vain outo käsitys, että kaikkea pitää sietää ja vaikka hampaat irvessä viettää aikaa epämiellyttävien ihmisten kanssa, koska kyllä aikuisen pitää ymmärtää. Aikuisten pitäisi myös ymmärtää, että jokaisella on oikeus valita oma seuransa. Töissä asia sitten eri, siellä pitää tulla toimeen vaikka minkälaisen hiihtäjän kanssa, mutta vapaa-ajalla ei.

Vierailija kirjoitti:

No jos olisivat kohteliaita ja kunnioittaisivat teidän parisuhdetta,niin kutsuisivat teidät. Ei voi olla syy tuo,että ei osallistu tarpeeksi,kyllä ihmisten pitää ymmärtää,että on erilaisia ihmisiä,ei kaikkien tarvitse olla puheiliaita ja silti voidaan kutsua puheliaamman puolison mukana kylään. Jos itsellä olisi tälläinen kaveripariskunta,niin mulle sopis hiljainenkin mukana. Tai jos hän haluis olla tulematta,niin sekin kävis.

Kyllä ihmisellä on oikeus kutsua tai olla kutsumatta esim omalle mökilleen keitä haluaa. Kun mennään lomalle tai mökille niin aika moni haluaa rentoutua. En itsekään mielellään viettäisi useampaa päivää vaivaantuneessa, kireässä seurassa. Tarvitsen lomaa palautumiseen, stressaan töissä ihan tarpeeksi muiden ihmisten asioita joten lomalla en jaksa. Meilläkin on lähipiirissä yksi pariskunta joka on jäänyt pois seurueesta. Mies on hiljainen, mutta sen lisäksi aika tökerö ja taipuvainen mököttämään milloin mistäkin. Latistaa koko porukan tunnelmaa jos yksi valittaa ja pyörittelee silmiä jatkuvasti. Esim kerran suuttui toiselle ystävälleni kun tämä oli tuonut illanviettoon mansikoita ja tällä miehellä on niihin allergia. Mansikat oli erillään kaikesta muusta mutta silti loukkaantui kun me muut kohtasimme syödä niitä...

Meillä oli kerran kylässä mieheni ystäväpariskunta. Nainen oli niin hiljainen että koko odotettu ilta oli yhtä tervaa.

Kysyin kaikesta, ja vastasi kaikkeen lyhyesti. Pohdin etteikö edes töissä hän ole tottunut jotenkin tsemppaamaan.

Pöytä notkui tarjoiluista ja jotenkin tuli tyly fiilis. Yritin kaikkeni että he tuntisivat itsensä lämpimästi tervetulleiksi. Aloitin putkessa aiheita jotka voisivat tätä naista kiinnostaa, mutta ei.

Ei yhden yhtä kysymystä minulta.

Olin illan jälkeen ihan uupunut.

Minusta ei voi tulla kylään ottamatta kontaktia sanoin ja katsein.

Tuli olo ettei hän arvostanut minua edes sen vertaa, että olisi yrittänyt kohteliaisuudesta.

Toista tapaamista ei ole tullut.

Kuulostaa siltä, ettet oikein tunne miestäsi, sillä eihän voi tulla yllätyksenä, miten oma kumppani käyttäytyy muiden seurassa. Vai suljitko asialta silmäsi, ajatellen muovaavasi hänestä mieleisesi? Onkohan parinvalintakriteereissäsi "klappia" tavallista enemmän, kun noin eri parisia olette, ainakin tuossa asiassa.

Toisaalta täytyy sanoa, että se sinun "monipuolinen sosiaalinen ympäristö" vaikuttaa melko pinnallisilta, joihin pääsemiseksi pitää olla tietynlainen (puhelias, reippaan utelias jne.) Ne, jotka eivät pariskuntana täytä näitä kriteerejä, jätetään kutsumatta. Tosin ystävilläsi voi olla ihan vilpittömät motiivit olla kutsumatta teitä: he haluavat säästää teidät ja muut siltä kiusaantuneisuudelta, jota teidän (miehesi) vierailut ovat tuoneet mukanaan.

Miehesi ei varmaankaan nauti näistä kyläilyistä, vaan velvollisuuden vuoksi tulee mukaan? Onko hänellä omia kavereita?

Oleellisempaa on tietysti se, millainen puoliso on kotioloissa. Kotona, ajan kanssa todellinen luonne tulee esiin. Moni narsisti voi kodin ulkopuolella olla hurmaava seurapiirihenkilö, vaikka kotona olisi helvetti irti.

Sosiaalisia taitoja voi oppia, juu, mutta varaudu siihen, että koskaan teistä ei tule samanlaisia tässä(kään) asiassa.

Up