Meitä ei kutsuta mihinkään!

Miksi et mene yksin juhliin ja soita niille juhlien järkkääjille että haluat kutsun itsellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene yksin juhliin ja soita niille juhlien järkkääjille että haluat kutsun itsellesi. 

Niin juurikin ja olen samaa mieltä. Parempi mennä yksin kuin jonkun vasten tahtoisen puolison kanssa eikä ketään saa pakottaa pilaamaan toisten juhla tunnelmaa. 

itse en enää neljänkympin jälkeen jaksa enää montaa pariskuntakokousta vuodessa. Eikä niitä kaikesta päätellen jaksa kaveritkaan. 

Se harmittaa kyllä, että koska opiskelin ja asuin nuoruusvuodet eri paikkakunnalla kuin muut ystävät ja kaverit, niin en oikein ole päässyt mukaan siihen opiskeluvuosina syntyneeseen porukkaan johon osa ystävistäni kuuluu. Tunnen kuitenkin kaikki jollain tapaa, mutta en tule kutsutuksi mihinkään muihin kuin lähimpien ystävieni tapahtumiin, en edes vaikka paluusta kotipaikkakunnalle on jo vuosia. Toisaalta opiskelukaverini ovat hajaantuneet kuka mihinkin eli sielläkään ei ole mun oma kaveriporukka enää kasassa. Ollaan miehen kanssa siis hyvin paljon ihan kahden.

Suomalaiset on keskimäärin vähän huonoja seurustelemaan yhtään erilaisten ihmisten kanssa. Oma mies on suoraan sanottuna liian älykäs puhumaan ajoneuvoista, lisäravinteista saati nuoruuden dokausmuistoista, joten moni kavereiden miehistä taitaa pitää häntä jotenkin tylsänä. Huomaan myös itse usein lipuvani johonkin omiin ajatuksiini kun naiset jauhaa jostain kauneusleikkauksista, kosmetiikasta tai treenikelloista.

Ihailen ulkomailla asuvaa sukulaismiestä juuri sen piirteen ansiosta, että hän löytää aina jutun juurta ja jotain yhteistä olipa juttukumppani kuka tahansa. Ehkä hän on vaan niin harjaantunut kohtaamaan monenlaisia ihmisiä.

Kummaa jos juhlissa ei ole yhtään parittomia ja mikä pakko niihin on mennä pariskuntana toista pakottaen jos puolisoa ei yhtään kiinnosta. 

Minä menen sitten yksin ja olen mennytkin vaikka yleensä siellä edustetaan pariskuntina ja jos ei miestäni kiinnosta minun sukuni juhlat niin olkoon tulematta. 

Ei kai tuossa auta muu kuin kutsua itse ystäviä kotiin. 

Liian älykäs, kaikkea sitä lukee :D

Vierailija kirjoitti:

itse en enää neljänkympin jälkeen jaksa enää montaa pariskuntakokousta vuodessa. Eikä niitä kaikesta päätellen jaksa kaveritkaan. 

Se harmittaa kyllä, että koska opiskelin ja asuin nuoruusvuodet eri paikkakunnalla kuin muut ystävät ja kaverit, niin en oikein ole päässyt mukaan siihen opiskeluvuosina syntyneeseen porukkaan johon osa ystävistäni kuuluu. Tunnen kuitenkin kaikki jollain tapaa, mutta en tule kutsutuksi mihinkään muihin kuin lähimpien ystävieni tapahtumiin, en edes vaikka paluusta kotipaikkakunnalle on jo vuosia. Toisaalta opiskelukaverini ovat hajaantuneet kuka mihinkin eli sielläkään ei ole mun oma kaveriporukka enää kasassa. Ollaan miehen kanssa siis hyvin paljon ihan kahden.

Ihanaa että te viihdytte kaksin niin mitä muuta siihen sitten pitäisi olla enää 👍

Minun yhdellä hyvällä ystävällä on vähän tuollainen mies... Ei juuri puhu ja olemuksesta huokuu sellainen, ettei häntä kiinnosta yhtään. Joskus huomasin, että jopa pyöritteli silmiään, kun jotain porukassa juteltiin. Introverttiydestä en tiedä, mutta ainakaan hän ei meidän seurassa viihdy ja ylimielisesti vielä näyttääkin sen.

Esimerkiksi minun mieheni on sellainen ns. hyvä tyyppi, että haluaa ottaa kaikki huomioon ja pyrkii edes jotain jutunjuurta keksimään. Osaa myös olla hiljaa eikä tuppaudu ja antaa ihmisille tilaa. Viimeksi, kun tavattiin tätä pariskuntaa mieheni sanoi, ettei halua enää tavata heitä, ainakaan tätä miestä. Hän oli jotain ohimennen kysynyt tyyliin "miten se ostamasi porakone toimi" ja vastauksena oli saanut jonkun v-sanalla höystetyn narahduksen. Eli ihan suora haista pska, älä puhu minulle mitään.

Trollukka aloitus, mutta leikitään mukana.

Jos miehesi ei halua teille vieraita tai teitä ei kutsuta pariskuntana minnekään, niin teille ei tule vieraita ja ap voi mennä keskenään kyläilemään, jos kerran niin nauttii sellaisesta toiminnasta. Ap voi järjestää tarvittaessa hippojaan myös muualle kuin kotiinsa, miestä ei tarvitse niillä vaivata.

Ap on tiennyt Minkälaisen miehen ottaa, joten turha sitä on miestä syyttää siitä minkälainen tämä on ollut aina. Turha on myös yrittää muuttaa miestä sellaiseksi mikä kelpaisi ystävillekin.

No eikö ne sinun ystäväsi ole yhtä huonoja sosiaalisesti jos vain sinun miehesi pitää kysellä ja pitää keskustelua yllä ? Miksei muutenkaan voi olla välillä hiljaista vai odottaako sinun laaja ystäväpiiri että joku tulee ja puhuu koko ajan ?

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti olet aika sokea miehellesi. Kannattaa miettiä, millainen hän on, jos kukaan muu ei pidä hänestä.

Onko hän sinulle koskaan tyly? Tai pitää mykkäkoulua? Torjuva? Puhuu sinulle töksäytellen epäkohteliaasti?

Tiedoksi, se ei ole introverttiyttä, vaan k*sipäisyyttä.

Ystävän exä oli tuommoinen k*sipää, onneksi ovat nykyään eronneet. Oma mies on introvertti mutta kiltti, meitä kutsutaan kaikkialla kyllä.

Oikeassa elämässä naiset järjestää näitä tapaamisia eivät miehet, jotka viihtyvät kotona. En ole tavannut miestä joka haluaa olla joku kyläluuta, kotona viihtyvät, hyvä että joskus äidillään käväisevät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi itse et kutsu ihmisiä kotiisi? Jos ei sinulla siihen varaa? Nytti kestit pystyyn. Ihmiset kyllästyy kutsumaan heitä kotiinsa, jotka koskaan itse  EI/ eivät kutsu ketään vasta vierilulle.Taidat juuri  itse olla sellainen ihminen?

Nyyttikestit.

Jätä se mies kotiin ja tapaa ystäviä itse. En mä alkaisi omaa sosiaalista elämää rajoittamaan siksi että toinen on sosiaalisesti kyvytön.

Miten tuollaisen kanssa saa edes parisuhteen aikaan jos mies ei puhu kuin kysyttäessä?

Olen introvertti nainen ja mieheni on samanlainen. Meillä on vain muutama ystävä tai sukulainen, jonka voimme kutsua kotiimme niin, että tiedämme kaikilla olevan mukavaa. Yksi pariskunta on ystäväni ja hänen miehensä. He ovat sellaisia ihmisiä, että meistä introverteistäkin tulee heidän seurassaan puheliaita ja nauravaisia.

Meillä on ollut vuosien aikana erilaisia tuttavaperheitä kylässä ja joidenkin kanssa juttu ei vain lähde käyntiin millään. On ollut siis parempi kaikille, että emme edes yritä aiheuttaa mitään tylsiä tilanteita kenellekään, vaan jätämme heidät kutsumatta.

Ihmisistä se on siis kiinni, kaikkien kanssa keskustelu ei vain suju, vaikka miten yrittäisi.

Puolisoni on samanlainen. Pitkään minua ärsytti, että hänen tönkköytensä vuoksi tapaamiset olivat aina jotenkin kankeita, vaikken asiasta koskaan hänelle tai muille valittanutkaan. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että eihän se ole ongelma, vaan se, että muilla ihmisillä on joku oletus ja kaavamainen malli siitä kuinka täytyy olla. Edelleen hän on yhtä hiljainen, mutta se ei häiritse enää. Jos joku siitä kommentoi, vastaan lähinnä, että koitahan sopeutua sinäkin, me olemme keskenämme erilaisia ja ihan varmasti tänne kuitenkin mahdumme kaikki. Ongelma oli siis minun korvien välissäni, kun yritin toteuttaa kaava-ihmisten mallia.

Mieheni on introvertti, minä taas ambivertti. Oikeassa seurassa mieheni on kyllä jopa puhelias, mutta väärässä seurassa hän on hiljainen. Ei hän tyly ole, mutta hieman vaivaantunut. En yritä edes pakottaa miestä mukaani sellaiseen porukkaan, josta tiedän, että hän ei välitä. Menen niihin siis itsekseni ja vietän mukavan illan, jos yleensäkään minäkään menen. Aina en jaksa, viitsi ja halua, vaan haluan rauhaa ja hiljaisuutta.

En todellakaan selittele kenellekään mieheni asioita tai jotain introverttiyttä, mitä se muille kuuluu? En ole enää sen ikäinen, että viitsisin ottaa pulttia muidenkaan käytöksestä ja ymmärrän hyvin, että on erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko tavata muita ilman miestäsi? Miehellekin voi olla parempi ratkaisu.

Ja ottaa itse yhteyttä kavereihin ja "kutsuu itse itsensä" jos kaverit ei kutsu, ihmetyttää toi että aina pitäisi olla pariskuntana joka paikassa. Kumpikin käy omien kavereidensa luona jos ei yhteisiä ole tai kaikkien kesken kemiat ei pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti olet aika sokea miehellesi. Kannattaa miettiä, millainen hän on, jos kukaan muu ei pidä hänestä.

Onko hän sinulle koskaan tyly? Tai pitää mykkäkoulua? Torjuva? Puhuu sinulle töksäytellen epäkohteliaasti?

Tiedoksi, se ei ole introverttiyttä, vaan k*sipäisyyttä.

Ystävän exä oli tuommoinen k*sipää, onneksi ovat nykyään eronneet. Oma mies on introvertti mutta kiltti, meitä kutsutaan kaikkialla kyllä.

Oikeassa elämässä naiset järjestää näitä tapaamisia eivät miehet, jotka viihtyvät kotona. En ole tavannut miestä joka haluaa olla joku kyläluuta, kotona viihtyvät, hyvä että joskus äidillään käväisevät.

Ai? Meidän ihan oikeassa elämässä varmaan useammin miehet näitä iltoja järkkäilee ja kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Trollukka aloitus, mutta leikitään mukana.

Jos miehesi ei halua teille vieraita tai teitä ei kutsuta pariskuntana minnekään, niin teille ei tule vieraita ja ap voi mennä keskenään kyläilemään, jos kerran niin nauttii sellaisesta toiminnasta. Ap voi järjestää tarvittaessa hippojaan myös muualle kuin kotiinsa, miestä ei tarvitse niillä vaivata.

Ap on tiennyt Minkälaisen miehen ottaa, joten turha sitä on miestä syyttää siitä minkälainen tämä on ollut aina. Turha on myös yrittää muuttaa miestä sellaiseksi mikä kelpaisi ystävillekin.

Aloituksessani ei mainita miehen asenteesta mitään. Mies lähtee mielellään kaikkialle, minne kutsutaan, mutta kun kutsut ovat loppuneet kuin seinään hänen kummallisen käytöksen vuoksi. Ymmärrän ystäviäni ja tuttujani (heitä on paljon) sillä kiireisessä elämässä tuskin kukaan haluaa kutsua sitä miestä joka ei kysy yhtään kysymystä eli ei osaa pitää osaltaan juttua yllä, eikä kanna siten vastuutaan tilanteesta.

Mies on rakas minulle, mutta samalla suuri ilon aiheeni, laaja sosiaalinen piiri on kuollut.

Taitaa olla joko niin että

1. miehelläni on auttamattoman huonot sosiaaliset taidot

2. hän on itsekeskeinen eikä muut vaistoavat rivien välistä, ettei häntä vaan kiinnosta kysyä edes kohteliaisuudesta.

Pelkään että molemmissa on perää.

AP