Miten sairaalasta pääsee kotiin sellainen henkilö, jolla ei ole mitään mukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityöntekijä hommaa vaatteet, sairaaloissa on tietynlainen 'sosiaalivaatevarasto'. Tai sitten vaan kotiutetaan sairaalavatteissa.

Sosiaalityöntekijä hommaa myös oven auki, isännöitsijän/huoltoyhtiön kautta.

 

Ja kotiutuminen taksilla (taksikortti joka peritään takaisin sairaalalaskun yhteydessä) tai sitten kela-taksilla niin että joku (omainen) maksaa potilaan omavastuuosuuden.

Kela-taksista saa jälkikäteen laskun, jos ei ole rahaa mukana maksaa omavastuuta. Siihen tulee laskutuslisä, mikä on jotain 5-6€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esim. vanhus kotihoidon piirissä niin sairaalasta ollaan yhteydessä sinne ja kodinhoitaja tulee taksia vastaan kadulle. Kelataksista tulee lasku, rahaa ei tartte olla.

 

Unelmissa menee noin, meidän mummu on tullut monta kertaa kelataksilla kotiin, taksikuski kaivelee avaimen salaisesta piilosta ja kysyy, että pärjäätkö, kun täällä on 5 astetta lämmintä ja jääkaappi tyhjä. Toki pärjää, kun sairaalasta on luvattu ottaa yhteyttä kotipalveluun. Sieltä tullaan kahden viikon kuluttua, laskutus toki on koko ajan 2 krt/vko, mutta "ei ehditty ennen".

Onneksi mummulla on meidät, naapuri soittaa meidät paikalle, koska mummun puhelimesta on tuossa vaiheessa aina akku loppu. Viedään ruokaa, lämmitetään talo, annetaan lääkkeet ja naureskellaan, että tästäkin lääkkeenjaosta kunta laskuttaa 120 te.

Tuohan on ihan normaalia järkevää toimintaa, ei kaikkea yhteiskunnalta voi odottaaa. Niin on ennenkin tehty, kun synnyttänyt äiti pääsi vauvoineen sairaalasta, naapurit toivat vaikka kattilallisen lihakeittoa perheelle. Ei odotettu, että äiti alkaa passata vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Onko lomittaja paikalla jatkamassa satuaan? 

Joskus tehnyt niitä töitä ja onnettomuuden sattuessa se olisi minullekin voinut käydä noin. Työtapaturmassa se auto ja muutkin kamat todellakin jää tilalle. No, varmasti minkä tahansa ammattiryhmän kohdalla sama tilanne, että kamat ja auto jää työpaikalle. Yksin asuvana autoa ei kukaan käy tilalta hakemassa ja kukaan sitä ei tarvitse. Työnantajalle tosiaankin menee tilalta tieto onnettomuudesta. Jos ei kuolinkellot kalkata, lähiomaisia ei tarvitse hälyttää sängyn viereen. Yleensäkin lomittajien ja tilojen välit on tosiaan niin mutkattomat, että voin kuvitella sen sairaalastapaluun juuri tuollaiseksi. Kyllä maalla on mukavaa. Talvikelillä olisi pirttikin lämmitetty. ; )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lomittaja paikalla jatkamassa satuaan? 

Joskus tehnyt niitä töitä ja onnettomuuden sattuessa se olisi minullekin voinut käydä noin. Työtapaturmassa se auto ja muutkin kamat todellakin jää tilalle. No, varmasti minkä tahansa ammattiryhmän kohdalla sama tilanne, että kamat ja auto jää työpaikalle. Yksin asuvana autoa ei kukaan käy tilalta hakemassa ja kukaan sitä ei tarvitse. Työnantajalle tosiaankin menee tilalta tieto onnettomuudesta. Jos ei kuolinkellot kalkata, lähiomaisia ei tarvitse hälyttää sängyn viereen. Yleensäkin lomittajien ja tilojen välit on tosiaan niin mutkattomat, että voin kuvitella sen sairaalastapaluun juuri tuollaiseksi. Kyllä maalla on mukavaa. Talvikelillä olisi pirttikin lämmitetty. ; )

Ja omaisia ei oo sullakaan tietenkään tässäkään tapauksessa, ja kumminkin on, kun niitä ei tarvita sairaalaan sinua katsomaan tai asioitasi hoitamaan kun on pedin oma? 

. 

Ja omaisia ei oo sullakaan tietenkään tässäkään tapauksessa, ja kumminkin on, kun niitä ei tarvita sairaalaan sinua katsomaan tai asioitasi hoitamaan kun on pedin oma? 

On on, mutta ei ketään niin läheistä, että esim. katkenneen koiven tai käden takia haluaisin ketään sängyn viereen voivottelemaan. Toivotaan että me kaikki säästytään tilanteilta, jolloin lähiomaisille soitetaan.

Minut kun vietiin töistä sairaalaan ja heräsin matkalla, ei mulle oltu otettu mukaan yhtään mitään, edes laseja jotka oli päässä kohtauksen tullessa ja joita ilman oon aika hukassa. Ei puhelinta, avaimia, lompakkoa tms. Päällä ainoastaan pikkarit ja collarit jotka lähti hävitykseen ensiavussa. Osastolla sitten hoitaja oli yhteyksissä miehen kanssa kunnes mies toi lasit ja puhelimen. Kyllä ne sairaalassa moittivat lanssia että ihan kaikki oli jätetty kyydistä. Ja mies joutui ramppaamaan niitä hakemassa ja mulle kuskaamassa kun sairaala ei ihan lähellä ollut. Onneksi on perhe apuna. Äidille on kyllä huolehdittu mukaan lompakko ja avaimet kun on haettu kotoa tajuttomana. 

Jos tilallisen kanssa on noin läheiset välit eikö se tilallinen olisi voinut viedä sen puhelimen sinne sairaalaan sen sijaan että olisi sitä ladannut ja vieläpä vastaillut siihen.

T:tilallinen

Itse jouduin kiirellisesti sairaalaan 2 yöksi. Otin mukaan vain avaimen, puhelimen ja rahat, sairaalasta onneksi löytyi sopiva laturi. Kotiin menin taksilla.

Vierailija kirjoitti:

Minut kun vietiin töistä sairaalaan ja heräsin matkalla, ei mulle oltu otettu mukaan yhtään mitään, edes laseja jotka oli päässä kohtauksen tullessa ja joita ilman oon aika hukassa. Ei puhelinta, avaimia, lompakkoa tms. Päällä ainoastaan pikkarit ja collarit jotka lähti hävitykseen ensiavussa. Osastolla sitten hoitaja oli yhteyksissä miehen kanssa kunnes mies toi lasit ja puhelimen. Kyllä ne sairaalassa moittivat lanssia että ihan kaikki oli jätetty kyydistä. Ja mies joutui ramppaamaan niitä hakemassa ja mulle kuskaamassa kun sairaala ei ihan lähellä ollut. Onneksi on perhe apuna. Äidille on kyllä huolehdittu mukaan lompakko ja avaimet kun on haettu kotoa tajuttomana. 

Miten taĵuton osasi kertoa,  missä lompakko ja avaimet ovat? Vai oliko joku omainen, kotihoito tms huolehtimasssa,  että avaimet tulevat mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Asun yksin. Olen maatalouslomittaja.

Jouduin työtapaturmaan, jossa jouduin tajuttomana ambulanssilla sairaalaan. Päällä oli työvaatteet, jotka jouduttiin leikkaamaan päältä. Tapahtumapaikalle, eli maatilalle jossa työskentelin, jäi auto, kotiavaimet, puhelin ja omat päällysvaatteet kenkineen. Sairaalasta sain soittaa ja selvittää missä omaisuuteni sijaitsi viikon sairaalassaolon jälkeen. Ihana tilallinen oli lukinnut autoni ja piti puhelintani ladattuna ja oli siihen vastaillut aina kun se oli soinut ja olivat lomatoimiston, eli työnantajani, kanssa sopineet, että toimittaa auton ja tavarani kotiini sitten kun niitä kaipailen.

Kotiuduin taksilla sairaalavaatteissa ja kotona odotti se tilallinen autoni, omaisuuteni ja ruokakassin kanssa. Kävi vielä apteekissa ja varmisti, että pärjään.

Asuminen yksin ei tarkoita automaattisesti ettei ole omaisia, ystäviä elämässä. Kuka/ketkä sinun puhelimeen tilalla sitten soitti sillä aikaa kun olit sairaalassa, joihin tilallinen vastaili? Siis eikö sinulla ole yhtään ketään omaista tms elämässä, jotka olisivat voineet autella sinua tilanteessa? Olitko tajuton vai miten viikon sairaalassa, kun et pystynyt soittamaan sairaalan luurilla aiemmin? Kun kerta tilallinen on vastaillut puhelimeesi, niin on varmasti kertonut soittajille tilanteesi, ketkä on sinua kaivanneet. Sitäkautta minkä takia tavaroitasi jne ei ole kukaan aiemmin hakenut pois tilalta/tuoneet sairaalaan sinulle? Kuka huolehti sinusta sen jälkeen kun pääsit sairaalasta, otaksun että kyse ei ollut mistään pikku nirhaumasta. Monessa kohtaa tarinassa on outoja ristiriitoja yms jotka antaa vahvan viitteen keksitystä tarinasta. 

Jos potilasta ei tarvitse lähteä juuri sillä hetkellä viemään sairaalaan, kun kuljetuspäätös sairaalaan on tehty, niin ambulanssimiehistö kysyy missä avaimet ja haluaako ottaa vaikka vaihtovaatteita mukaan ja voiko soittaa jollekin läheiselle.

Jos ei ehditä tai potilaan tila on sellainen ettei häneen saada yhteyttä, mutta on vähän aikaa, niin joku vähän katselee ympärilleen ja jos näkee avaimet, ottaa ne mukaan.

Jos ei tuota voi tehdä, niin sitten potilas vain kotiutuu ilman avaimia ja rahoja, taksi voi silti tuoda kotiin, potilas saa laskun mukaan tai soitellaan siitä pihalta sitten vaikka isännöintiin, joka tulee avaamaan oven yleisavaimella.

Itse olen joskus lähtenyt sairaalasta ilman rahaa. Taksi lähti viemään kotiin, kun sanoin, että maksan perillä, kierrätti minut apteekinkin kautta ja sieltä sain lääkkeet laskua vastaan myös.

Nyt en asu yksin, joten tuollaista ongelmaa ei periaatteessa ole, mutta käytännössähän voi tapahtua jotain vaikka silloin kun on yksin kotona. Sitä varten meillä on kotona aina eteisessä näkyvillä roikkumassa vara-avaimet, josta varmasti ensihoitohenkilöstö ne näkee. Avainpussissa on myös sen verran rahaa, että pääsee kotiin, tai vaikka pääsee käymään apteekissa.  EI ole koskaan sitä tarvittu, mutta ollaan tuumattu, että on ihan hyvä systeemi, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin joku onnettomuus tai hätätilanne sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos tilallisen kanssa on noin läheiset välit eikö se tilallinen olisi voinut viedä sen puhelimen sinne sairaalaan sen sijaan että olisi sitä ladannut ja vieläpä vastaillut siihen.

T:tilallinen

No niinpä. 

Ulko-ovelle ohjataan ja siitä saa itse päättää, minne lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Jos potilasta ei tarvitse lähteä juuri sillä hetkellä viemään sairaalaan, kun kuljetuspäätös sairaalaan on tehty, niin ambulanssimiehistö kysyy missä avaimet ja haluaako ottaa vaikka vaihtovaatteita mukaan ja voiko soittaa jollekin läheiselle.

 

Jos ei ehditä tai potilaan tila on sellainen ettei häneen saada yhteyttä, mutta on vähän aikaa, niin joku vähän katselee ympärilleen ja jos näkee avaimet, ottaa ne mukaan.

 

Jos ei tuota voi tehdä, niin sitten potilas vain kotiutuu ilman avaimia ja rahoja, taksi voi silti tuoda kotiin, potilas saa laskun mukaan tai soitellaan siitä pihalta sitten vaikka isännöintiin, joka tulee avaamaan oven yleisavaimella.

 

Itse olen joskus lähtenyt sairaalasta ilman rahaa. Taksi lähti viemään kotiin, kun sanoin, että maksan perillä, kierrätti minut apteekinkin kautta ja sieltä sain lääkkeet laskua vastaan myös.

 

Nyt en a

Omakotitalossa ei oo mitään isännöintiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tilallisen kanssa on noin läheiset välit eikö se tilallinen olisi voinut viedä sen puhelimen sinne sairaalaan sen sijaan että olisi sitä ladannut ja vieläpä vastaillut siihen.

T:tilallinen

Eri lomittajanplanttu olen, niin en osaa vastata. Tapahtuiko jossain, missä pitkät välimatkat?  Itäsuomalaiselta välittömyydeltä kuulostaa. Onhan se lomittaja voinut olla "naapurin" tyttö/poika, tuttu vuosien takaa. Jos tilalla käynyt kerran tai pari, niin onhan tilanne silloin aivan toisenlainen. 

Ubb

kelataksilla kotiin ja voi hakea sitten lomakon ja maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos potilasta ei tarvitse lähteä juuri sillä hetkellä viemään sairaalaan, kun kuljetuspäätös sairaalaan on tehty, niin ambulanssimiehistö kysyy missä avaimet ja haluaako ottaa vaikka vaihtovaatteita mukaan ja voiko soittaa jollekin läheiselle.

 

Jos ei ehditä tai potilaan tila on sellainen ettei häneen saada yhteyttä, mutta on vähän aikaa, niin joku vähän katselee ympärilleen ja jos näkee avaimet, ottaa ne mukaan.

 

Jos ei tuota voi tehdä, niin sitten potilas vain kotiutuu ilman avaimia ja rahoja, taksi voi silti tuoda kotiin, potilas saa laskun mukaan tai soitellaan siitä pihalta sitten vaikka isännöintiin, joka tulee avaamaan oven yleisavaimella.

 

Itse olen joskus lähtenyt sairaalasta ilman rahaa. Taksi lähti viemään kotiin, kun sanoin, että maksan perillä, kierrätti minut apteekinkin kautta ja sieltä sain lääkkeet lasku

Voi kuule kyllä on. Omakotitaloasujat yleensä vaihtavat naapureiden kanssa vara-avaimia, tai sitten soittavat heikäläisten isännöintiin: lukkosepälle.

Meillä on pihalla hyvässä piilossa elektroninen avainsäilö ja naapurilla lisäksi on vara-avaimet meille.

Tilallisen kanssa hyvät välit (no ei kuulosta ihan siltä) piti kännykkää, autoa jne viikon tilallaan, vastaili puhelimeen, sai jotenkin tuotua ruuat jne kumminkin kotiin kun lomittaja pääsi kotiinsa. Ei sitten tuonut puhelinta jne sairaalalle, pystyi kumminkin vastailemaan luuriin ja pitämään muun omaisuuden tilallaan🤣 juu. tosi hauska joke stoori. Kiitos nauruista.