Ella ei pidä miehensä lapsista, joten hän muutti pois: Lapsiviikot olivat täyttä tuskaa"

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas, että on sekavaa nykylasten elämä. Ei ihme, että mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Ja myös nämä vastaukset yh:t on syvältä yms kertovat tän nykymaailman tilan. Ei varmaan lapset ja nuoretkaan voi hyvin, jos aikuiset käyttäytyy näin. Surullista paskaa sanonpahan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kahden asunnon ratkaisu on loistava. Saa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja toisaalta romanssi pääsee jatkumaan, kun ei ole sitä arkielämän monotonista aikataulua ja yhteistä puurtamista.

Oikeastiko joku on suhteessa jos toinen ei halua nähdäkään sulle maailman tärkeimpiä!!??

Tosin eihän ne lapset miehelle taida ollakaan niitä tärkeimpiä, jos olisi niin niitä ei kohdeltaisi noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden asunnon ratkaisu on loistava. Saa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja toisaalta romanssi pääsee jatkumaan, kun ei ole sitä arkielämän monotonista aikataulua ja yhteistä puurtamista.

Oikeastiko joku on suhteessa jos toinen ei halua nähdäkään sulle maailman tärkeimpiä!!??

Tosin eihän ne lapset miehelle taida ollakaan niitä tärkeimpiä, jos olisi niin niitä ei kohdeltaisi noin!

Kaksi asuntoa ei automaattisesti tarkoita sitä että toinen vihaisi kumppaninsa lapsia, vaikka tämä juttu olikin siitä näkökulmasta tehty. Harmi sinänsä, koska erillissuhde voisi olla monelle erinomainen ratkaisu. Tämä juttu ei auttanut erillissuhteen normalisoinnissa.

Minä aikanani ehdotin, että hankimme kaksi asuntoa. Miehen lasten takia. He olivat ok, minä olin se ongelma.

Miehelle se ei sopinut. Joten muutimme yhteiseen asuntoon, mutta lapsilla ei ollut asiaa oleskella ns yleisissä tiloissa ruokailun ohella.

Näin se sitten sujui hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.

Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?

Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.

Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!

Kyllä minua suretti kun seiskaluokkalainen tyttöoppilaani, isän luona asuva, kertoi, että nyt äitipuolikin muuttaa pois. Oli ollut osa tytön elämää monta vuotta, oma äiti aika poissaoleva. Tyttö oli surullinen, mutta ymmärsi, että näin se menee aikuisten maailma.

Näin syntyy nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla eivätkä halua eivätkä enää osaa sitoutua.

Erot ovat aina hyvinvointitekoja myös lapsille. Kyllä lapset aina sopeutuu.

Tärkeintä lapselle on saada tuona aikana mahdollisimman monta aikuista elämäänsä. Perinteinen sitoutumiseen perustuva parisuhdemalli on aikansa elänyt. Vain jatkuvaan intohimoon perustuvat rakkaussuhteet antavat terveen ja tavoiteltavan mallin rakkaudesta lapsillekin aikuisuutta varten.

Ai lapset aina sopeutuu.

Tottakai sopeutuu kun näkevät intohimoon perustuvan suhteen kotonaan. Mitä sitten jos kumppania vaihtaa muutaman vuoden välein?

Se opettaa lapsille että koskaan ei saa tyytyä ja alkaa tekemään työtä parisuhteen eteen koska se on tapa- ja kulissisuhteiden pahin ilmentymä josta ihmisten pitää oppia pois. Parisuhteista pitää opettaa lapsille malli että ne ovat vain helppoja ja intohimoa täynnä olevia tunnesuhteita eikä johonkin sitoutumiseen perustuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden asunnon ratkaisu on loistava. Saa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja toisaalta romanssi pääsee jatkumaan, kun ei ole sitä arkielämän monotonista aikataulua ja yhteistä puurtamista.

Oikeastiko joku on suhteessa jos toinen ei halua nähdäkään sulle maailman tärkeimpiä!!??

Tosin eihän ne lapset miehelle taida ollakaan niitä tärkeimpiä, jos olisi niin niitä ei kohdeltaisi noin!

Miksi seurustelukumppanin pitäisi tavata ne toisen lapset? Eihän niiden lasten kanssa olla suhteessa. Jos taas yh etsii uutta isiä/äitiä lapsilleen, niin se pitää tuoda heti ilmi ja sitten tietty on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.

Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?

Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.

Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!

Kyllä minua suretti kun seiskaluokkalainen tyttöoppilaani, isän luona asuva, kertoi, että nyt äitipuolikin muuttaa pois. Oli ollut osa tytön elämää monta vuotta, oma äiti aika poissaoleva. Tyttö oli surullinen, mutta ymmärsi, että näin se menee aikuisten maailma.

Näin syntyy nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla eivätkä halua eivätkä enää osaa sitoutua.

Erot ovat aina hyvinvointitekoja myös lapsille. Kyllä lapset aina sopeutuu.

Tärkeintä lapselle on saada tuona aikana mahdollisimman monta aikuista elämäänsä. Perinteinen sitoutumiseen perustuva parisuhdemalli on aikansa elänyt. Vain jatkuvaan intohimoon perustuvat rakkaussuhteet antavat terveen ja tavoiteltavan mallin rakkaudesta lapsillekin aikuisuutta varten.

Ai lapset aina sopeutuu.

Tottakai sopeutuu kun näkevät intohimoon perustuvan suhteen kotonaan. Mitä sitten jos kumppania vaihtaa muutaman vuoden välein?

Se opettaa lapsille että koskaan ei saa tyytyä ja alkaa tekemään työtä parisuhteen eteen koska se on tapa- ja kulissisuhteiden pahin ilmentymä josta ihmisten pitää oppia pois. Parisuhteista pitää opettaa lapsille malli että ne ovat vain helppoja ja intohimoa täynnä olevia tunnesuhteita eikä johonkin sitoutumiseen perustuvia.

Tieteellinen tutkimus usean kymmenen vuoden ajalta antaa kaikkialla toisenlaista kuvaa lasten hyvinvoinnista suhteessa noihin väitteisiisi. Mutta eihän tuollaiset tyypit usko mihinkään tutkimuksiin jotka horjuttaisivat ennestään haurasta minäkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden asunnon ratkaisu on loistava. Saa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja toisaalta romanssi pääsee jatkumaan, kun ei ole sitä arkielämän monotonista aikataulua ja yhteistä puurtamista.

Miten tuollaisen ajan kanssa romantisoidaan kun joku ällöö sun lasta.

Ei siinä miestä voi kyllä mieheksi kutsua kun hilloviiva menee edelle.

Kuvottavaa

Eihän mies lapsiaan ole hylkäämässä??

Lapset eivät halunneet, että nainen muuttaisi pois. Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden asunnon ratkaisu on loistava. Saa paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ja toisaalta romanssi pääsee jatkumaan, kun ei ole sitä arkielämän monotonista aikataulua ja yhteistä puurtamista.

Oikeastiko joku on suhteessa jos toinen ei halua nähdäkään sulle maailman tärkeimpiä!!??

Tosin eihän ne lapset miehelle taida ollakaan niitä tärkeimpiä, jos olisi niin niitä ei kohdeltaisi noin!

Minä väitän, että harvalle miehelle ne lapset ovat kaikista tärkeämpiä. Omasta tuttavapiiristä voin saman tien nimetä 4-5 isää, joille lapset ovat vasta sijalla x ja y.

Olen naimisissaoleva introvertti ja asun omassa kodissani. Mieheni asuu naapurissa lastensa kanssa. Tämä toimii meillä.

Fakta on, että lapset eivät tuo onnea:

https://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.

Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?

Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.

Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!

Kannattaisko äitien ajatella niitä lapsiaankin joskus ja asua lasten isän kanssa ehjässä kodissa, mutta kun on vaan minä minä ja itsekkyys ja rikkoa koti lapsilta. Ja sitten kehtaa vielä arvostella muita, ei todellakaan olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.

Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?

Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.

Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!

Kannattaisko äitien ajatella niitä lapsiaankin joskus ja asua lasten isän kanssa ehjässä kodissa, mutta kun on vaan minä minä ja itsekkyys ja rikkoa koti lapsilta. Ja sitten kehtaa vielä arvostella muita, ei todellakaan olisi varaa.

Näitä kodin rikkojia omien halujen vuoksi on enemmän miehissä jotka eivät ole saaneet normaalia mallia parisuhteista lapsuudestaan. Kuvittelevat että perhe-elämä on vapaamatkustajuutta ja pelkkää naisen tuomaa hoivaa.

He eivät todellisuudessa näe naista ihmisenä vaan omien traumojensa korjaussarjana. Kuvottampia ovat sarjapettäjämiehet jotka ylimiellyttävät aina lennosta vaihtuvissa suhteissaan.

Heillä ei ole mitään vastuuntuntoa edes suunnitelluista lapsistaan. Pahimmillaan he opettavat tyttölapsensa samaan malliin että naisen tulee alistua miehen pettämisille.

Asupa lasten isän kanssa, joka huutaa ja haukkuu lapsia, niin että ala-asteikäiset lapset masentuvat ja haluavat kuolla.

Ja mitä kaikkea muuta surkeaa muissa ehjissä perheissä tapahtuukaan.

Ja sitten yksinhuoltaja äiti, joka lapsensa yrittää saada turvaan on pohjasakkaa.

Tämä mies puhui niin kauniisti lapsistaan lastensuojelulle, että heidän mielestään äidin pitäisi tukea isän vanhemmuutta, sen sijaan että asettaa rajat henkiselle väkivallalle. Hienosti meni.

Joku sanoi täällä ,että kannattaa ottaa lapseton mies tai mies jolla.on aikuisia lapsia. No ei toimi tämäkään. Miehelläni oli aikuiset lapset, kun tapasimme. Tehty nuorena ja erottu lasten äidistä monta vuotta sitten. Tilanteen pitäisi mielestäni olla melko turvallinen parisuhteen aloituksen kannalta, eikö? Ei todellakaan!! Toinen näistä aikuisista lapsista on hyökännyt minua kohtaan ja terrorisoinut suhdettamme alusta asti. Pitkältä yli 20 v ihminen ei osaa ollenkaan elää omaa elämäänsä tai ottaa vastuuta itsestään vaan roikkuu isässään kuin vähä-älyinen. Syyttää minua isänsä viemisestä!??

Todennäköisesti eroamme tämän asian vuoksi. En vaan jaksa pian enää. Annan ilmaisen vinkin. ÄLKÄÄ PARIUTUKO IHMISTEN KANSSA JOILLA ON LAPSIA EDELLISISTÄ SUHTEISTA. Tämä siis jos haluatte pysyä täysjärkisinä.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi täällä ,että kannattaa ottaa lapseton mies tai mies jolla.on aikuisia lapsia. No ei toimi tämäkään. Miehelläni oli aikuiset lapset, kun tapasimme. Tehty nuorena ja erottu lasten äidistä monta vuotta sitten. Tilanteen pitäisi mielestäni olla melko turvallinen parisuhteen aloituksen kannalta, eikö? Ei todellakaan!! Toinen näistä aikuisista lapsista on hyökännyt minua kohtaan ja terrorisoinut suhdettamme alusta asti. Pitkältä yli 20 v ihminen ei osaa ollenkaan elää omaa elämäänsä tai ottaa vastuuta itsestään vaan roikkuu isässään kuin vähä-älyinen. Syyttää minua isänsä viemisestä!??

Todennäköisesti eroamme tämän asian vuoksi. En vaan jaksa pian enää. Annan ilmaisen vinkin. ÄLKÄÄ PARIUTUKO IHMISTEN KANSSA JOILLA ON LAPSIA EDELLISISTÄ SUHTEISTA. Tämä siis jos haluatte pysyä täysjärkisinä.

Hyvin sanottu. Itse mietin että kuka haluaisi lähteä suhteeseen sarjapettäjämiehen kanssa jolla takana useita oman pettämisensä vuoksi rikkoutuneita avioliittoja ja muita suhteita ja näistä vielä lapsia usean exän kanssa. Tuollainen mies on pohjasakkaa eikä ainakaan minulle kelpaisi mihinkään.

Ellaa ymmärrän, koska hän on lapseton, mutta tuo Suvi kyllä ihmetyttää. Miten hän ylipäätään on perustanut perheen? Vai perustiko hän perheen tietäen että erolla hankkii omaa aikaa? Eikö hänellä lapset enää edes käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kärsiminen vanhempien rakkauselämän ongelmista on kohtuutonta.

Varmaan kamalaa saada etenkin vastakkaista sukupuolta oleva ottosisarus saman katon alle. Etenkin jos on jo teini.

Täysin luonnotonta.

Mikäs siitä tekee luonnottoman? Ehkä ei yleensä paras ratkaisu, mutta tätä tapahtuu jatkuvasti. Toivottavasti ei kevyin perustein, mutta jos yhteen muutetaan, niin sitten kyllä pitää tehdä töitä asian eteen. Pitää olla varma, että haluaa sitä, ja antaa lapsille aikaa sijoittua uuteen tilanteeseen.

T. Neljä isäpuolta kokenut

Parisuhteiden ja perheiden eteen minkäänlaisen työn tekeminen on asia mikä pitää pystyä hävittämään perusteellisesti ihmisten ajattelusta. Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne jonka eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Ainahan voi vaihtaa lennosta seuraavaan pettämällä. Kyllä lapset aina sopeutuu.

Taidat olla henkisesti rikkonainen keskenkasvuinen yksilö. Toivon todella että sulla ei ole lapsia ainakaan huollettavana millään tavalla. Et ansaitse edes sitäkään saati minkäänlaista ihnissuhdetta.

'

Eiköhän tuo ollut sarkastinen kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kärsiminen vanhempien rakkauselämän ongelmista on kohtuutonta.

Varmaan kamalaa saada etenkin vastakkaista sukupuolta oleva ottosisarus saman katon alle. Etenkin jos on jo teini.

Täysin luonnotonta.

Mikäs siitä tekee luonnottoman? Ehkä ei yleensä paras ratkaisu, mutta tätä tapahtuu jatkuvasti. Toivottavasti ei kevyin perustein, mutta jos yhteen muutetaan, niin sitten kyllä pitää tehdä töitä asian eteen. Pitää olla varma, että haluaa sitä, ja antaa lapsille aikaa sijoittua uuteen tilanteeseen.

T. Neljä isäpuolta kokenut

Parisuhteiden ja perheiden eteen minkäänlaisen työn tekeminen on asia mikä pitää pystyä hävittämään perusteellisesti ihmisten ajattelusta. Rakkaus on vain ja ainoastaan tunne jonka eteen ei pidä tehdä yhtään työtä. Ainahan voi vaihtaa lennosta seuraavaan pettämällä. Kyllä lapset aina sopeutuu.

Taidat olla henkisesti rikkonainen keskenkasvuinen yksilö. Toivon todella että sulla ei ole lapsia ainakaan huollettavana millään tavalla. Et ansaitse edes sitäkään saati minkäänlaista ihnissuhdetta.

'

Eiköhän tuo ollut sarkastinen kirjoitus.

Sarkasmia tai ei niin tuo kertoo ihmisestä riittävästi. Pohjasakkaa parisuhteisiin millään tavalla.