Ella ei pidä miehensä lapsista, joten hän muutti pois: Lapsiviikot olivat täyttä tuskaa"
Voi kun itsekin uskaltaisi.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/5d779442-8589-4d93-ad1b-ad6523710e0d
Kommentit (154)
Mikä ihmeen ERILLISsuhde? Tuohan on ihan normaali seurustelusuhde. Millä tavoin ERILLISSUHDE ja seurustelusuhde eroavat toisistaan? Ovatko he toistensa ERILLISpuolisot, eli erillisvaimo ja erillismies? Miksi on tarvittu uusi termi seurustelulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.
Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?
Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.
Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!Kyllä minua suretti kun seiskaluokkalainen tyttöoppilaani, isän luona asuva, kertoi, että nyt äitipuolikin muuttaa pois. Oli ollut osa tytön elämää monta vuotta, oma äiti aika poissaoleva. Tyttö oli surullinen, mutta ymmärsi, että näin se menee aikuisten maailma.
Näin syntyy nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla eivätkä halua eivätkä enää osaa sitoutua.
Erot ovat aina hyvinvointitekoja myös lapsille. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Tärkeintä lapselle on saada tuona aikana mahdollisimman monta aikuista elämäänsä. Perinteinen sitoutumiseen perustuva parisuhdemalli on aikansa elänyt. Vain jatkuvaan intohimoon perustuvat rakkaussuhteet antavat terveen ja tavoiteltavan mallin rakkaudesta lapsillekin aikuisuutta varten.
Onneksi mä olen löytänyt miehen,joka ei aikoinaan halunnut lapsia, enkä minäkään. Ollaan oltu kauemmin yhdessä kuin moni lapsiperhe. Lapset ei aina tuo onnea.
Yh:t on pohjasakkaa ja uusperheet alimmasta helvetistä niin voisiko joku kertoa kumpi on pahempi?
Nim. Ei voi voittaa
Näistä tarinoista kyllä tulee mieleen se miten äitiys muuttaa naista hyvään suuntaan. Kenelle tahansa äidille on täysin naurettava tuo ajatus, että ei voi koskea mihinkään mihin lapset ovat koskeneet ja kaikki tuo muukin ahdistus siitä, että kotona ja elämässä on muitakin ihmisiä ja tarpeita kuin ne omat tarpeet. Tuntuu että koko tämä maakin on äitien vastuulla, kun monissa lapsettomissa naisissa on tuollaista aivan käsittämätöntä ahdistusta normaalista elämästä. Tottakai oma lapsi on rakas ja vieraan lapsen kansa oleminen on toinen asia, mutta ei kyllä äiti-ihmiset ole tuollaisia prinsessoja muidenkaan lasten tai elämän suhteen. Mitenköhän tuollainen prinsessa pärjää työelämässä tai vaikka omien vanhempien kanssa kun heitä täytyy hoitaa. On kyllä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Yh:t on pohjasakkaa ja uusperheet alimmasta helvetistä niin voisiko joku kertoa kumpi on pahempi?
Nim. Ei voi voittaa
No mitä jos vaan pysyisi siinä ydinperheessä missä he lapset on tehtykkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:t on pohjasakkaa ja uusperheet alimmasta helvetistä niin voisiko joku kertoa kumpi on pahempi?
Nim. Ei voi voittaa
No mitä jos vaan pysyisi siinä ydinperheessä missä he lapset on tehtykkin!
Olisin pysynyt, mutta mies lähti toisen naisen matkaan. Minulta tai lapsilta ei kysytty.
Ellalla on kyllä ymmärtäväinen mies. Ja tarkoitus muuttaa yhteen sitten kun lapset eivät enää ole riesana. Oh-hoh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:t on pohjasakkaa ja uusperheet alimmasta helvetistä niin voisiko joku kertoa kumpi on pahempi?
Nim. Ei voi voittaa
No mitä jos vaan pysyisi siinä ydinperheessä missä he lapset on tehtykkin!
Olisin pysynyt, mutta mies lähti toisen naisen matkaan. Minulta tai lapsilta ei kysytty.
Mun mies kuoli. Ei ollut oma valinta sekään.
Kyllä se on niin iso helpotus taloudellisesti, että pientä epämukavuutta on valmis kestämään. Asuminen on yleensä se isoin menoerä.
Eron jälkeen olen seurustellut ihanan miehen kanssa. Olemme sopineet, että mitään yhteenmuuttoa ei tapahdu, ennen kuin lapset ovat lähteneet omaan elämäänsä. Toki vietämme öitäkin toistemme luona, ja lapset suhtautuvat asiaan hyvin, ja jonkinlaisena isänkorvikkeena miehisissä asoissa kumppanini on pojille toiminutkin.
En tiedä tullaanko koskaan edes muuttamaan yhteen, niin hyvin tämä suhde on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
kaikki yh:t on syvältä
Kehtaatkin mitätöidä elämäni rakkaan lapseni kanssa. Työssä käymällä olen hänet elättänyt ja lukemattomia vuosia pitänyt tärkeämpänä kuin itseäni.
Nyt hän hoitaa muita yhteiskunnan jäseniä ja maksaa veroja, kuten muutkin. Mutta minä olen syvältä mielestäsi. Loukkaava kommentti, tuliko hyvä mieli sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Näistä tarinoista kyllä tulee mieleen se miten äitiys muuttaa naista hyvään suuntaan. Kenelle tahansa äidille on täysin naurettava tuo ajatus, että ei voi koskea mihinkään mihin lapset ovat koskeneet ja kaikki tuo muukin ahdistus siitä, että kotona ja elämässä on muitakin ihmisiä ja tarpeita kuin ne omat tarpeet. Tuntuu että koko tämä maakin on äitien vastuulla, kun monissa lapsettomissa naisissa on tuollaista aivan käsittämätöntä ahdistusta normaalista elämästä. Tottakai oma lapsi on rakas ja vieraan lapsen kansa oleminen on toinen asia, mutta ei kyllä äiti-ihmiset ole tuollaisia prinsessoja muidenkaan lasten tai elämän suhteen. Mitenköhän tuollainen prinsessa pärjää työelämässä tai vaikka omien vanhempien kanssa kun heitä täytyy hoitaa. On kyllä vaikeaa.
Miksi naisen tehtävä on hoitaa lapset tai ikääntyneet vanhemmat? Eletään vuotta 2022!!!
Herranjestas, että on sekavaa nykylasten elämä. Ei ihme, että mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikki yh:t on syvältä
Tässä oli 2 yh:ta löytäneet toisensa.
hyvä esimerkki, että edes yh ei siedä yh:ta ja yh:t eivät kykene pysyvään parisuhteeseen
Oli kyllä vuoroviikoin isänsä kanssa asuvat lapset ja omia lapsia omaavaton nainen eli ei yhtään yh:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä tarinoista kyllä tulee mieleen se miten äitiys muuttaa naista hyvään suuntaan. Kenelle tahansa äidille on täysin naurettava tuo ajatus, että ei voi koskea mihinkään mihin lapset ovat koskeneet ja kaikki tuo muukin ahdistus siitä, että kotona ja elämässä on muitakin ihmisiä ja tarpeita kuin ne omat tarpeet. Tuntuu että koko tämä maakin on äitien vastuulla, kun monissa lapsettomissa naisissa on tuollaista aivan käsittämätöntä ahdistusta normaalista elämästä. Tottakai oma lapsi on rakas ja vieraan lapsen kansa oleminen on toinen asia, mutta ei kyllä äiti-ihmiset ole tuollaisia prinsessoja muidenkaan lasten tai elämän suhteen. Mitenköhän tuollainen prinsessa pärjää työelämässä tai vaikka omien vanhempien kanssa kun heitä täytyy hoitaa. On kyllä vaikeaa.
Miksi naisen tehtävä on hoitaa lapset tai ikääntyneet vanhemmat? Eletään vuotta 2022!!!
Ei täydykään, mutta nämä vässykät eivät pystyisi hoitamaan, vaikka haluaisivat. Olet ehkä kuullut myös sellaisesta asiasta kuin vanhustenhoidon kriisi. Jonkun pitää niitä vanhuksiakin hoitaa, ja veikkaan että se joku ei ole todellakaan nämä vätykset jotka pelkäävät toisten ihmisten sormenjälkiäkin, vaan heidän perheelliset sukulaisensa, joille toisten auttaminen ja yhdessäolo on arkinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko jutussa oliko miesystävä tyytyväinen tilanteeseen ? Jos ei niin miksi Ella ylipäätään valitsi miehen jolla lapsia .
Aluksi ei tykännyt, mutta pitkien keskustelujen jälkeen alkoi kannattaa asiaa.
Ellalla oli itselläänkin lapsia, vaikka tästä asiasta ei artikkelissa puhuttu juurikaan.
Aikalailla muuttaa juttua.
Luulin, ettei pidä lapsista ja on sen takia lapseton.
Nyt ei vain pitänyt MIEHEN lapsista.
Onneton tapaus tämä ella (erisnimi tarkoituksella pienellä, kun on niin pienisueluinen amma). En katselisi tällaista ellaa sekuntiakaan, jos olisi omista lapsistani kyse. Tämän ellakin taisi tunnustaa, ettei itsekään katselisi...
Ihmettelen miestäkin. Joku vihaa lastasi siinä määrin, ettei halua nähdäkään ja ukko on vaan mela pystyssä.
Hävetkää.
-N30-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko jutussa oliko miesystävä tyytyväinen tilanteeseen ? Jos ei niin miksi Ella ylipäätään valitsi miehen jolla lapsia .
Aluksi ei tykännyt, mutta pitkien keskustelujen jälkeen alkoi kannattaa asiaa.
Ellalla oli itselläänkin lapsia, vaikka tästä asiasta ei artikkelissa puhuttu juurikaan.
Aikalailla muuttaa juttua.
Luulin, ettei pidä lapsista ja on sen takia lapseton.
Nyt ei vain pitänyt MIEHEN lapsista.
Onneton tapaus tämä ella (erisnimi tarkoituksella pienellä, kun on niin pienisueluinen amma). En katselisi tällaista ellaa sekuntiakaan, jos olisi omista lapsistani kyse. Tämän ellakin taisi tunnustaa, ettei itsekään katselisi...
Ihmettelen miestäkin. Joku vihaa lastasi siinä määrin, ettei halua nähdäkään ja ukko on vaan mela pystyssä.
Hävetkää.
-N30-
Heh, juuri näin 👍
Mies + lapset = yksi paketti, joka hyväksytään tai ei tarvii hyväksyä ollenkaan!
Vaikka Ella ei suoraan vihaa, mutta ei tykkää ja voi pahoin miehen lasten kanssa ---> ei halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä sama valitus tuntuu toistuvan nykyisin jatkuvasti, täällä palstallakin joku lapseton nainen tuskailee uusperhehelvettiään harva se päivä.
Onko nykynaiset niin lapsellisia, itsekkäitä vai haluttomia sietämään pientäkään epämukavuutta elämässään?
Siis kuinka tämä asia tulee naisille aivan puskista eikä löydy realismia eikä itsetuntemusta vaan tämä perhehelvetti pitää käydä testaamassa ja vuoden päästä häivytään ja aina näissä lapset kärsivät.
Ajattelisitte jo alunperin niitä lapsia ettekä vain itseänne!Kyllä minua suretti kun seiskaluokkalainen tyttöoppilaani, isän luona asuva, kertoi, että nyt äitipuolikin muuttaa pois. Oli ollut osa tytön elämää monta vuotta, oma äiti aika poissaoleva. Tyttö oli surullinen, mutta ymmärsi, että näin se menee aikuisten maailma.
Näin syntyy nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla eivätkä halua eivätkä enää osaa sitoutua.
Erot ovat aina hyvinvointitekoja myös lapsille. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Tärkeintä lapselle on saada tuona aikana mahdollisimman monta aikuista elämäänsä. Perinteinen sitoutumiseen perustuva parisuhdemalli on aikansa elänyt. Vain jatkuvaan intohimoon perustuvat rakkaussuhteet antavat terveen ja tavoiteltavan mallin rakkaudesta lapsillekin aikuisuutta varten.
Ai lapset aina sopeutuu.
Kyllä minua suretti kun seiskaluokkalainen tyttöoppilaani, isän luona asuva, kertoi, että nyt äitipuolikin muuttaa pois. Oli ollut osa tytön elämää monta vuotta, oma äiti aika poissaoleva. Tyttö oli surullinen, mutta ymmärsi, että näin se menee aikuisten maailma.
Näin syntyy nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla eivätkä halua eivätkä enää osaa sitoutua.