Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo täällä länsimaisessa hyvinvoinnissa on jättää lasten tekeminen muille, mutta nytpä se tulee kosahtamaan lapsettomien omaan nilkkaan, kun hoitajia ei riitä kaikille, minulla on edes lapseni. Eihän se mikään takuu ole mistään, mutta todennäköisyydet ovat suuremmat saada hoitoa ja huolenpitoa. Jos oikeasti välittäisitte tuon taivaallista tämän pallon tilasta, niin osallistuisitte kehitysyhteistyöhön täydellä tarmolla. Se on ainoa keino saada lisääntyminen vähenemään. Mutta kun olen lukenut veljeni mielenkiinnonkohteista, niin nro. 1 on oma napa, minun harrastukset, minun ura, minun talo, minun rauhankaipuuni. Minä ja minä.

Ja sinun nro. 1 on oma napa. Minun tulevaisuuteni, vanhuuteni, hoitoni. Sääliksi käy jälkeläisiä.

Ja miksi lapsettomien pitäisi vielä tehdä kehitystyötäkin? Kuulutko sinä niihin, joiden mielestä ihminen ei voi koskaan tehdä tarpeeksi hyvää, vaan jos teet jotain oikein, täytyy tehdä kaikki muukin? Vegaanin on osallistuttava tehotuotannon vastaiseen mielenosoitukseen ja lisääntymättömän estää vielä muidenkin lisääntyminen?

Minä kannan korteni kekoon olemalla kasvattamatta maailman väkilukua yhtään. Mene sinä tekemään kehitystyötä, kun et ole omaa osaasi hoitanut vaan mennyt itsekkäästi lisääntymään.

Miten kehitysyhteistyö ylipäätään liittyy lapsettomuuteen???

Ja veikkaan, että ei tuokaan mamma panostaa maapallon pelastamiseen täydellä tarmolla, jos ollenkaan. Vaikka hänellä niitä lapsiakin on, jotka jää tänne jälkeensä.

Sitä paitsi hoitajat kyllä hoitavat kaikkia, ihan riippumatta siitä, onko hoidettavalla itsellään lapsia vai ei. Ja vaikka minä vielä lapsia tekisinkin, niin suht pieni todennäköisyys on, että he hoitajaksi ryhtyisivät. Eli senkään puolesta on aivan turha tuudittautua siihen, että lapset takaisivat tulevaisuudessa hoidon.

Kammottavaa kun jotkut vanhemmat mussuttavat että Suomeen tarvitaan tulevaisuudessakin vanhustenhoitajia, tehkää lapsia, minä tein ja olen hyvä ihminen!

En ole edes hoitoalalla mutta jos saisin lapsia, tekisin kaikkeni etteivät he päätyisi hoitamaan ketään. Koko sirkus on nyt jo sellaisessa kriisissä, että on vaikea uskoa tilanteen dramaattisesti parantuvan vuosien saatossa. Mutta mammelit ne vaan porsivat maailmaan lisää hoitajia jotta kaikille sitten varmasti vanhana riittää. :D

Ei mitään paineita siis lapsille, mutta hoitajia teistä on tuleva, oli hoitoalan tilanne 2070-luvulla sitten mikä hyvänsä.

Eivät he tietenkään mitään yleistä hoitajien riittävyyttä mieti, vaan kuten yksi tuolla sanoi, "minulla on ainakin lapseni". Ei ole tarkoituskaan tulla hoitajia, jotka hoitaisivat ketä tahansa, vaan vanhemmat laskevat sen varaan että lastensa urasta, perheestä ja tilanteesta riippumatta nämä ottavat vanhemmat huollettavakseen. Tietenkin. Eihän tässä ole mistään yleisestä hyvästä kyse, herranjumala.

Saa nähdä, yleistyykö sitten tulevaisuudessa monen sukupolven yhteisasuminen tai vastaava jälleen. Ennenhän lapsia todellakin tehtiin vanhuudenturvaksi, mahdollisimman monta jos osa sattuu menehtymään. Kannattaa sitten jo opettaa lapsille sitä yhteisvastuuta, nykymaailmassa he eivät sitä itsestään opi ja harva osaa enää näyttää itsekään mallia.

Tuosta yksin kuolemisesta vielä. Ilmeisesti näin kommentoivat eivät vielä ole joutuneet kohtaamaan paljon kuolemaa - sen tullessa vanhuudessa suurin osa on jo muissa maailmoissa, eikä välttämättä tiedosta onko siinä sukua ympärillä vai ei. Leffajuttuja on ne viimeiset sanat ja sitten silmien sulkeminen. Jokatapauksessa suru on jälkeenjääneissä, mutta lastensa vanhempia ei tämä sureta. Kunhan itse tulee saatelluksi ja sayonara vaan.

vanhanliiton... kirjoitti:

paljon on muuttunut 70v vuodesssa, lapset olivat lahja ennen. noh sanovat että pitäs ajaa ajan hengen mukana...

Höpönlöpön, aina on ollut ihmisiä jotka eivät halua lapsia. Ennen ehkäisyä kaikilla vain ei ollut mahdollisuutta siihen, ettei lapsia tulisi, sitä vain ehkä sitten hiljaa mielessä toivottiin. Hiljaa siksi, ettei asiaa voinut ääneen sanoa, kun olisi pidetty hirveänä ihmisenä ja olisi joku ollut heti laittamassa ruotuun. Tässä asiassa on kyllä menty parempaan suuntaan,vaikka tuomitsijoita näemmä riittää vieläkin.

Syy miksi sinä haluat,sehän on todella itsekästä ensinnäkin tehdä niitä vahinkoja!

Piakkoin tuleva maailmansota.

-Se on rankkaa

-Kauhea sotku/kasvatustyö/kieltäminen

-Kaikki taudit

-Jatkuva huoli

-Kestää kauan ennenkuin pärjäävät itsekseen

-Oma vapaus mennyttä (ei ehi suihkuun, jumppaan, ei saa nukkua)

-Lapset ovat vaativia ja aina pitää olla tekemässä lasten juttuja (leikkipuistosta toiseen jne.)

Nämä kärjistettyjä esimerkkejä.

Ihan parasta on selittää, että on jotenkin epäitsekäs ja seuraavaksi heti tekee selväksi, että ilman muuta olettaa lastensa hoitavan, palvelevan ja viihdyttävän koko vanhuuden. Eli niillä lapsilla ei saa koskaan olla omaa elämää vaan pelkästään saa palvella äityliään. Sellaista epäitsekkyyttä se.

Outo kysymys.

- te naiset, jotka ette halua omistusasuntoa

- te naiset, jotka ette halua koiraa

yms. yms. Kaikki eivät halua kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

N32 kirjoitti:

Olen 32-vuotias enkä ole aivan varma siitä, haluanko lapsia vai en. Jotenkin tuntuu että tähän ikään mennessä asia pitäisi jo tietää.. Olen vähän kuin väliinputoaja tässä keskustelussa, jossa tuntuu että kaikki ovat niin varmoja siitä, että ehdottomasti halutaan lapsia/ei missään nimessä haluta lapsia. Puolisoni ei ainakaan viimeisten keskustelujemme mukaan taida haluta, joten minunkin pitäisi jotenkin selvittää itseltäni, haluanko vai en.

Suurin syy, miksi en haluaisi lapsia, on oma epävarmuuteni ja pelkoni lapsen tulevaisuudesta. Minkälaiseen maailmaan hän syntyisi? Osaisinko kasvattaa hänet täysipäiseksi, tasapainoiseksi ihmiseksi? Menestyisikö hän elämässä vai tulisiko hänestä työtön sosiaalipummi huumeidenkäyttäjä minun takiani vai minusta huolimatta? Mitä jos hän kuolisi? En tiedä kestäisinkö "epäonnistumista" lapseni kanssa, enkä nyt tarkoita sitä, että hänestä pitäisi tulla mikään miljoonikko. Luulen että huolehtisin lapsen pärjäämisestä jatkuvasti ja kokisin voimakkaasti hänen surunsa ja vastoinkäymisensä, koska sellaisia elämässä tulee. Toisaalta, yhtä voimakkaasti varmasti kokisin ilot ja onnistumiset.

En tiedä mistä pelot ja epävarmuus kumpuavat. Yhtä suuri mahdollisuushan on onnistua kasvattamaan lapsi normaaliksi ja terveeksi?

Minua on neuvottu että lapsi kannattaa hankkia, jos on yhtään sitä mieltä. Eli jos ei ole ehdottoman ein kannalla. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää muissa? Miten te olette selvittäneet itsellenne, haluatteko lapsia vai ette? Ja onko täällä muita yhtä epävarmoja ja pelokkaita?

Olen pari vuotta sinua nuorempi ja mulla on noita samoja ajatuksia ja myös tilanne, että mies ei lasta halua. Itse en ole lasta halunnut nuorempana, olin aivan ehdoton ja yhä vieläkin olen melko paljon sitä mieltä, että lapsi ei ole kaiken vaivan ja riskin arvoinen hankinta. Jos lapsi nyt tulisi, niin se kieltämättä pilaisi suunnitelmani, koska vaihdan parhaillaan alaa ja opinnot ovat kesken eikä taloudellista tai psyykkistä valmiutta perheen perustamiseen nyt ole. Toisaalta jossain elää se pieni "entä jos sittenkin?" ja mietin, kadunko tätä myöhemmin ja olisiko se lapsi oikeasti niin aikaavievä, työmahdollisuudet tuhoava ja muutenkin epämieluisa ja työläs lisä elämääni.

Ajattelen, että niin kauan kuin lasta ei oikeasti halua ja ole valmis tekemään sille tilaa elämässään niin sitä ei pidä hankkia vain varmuuden vuoksi. Sitä ei myöskään pidä hankkia kenenkään kanssa, joka ei lasta halua ja tekisi sen vain sinua miellyttääkseen, koska vanhemmaksi "joutuminen" ei ole oikein ja saattaa johtaa myöhemmin eroon ja yksinhuoltajuuteen. Lapsi on niin iso päätös ja muuttaa koko elämän, että jos kumpikin vanhemmista ei koe vahvaa halua tehdä tätä päätöstä tuli mitä tuli niin kannattaa jättää lapsi hankkimatta. Lasta ei voi palauttaa ja siitä on kannettava vastuuta lähes parikymmentä vuotta ja usein myös senkin jälkeen. Lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat, ei sellaisia jotka eivät olleet valmiita, varmoja tai tietoisia siitä mihin ryhtyivät.

Kiitos. Etenkin tuo viimeinen lauseesi pisti ajattelemaan. Ja se pisti myös tuon saamani neuvon (jota jo aiemmin pidin hieman harkitsemattomana, ja jota eräs kommentoija myös piti erikoisena) uuteen valoon. Haluaisin tosiaan olla varma lapsesta, eikä niin että "kokeillaan nyt miten tämä sujuu!". Varmuus olisi paras mahdollinen lähtökohta, mutta en tiedä, saavutanko sitä ennen kuin on biologisesti liian myöhäistä. Kaipa elämä sitten näyttää. Jos en kiihkeästi halua lasta, ehkäpä en sitten myöhemmin kadukaan niin kiihkeästi, jos en lapsia hanki.

Puolisoani en milloinkaan haluaisi pakottaa vanhemmuuteen. Toinen lapseen liittyvä kysymys onkin, että JOS nyt saisin varmuuden että haluaisin lapsen, olisiko se tärkeämpää kuin avopuolisoni, joka ei halua lapsia. Mutta tämä onkin jo aivan toinen aihe.

N32

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kammosin raskaana oloa, synnytystä(oksetti pelkkä ajatuskin raskaudesta ja synnytyksestä) ja kaikkea lapseen liittyvää. Olin ihan varma, etten ikinä halua lasta yök!

Sitten 32v tulin raskaaksi suunnittelematta (saman miehen kanssa oltu siihen mennessä 13v)

Mies oli onnensa kukkuloilla ja iloitsi lapsesta, minä en ollut varma mitä ajatella.

Totuin kuitenkin ajatukseen, että meille tulee lapsi ja kun hän syntyi, ei suurempaa rakkautta ole olemassa, kuin rakkaus lapseen. Se on jotakin ihan käsittämätöntä. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin  sen kokee.

Sen jälkeen sain vielä muutaman lapsen, koska tajusin, että lapset on ihania ja rakastan niitä!

Nyt lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.  Joululomalla kaikki tulivat käymään ja  nyt vähän masenta, kun kaikki lähteneet omiin koteihinsa/omaan elämäänsä, ja koti on hiljainen.

Ainoa oikea saavutus mitä tässä elämässä olen savuttanut, on lapset. Mikään muu ei merkitse mitään heidän rinnallaan. Työelämä ja saavutukset sillä saralla ovat pelkkää tyhjää lasten rinnalla.

Silti olen sitä mieltä, että kaikkien ei pidä alkaa vanhemmiksi. Niin kamalia kohtaloita on lapsilla ja nuorilla.

Mutta joskus elämä voi yllättää tälläisen lapsivastaisenkin ja onneksi se yllätys oli vain kaikkea hyvää. 

Eivät ne lapset sinun saavutuksesi ole. On aivan äärimmäisen sairasta ja itsekeskeistä kokea noin. Ne ovat omia itsenäisiä yksilöitään.

Vai koetko sinä olevasi äitisi suurin saavutus? Toivottavasti et.

Tämä mamma-ajattelu, missä lapsi nähdään vain äitinsä täyttymyksenä, on kerta kaikkisen kylmäävää. Kuolisin inhosta jos kävisi ilmi, että oma äitini ajattelee noin. Että minä olisin hänen saavutuksensa, en oma itsenäinen ihmiseni.

Huonot kotiolot voivat tuhota lapsen, mutta jos perhe on perusnormaali, ei se pyhä äiti siihen lapseensa vaikuta. Tai jos lainaamani mielestä vaikuttaa, jos lapset tosiaan on äidin saavutus, silloinhan esim. kaikki hyvien perheiden narkomaaneiksi tai rikolliseksi päätyneet lapset ovat vain äidin syytä, äiti siis pitäisi panna linnaan eikä lapsiparkaa.

En tiennytkään, että tämä viktoriaaninen pyhä äiti -myytti elää vielä näin vahvana.

Vierailija kirjoitti:

Ihan parasta on selittää, että on jotenkin epäitsekäs ja seuraavaksi heti tekee selväksi, että ilman muuta olettaa lastensa hoitavan, palvelevan ja viihdyttävän koko vanhuuden. Eli niillä lapsilla ei saa koskaan olla omaa elämää vaan pelkästään saa palvella äityliään. Sellaista epäitsekkyyttä se.

Marttyyrivanhempiahan on paljon, se ei ole mikään urbaanilegenda. Etenkin joulun alla tästä käydään paljon keskustelua, ja aikuiset lapset kokevat tämän poikkeuksetta ymmärtämättömäksi henkiseksi väkivallaksi. Ei ole mikään keksitty juttu että se ihana, pyyteetön perhe-elämä sisältää monilla paljon syyttelyä, kateutta, huonoa omaatuntoa ja ristiriitoja. Ihmiset, jotka muka tekevät jonkun palveluksen jollekin hankkimalla lapsia, eivät pysty käyttäytymään hyvin ja arvostavasti edes omia lapsiaan kohtaan. Etenkään sen jälkeen, kun näille kasvaa oma päätäntävalta ja kiinnostuksenkohteet. Kun pitäisi neuvotella, kun pitäisi huomioida muutkin. En tiedä, mikä tässä lopputuloksessa ei heijastaisi minä-minää.

Ja ihmettelen todella, miten edes vanhemmuus ei jalosta ottamaan tunnevastuuta itsestä ja muista. Enemmän ja enemmän alkaa tuntua, että vastuu ja kohtuullisuus ovat ominaisuuksia, jotka joko ovat, tai niitä ei tulekaan. En ymmärrä, miksi nämä linkitetään vanhemmuuteen, kun aivan selkeästi niin ei ole.

En halua vanhemmaksi, koska en halua vastuuta toisesta ihmisestä. Jouduin lapsena kasvattamaan itse itseni ja aikuisena olin pitkään vanhempi ja tukikeppi omalle äidilleni. Minusta tämän pitää riittää. Äitini ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia. On tunne-elämältään epävakaa ja jotenkin lapsellinen. Ei ota edelleenkään, lähes eläkeikäisenä, vastuuta omasta käytöksestään. Kaikki on aina muitten vika ja hänellä on sen takia oikeus perseillä.

Ei jaksa. Olen henkisesti ja emotionaalisesti uupunut. Haluan huolehtia vain itsestäni. Sekään ei aina suju, ei ole energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Piakkoin tuleva maailmansota.

Kylläpä tuo ap kysymys tuottaa monen näköstä kaakatusta 🐔🐔🐔🐔🐔

Täällä on yksi. Et tosin ole milloinkaan minusta mitään kuullut,kun olen vain rivikansalainen. En ole lapsia kaivannut,mutta olisin syliin ottanut ja hoitanut ,jos olisi tullut heitä . Jo teininä hoidin 2-viikkoista vauvaa naapurissa. Ja olin sisaren kahta lasta ja karjaa hoitamassa 2 viikkoa. Toisen 5 lasta,hyvin pärjättiin nysien kanssa ja tykkäsin olla heidän kanssaan.Ymmärtän pieniä ja olen heille hellä ja kärsivällinen. Eräs mies kommentoi asiaan,että tarvitaanhan niitä setämiehiäkin, minä komppaan häntä,vain siilä erolla että täti-ihmisiäkin.

Täällä on yksi. Et tosin ole milloinkaan minusta mitään kuullut,kun olen vain rivikansalainen. En ole lapsia kaivannut,mutta olisin syliin ottanut ja hoitanut ,jos olisi tullut heitä . Jo teininä hoidin 2-viikkoista vauvaa naapurissa. Ja olin sisaren kahta lasta ja karjaa hoitamassa 2 viikkoa. Toisen 5 lasta,hyvin pärjättiin nysien kanssa ja tykkäsin olla heidän kanssaan.Ymmärtän pieniä ja olen heille hellä ja kärsivällinen. Eräs mies kommentoi asiaan,että tarvitaanhan niitä setämiehiäkin, minä komppaan häntä,vain siilä erolla että täti-ihmisiäkin.

Te ketkä teette niitä lapsia, niin miksi tule ette tähän ketjuun joka ei koske teitä. Täällä enempi äänessä lasten tekijä naiset. Vastatkaa. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä teette niitä lapsia, niin miksi tule ette tähän ketjuun joka ei koske teitä. Täällä enempi äänessä lasten tekijä naiset. Vastatkaa. 🤭

Ollakseni rehellinen, niin minua käy kateeksi lapsettomien vapaus kaikkeen, mihin minä olen sitoutunut ja käärinyt itseni.

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Ei siihen sen kummempaa syytä ole kuin että haluan tehdä elämälläni muuta kuin hoitaa ja kasvattaa lapsia. Lapset on ihan kivoja pääpiirteittäin, ihmisiä siinä missä muutkin, mutta en koe tarvetta enkä halua niitä synnyttää tai hoitaa tai kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän länsimainen yhteiskuntajärjestys ole ainoa, eikä edes oikea. Monessa maassa lapsia todellakin tehdään vanhuudenturvaksi ja perheestä huolehtiminen on ensisijaista, vaikka ei kai teille lapsettomille kerma*erseille kannata selittää.

Tuo kermaperse snana viittaa kateuteen. On rujo ajatus tehdä omaksi hydynnettäväsi. Jossakin luki ": Sinun lapsesi ei ole sinun. He ovat elämä kaipuun tyttäriä ja poikia".

Ei vaikuta olevan realistinen kuva monillakaan raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta. Jotenkin hyvin negatiivinen ja liioitteleva. Ei se ole kamalaa ja raskaus ja synnytys ei tee tuhoa naisen vartalolle. Maailman luonnollisimpia asioita ja synnytykseenkin löytyy tehokkaat kivunlievittäjät.