Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Lapsien elämään ja kasvuun normaaliksi ihmiseksi kuuluu myös isä. Miehiä ei nykyään kiinnosta pikkulapsiarki eikä perhearki muutenkaan. Häipyvät kuviosta.

Avioliittoa eivät edes halua.

Toisten miesten peräsuoli kiinnostaa miehiä erittäin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Raskaus ja synnytys muuttavat kehoa peruuttamattomasti, ja jonkinasteiset synnytysvauriot ovat verrattain yleisiä, vakavat toki harvinaisempia. Tuskin näistä puhutaan kahvipöydässä."

Niin no, missähän näistä sitten puhutaan? Käsittääkseni juuri synnyttäneet naiset paljolti keskenään, kahvipöydässä tai illanistujaisissa tai missä äidit nyt tapaavat. Ja tutkimustietoakin on. Kukin saa tietysti olla hankkimatta lapsia, mutta on hyvä erottaa mikä on faktaa ja mikä pelkoa.



"Uuden vertailun mukaan pahan repeämän synnytyksessä saa vain 0,6 prosenttia suomalaisnaisista, mikä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. (YLE)

En todellakaan puhu alapäästäni ihmisille, en edes toisille naisille. Harvalle miehellekään. Ehkä sinä puhut peräpukamista. eturauhas- ja erektiovaivoistasi miestovereillesi. 

Heh, no ei ole eturauhas- tai erektiovaivoja, kun olen nainen. Ja kyllä naiset puhuvat synnytyksistä ja siihen liittyvistä asioista aika paljon, itsekin olen puhunut, mitäpä niissä häpeämistä.

Jännä miten lapsia halunneet (haluamattaankin tehneet?) haluaisivat väkisin kaikille saman kurjuuden ja pakkotaakan.  Velat taas eivät toivo muille, että heidän pitäisi tehdä toisin kuin itse haluavat vaan haluaisivat vain nauttia elämästään.

Niistä ei pääse koskaan eroon. Ovat siinä 24/7. Omaa elämää ei ole, ei hetken rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ihminen on vanha ja vaivanen ja joutuu olemaan neljän seinän sisällä,huomaa kuinka yksin on kukaan ei käy luona eikä soita mitäpä ne vento vieraan lapset  sulle soittelee ja omia ei ole.

Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia,jotka käyvät heidän luonaan.Eivät lapset ole ainoita läheisiä läheskään kaikille ihmisille.

Miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Raskaus ja synnytys muuttavat kehoa peruuttamattomasti, ja jonkinasteiset synnytysvauriot ovat verrattain yleisiä, vakavat toki harvinaisempia. Tuskin näistä puhutaan kahvipöydässä."

Niin no, missähän näistä sitten puhutaan? Käsittääkseni juuri synnyttäneet naiset paljolti keskenään, kahvipöydässä tai illanistujaisissa tai missä äidit nyt tapaavat. Ja tutkimustietoakin on. Kukin saa tietysti olla hankkimatta lapsia, mutta on hyvä erottaa mikä on faktaa ja mikä pelkoa.



"Uuden vertailun mukaan pahan repeämän synnytyksessä saa vain 0,6 prosenttia suomalaisnaisista, mikä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. (YLE)

En todellakaan puhu alapäästäni ihmisille, en edes toisille naisille. Harvalle miehellekään. Ehkä sinä puhut peräpukamista. eturauhas- ja

 

Niin, mitäpä missään häpeämistä, (varsinkaan kun sankarisynnyttäjäsepitteitään ulvoo pyytämättä ja pakosta) suurimpaan ääneen ja röyhkeyteen jyrää, talloo alleen ja pyrkii hiljentämään "väärintekijät" velat, joille kysymys nyt esitettiin, mutta viis siitä kun minäminäminä sikiän ja sikiämästä päästyäni sikiän ja paremmin kuin ketkään muut. 

Olen adhd- ja autisminkirjoinen ja minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus ja perinnöllinen taipumus masennukseen ja/tai paniikkihäiriöön, sekä pakko-oireiseen häiriöön (OCD). Vaikka monet haasteista olivat ympäristön luomia, ja terapian ja pitkän kuntoutumisen jälkeen olen henkisesti hyvinvoiva ihminen, en kuitenkaan haluaisi ottaa riskiä, että ne periytyisivät edelleen ja lapseni joutuisi kokemaan samaa kuin minä lapsena. Kumppanini on lisäksi nainen, ja emme voi saada omia lapsia ilman keinohedelmöitystä, ainakaan nykyajan lääketieteellä.

Vaikka koen neurokirjoisuuden myös rikkaudeksi, siihen liittyy paljon kuormittuneisuutta ympäristöstä ja herkistyneet aistit. En usko että pärjäisin lapsen kanssa, jolla olisi vaativia kehityksellisiä tai kognitiivisia tai käytöksellisiä ongelmia tai jolla olisi todella vaativa temperamentti. Vaikka ns normaalitilanteessa olisin ihan yhtä hyvä vanhempi kuin muutkin, saisin helposti uupumuksen oireita, jos tilanne lapsen kanssa menisi vaikeaksi. Mielestäni jo lasta suunnitellessa pitäisi olla varautunut jos lapsi syntyy tällaisten piirteiden kanssa. 

En koe lapsen tuomista tähän maailmaan näillä edellytyksillä kovin vastuulliseksi, ja nuorena aikuisena kysymys siitä, onko maailma elinkelpoinen sadan vuoden päästä on todellinen. Koen kuitenkin että sopisin hyvin äidiksi, olen turvallinen aikuinen ja koen olevani kiinnostuneempi ja tietoisempi lapsen hyvinvoinnista kuin suurin osa vanhemman sukupolven ihmisistä. En todellakaan ymmärrä, miten ihminen voisi lisääntyä vain ulkoisesta paineesta, ilman että on itse sitoutunut ja ajatellut asiaa pidemmälle. Lapsi ei ole mikään lemmikki, joka otetaan miellyttämään vanhempia ja muita sukulaisia tai pelastamaan kariutunut parisuhde. Olen keskustellut monen ikäiseni kanssa aiheesta ja monet kokevat, että heillä oli henkisesti epävakaa kasvuympäristö jossa saattoi myös olla henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa ja päihteidenkäyttöä juuri siksi etteivät uskoneet omien vanhempien oikeasti halunneen tulla vanhemmiksi tai että he eivät edes ajatelleet omaa soveltuvuuttaan vanhemmaksi. 

Tuntuu että varsinkin suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat suhtautuivat lapsiin niin, että he olisivat vanhemmilleen jotain velkaa. Itse koen että koska on oma valinta ryhtyä vanhemmaksi, on ymmärrettävä että lapselle täytyy taata turvallinen kasvuympäristö jossa lapsen emotionaaliset ja fyysiset tarpeet pystytään takaamaan. Ei nyt tarkoita että vain rikkailla saisi olla lapsia, vain että lapsen hyvinvointia priorisoitaisiin kaiken muun yli. 

Olen mielummin se turvallinen aikuinen ystävien ja sukulaisten lapselle kuin omalle biologiselle lapselle, en myöskään poissulje lapsien adoptoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ihminen on vanha ja vaivanen ja joutuu olemaan neljän seinän sisällä,huomaa kuinka yksin on kukaan ei käy luona eikä soita mitäpä ne vento vieraan lapset  sulle soittelee ja omia ei ole.

Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia,jotka käyvät heidän luonaan.Eivät lapset ole ainoita läheisiä läheskään kaikille ihmisille.

Jotkut ihmiset eivät edes niin kaipaa seuraa tai vierailijoita. Itse olen tällainen. Voin olla loman tai vapaa-ajan aivan yksin, eikä se ole ongelma. Voin olla satunnaisesti muiden seurassa jos he sitä kaipaavat, mutta itse en kyllä tajua hakeutua muiden seuraan, koska viihdyn niin hyvin omissakin puuhissa. Eläimiä on seurana aina, se on jo vaikeampaa olla ilman niitä kun on tottunut niiden ääniin ja läsnäoloon. Samahan se niille on jutella arkipäivän havaintoja, kuin muillekin tuttaville.

En usko, että ikä toisi lisää sosiaalisuuden tarvetta, varmaan vähenee entisestään kun ei jaksa sitten niin paljon muutakaan.

Varmaan se etten halua lapsia..? Ei vanhemmat ainkaan minulle ole tätä mitenkään kommentoineet.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten lapsia halunneet (haluamattaankin tehneet?) haluaisivat väkisin kaikille saman kurjuuden ja pakkotaakan.  Velat taas eivät toivo muille, että heidän pitäisi tehdä toisin kuin itse haluavat vaan haluaisivat vain nauttia elämästään.

Hyvin halvemtavasti tämän palstan velat puhuvat lapsista ja niistä naisista, jotka lapsia haluavat. Jatkuvasti valitetaan toisten lapsista. Kyllä se ihan suoraan kertoo siitä, että kyseiset velat haluaisivat, ettei kukaan hankkisi lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ihminen on vanha ja vaivanen ja joutuu olemaan neljän seinän sisällä,huomaa kuinka yksin on kukaan ei käy luona eikä soita mitäpä ne vento vieraan lapset  sulle soittelee ja omia ei ole.

Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia,jotka käyvät heidän luonaan.Eivät lapset ole ainoita läheisiä läheskään kaikille ihmisille.

Eli hyödynnätte niitä ihmisiä, jotka lapsia tekevät :D.

Mikä helvetin naapurinkyttääjä ap on? Mitä vittua sulle kuuluu muiden asiat?

Puolet suomalaisista eroaa, miehet jos alkavat ottaa kakarat yksinhuoltajina niin ehkä sitten. Suomalaiset "miehet", naismaiset tyhmät apinat.

Mulla ei varsinaisesti ole mitään lapsia vastaan, mutta se perhearki ja uhriutumisen määrä ei houkuttelee tekemään näitä. 

Vaikka itsellä olisi isoja haasteita elämässä, niin enhän minä nyt voi olla väsynyt, koska minähän olen lapseton!! Pitäisi vaan mennä poteroonsa ja olla hiljaa, kun en kuulemma elämästä mitään ymmärrä. Uskon, että on rankkaa herätä öisin vauvan itkuun, mutta se on sentään oma valinta. Minä herään öisin sairastumisen aiheuttamiin kohtauksiin, ja sitä minä itse en valinnut.

Nyt kun on ollut vaikeaa, niin suurin onneni on lapsettomat ystävät, jotka ovat tukena eivätkä piiloudu omaan kuplaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten lapsia halunneet (haluamattaankin tehneet?) haluaisivat väkisin kaikille saman kurjuuden ja pakkotaakan.  Velat taas eivät toivo muille, että heidän pitäisi tehdä toisin kuin itse haluavat vaan haluaisivat vain nauttia elämästään.

Hyvin halvemtavasti tämän palstan velat puhuvat lapsista ja niistä naisista, jotka lapsia haluavat. Jatkuvasti valitetaan toisten lapsista. Kyllä se ihan suoraan kertoo siitä, että kyseiset velat haluaisivat, ettei kukaan hankkisi lapsia. 

Luetuta yhä vaan tämän ketjun otsikko jollakulla lukutaitoisella.

Lasten hankkiminen siksi, että joku kävisi joskus kylässä tai soittaisi sitten vanhana, on kyllä älyttömin ja itsekkäin perustelu lasten hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut lapsia, ja nyt on muutenkin hyvä todeta, että voi vapaasti hyvällä omallatunnolla lentomatkustaa, kun ei ole osallistunut tuon maailman suurimman hilijalanjäljen, lasten, tuottamiseeen.

Minä matkustan kahdesti vuodessa lentokoneella lasteni kanssa. Ei ongelmaa. Voi teitä mahoja. 

Sun kannattais treenata tuota luetunymmärtämistä. Kokeile lukea uudestaan tuo viesti, johon vastasit, ja kerro luokalle mitä siinä mielestäsi sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ihminen on vanha ja vaivanen ja joutuu olemaan neljän seinän sisällä,huomaa kuinka yksin on kukaan ei käy luona eikä soita mitäpä ne vento vieraan lapset  sulle soittelee ja omia ei ole.

Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia,jotka käyvät heidän luonaan.Eivät lapset ole ainoita läheisiä läheskään kaikille ihmisille.

Niin ja lapsettomat vanhukset ovat kuulemma vanhainkodeissa sosiaalisesti aktiivisempia ja minglaavat heti muiden kanssa, koska he eivät surkeana odottele, että lapset tulisivat taas käymään. Eikä heidän myöskään tarvitse kokea sitä surua ja ikävää jos lapset ei käykään kuten toivoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun ihminen on vanha ja vaivanen ja joutuu olemaan neljän seinän sisällä,huomaa kuinka yksin on kukaan ei käy luona eikä soita mitäpä ne vento vieraan lapset  sulle soittelee ja omia ei ole.

Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia,jotka käyvät heidän luonaan.Eivät lapset ole ainoita läheisiä läheskään kaikille ihmisille.

Niin ja lapsettomat vanhukset ovat kuulemma vanhainkodeissa sosiaalisesti aktiivisempia ja minglaavat heti muiden kanssa, koska he eivät surkeana odottele, että lapset tulisivat taas käymään. Eikä heidän myöskään tarvitse kokea sitä surua ja ikävää jos lapset ei käykään kuten toivoisi. 

Tämä!