Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Turha on kiistellä tosiasioista. Suomalaisilla ei ole niin ihmeellisiä geenejä kuin annetaan itsemme joskus ymmärtää. Sinisilmäisiä kyllä ollaan , aika paljon on muut kansat meitä käyttäneet hyväkseen ja se on annettu tapahtua suurella sydämellä ja kansan suosiolla. En ymmärrä miksi juuri tätä kansaa pitäisi jatkaa niin voimakkaasti. Eikö luonto hoida yleensäkin niin että heikommat poistuvat luonnollista tietä.

Vierailija kirjoitti:

Lisänä keskusteluun : nykyisin kun yrität sinkkuna tutustua toiseen sukupuoleen niin ensimmäisiä kysymyksiä ja siis tärkeimpiä näyttävät olevan : mitä kouluja olet käynyt tai mitä teet työksesi ? Tuntuu ettei luonteella tai millään muulla kuin rahalla ole väliä. Tietysti on hyvä että jo alkuvaiheessa mennään kiertelemättä suoraan asiaan niin ei tarvitse jatkaa keskusteluja !

Haluatko, että sinulta kysytään heti alkuun "kerro, millainen olet luonteeltasi"?

Vihaan kakaroita, niistä lähtevää järkyttävää älämölöä, oksennusta, paskannusta. Kuvottaa kaikki kakarat maailmassa.

Pidän salimiehistä. Kaikki muu sujuu, mutta sänkyleikkeihin ei moni kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Ei sinulla taida kovin montaa ystävää sitten olla? Itse olen synnyttänyt 3 luomulasta eikä kehooni tullut edes raskausarpia. Raskauspahoinvointiakaan ei ollut. Kyllä minä sanoisin, että vaikka pienten lasten äitinä on rankkaa,

Miksi näissä lapsettomuuskeskusteluissa on aina niin paljon ilkeyttä? Aloitus oli ihan asiallinen. Pakkohan  ei ole kenenkään vastata, joten se siitä tenttauksesta. 

Mutta mistä tulee tarve soittaa suutaan tuntemattomille ihmisille? Periytyykö ilkeys? Jos, niin toivon tän kuuluvan siihen lapsettomaan osastoon.

Syynä se että sairastan mm aurallista migreeniä, vahvasti suvussa periytyvä. En ikinä antaisi itselleni anteeksi jos synnyttäisin lapsen joka saisi saman migreenin. 

Eli sairaudet syynä lapsettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Ei sinulla taida kovin montaa ystävää sitten olla? Itse olen synnyttänyt 3 luomulasta eikä kehooni tullut edes raskausarpia. Raskauspahoinvointiakaan ei ollut. Kyllä minä sanois

Kun on tyhjänpäiväisenä rivimarttyyrina itse pilannut oman elämänsä pitäisi muidenkin?

Tulee sääli poikaa jonka avokki ei halua lapsia, kissat kuulemma riittävät.  

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatus ei vaan kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut. En myös halua pilata kehoani raskaudella ja synnytyksellä.

Edelleen ajatellaan, että äiti on se lapsen ensisijainen vanhempi ja äiti jää kotiin lasta hoitamaan tämän ensimmäisinä elinvuosina, äiti joustaa jne. mutta minä en halua luopua urastani.

 

Surullisen kuuloista

kymmen vuoden päästä... tai kun olet siirtynyt eläkkeelle, tai viimeistään kun olet maan levossa;

- ei kukaan työpaikassasi tai työpaikoissasi muista sinua, ajattele ensimmäistäkään ajatusta

- kehosi on "pilalla" mutta ei se mitään, elämiseen se on tarkoitettukin, työnteko ja ura ei ole elämää, se on huijausta

Mutta jos sinulla olisi lapsia, lapsenlapsia, niin elämä jatkuisi. Aina välillä he sattaisivat miettiä että mitenköhän mummo tuola taivassa pärjää.. ja jos hyvin käy, muistella leipomasi pullan tuoksua tms.. elämäsi jatkuisi heissä, kuten evoluutio on tarkoittanut ja keksinyt.

Kukahan on keksinyt uraputken ja lapsettomuuden ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatus ei vaan kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut. En myös halua pilata kehoani raskaudella ja synnytyksellä.

Edelleen ajatellaan, että äiti on se lapsen ensisijainen vanhempi ja äiti jää kotiin lasta hoitamaan tämän ensimmäisinä elinvuosina, äiti joustaa jne. mutta minä en halua luopua urastani.

 

Surullisen kuuloista

kymmen vuoden päästä... tai kun olet siirtynyt eläkkeelle, tai viimeistään kun olet maan levossa;

- ei kukaan työpaikassasi tai työpaikoissasi muista sinua, ajattele ensimmäistäkään ajatusta

- kehosi on "pilalla" mutta ei se mitään, elämiseen se on tarkoitettukin, työnteko ja ura ei ole elämää, se on huijausta

Mutta jos sinulla olisi lapsia, lapsenlapsia, niin elämä jatkuisi. Aina välillä he sattaisivat miettiä että mitenköhän mummo tuola taivassa pärjää.. ja jos hyvin käy, muistel

tuola taivassa... 

Kyllä se olisi mukava tutustua ihmiseen ja luonteeseen ensin, mutta niin kuin kirjoitin, kysymällä ensin ammattia tai luottotietoja, jotka itsellä kaikki kunnossa, niin se vain antaa tietyn kuvan kysyjästä. ;)

Oikein jos oikeaa ei ole löytynyt, olet  tehnyt oikean. Leskenä 9 ja puolivuotta. 51vkaikkiaan. 20  viimeistä vuotta katosi.

Menetimme ensimmäisen lapsenlapsemme väärien tietojen vuoksi pois siskonsa, ja puolisoni ei jaksanut,sydän sam-

mui syliin    täällä kotona.

Ei kiinnosta. Lapsuus elämänvaiheena... yksi kerta riittää. En haluaisi kokea sitä oman lapsen kautta uudelleen. En pidä lapsista mitenkään erityisemmin. Ne ihmiset, joista olen pitänyt lapsena ovat olleet ok muissakin elämän vaiheissa. Ihminen on loppujen lopuksi sama koko elämänsä ajan. 

Lisääntyminen on varsin epäeettistä ja tarpeetonta. 

Ei lapsia niin vain tehdä, vaikka haluttaisiin. Mulla se olisi vaatinut hoitoja, enkä koskaan kokenut että aika olisi niihin sopiva. Ensin opinnot kesken, sitten pätkätyösuhteita, puoliso joka ei ollut varma haluaako lapsen... Mun sisaruksillani on lapsia, joten mulla ei koskaan ole ollut vanhempieni puolesta mitään hirveitä paineita lisääntyä. Täti olen oikein mielelläni.

Mulla on autismi, jonka takia en ole kykenevä ystävyys- enkä parisuhteeseen. Mulla ei ole minkäänlaista turvaverkkoa - olen väkivaltaisesta kodista, ei sisaruksia, muu suku on vain omien ydinperheidensä kesken. Muutin ulkomaille töihin, asun täällä sinkkuna, mulla on vain kolleegat ja hyvänpäiväntuttuja muutama. Miksi haluaisin lapselle autismin? Jos nyt joskus onnistuisin seurustelemaan, niin miksi se mies haluaisi riskeerata austimin antamisen kanssa lapselleen? Ei varmana se mieskään halua autistista. Ja mun ikä on 35. Nuorempana yritin kovasti päästä naimisiin, mutta ei sekään onnistunut, aina miehet heittivät pihalle jossakin vaiheessa.

En siis ole terveenä syntynyt, yksinkertaisesti. Kävin 10 v kamppailua sen kanssa, että pystyn edes yhtäjaksoisesti yli 0,5 v työskentelemään samassa työpaikassa. Inflaatio on kauhea. Kun en asu Suomessa, vaan huonomman elintason massa, jossa ei ole sosiaaliturvaa, niin en voi minkään tukien varaan lisääntymistä myöskään laskea. Ja lapsi voisi olla raskaasti autistinen, ei koskaan kykenevä olemaan itsenäinen. Miksi ottaa se riski, kun juuri ja juuri pysyn "veden pinnan yläpuolella" itse?

Vanhempani suhtautuvat neutraalisti. Heillä on itsellään kaksi lasta, tyttö ja poika. Toinen sisarukseni elää hyvässä pitkässä avioliitossa ja heillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Vanhempieni molemmat lapsenlapset ovat tosi fiksuja nuoria aikuisia ja molemmat on nyt aloittaneet yliopistossa. Vanhemmat on saaneet isovanhemmuudesta kaiken tarvitsemansa ja "suku jatkuu" sisarukseni lapsissa. Luulen, että tieto uudesta lapsenlapsesta olisi jopa pettymys ja järkytys. Voisi aiheuttaa heissä huolta ja harmia. 

Minulle on ollut varsin selvää aina, että en halua lapsia. Jonkinlaisen järkilapsen olisin voinut tehdä vaikkapa parisuhdetta suojellakseni, jos se olisi ollut puolisolle ylitsepääsemätön asia. Itse en lasta kuitenkaan halua enkä tarvitse. Myös minulle nämä sisaruksen lapset on tärkeitä ja 100% haluan heille kaiken hyvän, mitä vaan voi elämässä saada.

Ei kaikki tulevat mummit ja ukit ole niin onnellisia lapsenlapsistaan. Varsinkin iltatähdet on monille jo vähän torta på torta. Varsinkin kun vanhempana lapsen saaneet on niin tarvitsevia.

luuletko, että lapsesi voi hyvittää sinun tuottamasti pettymykset. Ei aina. Lapsesi voi myös tuplata ne.

"Halua omia lapsia"...? Emme halua niitä vieraitakaan.

Maailmantilanne vuosi 2023 -