Uusperheet ovat tuhoontuomittuja ja syy siihen on puolison lapset

Esimerkkitapaukset eivät eronneet.

Meillä uusperhe-elämä kesti 14 v. Nyt ollaan jo kaksin, lapsi maailmalla, edelleen odotellaan sitä tuhoon tuomiutumista.

Plaaplaa. Vanha aihe. Ei ole pakko jos ei halua. Aikuisilla ihmisillä on mahdollisuus tehdä valinta, jos lapset ei nappaa. Kannattaisi miettiä etukäteen ja ottaa se lapsetok vaihtoehto.

Kun löytää seksikumppanin takertuu siihen. Ei pärjää ilman eikä etsi vapaata ilman lapsia olevaa puolisoa vaan tyytyy aiheuttamaan ongelmia ja lapsille ahdistusta.

Juttuun valittu joku masennustaustan omasva henkilö, jolla nyt voi muutenkin olla vaikeutta sopeutua uusiin tilanteisiin. Toinen taas ahdistuvaiseen taipuvainen, joka ei siedä yhtään hälinää tai sekaisuutta.

Joo, lapsiperheissä on ääntä ja tavarat monesti ainakin hetkellisesti hujan hajan. Monille ihmisille tuo ei kuitenkaan ole mikään ongelma ja on myös ihmisiä, ketkä nauttii siitä, että on enemmän ihmisiä ja menoa ja meininkiä. Jotkut aikuisetkin jättää tavaroita levälleen ja on kovaäänisiä. Joitakin päin vastoin ahdistaa hiljaisuus ja yksinäisyys.

Eli kiva taas, että tekivät tuollaisen uusperheitä demonisoivan jutun. Voisivat vaihteeksi tehdä jostain normaalista uusperheestä, jossa elämä on tavallista ja osapuolet onnellisia. Tiedän parikin tällaista.

Ja vastaavasti voisivat tehdä ihan samanlaisen jutun ydinperheestä, jossa on meteliahdistuva vanhempi.

Meillä uusperhe-elämä on kestänyt jo 23 vuotta. Missä se tuho on? Ärsyttää tuo hyvin negatiivisessa valossa tuotu juttu uusperheistä.  

Ihan samat ongelmat ne tuntuu olevan ydinperheissä.

Ihmiset on keskimäärin aika itsekkäitä. Siksi parisuhteet ja perheyksiköt ei toimi eikä kestä.

Jos ei muuta saa, niin tyytyy johonkin uusioperhehelvettiin.....

Olipa itsekkäitä ja itsekeskeisiä naisia jutussa. Näistä naisista tämä antoi typeränuvan. Miksi edes alkoivat suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? Miehetkin melko kynnysmattoja, kun tuollaiseen suostuvat.

Minusta on hyvä että erillissuhteista kirjoitetaan ihan normaalina juttuna ja ihan yhtä oikeana parisuhteena kuin saman katon alla asuvillakin. Kaikkien ei tarvitse edes kokeilla yhdessä asumista tietääkseen että eivät halua sitä (silloin kun lapsia on kuvioissa) vaikka haluavatkin olla parisuhteessa.

Jännä miten uusperheet aina kaatuu puolison lapsiin. Omat lapset ovat aina enkeleitä eikä heissä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä että erillissuhteista kirjoitetaan ihan normaalina juttuna ja ihan yhtä oikeana parisuhteena kuin saman katon alla asuvillakin. Kaikkien ei tarvitse edes kokeilla yhdessä asumista tietääkseen että eivät halua sitä (silloin kun lapsia on kuvioissa) vaikka haluavatkin olla parisuhteessa.

Jos jutun pointti on kirjoittaa niistä, ketkä ovat vakavassa parisuhteessa ilman aikeita muuttaa yhteen, niin olisi nyt voinut valita edes yhden lapsettoman pariskunnan juttuun lisäksi. Monesti esim. 40+ iässä yhteen menevät eivät välttämättä muuta yhteen, koska molemmat ovat jo tottuneet omaan rauhaan, niin haluavat säilyttää sen ja omat tapansa. Silti voidaan olla vakavassa loppuelämän parisuhteessa ja ulospäin näyttäydytään pariskuntana. Suhdemalleja on tosiaan monia, mutta erikseen asuminen ei koske vain uusperheitä.

Kasvoin itse onnellisessa uusperheessä. Mieheni kuoleman jälkeen meillä oli(on) uusperhe. Muutimme tosin yhteem vasta neljän vuoden seurustelun jälkeen aikanamme. Mutta toivoisin kyllä, että asiaa mietitään tarkkaan ennen siihen ryhtymistä, artikkelin kaltaiset naiset olisivar voineet käyttää enemmän harkintaa ennen koko juttuun lähtemistä, lapsethan tuossa on kärsineet. Ei ole pakko jos tuntuu siltä, maailma on täynnä lapEttomia vaihtoehtoja.

Minåminä ja minä. Kai nyt aikuisen pitäisi tajuta, että lapset sotkevat ja niistä lähtee. Sit ahdistaavoivoi. Valitkaa lapseton kumppani

Kyllä se pitää tehdä itselleen selväksi ennenkuin seurustelee, entä jos löytää sellaisen, jolla on jo lapsia. Uusperhe ei ole tarkoitettu itsekkäille ihmisille. Tietoisesti pitää etsiä lapsetonta, jos ei siihen kykene. Itse tulin 11- vuotiaalle pojalle bonusäidiksi suhteellisen nuorena ja muutettiin kaikki saman katon alle. Siitä se alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Pitää muistaa että puolison lapset luo kiintymyssuhdetta puolison uuteen kumppaniin ja sillä voi olla tärkeä merkitys lapsen elämässä. 

Toisen lapselle ei voi pitää kuria kun lapsi vastaa "et oo mun äiti/isä". Voi käydä niin, että lapsen isä tulee ja tinttaa nenään isäpuolta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muuta saa, niin tyytyy johonkin uusioperhehelvettiin.....

Uusperhe, helvetti!

En lukenut juttua. Minun ex- miehelläni on uudempi ex minun jälkeeni. Tämä jo aikuisten lapsieni entinen äitipuoli on pitänyt jo yli 20 vuotta yhteyttä lapsiini pelkästään rakkaudesta ja välittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muuta saa, niin tyytyy johonkin uusioperhehelvettiin.....

Miksi?

Jos ei muuta "saa"?  Mikä pakottaa tyytymään yhtään mihinkään? En minä ainakaan tyytynyt enkä tyydy ja siksi olenkin elänyt yksin ja elän täst´edeskin.

Selittäkää nyt joku tuo - on tyydyttävä. -  ´Minua ei ainakaan kukaan ole yrittänyt pakottaa eikä vaatia. 

Sinkku nainen 36

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin itse onnellisessa uusperheessä. Mieheni kuoleman jälkeen meillä oli(on) uusperhe. Muutimme tosin yhteem vasta neljän vuoden seurustelun jälkeen aikanamme. Mutta toivoisin kyllä, että asiaa mietitään tarkkaan ennen siihen ryhtymistä, artikkelin kaltaiset naiset olisivar voineet käyttää enemmän harkintaa ennen koko juttuun lähtemistä, lapsethan tuossa on kärsineet. Ei ole pakko jos tuntuu siltä, maailma on täynnä lapEttomia vaihtoehtoja.

Olen itse uusperheestä, mutta ymmärsin sen vasta aikuisena.

Itse asiassa olen kolmannen polven uusperheellinen kun äidin puolelta katsotaan.