Lue keskustelun säännöt.
En halua olla vapaa-ajalla tekemisissä työkavereiden kanssa
26.12.2022 |
Mikä on paras selitys ettei pääse illanviettoihin? Olen aika uusi työpaikalla ja pomo tuntuu olevan kovin sosiaalinen.
Kysyy aina toimistolla ollessaan ruoka- kahviseuraa ja illanviettoja tuolla on jonkin verran. En todellakaan halua olla työkavereiden kanssa tekemisissä muuta kuin töiden takia.
Joudun aina keksimään tekosyitä etten pääse. Miksi joidenkin on niin vaikeaa tajuta että jotkut eivät kaipaa seuraa.
Kommentit (52)
Ap on ihan oikealla polulla. Ei kannata suoraan kieltäytyä tyyliin "ei kiinnosta". Sillä saa vain pahaa verta. Kunhan riittävän monta kertaa keksii jonkin laimean tekosyyn, niin kyllä ne sitten ymmärtävät, ettei kiinnosta, ja lopettavat kutsumisen. Tällä tavalla kuitenkaan kukaan ei koe itseään nöyryytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikealla polulla. Ei kannata suoraan kieltäytyä tyyliin "ei kiinnosta". Sillä saa vain pahaa verta. Kunhan riittävän monta kertaa keksii jonkin laimean tekosyyn, niin kyllä ne sitten ymmärtävät, ettei kiinnosta, ja lopettavat kutsumisen. Tällä tavalla kuitenkaan kukaan ei koe itseään nöyryytetyksi.
Juuri näin. Tein itse samalla tavalla ja keksi tekosyitä. Vähitellen porukka tajusi että en vaan ole niissä kinkereissä koskaan mukana ja antoi olla.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tuttu tilanne. Minulla on ihan samanlainen työpaikka, jossa on jatkuvaa viritysta vapaa-ajalla, joka ei taas minua kiinnosta. Yksi äärimmäisen energinen ekstrovertti on kova painostamaan näissä asioissa ja jos sanoo että en nyt pääse, niin se alkaa kovaäänisesti kyselemään että "miksi et pääse". Sitten kun keksii jonkun tekosyyn tyyliin kissa pitää viedä eläinlääkäriin, niin se on että "no siirrät aikaa/joku muu vie" ja yrittää VÄKISIN pakottaa osallistumaan. Koko ajan laulaa whatsappikin, vaikka sen piti olla tarkoitettu vain työasioihin. Ehei, kaikkea muuta. Jos sitten on passiivinen tai välttelevä kuten minä, porukka alkaa katsoa kieroon eikä jotenkin tykkää siitä. Töissäni pärjään hyvin, siinä ei ole ongelmia, mutta en vaan halua vapaa-ajallani olla sen porukan kanssa. Minulla on omat sosiaaliset kuvioni.
Älä keksi mitään noin "hyviä" tekosyitä. Sanot vain epämääräisesti, että sinulla on muuta menoa ja jos kysyy, että mitä, niin toistat, että "muuta menoa". Kun teet tämän muutaman kerran, niin ei enää kysele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tuttu tilanne. Minulla on ihan samanlainen työpaikka, jossa on jatkuvaa viritysta vapaa-ajalla, joka ei taas minua kiinnosta. Yksi äärimmäisen energinen ekstrovertti on kova painostamaan näissä asioissa ja jos sanoo että en nyt pääse, niin se alkaa kovaäänisesti kyselemään että "miksi et pääse". Sitten kun keksii jonkun tekosyyn tyyliin kissa pitää viedä eläinlääkäriin, niin se on että "no siirrät aikaa/joku muu vie" ja yrittää VÄKISIN pakottaa osallistumaan. Koko ajan laulaa whatsappikin, vaikka sen piti olla tarkoitettu vain työasioihin. Ehei, kaikkea muuta. Jos sitten on passiivinen tai välttelevä kuten minä, porukka alkaa katsoa kieroon eikä jotenkin tykkää siitä. Töissäni pärjään hyvin, siinä ei ole ongelmia, mutta en vaan halua vapaa-ajallani olla sen porukan kanssa. Minulla on omat sosiaaliset kuvioni.
Älä keksi mitään noin "hyviä" tekosyitä. Sanot vain epämääräisesti, että sinulla on muuta menoa ja jos kysyy, että mitä, niin toistat, että "muuta menoa". Kun teet tämän muutaman kerran, niin ei enää kysele.
No sitten tulee se "mitä sulla muka on" v.ttumaisella äänensävyllä ja sitten osoitetaan mieltä, tiuskitaan ja tehdään kiltin ihmisen olo ahdistuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tuttu tilanne. Minulla on ihan samanlainen työpaikka, jossa on jatkuvaa viritysta vapaa-ajalla, joka ei taas minua kiinnosta. Yksi äärimmäisen energinen ekstrovertti on kova painostamaan näissä asioissa ja jos sanoo että en nyt pääse, niin se alkaa kovaäänisesti kyselemään että "miksi et pääse". Sitten kun keksii jonkun tekosyyn tyyliin kissa pitää viedä eläinlääkäriin, niin se on että "no siirrät aikaa/joku muu vie" ja yrittää VÄKISIN pakottaa osallistumaan. Koko ajan laulaa whatsappikin, vaikka sen piti olla tarkoitettu vain työasioihin. Ehei, kaikkea muuta. Jos sitten on passiivinen tai välttelevä kuten minä, porukka alkaa katsoa kieroon eikä jotenkin tykkää siitä. Töissäni pärjään hyvin, siinä ei ole ongelmia, mutta en vaan halua vapaa-ajallani olla sen porukan kanssa. Minulla on omat sosiaaliset kuvioni.
Älä keksi mitään noin "hyviä" tekosyitä. Sanot vain epämääräisesti, että sinulla on muuta menoa ja jos kysyy, että mitä, niin toistat, että "muuta menoa". Kun teet tämän muutaman kerran, niin ei enää kysele.
No sitten tulee se "mitä sulla muka on" v.ttumaisella äänensävyllä ja sitten osoitetaan mieltä, tiuskitaan ja tehdään kiltin ihmisen olo ahdistuneeksi.
Mutta ei kysytä enää jatkossa mukaan. Se ahdistus on sitten vain se kerta. Mutta jos taas taivut, niin sitten olet ahdistunut aina niissä kekkereissä kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on tyypit, joilla ei ole omia ystäviä tai sosiaalista piiriä. He ovat äärimmäisen hulluja tässä työkavereiden painostamisessa. Sille nimittäin on syynsä, miksi heillä ei ole niitä kavereita työn ulkopuolella (ovat huonoa tai raskasta seuraa) ja sitten se sama syy aiheuttaa sen, että työkaverit alkaa ahdistumaan siitä painostamisesta.
Tämä kyseinen ihmistyyppi kuvittelee että ne kaverit tulee sen työsopimuksen päälle. Todella raskasta porukkaa. Kun heillä itsellään ei ole kykyä hankkia aidosti kiinnostuneita ystäviä, he yrittävät pakottaa väkisin samassa työssä olevat omiin juttuihinsa. Yleensä näillä on jotakin vikaa päänupissa ja siksi se painostus voi olla kovaakin. Jos ei suostu, niin loukkaantuvat ja voi tulla ties minkälaisia mielenosoituksia.
Apua, tuo olisi kammottavaa. Olen hyvinkin sosiaalinen ihminen ja on paljon kavereita nimenomaan työajan ulkopuolella. En halua kaveerata sen enempää työkavereiden kanssa, saati esimiehen! Työkavereista ehkä yksi on sellainen, jonka kanssa koen vähän samankaltaisuutta, muut on niitä, joiden kanssa voi vaihtaa "kaunis ilma tänään" -kuulumisia ja työasiat tottakai. Ehkä tilanne voisi olla eri, jos työkavereissa olisi enemmän saman tyylisiä ihmisiä? Suurin osa on minua liki 30v. vanhempiakin.
Tuota en ymmärrä, että esimies haluaa kaveerata alaistensa kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on tyypit, joilla ei ole omia ystäviä tai sosiaalista piiriä. He ovat äärimmäisen hulluja tässä työkavereiden painostamisessa. Sille nimittäin on syynsä, miksi heillä ei ole niitä kavereita työn ulkopuolella (ovat huonoa tai raskasta seuraa) ja sitten se sama syy aiheuttaa sen, että työkaverit alkaa ahdistumaan siitä painostamisesta.
Meillä on uudehko työntekijä, joka perusti työporukalle whatsapp-ryhmän ja on aivan yli-innokkaasti suunnittelemassa vaikka mitä yhteistä vapaa-ajan tekemistä. Ei siinä mitään, mutta on oikeasti alkanut ahdistaa koko ihminen, kun hän kiertää painostamassa ihmisiä ryhmään ja järjestämiinsä aktiviteetteihin. Loukkaantuu henkilökohtaisesti, jos joku kieltäytyy.
Edellisessä työpaikassani, jossa olin 10 vuotta oli vähän tuollaista. Jätin välillä kahvitaukoja väliin, koska nautin siitä hiljaisuudesta lun muut lähti kahville. Heti oltiin kyselemässä "mikset tullut kahville??". Silloin välillä keksin että puhelin soi tms.
Silloin kun oli korona ja nämä typerät kokoontumisrajoitukset, sanoin että tulen sitten vasta kahville, kun ei ole näitä rajoituksia. Siellä kun laskettiin montako mahtui kahvihuoneeseen. Silloin oli hyvä syy jäädä pois.
Olen siis tottunut työkulttuuriin, jossa niitä pidettiin tosi outoina jotka eivät tulleet joka päivä kahville.
Ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät selvästikään pysty olemaan yksin ja he ovat juuri näitä työpaikan energiasyöppöjä.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä työpaikassani, jossa olin 10 vuotta oli vähän tuollaista. Jätin välillä kahvitaukoja väliin, koska nautin siitä hiljaisuudesta lun muut lähti kahville. Heti oltiin kyselemässä "mikset tullut kahville??". Silloin välillä keksin että puhelin soi tms.
Silloin kun oli korona ja nämä typerät kokoontumisrajoitukset, sanoin että tulen sitten vasta kahville, kun ei ole näitä rajoituksia. Siellä kun laskettiin montako mahtui kahvihuoneeseen. Silloin oli hyvä syy jäädä pois.
Olen siis tottunut työkulttuuriin, jossa niitä pidettiin tosi outoina jotka eivät tulleet joka päivä kahville.
Ahdistavaa.
Tiedän nämä "mikset tullut kahville" kyselijät. Heillä on tarkoituksena nolata tai kiusata ujompaa introverttia työkaveria. Muille saa sitten ihmetellä ja pilkata kun "tuokin on tuollainen ihmeellinen erakko". Ei tosiaan ole mitään hyväntahtoisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne, Itsellä töissä samanlaista. Koko ajan järjestellään vapaa-ajan tapaamisia ja työajallakin pitäisi olla symbioosissa työkavereiden kanssa. Itsellä melko kiireinen arki, joten skippaan kaikki tällaiset työpaikan menot. Tästä sitten kyllä osoitetaan mieltä ja huonontaa kuulemma työilmapiiriä jos kaikki ei osallistu.
Ja nuo WhatsApp-ryhmät pitäisi lailla kieltää. Meidän työporukka on koko joulun lisäillyt omia joulunvietto kuviaan, eli edes joulua ei saa rauhassa viettää. Tähänkään ryhmään ei kysytty edes lupaa haluaako siihen liittyä, vaan salainen puhelinnumeroni on sinne vaan jostain kaivettu.
Olisi mielenkiintoista tietää onko myös miesvaltaisilla työpaikoilla tälläistä whatsApp-ryhmä häiriköintiä ym?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on tyypit, joilla ei ole omia ystäviä tai sosiaalista piiriä. He ovat äärimmäisen hulluja tässä työkavereiden painostamisessa. Sille nimittäin on syynsä, miksi heillä ei ole niitä kavereita työn ulkopuolella (ovat huonoa tai raskasta seuraa) ja sitten se sama syy aiheuttaa sen, että työkaverit alkaa ahdistumaan siitä painostamisesta.
Meillä on uudehko työntekijä, joka perusti työporukalle whatsapp-ryhmän ja on aivan yli-innokkaasti suunnittelemassa vaikka mitä yhteistä vapaa-ajan tekemistä. Ei siinä mitään, mutta on oikeasti alkanut ahdistaa koko ihminen, kun hän kiertää painostamassa ihmisiä ryhmään ja järjestämiinsä aktiviteetteihin. Loukkaantuu henkilökohtaisesti, jos joku kieltäytyy.
Juuri tällainen ihmistyyppi on ihan karmean raskas. Itselläni on ollut samanlainen ja painostuksen jälkeen lähdin hänen kanssaan työpäivän jälkeen lasilliselle. Siellä hän oksensi kaikki henkilökohtaiset asiansa ja ongelmansa minun niskaani ja minulla oli tosi kiusaantunut olo, koska minua ei kiinnostanut alkaa hänen terapeutikseen. Ja tämän jälkeen hän sitten kuvitteli, että olimme hyvätkin kaverit, koska alkoi puhua töissä että "se asia mistä silloin sanoin" ja ikään kuin loi muille kuvaa, että olemme hyvätkin kaverit. Inhosin koko asetelmaa. Onneksi työpisteeni vaihtui, mistä tämä tyyppi toki keksi vielä suuttua ja "katkaista välit", eli osoitti mieltään kuin pikkulapsi. Minä yritin olla asiallinen ja aikuismainen, mutta olipahan tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne, Itsellä töissä samanlaista. Koko ajan järjestellään vapaa-ajan tapaamisia ja työajallakin pitäisi olla symbioosissa työkavereiden kanssa. Itsellä melko kiireinen arki, joten skippaan kaikki tällaiset työpaikan menot. Tästä sitten kyllä osoitetaan mieltä ja huonontaa kuulemma työilmapiiriä jos kaikki ei osallistu.
Ja nuo WhatsApp-ryhmät pitäisi lailla kieltää. Meidän työporukka on koko joulun lisäillyt omia joulunvietto kuviaan, eli edes joulua ei saa rauhassa viettää. Tähänkään ryhmään ei kysytty edes lupaa haluaako siihen liittyä, vaan salainen puhelinnumeroni on sinne vaan jostain kaivettu.
Olisi mielenkiintoista tietää onko myös miesvaltaisilla työpaikoilla tälläistä whatsApp-ryhmä häiriköintiä ym?
Olen samaa mieltä. 90 prosenttia sinne tulevista viesteistä on muuta kuin työasioita. Olen todella väsähtänyt siihen enkä jaksa enää lukea niitä kuin ehkä pari kertaa viikossa. Olen laittanut ilmoituksetkin äänettömälle. Tämä on viheliäisin keksintö sitten somen.
Illanviettojen osalta voisit sanoa vaan, että tarvitset paljon omaa aikaa ja sulle riittää hyvin läheisesi ja pari ystävääsi, joita tapaat silloin tällöin, joten sen vuoksi et jaksa lähteä työpaikan illanviettoihin. Kahvitauot ja lounastauot on sitten vähän kinkkisempi juttu, koska joissain työpaikoissa siirtyy paljonkin työpaikan sisäistä informaatiota just tauoilla. Olin aikoinaan työpaikassa, jossa pomo oli tupakoitsija ja tupakoitsijat tiesivät aina kaikki tulossa olevat asiat ennenkuin tupakoimattomat. Monesti pomo ei edes muistanut kertoa kaikille työntekijöille tärkeistä asioista muualla kuin tupakkapaikalla.
Kannattaa muistaa sellainen asia, että jos olt varsin uusi työtekijä, pomosi saattaa pyytää sua mukaan kahville ja lounaalle juuri siksi, että kokisit kuuluvasi työyhteisöön. Palstaltakin olen lukenut usein kirjoituksia, missä valitetaan, kun töissä ei pyydetä mukaan kahville ja lounaalle. Minusta voisit ihan hyvin sanoa pomolle, että käytät taukosi mieluiten lukemalla tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on tyypit, joilla ei ole omia ystäviä tai sosiaalista piiriä. He ovat äärimmäisen hulluja tässä työkavereiden painostamisessa. Sille nimittäin on syynsä, miksi heillä ei ole niitä kavereita työn ulkopuolella (ovat huonoa tai raskasta seuraa) ja sitten se sama syy aiheuttaa sen, että työkaverit alkaa ahdistumaan siitä painostamisesta.
Meillä on uudehko työntekijä, joka perusti työporukalle whatsapp-ryhmän ja on aivan yli-innokkaasti suunnittelemassa vaikka mitä yhteistä vapaa-ajan tekemistä. Ei siinä mitään, mutta on oikeasti alkanut ahdistaa koko ihminen, kun hän kiertää painostamassa ihmisiä ryhmään ja järjestämiinsä aktiviteetteihin. Loukkaantuu henkilökohtaisesti, jos joku kieltäytyy.
Juuri tällainen ihmistyyppi on ihan karmean raskas. Itselläni on ollut samanlainen ja painostuksen jälkeen lähdin hänen kanssaan työpäivän jälkeen lasilliselle. Siellä hän oksensi kaikki henkilökohtaiset asiansa ja ongelmansa minun niskaani ja minulla oli tosi kiusaantunut olo, koska minua ei kiinnostanut alkaa hänen terapeutikseen. Ja tämän jälkeen hän sitten kuvitteli, että olimme hyvätkin kaverit, koska alkoi puhua töissä että "se asia mistä silloin sanoin" ja ikään kuin loi muille kuvaa, että olemme hyvätkin kaverit. Inhosin koko asetelmaa. Onneksi työpisteeni vaihtui, mistä tämä tyyppi toki keksi vielä suuttua ja "katkaista välit", eli osoitti mieltään kuin pikkulapsi. Minä yritin olla asiallinen ja aikuismainen, mutta olipahan tilanne.
Minä olin jo vaihtamassa hänen takiaan työpistettä, mutta työkaverit kävivät puhumassa minut ympäri. Tilanne on siis yhä sama ja on todella stressaavaa yrittää hoitaa yhteisiä työasioita, kun tämä uusi työntekijä saattaa pitää mykkäkoulua siksi, etten ole osallistunut vapaa-ajan tekemiseen. Vaikeaa pomollekaan mennä puhumaan, kun tilannehan voi vaikuttaa siltä, että uutta työntekijää ei vain haluta mukaan joukkoon.
Onneksi etätyö tarkoitti sitä, että entistä enemmän porukkaa on rekrytty pk-seudun ulkopuolelta. Töitä tehdään pääasiassa etänä, en ole toimistolla käynyt kahteen kuukauteen. Yhteiset tapahtumat ovat aina Helsingissä, joten on selvää että sinne ei kaikki pääse, koska vaatii melkoisia järjestelyitä. Sanon vaan, että harmi, sattui juuri toinen meno päällekkäin. Ei ole kukaan pariin vuoteen ihmetellyt/huomannut, että en ole ollut mukana kekkereissä :)
Hmm...ainakin 1990-luvulla Nokian hommissa piti osallistua yhteisiin pippaloihin. Jos et osallistunu, et saanut määräaikaiseen työsuhteeseesi jatkoa, "et sopeudu työyhteisöön" sanottiin.
"En tule kun en ollut tulossakaan."
Pahimpia on tyypit, joilla ei ole omia ystäviä tai sosiaalista piiriä. He ovat äärimmäisen hulluja tässä työkavereiden painostamisessa. Sille nimittäin on syynsä, miksi heillä ei ole niitä kavereita työn ulkopuolella (ovat huonoa tai raskasta seuraa) ja sitten se sama syy aiheuttaa sen, että työkaverit alkaa ahdistumaan siitä painostamisesta.