Lue keskustelun säännöt.
En halua olla vapaa-ajalla tekemisissä työkavereiden kanssa
26.12.2022 |
Mikä on paras selitys ettei pääse illanviettoihin? Olen aika uusi työpaikalla ja pomo tuntuu olevan kovin sosiaalinen.
Kysyy aina toimistolla ollessaan ruoka- kahviseuraa ja illanviettoja tuolla on jonkin verran. En todellakaan halua olla työkavereiden kanssa tekemisissä muuta kuin töiden takia.
Joudun aina keksimään tekosyitä etten pääse. Miksi joidenkin on niin vaikeaa tajuta että jotkut eivät kaipaa seuraa.
Kommentit (52)
Kahvitauot on niin rasittavia. Yrittää näytellä kiinnostunutta, kun työkaverit kertovat, mitä tekivät viikonloppuna. Kun ei kiinnosta tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esihenkilönä osallistun jonkun verran näihin iltarientoihin. Joskus mielellään, joskus puoliväkisin. Poistun kuitenkin paikalta aina, kun alkoholia aletaan juomaan. Silloin ei enää pomojen kannata olla paikalla.
Ei mitöön tarvii selittää. Mulla onneksi työ,jossa ei ole työkavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon aina että on muuta tekemistä, kyselyt loppuivat kun kerran tivattiin mitä muuta tekemistä sulla on...vastasin että makaan sohvalla ja syljen kattoon.
Uuh, oletpa cool. Jatka sinä unelmointia työpaikasta, irl sulla sellaista tuskin on.
Mä en ymmärrä, kuinka ihmeen p****koja työpaikkoja ihmisillä oikein on ja p***oja työkavereita, jos niiden kanssa ei koskaan voi viettää yhtään ylimääräistä minuuttia.
Ei todellakaan tarvitse kaikkeen aina osallistua, jos se on niin vastenmielistä, mutta ihan oman urasuunnittelun kannalta on järkevää olla jonkin verran sosiaalinen. Itse esim. olin joulukuun alkupuolella pikkujouluissa, joissa ensin käytiin keilaamassa ja sitten mentiin toimistolle ryyppäämään. No, minä en juo, niin keilasin joukkueeni kanssa tunnin ja join limua. Toimistolla söin tarjolla ollutta ruokaa ja join limua. Juttelin ihmisten kanssa ja lähdin kotiin, kun olin syönyt. Ei ollut suuri uhraus käyttää perjantai-iltana paria ylimääräistä tuntia duunikavereiden kanssa. Jälkikäteen pomo kehui, kuinka hienoa on, että olen yhteisöllinen, vaikka en käytäkään alkoholia. Meillä tuo "yhteisöllisyys" on yksi tekijä, jota arvioidaan suoritusarvioinneissa. Ihan varmasti niin tehdään myös sellaisissa paikoissa, joissa virallista suoritusarviointia ei tehdä.
Mä keksin muutamia syitä:
- ko firmassa ei ole mitään mahdollisuuksia uralla etenemiseen, joten urasuunnitelun kannalta ei ole mitään hyötyä osallistua työpaikan kekkereihin
- työ itsessään sisältää liian paljon sosiaalista kassakäymistä (esim asiakkaiden kanssa toimimista) tai erilaista tiimityötä työkavereiden kanssa, jolloin vapaa-aikansa haluaa viettää omassa rauhassaan tai perheensä ja/tai ystäviensä kanssa
- työpaikalla on yksi tai useampoi työkaveri, joka parin kaljan jälkeen avaa sanaisen arkkunsa (kaikista ei tule alkoholin vaikutuksen alaisena lepppoisia ja mukavia ihmisiä)
- kekkeripaikka on aina jossain sellaisessa paikassa, mistä on pidempi matka kotiin ja varsinkin iltaisin huonommat kulkuyhteydet
- kekkerit ajoitetaan siten, että ei mennä töistä suoraan tunniksi tai kahdeksi vaan ensin mennään kotiin ja sitten pitäisi lähteä uudestaan
Voisiko tätä kommentoida sellaiset, jotka ovat näitä kekkereiden organisoijia ja jotka laittavat whatsappiin koko ajan viestejä. Miksi teette niin, tajuatteko että kaikki ei siitä tykkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tätä kommentoida sellaiset, jotka ovat näitä kekkereiden organisoijia ja jotka laittavat whatsappiin koko ajan viestejä. Miksi teette niin, tajuatteko että kaikki ei siitä tykkää?
Niin! Oletteko oikeasti vain yksinäisiä? Minulla on supersosiaalisen työn vuoksi niin suuri oman ajan ja rauhan tarve, että valitettavasti en todellakaan pysty repeämään vielä vapaa-ajallakin jonkun seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Hmm...ainakin 1990-luvulla Nokian hommissa piti osallistua yhteisiin pippaloihin. Jos et osallistunu, et saanut määräaikaiseen työsuhteeseesi jatkoa, "et sopeudu työyhteisöön" sanottiin.
Ja höpö höpö. Olen ollut Noksulla töissä useita vuosia 90-luvulla ja en osallistunut oikeastaan milloinkaan mihinkään toimintaan työpäivän ulkopuolella.
Sanoin vain, että en pääse nyt ja se riitti hyvin. Olin töissä luonnollisesti mukava ja kaikkien kanssa jutteleva. Siellä oli tietenkin myös monia muita, jotka eivät osallistuneet vapaa-ajan juttuihin ja kukaan ei kysellyt sen enempää. Ihmisillä nyt vain tuppaa olemaan erilaisia elämäntilanteita ja ne jotka halusivat, saivat mennä.
Jokainen asettaa omat rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun tapa on kuitenkin hyvin tyypillistä Suomessa, joten sen voi hyvin sanoa ihan suoraan. Mä taas yksinäisenä haluaisin tavata työkavereita vapaalla, mutta ei heitä kiinnosta kun heillä on jo mies ja lapset.
Minäkin haluaisin, mutta minua ei kutsuta mihinkään työporukan menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Sanon aina että on muuta tekemistä, kyselyt loppuivat kun kerran tivattiin mitä muuta tekemistä sulla on...vastasin että makaan sohvalla ja syljen kattoon.
Meillä on sauna, iltakahvit tai olin ajatellut vetää kalsarikännit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi todellakaan vielä vapaa- aikaakin viettää työkavereiden kanssa. Päivät riittävät ja pikkujoulut kerran viikossa. En edes virkistyspäiville jaksa lähteä sen saman narisevan lauman kanssa koska en todellakaan virkistyisi.
Sanomalla ihan suoraan säästää omaa ja toisten energiaa.
Turhat kiertelyt ja kaartelut sikseen.
Jälkiulinansa yhdentekevää.
Uuh, oletpa cool. Jatka sinä unelmointia työpaikasta, irl sulla sellaista tuskin on.
Mä en ymmärrä, kuinka ihmeen p****koja työpaikkoja ihmisillä oikein on ja p***oja työkavereita, jos niiden kanssa ei koskaan voi viettää yhtään ylimääräistä minuuttia.
Ei todellakaan tarvitse kaikkeen aina osallistua, jos se on niin vastenmielistä, mutta ihan oman urasuunnittelun kannalta on järkevää olla jonkin verran sosiaalinen. Itse esim. olin joulukuun alkupuolella pikkujouluissa, joissa ensin käytiin keilaamassa ja sitten mentiin toimistolle ryyppäämään. No, minä en juo, niin keilasin joukkueeni kanssa tunnin ja join limua. Toimistolla söin tarjolla ollutta ruokaa ja join limua. Juttelin ihmisten kanssa ja lähdin kotiin, kun olin syönyt. Ei ollut suuri uhraus käyttää perjantai-iltana paria ylimääräistä tuntia duunikavereiden kanssa. Jälkikäteen pomo kehui, kuinka hienoa on, että olen yhteisöllinen, vaikka en käytäkään alkoholia. Meillä tuo "yhteisöllisyys" on yksi tekijä, jota arvioidaan suoritusarvioinneissa. Ihan varmasti niin tehdään myös sellaisissa paikoissa, joissa virallista suoritusarviointia ei tehdä.