No nyt ovat joulun vierailut ohi! Kertokaa, millaista oli! Kaikki nolot tai tylsät tilanteet tänne!

En tiedä mikä jouluruoka aiheutti aivan hirveän mahakivun ja sen jälkeen erittäin pahanhajuista ilmavaivat, joka jatkui ja jatkui. Lepäsinmakuuhuoneessa ja piereskelin. Haju jäi leijailemaan, eikä edes poistunut huoneesta. Se oli hiipivä joulun leija.

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole ohi. Tänään mennään vanhempieni luokse juhlistamaan pikkusiskoni maisteriksi valmistumista. Ihanaa kun kaikilla perheestä on nyt akateeminen loppututkinto.

Vielä kun saisitte sivistystä jostakin. Ei taida älynne riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole ohi. Tänään mennään vanhempieni luokse juhlistamaan pikkusiskoni maisteriksi valmistumista. Ihanaa kun kaikilla perheestä on nyt akateeminen loppututkinto.

Vielä kun saisitte sivistystä jostakin. Ei taida älynne riittää.

Miksi muiden onni ja menestys ottaa koville? Miksi et yrittäisi nostaa itseäsi sen sijaan, että yrität painaa muita alaspäin?

Vierailija kirjoitti:

Ei noloja tilanteita, koska ei ollut oikein mitään.

Masentuneen joulu oli seuraavanlainen. Paistoin kaksi pellillistä torttuja ja karjalanpiirakoita, sekä sen lisäksi samoilla lämmöillä myös makaronilaatikon. Ainoastaan tortut eivät olleet valmisruokaa, vaan niihin piti laittaa hillo.

Joulukuusen olisin halunnut laittaa, mutta en jaksanut ottaa sitä esiin, enkä jaksanut siirtää tavaroita kuusen paikalta sivuun.

Niinpä istuin ja katsoin televisiosta jouluohjelmia ja tökötin sohvalla.

Masennus ei ole surua, vaan se on jaksamattomuutta. Energia ei riitä mihinkään. Ei edes joulupesuun. Aivot eivät jaksa ajatella.

On hyvä, että teit ruokaa ja katsoit jouluohjelmia. Kyllä nekin tuovat joulutunnelmaa, mukavia ohjelmia jouluna. Itse aloin siivota 1.2 päivää ennen joulua, siis raivasin pois pahimpia tavarapinoja. Roina ei ole kadonnut minnekään vaan on vain piilossa joulun yli. Aaton aattona illalla otin esiin muovikuusen ja pystytin  sen. Nyt olen iloinen siitä. Tässä on riittävästi joulutunnelmaa minulle. Tyttäreni kävi aattona ja huomasi, että täällä oli siivottu. :)

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä joulut iäkkäiden jo orastavien muistisairaiden vanhempien kanssa raskaita. Vaikka ovat rakkaita ja ollaan ihan hyvissä väleissä, joskin näennäisiä ja vähän etäisiä, mutta kun kuuntelee vuorokauden niiden samaa kehää kiertäviä höpinöitä ja isäni (anteeksi nyt vaan) typeriä nuoruusvuosien ja armeijatarinoita jotka olen kuullut ehkä 30 kertaa, niin välillä meinasi käämit palaa.

Koska en kuitenkaan halua loukata heitä niin hillitsin itseni ja sinnikkäästi vaan vaihdoin puheenaihetta johonkin tähän hetkeen.

Hän ei yhtään ymmärrä että ketään ei vit...u kiinnosta ne samat jutut vuodesta toiseen ja ne jotka on hänestä ollu hauskoja ja mieleenpainuvia. Hän nauraa omille jutuilleen ja muut nauraa väkisin tekonaurua vieressä. Jos tilanne on sellainen että vaikka luen jotain lehteä niin annan hänen höpöttää niitä omia tarinoita ja hymähtelen välillä ja kun hän naurahtaa niin mukamas naurahdan itsekin. En kuuntele mitä hän puhuu vaan luen lehteä.... ei minun tarvitse kuunnella kun osaan ulkoa nuo kymmeniä kertoja kuulemani tarinat.

Ja lasken minuutteja koska joulu olisi taas ohi ja pääsen kotiini ja samanhenkisten ystävien sivistyneeseen seuraan.

Onhan tuo varmaan rasittavaa, mutta ehkä et joudu olemaan siellä pitkiä aikoja monta kertaa vuodessa?  Muistihäiriöt ovat rasittavia niille, jotka ovat tekemisissä potilaan kanssa. Toinen asia on se, että vanhojen elämässä ei välttämättä tapahtu paljon mitään uutta. Niinpä he kertovat samoja asioita joka kerta. Olin teinityttönö usein kylässä äidin serkun luona, joka kertoi aina samat jutut. Äiti ja minä kuuntelimme kohteliaasti. Serkku oli jotain 20 vuotta vanhempi kuin äitini. Hän oli kyllä herttainen ja kiltti vanha nainen, kotoisin Viipurista, naimaton ja lapseton vanhus.

Sisarukseni veti kilarit, kun vanhempamme luona ei ollut ketään jouluaattona. Syyllistää minua siitä, jos en ole siellä. Hän tekee tämän saman joka kerta, jos kuulee, joten emme ole vuosiin kertoneet vanhempamme kanssa hänelle joulunvietostamme (olen siis läheisempi vanhempani kanssa kuin hän). Hän itse käy katsomassa vanhempaamme vain muutaman kerran vuodessa. Vanhempamme on monta kertaa sanonut, että ei hän tarvitse seuraa nimenomaan jouluaattona, kaikki on ihan hyvin, mutta ei mene perille. Sisarukseni on myös houkutellut vanhempaamme omaan joulunviettoonsa, mutta hän haluaa olla kotona.

En ymmärrä sisarustani, hermot menee näihin hänen kilahtamisiinsa ja valituspuheluihinsa. Siksi emme ole juurikaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se on aina anoppila tai mummola, miksei appila ja pappala?

Meillä on pappala vaikka mummukin siellä on🤗

Ja anoppila ei oo anoppila eikä ees mummula, eli ei varmaan olla oikein läheisiä sen puolen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tämä melkein värisuoraksi yllättäen muodostui. Aattona oikein mukavakin tunnelma anoppilassa kunnes anopin puoliso alkoi jyrähtelemään mitkä ovat sallittuja puheenaiheita ja mitkä eivät. Seuraavana päivänä anoppi vähän pahoitteli ja puolisoni tulkkasi hermostumisen johtuvan siitä että tämä yksi haluaisi olla jatkuvasti huomion keskipisteenä.

Joulupäivän aamuna selvisi ettemme menekään äidilleni kun tämä oli alkanut juomaan jo aamusta ja sanoi puhelimessa aikamoisia totuuksia mitä todella ajattelee asioista. Lahjat jää nyt jakamatta.

Joulupäivän ilta ajettiin ystäväni luo joka joi kaksin käsin ja alkoi purkaa turhautumistaan omaan oloonsa kun ei ole enää työelämässä mukana ja elinpiiri kutistunut. Hän provosoi minut ja puolisoni avautumaan oman parisuhteemme ongelmista. Myöhäisillasta ilmapiiri lähestulkoon tulehtui jolloin vain marssin autolle ja päätin illan.

Onko Joulun idea siinä että on tällaista?

Luulen, että tämä on aika normaalia. Monena vuonna joku asia menee eri tavalla kuin itse olisi toivonut.  Itselleni pahin joulu oli se, kun lähiomainen teki itsemurhan joulukuussa. Silti oli pakko laittaa joulua lapsille. Sen jälkeen mikä tahansa vähintään tavallinen joulu on ollut ok.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä jouluruoka aiheutti aivan hirveän mahakivun ja sen jälkeen erittäin pahanhajuista ilmavaivat, joka jatkui ja jatkui. Lepäsinmakuuhuoneessa ja piereskelin. Haju jäi leijailemaan, eikä edes poistunut huoneesta. Se oli hiipivä joulun leija.

Mulla sama mutta tiedän mikä aiheutti ja ihan paskana tuli. Eli oikeastaan ei sittenkään sama.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä jouluruoka aiheutti aivan hirveän mahakivun ja sen jälkeen erittäin pahanhajuista ilmavaivat, joka jatkui ja jatkui. Lepäsinmakuuhuoneessa ja piereskelin. Haju jäi leijailemaan, eikä edes poistunut huoneesta. Se oli hiipivä joulun leija.

Söitkö lanttulaatikkoa? Se ei sovi kaikille. Muutenkin jos syö epätavallisia ruokia, se sotkee vatsan tehokkaasti. Ennen joulua uutisoitiin jostain vatsataudista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole ohi. Tänään mennään vanhempieni luokse juhlistamaan pikkusiskoni maisteriksi valmistumista. Ihanaa kun kaikilla perheestä on nyt akateeminen loppututkinto.

Vielä kun saisitte sivistystä jostakin. Ei taida älynne riittää.

Miksi muiden onni ja menestys ottaa koville? Miksi et yrittäisi nostaa itseäsi sen sijaan, että yrität painaa muita alaspäin?

Menestys? Akateeminen tutkinto? Salli minun nauraa.

Ohis

Positiivinen yllätys. Vietettiin joulu puolison kanssa muutama vuosi ihan kahdestaan, kun sukulaisten kanssa oli hieman kireää. Nyt saatu asioita keskusteltua halki ja tunnelma oli välitön. Ei typeriä uteluja eikä kenenkään mollaamista. Iltamyöhään avattiin muutaman viinipullot ja parannettiin maailmaa (lapseton joulu). Hyvä näin!

Toiseen ketjuun jo kirjoitinkin, juuri kotiuduttiin mummolta ja papalta, jossa puolet mun ajasta meni lasten "selkänojana" eli kun mummo ei kykene uskomaan lapsen sanaa niin joudun lopulta sanomaan sen viimeisen sanan että mummolle menee perille (mm. se ettei toinen lapsi halunnut syliin ja ettei toinen halunnut maistaa jotain epämääräisen näköistä mummon tekemää sörsseliä (tämä lapsi on arka maistelemaan jos siihen kiinnitetään huomiota ja varsinkin jos väkisin yrittää saada maistamaan - lyö täyden stopin asiaan ja tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä)). Ja luonnollisesti minä olen se pahis ja vihainen kun toistan lapsen moneen kertaan sanoman viestin. Onneksi sentään tuo puoliso on samoilla linjoilla ja toi sitä myös ilmi. 

Vois taas viettää puoli vuotta ilman mummolaa, lapsikin tokaisi "en taida haluta mennä mummolle ja papalle vähään aikaan".

Eikös Jouluna rauhoituta oman perheen kesken ja vasta tapanina lähetä tapanin ajelulle, kylille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole ohi. Tänään mennään vanhempieni luokse juhlistamaan pikkusiskoni maisteriksi valmistumista. Ihanaa kun kaikilla perheestä on nyt akateeminen loppututkinto.

Vielä kun saisitte sivistystä jostakin. Ei taida älynne riittää.

Miksi muiden onni ja menestys ottaa koville? Miksi et yrittäisi nostaa itseäsi sen sijaan, että yrität painaa muita alaspäin?

Menestys? Akateeminen tutkinto? Salli minun nauraa.

Ohis

Joulurauhaa ja onnellisempaa oloa tulevana vuonna sinullekin.

-toinen ohis

Ollaan heti joulun jälkeen lähdössä matkalle ja toivottiin että kukaan ei tule kylään jos on flunssan oireita. No eikös anoppi yskinyt ja niiskuttanut oikein urakalla ja väitti että vähän vaan vilustui hautausmaalla. Toivottavasti ei tarttunut mikään pöpö pilaamaan reissua!.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole ohi. Tänään mennään vanhempieni luokse juhlistamaan pikkusiskoni maisteriksi valmistumista. Ihanaa kun kaikilla perheestä on nyt akateeminen loppututkinto.

Vielä kun saisitte sivistystä jostakin. Ei taida älynne riittää.

Miksi muiden onni ja menestys ottaa koville? Miksi et yrittäisi nostaa itseäsi sen sijaan, että yrität painaa muita alaspäin?

Menestys? Akateeminen tutkinto? Salli minun nauraa.

Ohis

Joulurauhaa ja onnellisempaa oloa tulevana vuonna sinullekin.

-toinen ohis

Ja sinulle, toivottavasti saavutat muutakin kuin tusinatutkinnon.

Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se on aina anoppila tai mummola, miksei appila ja pappala?

Meillä on pappala vaikka mummukin siellä on🤗

Ja anoppila ei oo anoppila eikä ees mummula, eli ei varmaan olla oikein läheisiä sen puolen kanssa.

Eli olet tyypillinen akka, olet erottanut miehesi suvustaan. Toivottavasti kuolet pian itsekäs ämmä.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.

Rauhaisaa joulua sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se on aina anoppila tai mummola, miksei appila ja pappala?

Meillä on pappala vaikka mummukin siellä on🤗

Ja anoppila ei oo anoppila eikä ees mummula, eli ei varmaan olla oikein läheisiä sen puolen kanssa.

Eli olet tyypillinen akka, olet erottanut miehesi suvustaan. Toivottavasti kuolet pian itsekäs ämmä.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.

Rauhaisaa joulua sinulle!

Ottiko tunteisiin totuus?

Inhottavaa joulua sinulle, toivottavasti sairastut pahoin.

Joku voi nyt tosi pahoin, ehkä fyysisestikin, mutta ainakin henkisesti. 🙁

Parempaa oloa ja eloa sinulle ensi vuoteen!