No nyt ovat joulun vierailut ohi! Kertokaa, millaista oli! Kaikki nolot tai tylsät tilanteet tänne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan heti joulun jälkeen lähdössä matkalle ja toivottiin että kukaan ei tule kylään jos on flunssan oireita. No eikös anoppi yskinyt ja niiskuttanut oikein urakalla ja väitti että vähän vaan vilustui hautausmaalla. Toivottavasti ei tarttunut mikään pöpö pilaamaan reissua!.

Toivon, että tarttui, ja kuolemaksi on.[/qu

Ootpas "hauskan" vitsin keksinyt! Onko nyt fiksu ja kiva olo???

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä jouluruoka aiheutti aivan hirveän mahakivun ja sen jälkeen erittäin pahanhajuista ilmavaivat, joka jatkui ja jatkui. Lepäsinmakuuhuoneessa ja piereskelin. Haju jäi leijailemaan, eikä edes poistunut huoneesta. Se oli hiipivä joulun leija.

Mulle tuli sama vaiva halpissuklaapukista. Makasin hangessa, kun oli niin kuuma, kun vatsaa poltti sen syötyäni. Microlax hanuriin ja helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Iäkäs äitini halusi järjestää joulun meille lapsille perheinemme, kuten joka vuosi. Isästä ei kauheasti apuja ole, koska sairas. Äiti 80v kiukuttelee koko viikon, kuinka paljon tekemistä, hän kuolee tämän taakan alle jne. Sanoin jo kuukausia aiemmin, että minä kutsun kaikki meille, ettei hänen tarvitse laittaa. Eikä, hän HALUAA laittaa ja asiasta ei neuvotella. ok. 

Hirveä stressi purkautuu hänellä sitten joulupäivänä, kun kirkuu ja huutaa isälle, joka raukka ei muistisairaana edes ymmärrä miksi hänelle huudetaan. 

Että toisaalta onneksi meidän perhettä riepoi kulkutauti, eli vältyimme tuolta live-esitykseltä, puhelimessa vain kuulin tätä ilosanomaa. 

Kuulostaa niin tutulta. Nyt äiti on jo sen verran heikommassa kunnossa, ettei enää jaksa järjestää sukujoulua. Ei salli meidän lasten tulevan kotiinsa laittamaan joulua, eikä myöskään halua kenenkään meidän luo valmiiseen pöytään, vaan istuu mielummin kotona, ja uhriutuu yksinäisyyden vuoksi. Ilmeisesti marttyyrius tuo hänelle perinteisen joulutunnelman.

Meillä oli ihana jouluaatto oman perheen kesken. Aaton aattona paistettiin miehen kanssa kinkku ja tehtiin muut ruokavalmistelut yhdessä, joten aattoaamulle jäi puuron keitto. Rauhakseen oltiin ja lapset saivat avata pari kuusen alla olevaa pakettia päivän mittaan jo ennen ruokaa, jotta pääsivät leikkimään lahjoilla pitkin päivää ( oma jouluperinteeni, koska lapsuudesta muistan sen pitkän odotuksen, kun niitä lahjoja sai avata vasta ruoan jälkeen myöhään illalla, eikä niillä uusilla leluilla ehtinyt leikkiä juuri lainkaan ennen nukkumaan menoa). Pikku hiljaa katettiin joulupöytä, syötiin ja avattiin lahjat. Loppuilta vaan oltiin ja välillä käytiin keittiössä hakemassa jotain pientä, kun teki mieli.

Joulupäivänä oli tarkoitus vaan makoilla, nauttia perheen seurasta ja meidän aikuisten syödä illalla juustoja ja juoda pari lasia viiniä. Mutta kuinkas kävi; miehen äiti oli omassa joulupöydässään aiheuttanut kaaoksen ja suututtanut muut lapsensa ja haukkunut sukulaisensa. Yllättäen koko poppoo sitten vuorollaan soitteli miehelleni ja sotkivat hänetkin juttuun mukaan. Miehen fiilikset laskivat sitä mukaan, kun puheluita ja viestejä tuli. Ja niin myös minun. Joulupäivästä tuli melko alakuloinen, eikä osattu oikein nauttia mistään. Suoraan sanottuna mua todella raivostuttaa, kun annettiin niiden pilata meidän fiilikset. Olen vieläkin pahalla päällä.

Tilanne on nyt sen verran rauhoittunut, että mies lähtee tänään lasten kanssa anoppilaan. Minä jään kotiin hoitamaan lemmikkiä. Katselen elokuvia, syö juustoja ja taidan nauttia myös viiniä.

Täytyy vielä mainita, että olen jo monta vuotta halunnut viettää joulun oman perheen kesken, koska joka ikinen joulu anoppilassa on joku show meneillään. Lapsuuden jouluista muistan parhaiten sen, kun oma äitini otti aattona pari lasia viiniä liikaa ja itki oman lapsuutensa traumoja. Ei ollut kivaa sekään. Nykyään äiti tulee meille aatoksi tai viettää joulun kotonaan. Oman jaksamisensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koko vaimon puolen suku on totaalisen umpipunaista maaseudulta. Olemme sopineet ettemme puhu politiikkaa heidän kanssaan, mutta ottaa niin kupoliin heidän vasemmistopaasaus taas joulupöydässä ja pitää itse yrittää purra huulta ettei vaan sano mitään heitä loukkaavaa.

Mitä hittoa on vasemmistopaasaus?

Kommunisteja ei enää olekaan eikä siitä voi täällä kukaan paasata.  Ennen vanhaan se oli eri asia, kaikki oli hienosti Neuvostoliitossa ja Suomen olisi pitänyt olla samassa mallissa.  Entisessä anoppilassa oli tämä asenne kaikessa,  Ex-appiukko oli SKDL:n edustajana kunnanvaltuustossa ja anoppi säesti kaikessa.  Mutta se oli sitä aikaa, kun asioitten oikeaa laitaa ei tiedetty tai se piilotettiin.  Ja kunnon kommarit on kaikki jo haudassa.

Kuka voi olla umpipunainen?  Miten se ilmenee?  Ketä ne sun umpipunaiset vaaleissa äänestää?

Oletko ihan kartalla itse?

Joululahjakilpailu. Me kolme sisarusta ostamme aina vanhemmille lahjat, mutta etenkin isälle ostetut lahjat aiheuttaa itsessä aina suurta ärtymystä. Sisarukset onnistuvat ostamaan aina paremmat ja enemmän ilo aiheuttavat paketit ja minun lahja aiheuttaa aina vain sellaisen Ok kiitos kiva- reaktion. Pieni asia mutta joka ikinen kerta se ärsyttää koska yritän kuitenkin ostaa aina jotain kivaa ja käytännöllistä. Muuten ihan kiva joulu.

Enimmäkseen näyttää olevan niin, että ihmisillä on oikein onnellinen ja ihana joulu vain sen oman perheen kesken, mutta sitten tulee anoppi tai oma äiti ja pilaa kaiken.

Joissain tapauksissa tasapuolisuuden nimissä myös isä tai appi tai anopin mies.  

Odotetaan nyt sitten sitä ensi joulua, jolloin kaikki tänne nyt ja jo tätä ennen kirjoittaneet on oppineet läksynsä ja pitäytyvät vain omissa kodeissaan omien puolisoittensa ja lastensa kanssa ja pitävät ovet lukossa ja puhelimet suljettuina, ja kukaan ei enää kirjoita tänne epäonnistuneesta joulustaan.

Oma jouluni: meillä oli mukavaa.  Oli lähisuku koolla ja viihdyttiin keskenämme.  

Vierailija kirjoitti:

Joululahjakilpailu. Me kolme sisarusta ostamme aina vanhemmille lahjat, mutta etenkin isälle ostetut lahjat aiheuttaa itsessä aina suurta ärtymystä. Sisarukset onnistuvat ostamaan aina paremmat ja enemmän ilo aiheuttavat paketit ja minun lahja aiheuttaa aina vain sellaisen Ok kiitos kiva- reaktion. Pieni asia mutta joka ikinen kerta se ärsyttää koska yritän kuitenkin ostaa aina jotain kivaa ja käytännöllistä. Muuten ihan kiva joulu.

Ei se lahjan sisältö, vaan antaja. Sinä et ole isukin suosikki.

Meillä kävi sukulainen kihlattunsa kanssa. Kutsumatta tulivat, kiertelivät hetken taloa, joivat lasilliset vettä ja lähtivät. Vähän jäi hämmentynyt olo kun sukulainen ei edes kuunnellut kun yritin jutella hänelle, eikä kahvitarjoilut kelvannut.

Ajeltiin äitin luo aattona ja laitettiin yhessä joulupöytä. Jaettiin lahjat ja jossain kohti ajeltiin loppuillaksi kotiin. Kovin oli tyhjäntuntua isän tuolissa, ei taida äitiäkään olla enää ensijouluna.

Sellainen rento aatto .

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi se on taas minun osalta ohi ja vuosi aikaa seuraavaan.

Iäkkäät vanhempani järjestävät perinteisen joulun ruokineen. Perinteiset Suomalaiset jouluruoat on parasta joulussa.

Mutta kun kuuntelet vähän jo höppänöitä vanhuksia 2 päivää ja samoja tarinoita jo kymmenettä kertaa elämässäsi ja tälläkin reissula jo toista tai kolmatta kerta samoja sairaskertomuksia tai muiden kyläläisten (joita et edes tunne etkä tiedä edes kenestä he puhuu) seikkaperäisiä sairaalareissukertomuksia, niin hulluksihan siinä tulee kuka tahansa.

Tuo oli kidutusta. Muistan joulut anoppilassa, jossa joukolla kuunneltiin kun matriarkka kävi läpi kotikylän historiaa sadatta kertaa, eikä ollut edes mikään vanhus vielä. Mitä Ali-Hinkan Lauri teki 40-luvulla ja Yli-Penttilän vaari kertoi kalastamisesta. Ja oli liian väsynyt, että jaksaisi edes nousta pöydästä kaikkien seitsemän piparkaakkulaadun leipomisesta edellisyönä klo 2 asti, ja kolme päivää taloa suursiivottuaan. 

On aivan ihanaa kun sellaista ei ole enää. 

Todella paha riita miehen kanssa aattona. Sain raivarin yhden asian takia. Mies ei muka edes ymmärtänyt syytä miksi olin vihainen vaikka todellakin oli tapahtunut jotain. Isommat lapset siinä sitten sivussa katteli että hoh hoijaa faija, mitä ootkaan mennyt tekemään?! En pystynyt vaan nielemään kiukkuani vaikka kuinka yritin. Asiat on nyt suht ok selvitetty mutta ei olisi tarvinnut tämmöistä tapahtua!

Vierailija kirjoitti:

Miehen kans kireä tunnelma. Oli iso riita aattona aamulla. Vaikea jaksaa miestä joka on asiaton riidellessä eikä seiso sanojensa takana tai osaa perustella miksi sanoo jotakin. Selkärangatonta. Tämä on ollut ongelma aina. Huusin hänelle että hyi vu mä en voi koskaan kun kunnioittaa sua kumppanina niinkuin pitäis koska käyttäydyt noin lapsellisesti aina riidassa. Tästä uhriutui nyyhkien, sanoin että turha uhriutuu, itse valitset miten käyttäydyt ja ansaitsetko kunnioitusta.

Hän ei myöskään ota vastuuta sanoistaan. Jos sanoo jotain ilkeää sanoo tehneensä sen koska minä sanoin tai tein jotain X. Itselläni on tapana ottaa vastuu siitä mitä sanon ja miten toimin, hän ei tätä ymmärrä. Vaikka huudan hänelle jotain vihaisena, valitsen sanani enkä voi syyttää niistä ketään toista.

Muuten on niin ihana mies mutta nämä asiat totisesti syö minua.

Joulu näyteltiin läpi, riitaa ei ollu kukaan kuulemassa.

Vieläkin mököttää. Vastenmielistä,

Miten otit vastuun noista kamalista sanoista, jotka huusit miehellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen rakastanut perhejoulujamme, jolloin eronneet vanhempani, minä ja pikkuveljeni olemme kokoontuneet yhteen moneksi päiväksi. Tänä vuonna tunsin olevani perheen musta lammas. Perheeni on akateeminen ja pikkuveljenikin jo muutama vuosi sitten valmistunut diplomi-insinööri. Isäni ja pikkuveljeni ovat aina olleet erittäin tunnollisia suorittajia, itse olen luova ja tunnollisen vastakohta. Minulle on kehittynyt burn out, joka johtuu gradun viivästymisestä. Hion gradua loputtomiin enkä osaa päästää irti. Olen aivan finito ja joulukin tuntui suoritukselta enkä halunnut puhua tilanteestani mitään, vaikka yleensä olen avoin ja puhelias. (Äitini tietää minusta kyllä aivan kaiken). Nyt olin hiljainen ja ahdistunut, kuin varjo itsestäni, enkä rentoutunut yhtään. Huh. No ensi vuodeksi toivon onnea kaikille. <3

Tuttu tunne muutaman vuoden takaa. Minun jouluun kuuluu paljon sukulointia ja joka paikassa kysyttiin "Onko gradu jo valmis? "Sekä ihmeteltiin miksi se on yhä kesken.

No jos tuota on useampana jouluna ihmetelty, niin ihan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä joulut iäkkäiden jo orastavien muistisairaiden vanhempien kanssa raskaita. Vaikka ovat rakkaita ja ollaan ihan hyvissä väleissä, joskin näennäisiä ja vähän etäisiä, mutta kun kuuntelee vuorokauden niiden samaa kehää kiertäviä höpinöitä ja isäni (anteeksi nyt vaan) typeriä nuoruusvuosien ja armeijatarinoita jotka olen kuullut ehkä 30 kertaa, niin välillä meinasi käämit palaa.

Koska en kuitenkaan halua loukata heitä niin hillitsin itseni ja sinnikkäästi vaan vaihdoin puheenaihetta johonkin tähän hetkeen.

Hän ei yhtään ymmärrä että ketään ei vit...u kiinnosta ne samat jutut vuodesta toiseen ja ne jotka on hänestä ollu hauskoja ja mieleenpainuvia. Hän nauraa omille jutuilleen ja muut nauraa väkisin tekonaurua vieressä. Jos tilanne on sellainen että vaikka luen jotain lehteä niin annan hänen höpöttää niitä omia tarinoita ja hymähtelen välillä ja kun hän naurahtaa niin mukamas naurahdan itsekin. En kuuntele mitä hän puhuu vaan luen lehteä.... ei minun tarvitse kuunnella kun osaan ulkoa nuo kymmeniä kertoja kuulemani tarinat.

Ja lasken minuutteja koska joulu olisi taas ohi ja pääsen kotiini ja samanhenkisten ystävien sivistyneeseen seuraan.

Ja sitten heidän haudallaan itket suruasi loput joulut.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän se on aina anoppila tai mummola, miksei appila ja pappala?

Oletko koskaan nähnyt tai kuullut tilanteesta, jossa appi tai pappa hoitaa vieraiden kahvituksen jne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nämä joulut iäkkäiden jo orastavien muistisairaiden vanhempien kanssa raskaita. Vaikka ovat rakkaita ja ollaan ihan hyvissä väleissä, joskin näennäisiä ja vähän etäisiä, mutta kun kuuntelee vuorokauden niiden samaa kehää kiertäviä höpinöitä ja isäni (anteeksi nyt vaan) typeriä nuoruusvuosien ja armeijatarinoita jotka olen kuullut ehkä 30 kertaa, niin välillä meinasi käämit palaa.

Koska en kuitenkaan halua loukata heitä niin hillitsin itseni ja sinnikkäästi vaan vaihdoin puheenaihetta johonkin tähän hetkeen.

Hän ei yhtään ymmärrä että ketään ei vit...u kiinnosta ne samat jutut vuodesta toiseen ja ne jotka on hänestä ollu hauskoja ja mieleenpainuvia. Hän nauraa omille jutuilleen ja muut nauraa väkisin tekonaurua vieressä. Jos tilanne on sellainen että vaikka luen jotain lehteä niin annan hänen höpöttää niitä omia tarinoita ja hymähtelen välillä ja kun hän naurahtaa niin mukamas naurahdan itsekin. En kuuntele mitä hän puhuu vaan luen lehteä.... ei minun tarvitse kuunnella kun osaan ulkoa nuo kymmeniä kertoja kuulemani tarinat.

Ja lasken minuutteja koska joulu olisi taas ohi ja pääsen kotiini ja samanhenkisten ystävien sivistyneeseen seuraan.

Ja sitten heidän haudallaan itket suruasi loput joulut.

Eivät kaikki meistä kaipaa ja itke vanhempiaan. Ihan vieraita ihmisiä ne mulle oli jo vuosikymmeniä ennen kuolemaansa. Miksi itkisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iäkäs äitini halusi järjestää joulun meille lapsille perheinemme, kuten joka vuosi. Isästä ei kauheasti apuja ole, koska sairas. Äiti 80v kiukuttelee koko viikon, kuinka paljon tekemistä, hän kuolee tämän taakan alle jne. Sanoin jo kuukausia aiemmin, että minä kutsun kaikki meille, ettei hänen tarvitse laittaa. Eikä, hän HALUAA laittaa ja asiasta ei neuvotella. ok. 

Hirveä stressi purkautuu hänellä sitten joulupäivänä, kun kirkuu ja huutaa isälle, joka raukka ei muistisairaana edes ymmärrä miksi hänelle huudetaan. 

Että toisaalta onneksi meidän perhettä riepoi kulkutauti, eli vältyimme tuolta live-esitykseltä, puhelimessa vain kuulin tätä ilosanomaa. 

Kuulostaa niin tutulta. Nyt äiti on jo sen verran heikommassa kunnossa, ettei enää jaksa järjestää sukujoulua. Ei salli meidän lasten tulevan kotiinsa laittamaan joulua, eikä myöskään halua kenenkään meidän luo valmiiseen pöytään, vaan istuu mielummin kotona, ja uhriutuu yksinäisyyden vuoksi. Ilmeisesti marttyyrius tuo hänelle perinteisen joulutunnelman.

Ehkä hän ei voi hyvin ja ei siksi halua poistua kotoaan?

Aatto meni hyvin. Meillä oltiin minun veljen perheen kesken. Myös isämme oli paikalla. Kaikilla oli mukavaa ja emme ressailleet aikatauluista.

Eilen oli ihanaa olla oman perheen kesken ilman aikatauluja. Saunottiin, ulkoiltiin, löhöiltiin...

Tänään sitten piti vielä tavata miehen sukua. Päivä oli aika raskas. Mies pisti minut vääntämään pizzaa pelti kaupalla ja muut istuu sohvalla. Ensi vuonna saa mies tilata vaikka pizzat. Olen valmis nukkumaan.

Olen tyytyväinen, mutta ensi vuonna voisi hioa tämän Tapanin päivän vielä rennommaksi.

Menin viettämään joulua perheen luo, koska niin sinkkujen odotetaan tekevän ja loukkaannutaan, jos vihjaakin siitä, että ei välttämättä jaksaisi tulla.

Yksi perheenjäsen ei kertonut olevansa kipeä, kuin vasta kun olin perillä. Nyt sitten sain itsekin taudin, mikä lie on. Kuume yli 38, joka paikkaa särkee ja yskin keltaista limaa. Sairastin keuhkokuumeen elokuussa. Ei yhtään ärsytä ei ja taas saa olla poissa töistä.