Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa

Mun suosikki aperitiivi olisi pakastekylmä vodka jäisistä snapsilaseista. Sanoisin sen jos kysyttäisiin.

Ihmiset ovat niiiin erilaisia, parasta tottua vain siihen ja lisätä suvaitsevaisuutta elämässä. Se johon rakastuu, on se tärkein, ei hänen sukunsa, joista aina löytyy joku paskis tai pahis!

Vierailija kirjoitti:

Mun suosikki aperitiivi olisi pakastekylmä vodka jäisistä snapsilaseista. Sanoisin sen jos kysyttäisiin.

Ei vodkaryyppy ole aperitiivi, itse vastaisin kuohuviiniä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?

Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.

Ap

Ap, vaikutat ihmiseltä jonka olisi parasta viihtyä vain omassa hyvässä seurassaan.

Vinkki: Pysy ihmeessä sinkkuna, niin et suotta joudu ahdistumaan.

Typerää arvioida seurustelukumppania hänen perheensä perusteella. Tuolla perusteella sijoituslapsista ei olisi seurustelukumppaneiksi, koska heidän biologiset vanhempansa ovat olleet kyvyttömiä hoitamaan heitä. Ihan kuin olisi sijoitetun lapsen vika, että on käynyt p*ska mäihä lotossa, jossa vanhempia jaettiin.

Vierailija kirjoitti:

Siellä ei varmaan ollut tarjolla hanhenmaksapalleroia minttuhyytelöllä. Porukka ei ollut ykkösissään ja jutut oli niin juntteja. Kaikkea me joudutaankin sietämään!

Ääääk. Minttuhyytelöä, ei ikinä! Hanhenmaksa tarjotaan makean hillon tai makeiden Sauternes/Barsac/Tokaj -viinien kera. Kaikenlaisia juntteja täällä kommentoikin.

Mieheni ja hänen vanhempansa ovat siis muslimeja ja itse olen kristitty. Siksi hyvin erikoinen tilanne oli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suosikki aperitiivi olisi pakastekylmä vodka jäisistä snapsilaseista. Sanoisin sen jos kysyttäisiin.

Ei vodkaryyppy ole aperitiivi, itse vastaisin kuohuviiniä, kiitos.

Itseasiassa kuohuviini on erittäin hyvä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Sillä voidaan sopivasti sekä juhlistaa että keventää tunnelmaa.

Kirkasta viinaa käytetään nykyään tosi harkitusti. Lähinnä rapujuhlissa symbolisesti, tms.

Aika vähiin on mennyt.

Mielummin juustojen tms kalan kanssa viini.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan huokasivat helpotuksesta kun hienohelma poistui paikalta.

Tällainen kommentti tulee aina.

Helpompi on elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tavat, arvot ja asiat ovat tuttuja kuin ihan toisenlaisesta ympäristöstä tulevan kanssa. Siihen vähintään vaaditaan puoliso, joka on ottanut irtioton omistaan, mutta vanhemmiten ne oman perheen ja suvun tavat kuitenkin usein palaavat. Hyvässä ja pahassa.

Mutta jo alussa esimerkiksi alkolinkäyttö kannattaa huomioida. Täälläkin huomaa, miten toisille on täysin normaalia ryypätä viinaa joka viikonloppu ja tiedän itsekin ihmisiä, joiden ainoa harrastus ilmeisesti on ryyppääminen. Minusta ankeaa, mutta heille täysin normaalia. Ja olen tuntenut lapsesta asti, tavat ovat periytyneet kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.

Ajattelin ihan päinvastoin. Rahvas parempien ihmisten joukossa.

Sen verran voin kommentoida, että pikemminkin näin päin.

Ap

Voin sieluni silmin kuvitella, että olet ollut jossain paskan tärkeässä herrasväki-perheessä, jossa on hyvin maltillinen huumori ja joulupöydässä on tarjolla jotain viininpaskoja juustojen kera ja lopuksi suuta töpötellään servetillä hienostuneesti.

Aika ennakkoluuloista lokerointia.

Hyvän ruoan ja viinin ystävänä vietin joulua erilaisia laadukkaita juustoja sekä laatuviiniä nauttien, jälkiruokana perinteisille jouluruoille. Olen kylläkin melko vähävarainen työtön, ja röhnötin vähemmän "paskantärkeänä" sohvassa juustolautaseni kanssa. Taisin kyllä töpötellä servetillä suunpieliä vähän väliä, kun en pidä siitä tahmeasta viinintahrimasta tunteesta iholla.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ja hänen vanhempansa ovat siis muslimeja ja itse olen kristitty. Siksi hyvin erikoinen tilanne oli.

Ap

Ap on mies ja oli tyttöystävänsä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Siellä ei varmaan ollut tarjolla hanhenmaksapalleroia minttuhyytelöllä. Porukka ei ollut ykkösissään ja jutut oli niin juntteja. Kaikkea me joudutaankin sietämään!

Siis ap on mies, joka halveksui tyttöystänän sukulaisjoulua, jossa oli oltu selvinpäin ja rauhallisesti juotu viiniä ruuan kanssa, mitä ap piti "paskantärkeänä pönötyksenä".

Ap on ilmeisesti työväenluokkainen ja tyttöystävä keskiluokkainen.

Ap, seurustelet tyttöystäväsi kanssa, et hänen perheensä. Tyttöystäväsi jakaa kaiketi samoja arvoja kanssasi, et kai muuten olisi hänen kanssaan? Varmaan voitte siis keskustella näistä ristiriitaisista arvoista hänen kanssaan.

Suhteita on monenlaisia. Ei sinun tarvitse jatkuvasti olla tyttöystävän perheen kanssa tekemisissä. Ja silloin kun olet, suhtaudu kuin olisit tekemässä luontodokumenttia. Aitiopaikka totaaliseen erilaiseen maailmaan. Ei sinun tarvitse liikaa mennä niiden juttuihin mukaan. Säilytä normaali kohteliaisuus ja tiedosta, että he eivät ole yhtä kuin tyttöystäväsi.

Itsekään emme mieheni kanssa liikaa oleile toistemme perheiden kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Eletään kuitenkin kohta 2023 -vuotta. Tapoja elää parisuhteessa on monia.

Olen tehnyt selväksi etten halua aikuisia poikia vaimojen ja lastensa kanssa kyläilemään. Saavat elää ihan omanlaista elämää arkena ja jouluna.

Av;n putkästä sosiaaliluokkakeskustelusta olen oppinut, että työväenluokalle on tärkeää, että on mahdollisimman epämuodollista ja rentoa koko ajan. Keskiluokalle tyypillisitä normaalia elämää pidetään teeskentelynä ja hienosteluna. Aloitus oli näköjään esimerkki juuri sellaisesta luokkaristiriidasta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ja hänen vanhempansa ovat siis muslimeja ja itse olen kristitty. Siksi hyvin erikoinen tilanne oli.

Ap

No sitten ei erilaisuus voi tulla mitenkään yllätyksenä; eihän muslimit vietä edes joulua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vähän tarkemmin mikä siellä oli outoa, ihmiset? Tarjoilut?

Ei ollut mitään outoa, mutta se koko porukka ja yhteisö edusti täysin erilaista maailmaa kuin omani. Siksi tuohon aloitukseen laitoinkin noita hypoteettisia esimerkkejä, että miten jostakusta voi tuntua ahdistavalta hänelle väärässä seurassa.

Ap

Timanttiohje sinulle ap tässä: pysy etäällä siitä seurasta , mutta ällä tulevaisuudessa rähjää kumppanillesi. Hän on taatusti sitä samaa kaliperia.

Tai ,jos pidät suusi kiinnni se onnistuu, mutta muuten etsi het sopiva suku.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ne suvut vaan on ihan erilaiset. Tiedän pariskunnan, jonka toisen puolen suku on enimmäkseen hyvin korkeasti kouluttautuneita ja älykkäitä tohtoreita ja arvostaa koulutusta. Toisen suku taas ei arvosta koulujen käymistä ollenkaan, puoli sukua on juoppoja ja loput arvostaa elämässä ehkä eniten sitä että hankkii lapsia heti kun täyttää 18. Oli aika mielenkiintoista, kun nämä suvut kohtasi häissä. Korkeasti koututetut häipyi siinä vaiheessa, kun toisen puolen suvusta puolet alkoi olla umpihumalassa ja örvelsi sen mukaisesti ja alkoi lähennellä vieraita ihmisiä. 

Hahhah, mikä kuvaus, voisi vastata oman parisuhteeni tilannetta, mutta en ikinä kutsuisi omaa sukuani häihini :)

Muistan, kun menin ekaa kertaa anoppilaan. Siellä puhuttiin politiikkaa (minä mykkä, kun asia ei voi vähempää kiinnostaa). Ruokarukous. Hienot kattaukset, pihviveitset ja kaikki. Hienot ruokalajit. Oma kaunis asunto kaupungin keskustassa, ei kuitenkaan mikään överi. Lapset kaikki korkeakoulutettuja, fiksuja ja kauniita.

Meillä äiti asuu vuokralla maaseudulla, josta olen kotoisin. Huonekalut vanhoja, tyyli kotoisa ja rento. Ruoka peruskotiruokaa, mutta hyvää sellaista. Puhumme omat ja koko kylän kuulumiset, setvimme tv-sarjojen viimeiset käänteet. Ei tarvitse pönöttää, vaan voi tarvittaessa mennä vaikka ottamaan päikkärit. Olen suvussani lähes ainut korkeakoulutettu. Veljeni on alkoholisti ja suvussani sitä on paljon myös.

Olen opetellut pärjäämään anoppilassa. Alkuun ärsytti se, että kukaan ei kertonut itsestään mitään. Rupesin aktiivisesti kysymään kuulumisia ja nyt kuulumisia vaihdetaan joka kerta. Olen päässyt tutustumaan ihmisiin. Silloin kun ollaan äitini luona, mieheni on ottanut sen kannan, ettei osallistu ahkerasti keskusteluun, koska meillä on niin paljon "omaa keskusteltavaa" äitini kanssa. Vaikeahan sitä on päästä kärryille asioista, jos ei tunne/tiedä kenestä/mistä puhutaan. Joskus ärsyttää, kun mies on niin passiivinen, eikä juuri kysele mitä äidilleni kuuluu, mutta se on ollut heidän tapansa kotona. Onneksi mieheni kyllä juttelee äidille omista asioistamme ja kuulumisista, he tulevat ihan hyvin toimeen.

Luovimista ja opettelua nämä tilanteet vaativat! Ei minusta politiikan puhujaa tule, mutta kaikki tietävät sen jo ja sitten vain olen sen ajan hiljaa, kunnes siirrytään sellaisiin asioihin, joihin minullakin on jotain sanottavaa.

"työväenluokalle on tärkeää, että on mahdollisimman epämuodollista ja rentoa koko ajan. Keskiluokalle tyypillisitä normaalia elämää pidetään teeskentelynä ja hienosteluna."

Miksi ei voisi olla aina rentoa? Kyllähän rentoja juhlia pidetään ihan pääministeriä myöten.