Lue keskustelun säännöt.
Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa
25.12.2022 |
Ensimmäinen joulu laatuaan ja täytyy kyllä sanoa, että ei ollenkaan minun tyyppinen joulu porukasta puhumattakaan. Tunsin olevani kuin jossain näytelmässä, jossa vedin koko illan roolia joka ei ollut oma itseni. Se koko tunnelma ja ihmiset edustivat juuri jotain sellaista, joka ei todellakaan ole minun maailmani. Oli kuin vihreä olisi istutettu persujen pöytään, tai persu vihreiden pöytään. Tai kokoomuslainen kommunistien porukkaan, tai kommunisti kokoomuspippaloihin.
Vaikka tämän uuden seurustelukumppanin kanssa menee ihan hyvin, niin tämä joulunvietto sai minut epäilemään jopa koko homman tulevaisuutta.
Kommentit (269)
Suomalainen jouluhan on ahdistava, se on yhtä kuolemaa ja hautausmaalla vierailemista.
Muualla maailmassa se on "Merry".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jätä se sika. Kai tiedät että kun alkuhuuma-vaihe on ohi, miehestäsi alkaa tulla esiin noita ällöttäviä omien vanhempiensa luonteenpiirteitä ja käyttäytymismalleja.
Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Nyt otat ja ilmoitat poikaystävällesi että tämä oli nyt tässä koska vanhempasi ovat ällöjä. Kun tämä on tehty niin nait veljesi tai serkkusi, mahdollisuudet miellyttävämpiin appivanhempiin ovat silloin paremmat.
"Elämä on valintoja täynnä.. Kukaan ei pakota menemään 😂 "
Ei niin. Oma valintani on putki iltavuoroja jouluna. Se on toisaalta iso helpotus. Ei tarvitse nähdä ketään eikä laittaa mitään. Lahjat annan etukäteen valmiiksi, ostan nekin jo alkusyksystä. Tämä on arkista mutta niin mukavan helppoa. Ei kuormittavaa yhdessäoloa.
Alku oli kuin miniäkokelaani kynästä. Anoppina koin jouluaaton kiusalliseksi, koska miniäk. eristäytyi mahdollisimman paljon muista, seurassa möläytteli yhtäkkiä outoja kommentteja, keskustelun aiheet olivat myös outoja, ruoka ei kelvannut, eikä juuri mikään muukaan. Poikani on kuitenkin henkisesti kasvanut kohti aikuisuutta tämän suhteen aikana ja vaikuttaa onnelliselta. Siksi toivotan oudon, eriheimoisen miniäkokelaan tervetulleeksi ja opettelen sietämään epämukavuutta, jota koen.
Meillä oli aluksi ihan sama juttu, olin järkyttynyt ja huvittunut miehen suvun tietynlaisesta hienostelusta. Ja miten lapsia lellittiin ja yritettiin koko ajan miellyttää. Ahdistuin.
Nyt ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta ja silloiset lapset ovat aikuisia eikä jouluakaan ole muutamaan vuoteen tautitilanteen takia yhdessä vietetty. Kaikkeen tottuu ja uteliaisuudella kannattaa suhtautua erilaisiin tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun annoitte konkreettisia esimerkkejä mikä joulussa ahdisti, mitä ap ei tehnyt. Jos ei ole mitään puhuttavaa ja oppera soi taustalla, niin sehän on ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Itseäni ei haittaa toisten arvomaailma tai mistä ovat kiinnostuneita, tykkään eri puheenaiheista laajasti (yhteiskunta, koulutus, politiikka, historia, urheilu, luonnonilmiöt jne). Mutta ex-anoppilassa jouduin istumaan ihan hiljaa sillä kaikki - siis kirjaimellisesti kaikki - puheenaiheet keskittyivät paikkakunnan ihmisiin: kuka muuttanut, saanut lapsia, mennyt naimisiin, eronnut, kuollut, muistelua naapureista, yrityksistä, yrittäjistä. Olipa ahdistava kokemus. Meilläkin kyllä vietettiin aikaa mutta vanhempani ja muut perheenjäsenet älyävät jutella neutraaleista asioista jos on vieraampia ihmisiä paikalla. Seurustelun päättymisen osasyynä muuten oli "yllättäen" kumppanin itsekkyys.
Pystytkö ymmärtämään, ettei sinulle vieraan perheen ja heidän läheistensä tarvitse ottaa huomioon sinun keskustelunaihemieltymyksiäsi, sinähän se vieras todellakin olet heidän joukossaan. Jos tapaavat harvemmin, niin toki silloin kysellään mitä tänne kuuluu ja mitähän sille ja sille ihmiselle kuuluu jne.
Se on ihan normaalia. Sinun takiasiko ei niin olisi saanut tehdä?
Kyllä niin tehdään sinunkin perheessäsi, et vain huomaa sitä. Ainako teillä puhutaan vain kulttuurista ja tieteistä, älä naurata.
Meidän kaikkien ihmisten on pakko aina joskus olla tilanteissa, joissa muut ihmiset ovat meille vieraita ja siihen on vain sopeuduttava, normaali ihminen niin tekeekin. Ei aina olla vain sillä omalla maaperällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on herkkä asia monille lapsuusmuistoineen. Muistan ihan saman tunteen kun olin anoppilassa ensimmäistä joulua. Miehen suku oli kotoisin ihan eri suunnasta Suomea kuin omani, joten vaikka appivanhempien joulunvietossa ei ollut yhtään mitään vikaa, se ei tuntunut joululta, koska esim jouluruuat ja tietyt tavat olivat erilaiset kuin omassa kodissani. Se on minusta täysin normaali tunne, jota ei vieraana kuulu tuoda mitenkään esille, mutta jos sen kertoo näin nimettömänä, on ihan turha ihmistä siitä mollata.
"Pystytkö ymmärtämään, ettei sinulle vieraan perheen ja heidän läheistensä tarvitse ottaa huomioon sinun keskustelunaihemieltymyksiäsi"
En pysty. En itse edes kutsuisi ketään ulkopuolisempaa, jos en olisi millään tavalla kiinnostunut että hän kokisi olonsa mukavaksi ja viihtyisi. Muutkin vieraat voivat jutella vähän jonkun oudomman ihmisen kanssa. Käytöstapojen puutetta tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.
Ajattelin ihan päinvastoin. Rahvas parempien ihmisten joukossa.
Sen verran voin kommentoida, että pikemminkin näin päin.
Ap
Voin sieluni silmin kuvitella, että olet ollut jossain paskan tärkeässä herrasväki-perheessä, jossa on hyvin maltillinen huumori ja joulupöydässä on tarjolla jotain viininpaskoja juustojen kera ja lopuksi suuta töpötellään servetillä hienostuneesti.
Tämä oli erittäin lähellä. Juuri kuvaamaasi paskan tärkeää porukkaa semmoisilla äärisivistyneillä jutuilla ja samalla asenteesta paistoi rivien välistä sellainen ihmisten luokittelu. Juuri sellaista "tavallista parempaa väkeä". Yksinkertaisesti sellaisten seura vain vituttaa ja piste.
Ap
Paskantärkeät ihmiset ovat rasittavia. Ymmärrän sinua tässä. Mutta, jos oikeasti pidät kumppanistasi ja haluat olla hänen kanssaan niin siedät näitä ihmisiä. Sinun ei tarvitse antaa itsestäsi heille mitään. Tapaat heitä sellaisella asenteella, että toisesta korvasta sisään ja toisesta. Yrität ottaa mahdollisimman rennosti niin, ettet anna heidän jutuilleen mitään painoarvoa. Syöt hyvät ruoat ja höpötät jotakin kevyttä. Ulkoistat itsesti henkisesti koko jutusta.
Uhh, tärkeilijät ja pätijät ovat niin raskasta seuraa, mutta tosiaan omalla suhtautumisella voi saada siitä varsin hilpeä ja muisteltavan elämyksen. Vielä ei ehkä ap:n suhde ole tarpeeksi kypsä sukulaisten ruotimiseen, mutta tulevaisuudessa voitte saada makoisat naurut sen ja sen paremmuutensa esitelmöinnistä. Itsellä eroaa arvot ap:sta, mutta joudun silti ihan omassa suvussani kestämään ties minkälaista tärkeilyshowta parin yksilön ansiosta. Toinen on niin itseään täynnä oleva "sivistynyt" ja toinen tynnyrissä kasvanut, mutta molemmat ovat mielestään aina oikeassa kaikessa.
Aikoinaan anoppilassa oli kostea joulu. En tiedä sitten, oliko kaikki muutkin joulut sellaisia, koska itse olin
siellä eksäni kanssa vain yhden jouluaaton. Porukkaa oli paljon, sisaruksia puolisoineen ja lapsineen. Siellä annettiin jopa kirkasta viinaa joululahjoiksi. Eksäni tappeli velipoikani kanssa. Minun lapsuudenkodissani
ei viina kuulunut jouluun, joten siksi oudoksuin tuota menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus edelliseen: eksäni tappeli velipoikansa kanssa. Painovirhepaholainen.
Siellä ei varmaan ollut tarjolla hanhenmaksapalleroia minttuhyytelöllä. Porukka ei ollut ykkösissään ja jutut oli niin juntteja. Kaikkea me joudutaankin sietämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun yli 30 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran mieheni vanhempien luona päivällisellä. Melkein ensimmäiseksi kysyttiin, mitä otat aperitiiviksi. Samaa kuin "Bobi" vastasin, vaikka en tiennyt, mitä aperitiivi tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
"Pystytkö ymmärtämään, ettei sinulle vieraan perheen ja heidän läheistensä tarvitse ottaa huomioon sinun keskustelunaihemieltymyksiäsi"
En pysty. En itse edes kutsuisi ketään ulkopuolisempaa, jos en olisi millään tavalla kiinnostunut että hän kokisi olonsa mukavaksi ja viihtyisi. Muutkin vieraat voivat jutella vähän jonkun oudomman ihmisen kanssa. Käytöstapojen puutetta tuo on.
Ei ole. Sinä nyt vaan odotit liikoja. Ja on ihan mahdollista, ettet antanut itsestäsi vaikutelmaa helposti lähestyttävästä ihmisestä. Niin moni asia vaikuttaa tuollaiseen.
Ja kuka sinut sitten sinne kutsui? Jokainen paikalla ollutko?
Ja keskusteleminenhan on vuorovaikutteista.
Sinä olit vieraana ja toisten kodissa. Ei ole hyvää käytöstä arvostella isäntäväkeään että eivät nyt ottaneet sinua niin huomioon ja puhuivat vain heille tutuista asioista.
Vaikka ns. talo elää tavallaan, omasta mielestäni teoreettisesti ottaen molemminpuolinen joustavuus tulee huomioida. Nythän ei voi vielä tietää, miten seurustelukumppanin suku suhtautuisi aloittajaan ja mm. hänen arvoihinsa, koska hän ei käsittääkseni tuonut uudessa seurassa niitä millään tavalla esille. Sitten kun ap rohkenee esittää omia mielipiteitään, silloin vasta punnitaan minun mielestäni se, miten te puolin ja toisin pärjäätte erilaisuutenne kanssa. Täytyy myös muistaa, että tyylillä (esim. äänensävyllä, nonverbaalisilla viesteillä eli kehonkielellä) ilmaista mielipiteitään, on merkitystä, puolin ja toisin. Eri mieltä ja erilaisia arvoja voi helpostikin kahden tai useamman keskustelijan välillä olla, mutta keskustelusta ym. vuorovaikutuksesta tulisi välittyä kunnioitus toiselle tärkeitä asioita kohtaan, vaikka ne olisivatkin täysin erilaiset kuin itsellä. Lyhyen tuttavuutenne perusteella ei nyt kannattaisi vielä laittaa pillejä pussiin, toki asiaa kannattaa miettiä tarkkaan, miten sopeuttaa itsensä kyseiseen kuvioon. Sellaista se monessa suvussa on: appivanhemmista tai miniästä / vävystä ei välttämättä tule hyviä ystävyksiä ja sitten vain toimitaan sen mukaan. Jos yrittää puolison lisäksi etsiä täysin sopivaa sukua itselleen, voihan tottakai siltäkin pohjalta yrittää seurustelua rakentaa, mutta kyllähän ne välit seurustelukumppaniin ja myöhemmin ehkä oma perhe pitäisi kuitenkin tulla etusijalla. Toisaalta monen perheen ja parin elämän on saanut suku sekaisin, valitettavasti. Näin silloin, jos liiaksi otetaan ydinperheen ulkopuolisten henkilöiden mielipide huomioon. Ja se mikä olennaista: elämässä et voi hallita kaikkea eikä tulevaisuudestaan koskaan tiedä 100 % varmuudella, toki elämäänsä voi tietyssä määrin vaikuttaa. Tsemppiä siis pohdintoihin ja jatkoosi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun yli 30 vuotta sitten olin ensimmäisen kerran mieheni vanhempien luona päivällisellä. Melkein ensimmäiseksi kysyttiin, mitä otat aperitiiviksi. Samaa kuin "Bobi" vastasin, vaikka en tiennyt, mitä aperitiivi tarkoittaa.
Fiksusti vastasit!
Aloittaja vaikuttaa sosiaalisesti kömpelöltä, tai tarkemmin sanottuna sosiaalisesti taidottomalta. Mölli ihminen ei kykene supliikkiin, oli seuransa millainen vain. Mölli tietenkin näkee vian vain muissa.
Sukua ei voi muuttaa, kyllä se on miniä jonka täytyy sopeutua uuteen sukuun. Jokainen voi toki vaikuttaa tulokseen omilla käytöstavoillaan, mutta mielipiteet ja asenteet ei tule muuttumaan miniän toiveiden mukana.
Entinen anoppilani oli myös kuin toiselta planeetalta oman lapsuudenkotini kanssa. Meillä oli kotona aina sellainen super kotoisa joulu, joulupöydässä oltiin kotivaatteet päällä pörrösukat jalassa, meidän perhe on todella kovääninen niin höpöteltiin aina kaikki kilpaa toistemme päälle ja vaan mässäiltiin.
Parikymppisenä menin sitten ekaa kertaa viettämään joulua muualle eli silloisen poikaystäväni äidille. Siellä oli hopeat ja kristallit pöydässä, ooppera soi taustalla. Tunnelma oli todella vaivautunut, kukaan ei oikein puhunut mitään, vaikka kaikki olivat kuitenkin mun kanssa jo tulleet tutuiksi, en siis usko että ilmapiiri oli minusta johtuvaa. Ex-anoppini teki aina sitä sekametelisoppaa ja sen kanssa kermaa ja sitä oli pakko ottaa. Vihasin sitä ja oikeasti tulin joka kerta huonovointiseksi, mutta siellä piti kaikkea maistaa, vaikka oltiin perheen kesken! Onneksi olimme siellä vain joulupäivän joka vuosi, jouluaatto siinä seurassa olisi vienyt viimeisenkin ilon joulusta.
Nykyinen anoppilani on taas enemmän kotoisampi ja siellä olenkin kaikki nämä vuodet viihtynyt mainiosti. Jokaisella on vaan omat tapansa ja toiset perheet ovat näemmä tuollaisia omituisia pönöttäjiä.