Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa

"Ääääk. Minttuhyytelöä, ei ikinä! Hanhenmaksa tarjotaan makean hillon tai makeiden Sauternes/Barsac/Tokaj -viinien kera. Kaikenlaisia juntteja täällä kommentoikin."

Se on ruokaa jota kenenkään hienostelijankaan ei pitäisi enää syödä. Kuningas Charleskin poisti hanhen maksan ensitöikseen listoilta. Väkisin syötetyt eläimet kärsivät todella

Älä valita, kyllä se anoppikandi on yrittänyt parhaansa saada Jouluruuat - siivoukset - ja tunnelmat aikaan. Varmaan kovasti panostanut, ja kehtaat nalkuttaa, ettäs kehtaat.

Minä ja puolisoni olemme viettäneet yhden joulun minun sukuni kanssa, ja yhden joulun hänen sukunsa kanssa. Sukulaisemme ovat jo aikaa sitten tottuneet siihen, että me emme vietä joulua heidän kanssaan. Tässä erään joulun alla isäni totesi: "Teiltä ei tarvitse edes kysyä, tuletteko jouluksi."

P.S. Yhdessä olemme olleet jo niin pitkään, että vanhimmat yhteiset lapsemme eivät enää tule joka joulu meidän luokse joulua viettämään.

Kristityn ei pidä koskaan, ei milloinkaan kelpuuttaa muslimia seurustelukumppaniksi, mistään perheen perustamisesta nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kristityn ei pidä koskaan, ei milloinkaan kelpuuttaa muslimia seurustelukumppaniksi, mistään perheen perustamisesta nyt puhumattakaan.

Eikä toisinpäin.

Aika ikimuistoinen oli viime vuoden joulu anoppilassa. Siinä vasta kahtia jakautunut perhe. Vaimoa pidän ihan tolkun ihmisenä. Appikin on tavallista fiksumpi, tosin aika omissa oloissaan kirjan ääressä viihtyvä tapaus. Ei missään nimessä mikään elitisti. Anopin tietämys rajoittuu lähinnä joulukoristeiden asetteluun, tv-sarjojen ja naapurien juoruihin. Ja tv-sarjasta tuntuu olevan vaimon sisaruksetkin; veli on kuin jostain kummelista, niin habituksensa kuin hokemiensa perusteella. Yritti joka välissä juottaa hömpsyjä, ja saada seuraksi autoansa ihmettelemään. Joulusaunakin olisi pitänyt jättää perheeni kanssa väliin ja saunoa äijien kesken. Veli ehti sammua kuitenkin ennen saunaa. Vaimon yh-sisko yritti pikkupöhnässä iskeä vaimoni nähden, meno ja ulkonäkö oli kuin temppareista. Siinä piti sitten kohteliaasti ohjata neitosta muualle. Siskon teini-ikäiset lapset häpesivät silmät päästään. Nolotti se minuakin. Loppuillan viihdyin kuunnellen appiukon erikoisia tarinoita. Joulun jälkeen vaimon sisko lähetteli vaimolle joulukuvia ja viestejä kuinka oli taas ihana nähdä.

Tänä vuonna emme valitettavasti päässeet todistamaan mitä kaikkea mielenkiintoista heidän joulunsa sisälsi, koska olimme tylsääkin tylsempien vanhempieni kanssa, joista varmasti vaimollani on omat mielipiteensä.

"Ei vodkaryyppy ole aperitiivi, itse vastaisin kuohuviiniä, kiitos."

Minusta se voisi ihan hyvin olla. Moni ottaa ryypyn kirkasta ennen ateriaa. Se voi kuulua ihan kulttuuriinkin. Esimerkiksi Venäläiset ovat kovia juomaan vodkaa raakana perinteisesti ennen ateriaa. Kyllä sitä voisi pyytää, en pitäisi epäsopivana.

Meitähän on niin moneksi. Itse rakastan juhlissa nimenomaan niitä juhlallisuuksia, kaunista kattausta, herkullisia tarjoiluja ja tietysti täysi menyy alkupaloista jälkiruokiin, ja illan kruunaa sopivasti valitut viinit ja muut juomat. Tämä on ilmeisesti jonkun toisen mielestä kiusallista pönöttämkstä.

Moni peräänkuuluttaa sellaista rentoa meininkiä, missä ravataan edestakaisin ja lautaselle lastataan sekaisin sitä sun tätä ja "keskustelu" on yleistä hölinää. Sellainen ei minusta tunnu juhlalta vaan arkiselta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Joulu alkaa olemaan vietetty. Joulun kauneimmat valot on anopin auton perävalot.

Tai miniän😜

Jos sarkasmia,niin sitten samaa mieltä...

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.

Jos sarkasmia,niin sitten olen samaa mieltä.

Minäkään en pidä hissukasta pönöttämismeiningistä, olipa kyseessä millainen tahansa perhe. Toisaalta kaikissa on jotain huonoa. Muutama sukulaiseni päästelee suustaan älyttömän noloja juttuja, välittämättä kuka on kuulemassa. Ei sellaiseenkaan ympäristöön ole kiva kutsua vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Meitähän on niin moneksi. Itse rakastan juhlissa nimenomaan niitä juhlallisuuksia, kaunista kattausta, herkullisia tarjoiluja ja tietysti täysi menyy alkupaloista jälkiruokiin, ja illan kruunaa sopivasti valitut viinit ja muut juomat. Tämä on ilmeisesti jonkun toisen mielestä kiusallista pönöttämkstä.

Moni peräänkuuluttaa sellaista rentoa meininkiä, missä ravataan edestakaisin ja lautaselle lastataan sekaisin sitä sun tätä ja "keskustelu" on yleistä hölinää. Sellainen ei minusta tunnu juhlalta vaan arkiselta.

Olet asian ytimessä. Kankea ja kaavamainen hienostelusi on juurikin sitä pönöttämistä.

Eli käytännössä jos jollain on epämiellyttävät sukulaiset mutta ihminen itsessään on ihana, hänen täytyy olla yksin loppuikänsä niiden sukulaisten takia? Hieno logiikka.

Sainpa/jouduin mäkin uuden anoppilan joulupöytään ekaa kertaa (ja vikaa).

Koko suku veti helvatinmoiset kännit. Jo jouluruokailussa sökellettiin niin että rosollit lensi hampaitten välistä pitkin valkoista pöytäliinaa. Mun miesystävä oli aivan tolkuttomassa kännissä jo illalla kuudelta. Sammu taksiin kotimatkalla. Tuli mun luo yöksi ja kuorsasi niin, etten nukkunut koko yönä. 

Olen alkoholistiperheestä, mun lapsuuden joulut oli yhtä kännäilyä. Kiitos miesystävälleni, että sain elää tuon ihanuuden uudestaan. Tai siis hän on tuleva ex

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No rooliahan sitä joutuu vetämään omienkin sukulaisten kanssa. Minä ainakin olen täysin oma itseni vain meidän perheen ja ystävieni seurassa. Sosiaalisesti taitava osaa valita jutut seuran mukaan eikä siinä ole mitään ihmettelyn aihetta.

Kaikki eivät ole sosiaalisesti taitavia, siinähän se pointti taitaa ollakin. Minun miehelläni ei ole small talk -taitoja omien harrastus- ja kiinnostuksen kohteidensa ulkopuolella ja monet saavatkin täysin väärän kuvan hänestä aluksi. Ja joskus samalla lopuksi, jos eivät vaivaudu ottamaan hänestä selvää. Mieheni on mukava ja lämmin ihminen, se ei vaan vieraassa seurassa välttämättä tule esiin.

Yleensä kai ihmisistä saa aika neutraalin kuvan tai ihan ok jos ei tunne. Ihmiset nyt pääsääntöisesti yrittävät antaa hyvän kuvan itsestään ensitapaamisella ja silloin tällöin nähtynä on helppo olla edes kohtuullisen miellyttävä. Mutta sinun miehesi käytös on vieraita ihmisiä kohtaan niin epämiellyttävää, että hänestä saa hirveän ja kylmän ihmisen kuvan?

Just. Eipä tee mieli paljon tutustuakaan tuollaisiin.

Jep, oli kiva kun miniä ei ollut joulupöydässä narisemassa.

Njui kirjoitti:

Jep, oli kiva kun miniä ei ollut joulupöydässä narisemassa.

Tiedoksesi, että ap on mies.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti puoliso pitää valita sukulaistensa perusteella.

Samaa mieltä. Omista sukulaisista löytyy paras puoliso. Sisarusten kanssa voi olla hankalaa mutta serkuista löytyy jo.

Masentuisin, jos kumppani ei haluaisi enää olla kanssani vanhempieni takia. Jos ikinä löydän kumppania, niin enpä muutenkaan ole viemässä häntä heti näytille, koska häpeän hieman vanhempiani.

Omat vanhempani ovat kärsineet erilaisista riippuvuuksista ja maksuvaikeuksista lähes koko elinikäni ajan. Lapsuuteni oli vaikea. Tiesin jo lapsena, että en halua elää kuten vanhempani elävät. Olen itse yrittänyt elää toisin, en käytä päihteitä, elän terveellisti, pidän painon normaaleissa lukemissa ja pidän huolta siitä, ettei talouden kanssa ole ongelmia (esim. säästössä on paljon rahaa ja osamaksuja ei ole).

Kun sitten juhlapäivinä joudun kokoontumaan sukulaisten kesken, niin vedän siellä sellaista roolia, että selviydyn niistä tilaisuuksista. Eli olen mahdollisimman neutraali, en vedä huomiota itseeni millään lailla (eli jos vaikka jokin asia menee elämässäni hyvin, niin en kerro siitä tai huonosti, niin en siitäkään kerro). Pidän yllä sellaista neutraalia roolia, jossa vähän myötäilen vanhempiani, jotta antavat minun olla rauhassa. Lähes joka tilaisuuden jälkeen migreeni iskee, vaikka normaalisti en siitä kärsi. Jännitys ennen tilaisuutta kasautuu ja purkautuu tilaisuuden jälkeen.

En tiedä, AP, millainen se uusi kumppanisi on vaikkapa näiden juhlien jälkeen... mistäs sen tiedät, jos miehesi ei oikeasti tule toimeen vanhempiensa kanssa ja ylläpitää roolia, jotta selviytyy näistä tilanteista. Ja toisaalta vaikka hän olisikin aito oma itsensä, niin en silti lähtisi lopettamaan suhdetta kumppanin vanhempien takia.