Lue keskustelun säännöt.
Olipa kyllä ahdistava jouluaatto uudessa anoppilassa
25.12.2022 |
Ensimmäinen joulu laatuaan ja täytyy kyllä sanoa, että ei ollenkaan minun tyyppinen joulu porukasta puhumattakaan. Tunsin olevani kuin jossain näytelmässä, jossa vedin koko illan roolia joka ei ollut oma itseni. Se koko tunnelma ja ihmiset edustivat juuri jotain sellaista, joka ei todellakaan ole minun maailmani. Oli kuin vihreä olisi istutettu persujen pöytään, tai persu vihreiden pöytään. Tai kokoomuslainen kommunistien porukkaan, tai kommunisti kokoomuspippaloihin.
Vaikka tämän uuden seurustelukumppanin kanssa menee ihan hyvin, niin tämä joulunvietto sai minut epäilemään jopa koko homman tulevaisuutta.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.
Ajattelin ihan päinvastoin. Rahvas parempien ihmisten joukossa.
Sen verran voin kommentoida, että pikemminkin näin päin.
Ap
Voin sieluni silmin kuvitella, että olet ollut jossain paskan tärkeässä herrasväki-perheessä, jossa on hyvin maltillinen huumori ja joulupöydässä on tarjolla jotain viininpaskoja juustojen kera ja lopuksi suuta töpötellään servetillä hienostuneesti.
Näin se vain on. Kyllä tavallisten ihmisten normaaliin Jouluun kuuluvat pikkutuhmat kaskut, emännän ja perheen tyttärien perseiden kouriminen, kunnon paksu ja suonikas Joulukulli kiiltelevällä sinappihunnulla ja parit näkäräiset kirkasta kiljun kyytipojaksi.
Aivan. Joulupöytään kuuluvat perinteisesti veikeät, ehkä vähän rohkeatkin jutut! Pois pönötys ja turhanpäiväinen hienostelu! Ollaan aitoja ja rempseitä!
Toimisi jos pelkona ei olisi ahdistavat ihmiset ja narsistit. Tulee rumaa jälkeä ja uuvuttavaa jälkiselvittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.
Tai sitten päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla perheillä on varmaan omia jouluperinteitä ja jos tuntuu, että nyt vietettiin joulua ihan väärällä tavalla, olisi varmaan parempi pysyä jatkossa pois sukutapaamisista.
Kun itse vietin ekaa joulua nykyisen mieheni perheen luona, minulle tuli yllätyksenä mm. se että jouluillallinen aloitettiin lasillisella kuohuvaa ja ruokajuomana oli viiniä ja olutta ja vielä jälkiruokakahvien kanssa likööriä ja konjakkia. Lapsuudenkodissani ei alkoholia käyetty koskaan missään tilanteessa. Vaan eipä se alkoholi silloin eikä myöhemminkään ole haitannut, sillä sitä otetaan sen verran sivistyneesti, ettei kukaan ole koskaan humalaan itseään juonut.
Kyse onkohan siitä että siellä on varmaankin ollut ihmisiä, ketkä eivät osaa toimia isäntinä ja emäntinä. Eli tekevät vierailusta epämiellyttävää ja syystäkin se aiheuttaa varovaisuutta tulevaisuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuvailusta. Taisit olla parempi ihminen rahvaan joukossa.
Ajattelin ihan päinvastoin. Rahvas parempien ihmisten joukossa.
Sen verran voin kommentoida, että pikemminkin näin päin.
Ap
Voin sieluni silmin kuvitella, että olet ollut jossain paskan tärkeässä herrasväki-perheessä, jossa on hyvin maltillinen huumori ja joulupöydässä on tarjolla jotain viininpaskoja juustojen kera ja lopuksi suuta töpötellään servetillä hienostuneesti.
Näin se vain on. Kyllä tavallisten ihmisten normaaliin Jouluun kuuluvat pikkutuhmat kaskut, emännän ja perheen tyttärien perseiden kouriminen, kunnon paksu ja suonikas Joulukulli kiiltelevällä sinappihunnulla ja parit näkäräiset kirkasta kiljun kyytipojaksi.
Aivan. Joulupöytään kuuluvat perinteisesti veikeät, ehkä vähän rohkeatkin jutut! Pois pönötys ja turhanpäiväinen hienostelu! Ollaan aitoja ja rempseitä!
No, vastenmieliesten junttien pöytään ehkä, mutta onneksi on sentään normaaleja sivistyneitäkin pöytiä, joihin ne eivät kuulu.
Junttikin luopuisi noista, jos pysyisi parempaan.
Luulenpa ap, että tämä tänhetkinen naisystäväsi , ei lainkaan viihtyisi siinä joulun vietossa, mikä on sinun kotonasi. ( jos se nyt ylipäänsä olisi mahdollista) . Ei varmaan haluaisi tullaa toista kertaa, epäilen.
Kantsii valita kumppani, jolla on suurinpiirtein samat arvot. Tai viettää ne juhlat ihan oman kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä syön jouluna ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, toutain, kiiski. Keitän, paistan, graavaan ja syön. Nam, maiskis !
Vaimo syö jouluna lanttulaatikko, porkkanalaatikko, maksalaatikko, perunalaatikko, makaronilaatikko, kinkkulaatikko, lohilaatikko, aina vain laatikko. Ei mitään muuta kuin laatikko.
Ei yhtään samaa ruokaa. Silti joulu aina yhdessä. Ei riitaa, eikä toraa. Samaa toivon teille kaikille.
Kynnetön kirjoitti:
Minä syön jouluna ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, toutain, kiiski. Keitän, paistan, graavaan ja syön. Nam, maiskis !
Vaimo syö jouluna lanttulaatikko, porkkanalaatikko, maksalaatikko, perunalaatikko, makaronilaatikko, kinkkulaatikko, lohilaatikko, aina vain laatikko. Ei mitään muuta kuin laatikko.
Ei yhtään samaa ruokaa. Silti joulu aina yhdessä. Ei riitaa, eikä toraa. Samaa toivon teille kaikille.
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi (Ilm 13:18).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ap:llä kerran on ollut vaikea joulu uudessa anoppilassa, niin haluaisin kysyä, minkälainen se joulu oli vanhassa anoppilassa eli edellisen seurustelusuhteen vanhempien luona.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Itseäni ei haittaa toisten arvomaailma tai mistä ovat kiinnostuneita, tykkään eri puheenaiheista laajasti (yhteiskunta, koulutus, politiikka, historia, urheilu, luonnonilmiöt jne). Mutta ex-anoppilassa jouduin istumaan ihan hiljaa sillä kaikki - siis kirjaimellisesti kaikki - puheenaiheet keskittyivät paikkakunnan ihmisiin: kuka muuttanut, saanut lapsia, mennyt naimisiin, eronnut, kuollut, muistelua naapureista, yrityksistä, yrittäjistä. Olipa ahdistava kokemus. Meilläkin kyllä vietettiin aikaa mutta vanhempani ja muut perheenjäsenet älyävät jutella neutraaleista asioista jos on vieraampia ihmisiä paikalla. Seurustelun päättymisen osasyynä muuten oli "yllättäen" kumppanin itsekkyys.
Kuulostaa niin tutulta. Anoppilaan mennessä tai heidän meille tullessa appivanhemmat puhuivat vain heidän kotipaikkakuntansa asioista, ihmisistä ja menneistä tapahtumista ennen minua. Istuin hiljaa kuunnellen ja sen jälkeen sain kuulla kuinka olen ylimielinen ja kuvittelen olevani parempi kuin muut.
No, appivanhemmista jätti aika ja kuvittelin, että jatkossa minäkin olen keskusteluissa mukana. Mutta ei. Mieheni sisaruksen puoliso pitää kyläreissuilla tuntien yksinpuhelua lähes maanisesti eikä vieläkään tarvitse sanoa mitään. Tai siis ei voi sanoa mitään koska puheenvuoroa ei saa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa ap, että tämä tänhetkinen naisystäväsi , ei lainkaan viihtyisi siinä joulun vietossa, mikä on sinun kotonasi. ( jos se nyt ylipäänsä olisi mahdollista) . Ei varmaan haluaisi tullaa toista kertaa, epäilen.
Kantsii valita kumppani, jolla on suurinpiirtein samat arvot. Tai viettää ne juhlat ihan oman kumppanin kanssa.
Onko tää sitä että jos naista arvostellaan ja vaikka syystä, niin mies on sika aina vaan. Mies on vihan kohde ja aina syypäänä halveksittu. Sellaisia naisia on paljon, ketkä ne jaksaa haukkua miestä oli sitten aviomiehensä, ex-miehensä, poikansa (poikansa vaimo kelpaa myös haukunnan kohteeksi), poikansa pojan.
Minun täytyy varmaan olla kiitollinen aikuiselle noin 40-vuotiaalle pojalleni siitä, että hän ei tuo perhejoulumme viettoon seurustelukumppaneitaan tai satunnaisia vuodekumppaneitaan. Ehkä sittenkin onnistuimme mieheni kanssa hänen kasvattamisessaan, vaikka aikoinaan hänen murrosiässään joskus rankalta tuntuikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasokas ketju. Asiallinen.
Porvoon mitalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitähän on niin moneksi. Itse rakastan juhlissa nimenomaan niitä juhlallisuuksia, kaunista kattausta, herkullisia tarjoiluja ja tietysti täysi menyy alkupaloista jälkiruokiin, ja illan kruunaa sopivasti valitut viinit ja muut juomat. Tämä on ilmeisesti jonkun toisen mielestä kiusallista pönöttämkstä.
Moni peräänkuuluttaa sellaista rentoa meininkiä, missä ravataan edestakaisin ja lautaselle lastataan sekaisin sitä sun tätä ja "keskustelu" on yleistä hölinää. Sellainen ei minusta tunnu juhlalta vaan arkiselta.Olet asian ytimessä. Kankea ja kaavamainen hienostelusi on juurikin sitä pönöttämistä.
Juntti ajattelee kauniin kattauksen ja taidolla laaditun menyyn viineineen olevan kaavamaista hienostelua ja pönöttämistä.
Tuo tyyppi sanoi, ettei hänen mielestään saa santsata ruokaa, vaan ruoka tarjoillaan kuin ravintolassa. Eri viinit eri ruokalajeille. Siinä sitten hifistellään ja maistellaan. Ei kuulosta rennolta, eli silloin kyse on pönöttämisestä.
Tiedoksesi, että sinun kanssasi ihminen ei voi olla rennosti oma itsensä, joten olet pönöttäjä.
Nämä joulukeskustelut ovat siitä mielenkiintoisia että useimmat meistä olettavat tosiaan sen oman tapansa olevan se "normaalein" ja parhain. Harva saa kokea elämänsä aikana kovin montaa erilaista joulua, joten ne omat näkemykset perustuvat niihin muutamaan koettuun joulunviettoon. Tästä syystä jotkut tavat voivatkin sitten yllättää tai jopa järkyttää - mikäli on onnistunut löytämään täysin vastakkaisen juhlintatavan kuin siellä omassa perheessään.
Itseäni ihmetyttää monet kommentit "pönötyksestä" ja siitä että on kummallista että joulupöytään pukeudutaan. Omasta mielestäni niitä arkipäiviä on kuitenkin vuodessa sen reilu pari sataa, joten en ymmärrä miksei esimerkiksi syntymäpäiväjuhlille tai jouluaaton viettoon voisi pukeutua nätimmin? Oman perheen jouluinen "pukukoodi" on tyyliin prässihousut ja nappipaita miehillä, hameet tai mekot naisilla. Ketään ei joulun vietosta käännytetä vaikka tulisi fleece olo-asussa paikalle, mutta kyllä sitä pidettäisiin vähän erikoisena valintana :D Jos joku saapuisi paikalle tummassa puvussa/iltapuvussa niin olisi sekin hieman epätavallista.
Joulunvietto sattaa myös tuoda esiin paljon traumoja ja vanhoja kaunoja. Itse stressaan usein sitä että meneekö kaikki hyvin, vai keksiikö "mummo ja täti" taas aloittaa uudelleen jonkun vanhan riidan. Pääosin kaikki toivovat parasta ja jutteluaiheet pysyvät kevyinä. Jollekin täysin ulkopuoliselle voisi tulla vaikutelma että tunnelma on jännittynyt, mitä se jonkin verran onkin. Miten suljet sen yhden kuppia kaatavan hieman haastavan henkilön ainoana joulujuhlan ulkopuolelle? Emme ole vielä keksineet ratkaisua...
Olen osallistunut kovin erilaisiin joulunviettoihin entisten (ja nykyisen) kumppanien perheiden luona. Jokaisessa paikassa olen viihtynyt, ja useimmat perheet ovatkin ottaneet kumppanitkin avosylin vastaan. Montaa asiaa en siis itse usko vierastavani, ruokaa ehkä kaikkein vähiten. Ehkä pahin mahdollinen yllätysjoulu olisi semmoinen missä ryypättäisiin ankarasti niin että ilta päättyisi ilmiriitaan. Ja toiseksi pahin olisi semmoinen tuppisuisten murjottajien joulupöytä jossa kukaan ei osallistu keskusteluun vaikka vieraana yrittäisit väkisin keksiä juttua joulukukista ja lumenluonnista lähtien.
Minusta tämä on helppo ratkaista niin, että molemmat voivat viettää joulun omien sukulaisten tai ystävien kanssa tai missä seurassa sitten haluaakin. En pidä mitään yhteyttä suurimpaan osaan omista sukulaisistani, enkä halua olla tekemisissä puolisoni sukulaisten kanssa. Meillä ei ole lapsia, joten meillä on toiminut hyvin, että kumpikin sukuloi omien sukulaistensa kanssa sen verran kuin haluaa.
On muuten jännä, että joulunviettotapoja on loppujen lopuksi niin monenlaisia, kun sitä jotenkin erehtyy ajattelemaan, että kaikilla on samanlainen kliseinen joulu kuusineen ja kinkkuineen. Mutta ei vaan ole.
Muistan itse kun olin eksäni perheen joulunvietossa. He vuokrasivat aina jouluksi mökin, jossa vetivät kaljaa. Jo mökin ovenpieli paljasti illan agendan, kun ulkona odotti kaljalavat. Itselleni se oli tosi vierasta. Ei meillä koskaan vedetty kaljaa jouluna ja oltiin muutenkin kotona viettämässä perusperhejoulua.
Nyt vietän puolisoni kanssa mieleistäni joulua ollaan sitten kumman vanhempien luona tahansa. On kaunis jouluateria, on viiniä ruokajuomaksi, mutta kukaan ei juopottele, on joulupukki, on lapsia ja rentoa oloa, suht siistit vaatteet päällä, mutta ei haittaa, vaikka olisi ihan peruskotivaatteet. Lautapelejä, hautausmaalla käyntiä, tms.
Kai ideana on pitkällä tähtäimellä että jossain vaiheessa siirrytte omiin oloihinne juhlimaan, voitte luoda omat tavat ja perinteet. Jos se ei käy teille, vaan porukoiden helmoissa on elettävä hamaan tappiin, niin olette varmaan tuomitut eroon.
Joulu on useille yllättävän tärkeä juhla omien perinteiden kannalta, joten ei ihme jos ensimmäisen joulu vieraissa ympyröissä saattaa tuntua vähän hankalalta. Itselleni oli järkytys, kun ensimmäistä kertaa vietin joulua puolisoni perheen kanssa. Tuntui että lähes kaikki oman jouluni perinteet puuttuivat tai olivat jotenkin nurinkurin.
Noh, tänä vuonna oli taas vuoro viettää joulua anoppilassa, mutta tällä kertaa osasin jo varautua. Toin itse omat tärkeät jouluruokani (sen verran että muillekin riitti), laitoin sellaiset vaatteet kuin halusin ja toteutin jouluperinteitäni lasten kanssa muutenkin soveltaen. Ihan kelpo joulu tuli.
Narsku vanhempi ja muuten keskenkasvuiset sukulaiset ovat vaarallinen yhdistelmä yhteiselämälle, jos puhut politiikasta, kulttuurista ja tieteestä. Narskut ne jakelee ennakkoon roolit kullekin ja jos et pysy raameissa ja ruodussa se on kuule helvettimäinen kokemus kun kuitenkin välität niistä ihmisistä. Ketkä siis aloittavat sen ikävän pelinsä fiksujen pään menoksi, niiden kanssa ei kannata yrittää puhua juuri mistään eikä kertoa oikeastaan mitään itsestään.