Lue keskustelun säännöt.
Varatusta tykkääminen
25.12.2022 |
Miksi täältä poistettiin ketju, jossa kerroin yrittäväni päästä eroon varattuun kohdistuvista kielletyistä tunteista? Miksi tästä aiheesta ei saa keskustella? Luulisi, että se olisi kaikkien osapuolten etu saada vinkkejä miten tällaiset ongelmat saa kuriin.
Kommentit (955)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysi anteeksi mitä? Sitä että on johtanut harhaan vai ettei voi antaa sitä mitä olisit halunnut?
Käsittääkseni sitä, että ylipäänsä sotkeentui minuun vaikka ei sitten ollutkaan niin kiinnostunut että olisi halunnut edetä asian kanssa.
-Ap
Oma toipuminen lähtee siitä, että annat anteeksi. Hän huomasi oman virheensä ja pyysi anteeksi. Hän toipuu omillaan. Sinun on tehtävä sama, eli päätä antaa anteeksi ja aloita toipuminen.
Antaa anteeksi mitä? En minä ole vihainen, ei se hänen syynsä ole että minä olen tällainen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että siitä seuraa kiusallinen tilanne kun toinen tajuaa tulleensa blokatuksi ja väistämättä kuitenkin tavataan. En halunnut vaikuttaa niin heikolta, säälittävältä, epätoivoiselta ja hullulta että joudun turvautumaan blokkaukseen. Se tuntuu jotenkin typerältä ja teiniltä. Haluaisin olla niin kypsä ja vahva ja kontrollissa, ettei olisi tarvetta tuollaiselle typerehtimiselle. Mutta enhän minä ole.
-Ap
Ei blokkaaminen ole mielestäni teiniä. Teiniä on repiä itsensä rikki joka kerta kun saa viestin häneltä. Häneltä, jota ei kuitenkaan koskaan voi saada. Aion kokeilla blokkia. Ihan sama mitä se musta miettii, mä mietin et mun elämää on hukattu liikaa.
174
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että siitä seuraa kiusallinen tilanne kun toinen tajuaa tulleensa blokatuksi ja väistämättä kuitenkin tavataan. En halunnut vaikuttaa niin heikolta, säälittävältä, epätoivoiselta ja hullulta että joudun turvautumaan blokkaukseen. Se tuntuu jotenkin typerältä ja teiniltä. Haluaisin olla niin kypsä ja vahva ja kontrollissa, ettei olisi tarvetta tuollaiselle typerehtimiselle. Mutta enhän minä ole.
-Ap
Ei blokkaaminen ole mielestäni teiniä. Teiniä on repiä itsensä rikki joka kerta kun saa viestin häneltä. Häneltä, jota ei kuitenkaan koskaan voi saada. Aion kokeilla blokkia. Ihan sama mitä se musta miettii, mä mietin et mun elämää on hukattu liikaa.
174
Ei ehkä teiniä, olet oikeassa. Mutta jotenkin se tekisi siitä omasta voimattomuudesta todellista. Olisi ikäänkuin julkinen tunnustus, että olen niin hiton lääpälläni etten pysty irrottautumaan ilman tällaista draamaa. Ja sitä en jotenkin haluaisi myöntää. Osa minusta haluaisi vielä esittää, että eihän tässä mitään, kaikki on hyvin eikä mikään tunnu missään. Jotenkin ajattelen, että jatko olisi helpompaa ja vähemmän kiusallista niin. Pitäisi vaan löytää sisältään se vaihde, että pystyy vaan naurahtamaan asialle. Olinpas hölmö ja unohdetaan koko juttu. Ei vaan löydy. Tai löytyy, hetkittäin mutta en saa pidettyä siitä kiinni vaan taannun aina takaisin siihen säälittävään "myisin puoli sielua yhdestä toivonmurusesta" moodiin.
-Ap
Minkälainen sinun oma elämäsi on? Siis ihan oma elämä ilman ketään miestä tai muuta ihmistä rinnallasi. Mitä harrastat? Mitä teet työksesi? Minkälainen sosiaalinen elämä sinulla on? Mitä tavoitteita olet saavuttanut ja mitä tavoitteita sinulla vielä on? Missä olet onnistunut? Oletko tyytyväinen siihen, mitä olet tähän mennessä saanut elämässäsi aikaan? Oletko tyytyväinen itseesi ja omaan elämääsi?
Jos ihminen on tyytymätön siihen, miten oma elämä mennyt ja kokee, että on jäänyt jostain paitsi, niin silloin sitä usein alkaa täyttämään sitä tyhjäksi koettua elämää kaikella ihmeellisyydellä. Ihastutaan vieraisiin miehiin/naisiin ja paisutellaan sitä ihastusta omassa päässä. Ihastuksen kohde nähdään ideaalina kumppanina ja haaveillaan siitä, että parisuhde tuon ihastuksen kanssa olisi varmasti joku tähtiin kirjoitettu juttu. Pakkohan sen on olla "se aito oikea rakkaus", koska tunne on niin voimakas eikä ihastusta saa pois päästä. Samalla se oma parisuhde alkaa sitten näyttämään jotenkin mitättömältä eikä nähdä sitä, että juurisyynä pakonomaisella ihastukselle suhteen ulkopuoliseen ei olekaan nykyisen parisuhteen huonous vaan ihastuneen ihmisen oma tyytymättömyys itseä kohtaan. Ihastuksen vatvominen päässä on itseään ruokkia kehä, joka vain kasvattaa sitä tyytymättömyyttä.
Paras keino ihastuksen sammuttamiseen on oman elämän kehittäminen niin, että voit olla tyytyväinen itseesi. Aseta itsellesi tavoitteita, tee suunnitelma niiden saavuttamiseksi ja ala rakentamaan elämää, jossa voit olla itse itseesi tyytyväinen.
Mulla on vähän samantyyppinen tilanne. Jos itse lopetan viestittelyn, toinen osapuoli on hiljaa 2-3 viikkoa. Sitten taas tulee tikusta asiaa ja viesti.
En tiedä, voiko traumasidossuhde olla molemminpuolinen - siis niin että kumpikin on riippuvainen toisesta, mutta varhaisen kiintymyssuhteen häiriintymisen takia ei aikuisenakaan uskalla antautua suhteeseen silloin kun oikeasti on syviä tunteita mukana. Voiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lopetat yhteydenpidon. Piste. Ei siis muuta.
Lopetat yhteydenpidon. Nollakontakti.
Ja ajattelutavan muutos. Moraalinen mieli ei näe varattuja edes vaihtoehtoina.
"Moraalinen mieli" hohoijaa nyt taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä koko keskustelua.
Minusta emotionaslisesti kehittynyt ihminen kokee varatut kuin isänsä, veljensä, siskon miehen jne. Heistä ei vaan kuuluu tulla mitään vikoja vaikka kuinka kivoja olisivat.
Jos hyveet läpäisee tunnemaailman todella, on vaikea edes ajatella tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä koko keskustelua.
Minusta emotionaslisesti kehittynyt ihminen kokee varatut kuin isänsä, veljensä, siskon miehen jne. Heistä ei vaan kuuluu tulla mitään vikoja vaikka kuinka kivoja olisivat.
Jos hyveet läpäisee tunnemaailman todella, on vaikea edes ajatella tuollaisia.
No, joku saa kiksinsä ihastumisesta, joku toinen hurskastelusta ja oman moraalisen ylemmyytensä mainostamisesta. En minä nyt pohjimmiltaan näe kumpaakaan taipumusta erityisen suurena hyveenä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen sinun oma elämäsi on? Siis ihan oma elämä ilman ketään miestä tai muuta ihmistä rinnallasi. Mitä harrastat? Mitä teet työksesi? Minkälainen sosiaalinen elämä sinulla on? Mitä tavoitteita olet saavuttanut ja mitä tavoitteita sinulla vielä on? Missä olet onnistunut? Oletko tyytyväinen siihen, mitä olet tähän mennessä saanut elämässäsi aikaan? Oletko tyytyväinen itseesi ja omaan elämääsi?
Jos ihminen on tyytymätön siihen, miten oma elämä mennyt ja kokee, että on jäänyt jostain paitsi, niin silloin sitä usein alkaa täyttämään sitä tyhjäksi koettua elämää kaikella ihmeellisyydellä. Ihastutaan vieraisiin miehiin/naisiin ja paisutellaan sitä ihastusta omassa päässä. Ihastuksen kohde nähdään ideaalina kumppanina ja haaveillaan siitä, että parisuhde tuon ihastuksen kanssa olisi varmasti joku tähtiin kirjoitettu juttu. Pakkohan sen on olla "se aito oikea rakkaus", koska tunne on niin voimakas eikä ihastusta saa pois päästä. Samalla se oma parisuhde alkaa sitten näyttämään jotenkin mitättömältä eikä nähdä sitä, että juurisyynä pakonomaisella ihastukselle suhteen ulkopuoliseen ei olekaan nykyisen parisuhteen huonous vaan ihastuneen ihmisen oma tyytymättömyys itseä kohtaan. Ihastuksen vatvominen päässä on itseään ruokkia kehä, joka vain kasvattaa sitä tyytymättömyyttä.
Paras keino ihastuksen sammuttamiseen on oman elämän kehittäminen niin, että voit olla tyytyväinen itseesi. Aseta itsellesi tavoitteita, tee suunnitelma niiden saavuttamiseksi ja ala rakentamaan elämää, jossa voit olla itse itseesi tyytyväinen.
Ongelma on siinä, että oikeastaan olen saanut lähes kaiken mitä olen elämältä halunnut. On ystäviä, perhe, mielekäs työ, harrastuksia. Ja silti kaikki tuntuu jotenkin tyhjältä ja merkityksettömältä. Minulla on nuoresta asti ollut taipumus tuntea hyvin voimakkaasti, ja täysillä ihastuessani tuntuu ettei millään muulla ole väliä. Elämä on kuin mustavalkotelkkari ja se ihastus on ainut väripilkku. Sitten kun se loppuu, tulee hetkeksi sellainen raastava sisäinen tyhjyys. Sama nytkin. Yhtenä päivänä päähäni iski kirkkaana ajatus, että nyt se on ohi ja minun on pakko palata tähän vanhaan elämääni jossa mikään ei tunnu miltään. Ja tuli itku.
Mutta ongelma ei ole siinä muussa elämässä. Siellä on oikeasti palikat kohdillaan. Kaikki on hyvin. Mutta se ei silti riitä, mikään muu ei täytä sitä sisäistä tarvetta johon tämä vastaa. Kaikki muu on tavallaan pelkkää korviketta.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samantyyppinen tilanne. Jos itse lopetan viestittelyn, toinen osapuoli on hiljaa 2-3 viikkoa. Sitten taas tulee tikusta asiaa ja viesti.
En tiedä, voiko traumasidossuhde olla molemminpuolinen - siis niin että kumpikin on riippuvainen toisesta, mutta varhaisen kiintymyssuhteen häiriintymisen takia ei aikuisenakaan uskalla antautua suhteeseen silloin kun oikeasti on syviä tunteita mukana. Voiko?
Mitä minä olen aiheesta lukenut niin ilmeisesti voi. Kaksi omalla tavallaan rikkinäistä ihmistä voi molemmat hakea kumppania, joka pystyy vastaamaan juuri niihin oman trauman aiheuttamiin sisäisiin tarpeisiin. Joskus kaksi tällaista ihmistä kohtaa ja tarpeet kolahtaa yksiin. Tavallaan näkisin omassakin tilanteessa potentiaalia tällaiseen. Jos siis asiat olisi menneet toisin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten eri tavalla näemme tämän blokki asian ap.
Mua hävettäis ihan hirveesti laittaa blokit ja ottaa pois parin päivän päästä. Tavallaan näen et siinä myöntää etten pysty olemaan erossa ihastuksesta ja et olen aivan lääpälläni. Mitä en tietenkään varattuna halua myöntää ;) eikö se ihastuskin ihmettele et tänään saa viestit läpi mut eilen ei :D
Mä näen sen et laitan blokit joka somessa, vahvuutena. Olen yrittänyt tälle miehelle kertoa etten halua enää mitään yhteydenpitoa, haluan jatkaa elämääni eteenpäin. Ei mene vaan jakeluun. Tälläkin hetkellä yrittää soittaa mulle. Miksei nyt vietä ihanaa joululomaa ihanan vaimon kanssa, josta ei lupauksista huolimatta haluakaan erota. Nyt näytän että olen vahva, blokkaan sen pysyvästi joka paikasta. Pakostikin näemme aina välillä, mutta mitään yhteydenottoja en häneltä enää halua. Tunnen itseni kynnysmatoksi. Mulle voi lupailla kaikenlaista mutta mitään ei tarvitse pitää.
174
Ei jessus tätä ketjua lukiessa!
Jos ei miehelle kelpaa niin, että haluaa aikuisena aloittaa aikuisten ihmisten suhteen, niin on (pahoittelen nyt tätä!) todella säälittävää jäädä tuolla tavalla roikkumaan ja keräämään armomuruja.
Itseään voi aina kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti vaikka kukaan muu ei sitä tekisikään. Kerjääminen, roikkuminen ja itsensä roikottaminen ilman minkäänlaista ylpeyden käsitettä on noloa luettavaa aikuisen naisen käsistä.
Itselleni sanoisin tuossa, että jos en sinulle kelpaa, niin kelpaan kyllä itselleni ja ansaitsen parempaa. Viesti silloin tällöin, roikottaminen, murustaminen on valtapeliä toisen puolelta. Aika paska on sellainen ihminen joka roikottaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua miten eri tavalla näemme tämän blokki asian ap.
Mua hävettäis ihan hirveesti laittaa blokit ja ottaa pois parin päivän päästä. Tavallaan näen et siinä myöntää etten pysty olemaan erossa ihastuksesta ja et olen aivan lääpälläni. Mitä en tietenkään varattuna halua myöntää ;) eikö se ihastuskin ihmettele et tänään saa viestit läpi mut eilen ei :D
Mä näen sen et laitan blokit joka somessa, vahvuutena. Olen yrittänyt tälle miehelle kertoa etten halua enää mitään yhteydenpitoa, haluan jatkaa elämääni eteenpäin. Ei mene vaan jakeluun. Tälläkin hetkellä yrittää soittaa mulle. Miksei nyt vietä ihanaa joululomaa ihanan vaimon kanssa, josta ei lupauksista huolimatta haluakaan erota. Nyt näytän että olen vahva, blokkaan sen pysyvästi joka paikasta. Pakostikin näemme aina välillä, mutta mitään yhteydenottoja en häneltä enää halua. Tunnen itseni kynnysmatoksi. Mulle voi lupailla kaikenlaista mutta mitään ei tarvitse pitää.
174
No joo, tilanne toki kuulostaa muutenkin vähän erilaiselta. Ei minulle ole annettu mitään katteettomia lupauksia enkä koe itseäni huijatuksi tai kynnysmatoksi. Pohjimmiltaan näen tilanteen niin, että ihastuin ihmiseen johon ei olisi pitänyt ihastua ja hetken hän mietti olisiko itsekin ollut niin kiinnostunut että uskaltaisi tehdä tarvittavat ratkaisut. Ei sitten ollut. Niin se vaan joskus menee. Ei se auta alkaa pitämään mitään mykkäkoulua, pitäisi vaan saada niskalenkki itsestään ja tunteistaan ja unohtaa koko juttu.
Minä epäilen, ettei laittanut blokkien aikaan mitään viestejä. Jos olisi tajunnut tulleensa blokatuksi ei varmaan olisi laittanut enää myöhemmin mitään.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus tätä ketjua lukiessa!
Jos ei miehelle kelpaa niin, että haluaa aikuisena aloittaa aikuisten ihmisten suhteen, niin on (pahoittelen nyt tätä!) todella säälittävää jäädä tuolla tavalla roikkumaan ja keräämään armomuruja.
Itseään voi aina kohdella kunnioittavasti ja arvokkaasti vaikka kukaan muu ei sitä tekisikään. Kerjääminen, roikkuminen ja itsensä roikottaminen ilman minkäänlaista ylpeyden käsitettä on noloa luettavaa aikuisen naisen käsistä.
Itselleni sanoisin tuossa, että jos en sinulle kelpaa, niin kelpaan kyllä itselleni ja ansaitsen parempaa. Viesti silloin tällöin, roikottaminen, murustaminen on valtapeliä toisen puolelta. Aika paska on sellainen ihminen joka roikottaa toista.
Jaa, no minusta kaikenlaiset ei niin täydelliset ihmissuhdekuviot on iästä riippumatta aika tavallisia ja inhimillisiä. Ihmisillä on erilaisia syitä niihin ajautumiseen ja omat keinonsa pyristellä niistä pois. Aina se ei onnistu niin nopeasti ja kivuttomasti kuin toivoisi.
-Ap
Sitä vaan olen aina miettiny, että miksi se toinen nainen ei koskaan sano vaimolle terveisiä tai piipahda miehen kotona käymään, kun vaimo on kotona?
Mulla tilanne ratkesi niin että emme enää ole samassa työpaikassa.
Tunteeni ovat ikävä kyllä tallella!
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan olen aina miettiny, että miksi se toinen nainen ei koskaan sano vaimolle terveisiä tai piipahda miehen kotona käymään, kun vaimo on kotona?
Mitä se hyödyttää suututtaa se ihastus? Sotahan tosta tulisi. Ja olen itsekin varattu, joten jos keittelisin tuollaisen myrkyn niin varmasti siitä sana kuuluisi minunkin puolisolleni asti.
174
Totaaliblokkaus ei lopeta ajatuksia, mutta ajan kanssa se antaa tunteille tilaa hiipua. Jos yhteydenpito jatkuu, se herättää kipinän joka kerta uudelleen henkiin. Ilman yhteydenpitoa se hiipuisi ajan kanssa. En tiedä miten pitkän ajan, viikkoja, kuukausia? Mutta pakko uskoa ettei tämä ole ikuista.
Vaikka hyvä minun on sanoa kun en ole tähän mennessä pystynyt tuohon itsekään. Ehkä joskus.
-Ap