Varatusta tykkääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla pääset eroon noista tunteista, kun etsit jonkun vapaan kivan naisen, tapailette usein ja teette asioita yhdessä. Ei jää aikaa turhalle haihattelulle ja tunteet oikeaa naisystävää kohtaan vahvistuu.

En etsi naista vaan miestä, mutta sukupuolesta riippumatta en todellakaan aio käyttää toista ihmistä laastarina. Se on julmaa.

-Ap

On se myös raukkamaista toisia naisia kohtaan, miehet ei pode tunnontuskia sivusuhteista, naiset voisivat olla solidaarisia kanssasisarille.

Aika rajua yleistystä kyllä. Osa miehistä potee, ja osa uskottomista naisista ei pode. Varattuun sotkeentuminen on vähintäänkin moraalisesti arveluttavaa, en sitä kiistä, mutta ei se minusta sukupuolitettua ole. Kyllä jokainen on ensisijaisesti vastuussa omista tekemisistään. Ei miehet(kään) ole mitään tahdottomia holhottavia aikuislapsia tai patteriin kahlittavaa omaisuutta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta se jäi matkalle.

Kiitos kommentistasi AP.

Ajattelen, että mikäli toisen naisen roolia ei koe perinteisin manogamisin silmin, niin sen ei tarvitse tuntua niin pahalle. Olemme ehkä tottuneet ehkä ajattelemaan toista naista "kelpaamattomampana" verrattuna primäärisuhteen puolisoon. Mies haluaa viettää hyviä hetkiä, laatuaikaa kanssasi. Mitä kelpaamatonta siinä on?

Tuomittavaa toki näissä kuvioissa on se, mikä kullekin johtaa huonoon omaatuntoon. Jos et voi olla rehellinen kotona tai (sivu-)suhteesi kumppanille. Jos asiat voivat olla avoimia, ei huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Omalla kohdallani avoin suhde ei tullut kysymykseen ja se teki lopuksi tilanteesta varsin ikävän. Mutta olen elämälle kiitollinen kauniista muistoista, joita sain kokea.

Iloa ja rakkautta AP sinulle. Olet arvokas.

En minä ehkä ensisijaisesti ajattele asioita noin. En vertaa itseäni kovin vahvasti primaarisuhteen puolisoon tai ylipäänsä keneenkään. Salasuhteen kaltainen suhde ei vaan ole se mitä haluan, riippumatta siitä onko kuvioissa muita vai ei. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne ei tule vertailusta, vaan se tulee siitä, ettei toinen ihminen halua minulta samanlaista suhdetta kuin minä häneltä.

Ei siis liity tähän tilanteeseen, se on ohi, mutta aiheen pohtiminen kiinnostaa yleisellä tasolla edelleen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta se jäi matkalle.

Kiitos kommentistasi AP.

Ajattelen, että mikäli toisen naisen roolia ei koe perinteisin manogamisin silmin, niin sen ei tarvitse tuntua niin pahalle. Olemme ehkä tottuneet ehkä ajattelemaan toista naista "kelpaamattomampana" verrattuna primäärisuhteen puolisoon. Mies haluaa viettää hyviä hetkiä, laatuaikaa kanssasi. Mitä kelpaamatonta siinä on?

Tuomittavaa toki näissä kuvioissa on se, mikä kullekin johtaa huonoon omaatuntoon. Jos et voi olla rehellinen kotona tai (sivu-)suhteesi kumppanille. Jos asiat voivat olla avoimia, ei huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Omalla kohdallani avoin suhde ei tullut kysymykseen ja se teki lopuksi tilanteesta varsin ikävän. Mutta olen elämälle kiitollinen kauniista muistoista, joita sain kokea.

Iloa ja rakkautta AP sinulle. Olet arvokas.

En minä ehkä ensisijaisesti ajattele asioita noin. En vertaa itseäni kovin vahvasti primaarisuhteen puolisoon tai ylipäänsä keneenkään. Salasuhteen kaltainen suhde ei vaan ole se mitä haluan, riippumatta siitä onko kuvioissa muita vai ei. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne ei tule vertailusta, vaan se tulee siitä, ettei toinen ihminen halua minulta samanlaista suhdetta kuin minä häneltä.

Ei siis liity tähän tilanteeseen, se on ohi, mutta aiheen pohtiminen kiinnostaa yleisellä tasolla edelleen.

-Ap

Mikset mene terapiaan pohtimaan kelpaamattomuuden tunteitasi? Silloin ei tarvisi pakonomaisesti jumittaa vuositolkulla samoissa ajatuskuvioissa. Narsistiahan on toki vaikeaa saada apua hakemaan.

Miten sinulla meni asiat exän kanssa, erositteko vai oletteko yhdessä vielä? Miten käsittelit tuon eron jos ette ole yhdessä? Itsellä vähän sama tilanne täällä.

Ap:lle tuo edellinen.

Jos kyseessä olisi minun mies, tahtoisin tietää. Pettämistä enemmän oksettaa ajatus näistä ei ole minun tehtäväni puuttua toisten suhteeseen jos kuitenkin sitä tehty. Eikö mielestänne vaimo ansaitse tietää ja tehdä päätöksen, haluaako elää pettäjän kanssa? Kauheaa olisi elää valheessa! Toivoisin ainakin, että sen verran arvostettaisiin että kerrotaan.

Jos luokittelet miehen pettäneen vaimoaan kanssasi kerro tälle! Jos kiinnostunut ollut vain sinun puolelta ja mies ei ole tehnyt väärää jätä sitten kertomatta ja koita mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä olisi minun mies, tahtoisin tietää. Pettämistä enemmän oksettaa ajatus näistä ei ole minun tehtäväni puuttua toisten suhteeseen jos kuitenkin sitä tehty. Eikö mielestänne vaimo ansaitse tietää ja tehdä päätöksen, haluaako elää pettäjän kanssa? Kauheaa olisi elää valheessa! Toivoisin ainakin, että sen verran arvostettaisiin että kerrotaan.

Jos luokittelet miehen pettäneen vaimoaan kanssasi kerro tälle! Jos kiinnostunut ollut vain sinun puolelta ja mies ei ole tehnyt väärää jätä sitten kertomatta ja koita mennä eteenpäin.

Tavallaan olen samaa mieltä, mutta minusta se ei oikein ikinä ole sen kolmannen osapuolen asia kertoa. Olisi minusta tekopyhää käräyttää joku sellaisesta mihin on itse ollut vapaaehtoisesti osallisena, jopa aloitteellinen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten sinulla meni asiat exän kanssa, erositteko vai oletteko yhdessä vielä? Miten käsittelit tuon eron jos ette ole yhdessä? Itsellä vähän sama tilanne täällä.

Erottiin. En minä sitä ole vielä loppuun käsitellytkään. En siis missään nimessä kadu tai haikaile takaisin, vaan enemmän minä olen käsitellyt sitä mikä minua riivasi kun lähtenyt aiemmin. Täällä on puhuttu traumasuhteesta, ja olen tajunnut että se vanha suhde vasta traumasuhde olikin. Katselin ihan liian pitkään asioita joita ei kenenkään pitäisi katsella, koska jollain tavalla se vastasi sitä kieroutunutta kiintymyksen mallia jonka olen aikanaan oppinut.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta se jäi matkalle.

Kiitos kommentistasi AP.

Ajattelen, että mikäli toisen naisen roolia ei koe perinteisin manogamisin silmin, niin sen ei tarvitse tuntua niin pahalle. Olemme ehkä tottuneet ehkä ajattelemaan toista naista "kelpaamattomampana" verrattuna primäärisuhteen puolisoon. Mies haluaa viettää hyviä hetkiä, laatuaikaa kanssasi. Mitä kelpaamatonta siinä on?

Tuomittavaa toki näissä kuvioissa on se, mikä kullekin johtaa huonoon omaatuntoon. Jos et voi olla rehellinen kotona tai (sivu-)suhteesi kumppanille. Jos asiat voivat olla avoimia, ei huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Omalla kohdallani avoin suhde ei tullut kysymykseen ja se teki lopuksi tilanteesta varsin ikävän. Mutta olen elämälle kiitollinen kauniista muistoista, joita sain kokea.

Iloa ja rakkautta AP sinulle. Olet arvokas.

En minä ehkä ensisijaisesti ajattele asioita noin. En vertaa itseäni kovin vahvasti primaarisuhteen puolisoon tai ylipäänsä keneenkään. Salasuhteen kaltainen suhde ei vaan ole se mitä haluan, riippumatta siitä onko kuvioissa muita vai ei. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne ei tule vertailusta, vaan se tulee siitä, ettei toinen ihminen halua minulta samanlaista suhdetta kuin minä häneltä.

Ei siis liity tähän tilanteeseen, se on ohi, mutta aiheen pohtiminen kiinnostaa yleisellä tasolla edelleen.

-Ap

Mikset mene terapiaan pohtimaan kelpaamattomuuden tunteitasi? Silloin ei tarvisi pakonomaisesti jumittaa vuositolkulla samoissa ajatuskuvioissa. Narsistiahan on toki vaikeaa saada apua hakemaan.

Narsismivihjaus huomioiden taidat vain purkaa omaa turhautumistasi trollaamalla, mutta siltä varalta että olet tosissasi, niin sinulla taitaa olla aika optimistinen käsitys terapian mahdollisuuksista. Ei se ole sellainen kaikkivoipa ihmelääke kuin jotkut tuntevat kuvittelevan. Rikkinäiset ihmiset on usein terapian jälkeen edelleen enemmän tai vähemmän rikki. Parhaassa tapauksessa on löydetty vähän toimivammat keinot selvitä sen rikkinäisyyden kanssa, huonolla tuurilla ihminen on vaan entistä enemmän sekaisin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta se jäi matkalle.

Kiitos kommentistasi AP.

Ajattelen, että mikäli toisen naisen roolia ei koe perinteisin manogamisin silmin, niin sen ei tarvitse tuntua niin pahalle. Olemme ehkä tottuneet ehkä ajattelemaan toista naista "kelpaamattomampana" verrattuna primäärisuhteen puolisoon. Mies haluaa viettää hyviä hetkiä, laatuaikaa kanssasi. Mitä kelpaamatonta siinä on?

Tuomittavaa toki näissä kuvioissa on se, mikä kullekin johtaa huonoon omaatuntoon. Jos et voi olla rehellinen kotona tai (sivu-)suhteesi kumppanille. Jos asiat voivat olla avoimia, ei huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Omalla kohdallani avoin suhde ei tullut kysymykseen ja se teki lopuksi tilanteesta varsin ikävän. Mutta olen elämälle kiitollinen kauniista muistoista, joita sain kokea.

Iloa ja rakkautta AP sinulle. Olet arvokas.

En minä ehkä ensisijaisesti ajattele asioita noin. En vertaa itseäni kovin vahvasti primaarisuhteen puolisoon tai ylipäänsä keneenkään. Salasuhteen kaltainen suhde ei vaan ole se mitä haluan, riippumatta siitä onko kuvioissa muita vai ei. Kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne ei tule vertailusta, vaan se tulee siitä, ettei toinen ihminen halua minulta samanlaista suhdetta kuin minä häneltä.

Ei siis liity tähän tilanteeseen, se on ohi, mutta aiheen pohtiminen kiinnostaa yleisellä tasolla edelleen.

-Ap

Mikset mene terapiaan pohtimaan kelpaamattomuuden tunteitasi? Silloin ei tarvisi pakonomaisesti jumittaa vuositolkulla samoissa ajatuskuvioissa. Narsistiahan on toki vaikeaa saada apua hakemaan.

Narsismivihjaus huomioiden taidat vain purkaa omaa turhautumistasi trollaamalla, mutta siltä varalta että olet tosissasi, niin sinulla taitaa olla aika optimistinen käsitys terapian mahdollisuuksista. Ei se ole sellainen kaikkivoipa ihmelääke kuin jotkut tuntevat kuvittelevan. Rikkinäiset ihmiset on usein terapian jälkeen edelleen enemmän tai vähemmän rikki. Parhaassa tapauksessa on löydetty vähän toimivammat keinot selvitä sen rikkinäisyyden kanssa, huonolla tuurilla ihminen on vaan entistä enemmän sekaisin.

-Ap

Narsistiin terapia ei nimenomaan autakaan.

Minusta kuulostat selvästi narsistiselta, mitenkään ilkeilemättä.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Kaikkea sitä maa päällään kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Mene pelle muualle jauhamaan

Ap vaikuttaa kyllä sietämättömän raskaalta, säälittävältä ja itsekkäältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Kerroit aiemmin, että sinulla on ollut tunteita jo useita vuosia tätä varattua miestä kohtaan, yksipuolisesti. Samaan aikaan olit parisuhteessa. Sitten kun mies osoitti vastakaikua, hurahdit täysin ja tapahtui "moraalisesti arveluttavia asioita". Eli petit.

Vai miten tämä tarina nyt näin on muuttunut, ettet pettänytkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Kerroit aiemmin, että sinulla on ollut tunteita jo useita vuosia tätä varattua miestä kohtaan, yksipuolisesti. Samaan aikaan olit parisuhteessa. Sitten kun mies osoitti vastakaikua, hurahdit täysin ja tapahtui "moraalisesti arveluttavia asioita". Eli petit.

Vai miten tämä tarina nyt näin on muuttunut, ettet pettänytkään?

Niin, paitsi että minähän erosin. Niinhän näissä keskusteluissa aina pettäjille jankataan, että miksi et eronnut ensin jos toinen alkoi kiinnostamaan enemmän. Tässä se totuus taas paljastuu, että ei se eroaminenkaan oikeasti kelpaa ratkaisuksi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Kerroit aiemmin, että sinulla on ollut tunteita jo useita vuosia tätä varattua miestä kohtaan, yksipuolisesti. Samaan aikaan olit parisuhteessa. Sitten kun mies osoitti vastakaikua, hurahdit täysin ja tapahtui "moraalisesti arveluttavia asioita". Eli petit.

Vai miten tämä tarina nyt näin on muuttunut, ettet pettänytkään?

Niin, paitsi että minähän erosin. Niinhän näissä keskusteluissa aina pettäjille jankataan, että miksi et eronnut ensin jos toinen alkoi kiinnostamaan enemmän. Tässä se totuus taas paljastuu, että ei se eroaminenkaan oikeasti kelpaa ratkaisuksi.

-Ap

Olit vuosikausia ihastunut toiseen, vaikka olit parisuhteessa. Se on jo mielestäni pettämistä.

Sitten saitkin hieman vastakaikua ja moraalisesti arveluttavia asioita tapahtui jo suhteesi aikana ja vasta sitten halusit erota miehestäsi. Eli petit.

Pettäminen on muutakin siis kuin se seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Kerroit aiemmin, että sinulla on ollut tunteita jo useita vuosia tätä varattua miestä kohtaan, yksipuolisesti. Samaan aikaan olit parisuhteessa. Sitten kun mies osoitti vastakaikua, hurahdit täysin ja tapahtui "moraalisesti arveluttavia asioita". Eli petit.

Vai miten tämä tarina nyt näin on muuttunut, ettet pettänytkään?

Niin, paitsi että minähän erosin. Niinhän näissä keskusteluissa aina pettäjille jankataan, että miksi et eronnut ensin jos toinen alkoi kiinnostamaan enemmän. Tässä se totuus taas paljastuu, että ei se eroaminenkaan oikeasti kelpaa ratkaisuksi.

-Ap

Olit vuosikausia ihastunut toiseen, vaikka olit parisuhteessa. Se on jo mielestäni pettämistä.

Sitten saitkin hieman vastakaikua ja moraalisesti arveluttavia asioita tapahtui jo suhteesi aikana ja vasta sitten halusit erota miehestäsi. Eli petit.

Pettäminen on muutakin siis kuin se seksi.

No siinä tapauksessa ollaan rehdisti eri mieltä, minusta pelkkä tunne ei ole ikinä pettämistä vaan se vaatii tekoja. Ja niitä ei tapahtunut suhteen aikana. Tai varmaan se, että ylipäänsä käytiin keskustelu jonka aikana vastakaiku ilmeni oli jonkun mielestä pettämistä, mutta se menee minusta jo vähän hurskastelun puolelle.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Sitä se todellakin on. Totuus ihmisistä lyö päin naamaa.

Miksi menette naimisiin? Pysykää sinkkuina, jos sitä haluatte.

Ketkä me? En minä ole ketään pettänyt. Meinaatko, että halveksit pettäjien lisäksi kaikkia, jotka ovat joskus ihastuneet varattuna, kaikkia jotka ovat joskus päättäneet parisuhteen ja/tai kaikkia jotka ovat joskus rakastuneet varattuun ja tehneet moraalisesti arveluttavia asioita? Siinä taitaa jäädä aika pieni kourallinen enää niitä ei-halveksuttavia. Ei siinä, on sellaisiakin ihmisiä olemassa jotka halveksuvat lähes kaikkia muita ihmisiä, mikäs siinä jos tekee onnelliseksi.

-Ap

Kerroit aiemmin, että sinulla on ollut tunteita jo useita vuosia tätä varattua miestä kohtaan, yksipuolisesti. Samaan aikaan olit parisuhteessa. Sitten kun mies osoitti vastakaikua, hurahdit täysin ja tapahtui "moraalisesti arveluttavia asioita". Eli petit.

Vai miten tämä tarina nyt näin on muuttunut, ettet pettänytkään?

Niin, paitsi että minähän erosin. Niinhän näissä keskusteluissa aina pettäjille jankataan, että miksi et eronnut ensin jos toinen alkoi kiinnostamaan enemmän. Tässä se totuus taas paljastuu, että ei se eroaminenkaan oikeasti kelpaa ratkaisuksi.

-Ap

Olit vuosikausia ihastunut toiseen, vaikka olit parisuhteessa. Se on jo mielestäni pettämistä.

Sitten saitkin hieman vastakaikua ja moraalisesti arveluttavia asioita tapahtui jo suhteesi aikana ja vasta sitten halusit erota miehestäsi. Eli petit.

Pettäminen on muutakin siis kuin se seksi.

No siinä tapauksessa ollaan rehdisti eri mieltä, minusta pelkkä tunne ei ole ikinä pettämistä vaan se vaatii tekoja. Ja niitä ei tapahtunut suhteen aikana. Tai varmaan se, että ylipäänsä käytiin keskustelu jonka aikana vastakaiku ilmeni oli jonkun mielestä pettämistä, mutta se menee minusta jo vähän hurskastelun puolelle.

-Ap

Lisään vielä, että uskottomuuttahan ei ylipäänsä määritellä suhteen ulkopuolelta vaan sen määrittelee suhteen osapuolet itse. Ei se ole oleellista, mikä on sinusta pettämistä, vaan se mikä on minun ja exäni mielestä pettämistä.

-Ap