Varatusta tykkääminen

Nyt meni yli hilseen.

Ap on mies.

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies.

Aijaa? Minä olen ajatellut, että miehet sortuu harvemmin tällaiseen itsensä ja ihmissuhteidensa tolkuttomaan vatvomiseen ja ylianalysointiin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies.

Aijaa? Minä olen ajatellut, että miehet sortuu harvemmin tällaiseen itsensä ja ihmissuhteidensa tolkuttomaan vatvomiseen ja ylianalysointiin.

-Ap

Ei ole kyllä kovin tervettä tekeytyä naiseksi tämmöisessä pitkässä ketjussa! Ihastus taisi tajuta ennen meitä mikä olet miehiäsi.

Hei ap,

olen itse vastaavanlaisessa raastavassa tilanteessa. Olin eronnut ja tunsin etten jaksa ja edes halua tutustua kehenkään mieheen, saati antaa heidän tutustua minuun. Kunnes aivan yllättäen törmäsin erääseen mieheen, ja jotain kolahti heti siinä nopeassa ensi kohtaamisessa. Siitä se kehittyi viikkojen ajan, kunnes huomasin sormuksen, mutta olin jo tunteitteni vietävissä enkä pystynyt lopettamaan yhteydenpitoa. Tiesin kuitenkin ettei hän tulisi olemaan loppuelämäni mies, vaikka niin haluaisin ja että lopulta vain satutan itseäni tällaisessa. Vaikka olen tämän tiennyt siltikin ilmeisesti toivo on saanut minut roikkumaan tässä. Mies murustelee sopivasti huomiota niin etten pääse eroon. Olen sanonut yrittänyt olla ajattelematta ja vältellyt häntä, ja kerroin hänelle että minulla on liikaa tunteita ja hänen on syytä antaa minun olla rauhassa, mutta ei ole onnistunut. Puhuttiin taas asiasta ja ajattelin, että koska tiedän ettei tämä koskaan johda mihinkään pärjäisin yhteydenpidosta huolimatta, mutta totuus on etten taida sittenkään pärjätä. En ymmärrä tätä elämää. En käsitä miksi hän elämääni tuli, minun oli huomattavasti parempi olla (ainakin omasta mielestä) kun kukaan ei kiinnostanut. Kahden pienen hetken verran olen ajatellut, että nyt minä pääsin pienen askeleen eteenpäin, mutta ei sittenkään enkä enää saa noista hetkistä kiinni niin että voisin niistä saada voimaa irtautumiseen. En haluasi tuntea näin paljon,  ***ttaa olla näin hölmö. Että tsemppiä vaan muillekin vastaavissa tilanteissa riutuville, ehkä joku päivä selviää mikä pointti tälläkin on ollut tai ainakin voi itselleen sen sillä selittää.

t. Rin-Tin-Tin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies.

Aijaa? Minä olen ajatellut, että miehet sortuu harvemmin tällaiseen itsensä ja ihmissuhteidensa tolkuttomaan vatvomiseen ja ylianalysointiin.

-Ap

Ei ole kyllä kovin tervettä tekeytyä naiseksi tämmöisessä pitkässä ketjussa! Ihastus taisi tajuta ennen meitä mikä olet miehiäsi.

Kyllä. Ihastus huomasi pullotuksen lahkeessani ja perääntyi siksi. Mysteeri selvitetty.

-Ap

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Ystävä hyvä,

Kuvaus on vertauksellinen. Luovun tästä ihmisestä. Hyvää kevättä sinullekin.

Ei ketään voi omistaa. Se osa sinun polkua, kasvua, kehitystä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Varsinaista itsensä ylentämistä, oikein "annat" miehen puolisolleen takaisin, kylläpä oletkin jalomielinen! Petitte tuon "rakkautesi" kanssa puolisojanne peräti vuoden ajan. Häikäilemätöntä toimintaa ja olen varma, että kaunopuheisuudestasi huolimatta teet saman uudestaan jos törmäät uudelleen vastaavanlaiseen "rakkauteen".

Pettäjiä kohtaan en tunne minkäänlaista kunnioitusta, heikkoja ihmisparkoja jotka ajattelevat vain omaa etuaan ja omia halutaan, muista viis. Ja ei, minua ei ole petetty eikä jätetty. Jos puoliso jäisi pettämisestä kiinni, tämä suhde olisi siinä, koska en voisi kunnioittaa häntä enää tippaakaan.

Noin puolet ihmisistä pettää elämänsä aikana. Eikö se ole hirveän raskasta, kun pitää halveksia puolta väestöstä?

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Kirjoitin kolmen kappaleen vastauksen, joka osui näemmä automaattisensuurin hampaisiin. Kirjoitan jossain vaiheessa uudelleen jos ehdin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Sama ajatus siitä, että tällaista minä en ainakaan enää halua. Uskon, että paras tie ylös olisi jotenkin parantaa itsearvostusta ja perusturvallisuuden tuntua. Valitettavasti se on vähän haasteellista, kun samalla pieni ääni huutaa korvaan että arvoton roska ansaitset korkeintaan selkääsi. Siis varmaan muutenkin, mutta erityisesti tässä tilanteessa, jossa läsnä on toisaalta syyllisyyden aiheuttama arvottomuuden tunne ja toisaalta sitten vielä se kelpaamattomuus ikäänkuin todisteena arvottomuudesta.

Luin hiljattain jonkun artikkelin, jossa korostettiin sitä, että niiden toiseen ihmiseen kohdistuvien tunteiden sijaan pitäisi keskittyä siihen, millaisia tunteita se ihmissuhde herättää. Ihan sama miten kovasti on ihastunut ja ikävöi, jos se toinen ihminen ja se ihmissuhde herättää ilon ja turvallisuuden tunteiden sijaan ahdistusta, surua ja riittämättömyyden tunnetta, niin silloin se koko juttu kannattaa unohtaa.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Olen hieman samassa tilanteessa. Olin vajaan vuoden varattuna varatun kanssa. Rakkautta ja intohimoa oli, mutta uskallusta ei. Tuo yhdessä oloaika oli suloista, mutta ambivalenssi ja syyllisyys kovin piinaavaa ja lopuksi kiinnijääminen oli helpotus.

Nyt kaikki koitamme miettiä mitä elämältä haluamme. Olen tyytyväinen, että salasuhteemme on ohi, vaikka onkin raastavaa luopua unelmista, joita minulla oli. Annan rakkastamani hyvin mielin puolisolleen takaisin, en häntä halua. Katson kesään vahvempana, sillä en halua alistua olosuhteille, jotka kohtelevat minua huonosti. Olen tutkinut itseäni ja pohtinut paljon itsekunnioitusta ja päätöksentekoa. Tiedän, etten halua tällaista enää elämääni, vaikka minäkin olen hylätty lapsi.

Sama ajatus siitä, että tällaista minä en ainakaan enää halua. Uskon, että paras tie ylös olisi jotenkin parantaa itsearvostusta ja perusturvallisuuden tuntua. Valitettavasti se on vähän haasteellista, kun samalla pieni ääni huutaa korvaan että arvoton roska ansaitset korkeintaan selkääsi. Siis varmaan muutenkin, mutta erityisesti tässä tilanteessa, jossa läsnä on toisaalta syyllisyyden aiheuttama arvottomuuden tunne ja toisaalta sitten vielä se kelpaamattomuus ikäänkuin todisteena arvottomuudesta.

Luin hiljattain jonkun artikkelin, jossa korostettiin sitä, että niiden toiseen ihmiseen kohdistuvien tunteiden sijaan pitäisi keskittyä siihen, millaisia tunteita se ihmissuhde herättää. Ihan sama miten kovasti on ihastunut ja ikävöi, jos se toinen ihminen ja se ihmissuhde herättää ilon ja turvallisuuden tunteiden sijaan ahdistusta, surua ja riittämättömyyden tunnetta, niin silloin se koko juttu kannattaa unohtaa.

-Ap

Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta se jäi matkalle.

Kiitos kommentistasi AP.

Ajattelen, että mikäli toisen naisen roolia ei koe perinteisin manogamisin silmin, niin sen ei tarvitse tuntua niin pahalle. Olemme ehkä tottuneet ehkä ajattelemaan toista naista "kelpaamattomampana" verrattuna primäärisuhteen puolisoon. Mies haluaa viettää hyviä hetkiä, laatuaikaa kanssasi. Mitä kelpaamatonta siinä on?

Tuomittavaa toki näissä kuvioissa on se, mikä kullekin johtaa huonoon omaatuntoon. Jos et voi olla rehellinen kotona tai (sivu-)suhteesi kumppanille. Jos asiat voivat olla avoimia, ei huonoa omaatuntoa tarvitse kantaa. Omalla kohdallani avoin suhde ei tullut kysymykseen ja se teki lopuksi tilanteesta varsin ikävän. Mutta olen elämälle kiitollinen kauniista muistoista, joita sain kokea.

Iloa ja rakkautta AP sinulle. Olet arvokas.

Näissä tapauksissa on yleensä myös sellaisia ikäviä puolia, että tälle kakkos naiselle ei käy että mies viettää aikaa vaimonsa kanssa, ei saisi olla läheisyyttä yms ja yrittäen muuten vaikuttaa negatiivisesti siihen miehen ja vaimon tilanteeseen laskien siten sen vaimon ja mahdollisen perheen elämänlaatua. Lisäksi usein nämä pettäjät eivät salli toiselle osapuolelle samoja oikeuksia, mikä tekee tästä tilanteesta todella epäreilun. Vaimo on sidoksissa mieheensä ja riippuvainen heidän välisistä asioista ja mies taas ei mitenkään pysty antamaan sitä samaa mitä olisi jos ei olisi sivusuhdetta/suhteita. Eri asia on tietysti jos on sovittu rehellisesti avoimesta suhteesta.

Joo, ihmettelen itsekin mikä minussa on vialla kun ei tämä mene ohi, vaikka tyyppi on mitä ilmeisimmin selkärangaton pettäjä. Ei arvosta minua riittävästi jättääkseen kumppaniaan eikä arvostanut kumppaniaan riittävästi jättääkseen minut kokonaan väliin.

-Ap[/quote]

Minä ymmärrän sinua täysin. Muutama vuosi mennyt samassa tilanteessa. Itse erosin pitkästä liitosta (tosin huonosti oli mennyt pitkään, siksi ihastuinkin toiseen), toinen "miettii" eroamista edelleen. No, eihän sitä koskaan tule tapahtumaan. Irti olen pyristellyt, mutta en onnistu. Ei tästä hirveästi tule huudeltua, koska tuomitseminen on varmaa. Voimia sinulle. Minä uskon, että tämä loppuu omalta kohdaltani silloin, kun tulee vastaan vapaa mies, joka vaan vie jalat alta.

If you love two, end up being with the second, because you never loved the first one, if you ended up loving the second one.

Mutta oikeassa elämässä asiat menevät toisin. Luin hiljattain englanninkielisiä keskustelupalstoja ja moni pettänyt mies totesi, että vaikka jäi puolisonsa luokse (mikä syys itten olikaan, ei kuitenkaan rakkaus), niin sydämessään katuivat tätä aina. Primäärisuhde ei palannut koskaan ennalleen ja puolisokaan ei lakannut epäilemättä ja vertailemasta. Miehet eivät saaneet rakastajia mielestään ja moni palasi myöhemmin heidän luokseen. Uusintayritystä vaimon kanssa tavallisesti koetetaan 1-3 vuoden ajan kunnes todetaan, ettei tästä mitään tule. Itse en jaksa niin pitkään odotella, en raukkaa häntäheikkiä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla pääset eroon noista tunteista, kun etsit jonkun vapaan kivan naisen, tapailette usein ja teette asioita yhdessä. Ei jää aikaa turhalle haihattelulle ja tunteet oikeaa naisystävää kohtaan vahvistuu.

En etsi naista vaan miestä, mutta sukupuolesta riippumatta en todellakaan aio käyttää toista ihmistä laastarina. Se on julmaa.

-Ap

On se myös raukkamaista toisia naisia kohtaan, miehet ei pode tunnontuskia sivusuhteista, naiset voisivat olla solidaarisia kanssasisarille.

Vieläkö pakkomielteinen ap täällä pohtii yksipuolista suhdettaan. 🥱

Eikö terapia olisi parempi paikka?