Varatusta tykkääminen
Miksi täältä poistettiin ketju, jossa kerroin yrittäväni päästä eroon varattuun kohdistuvista kielletyistä tunteista? Miksi tästä aiheesta ei saa keskustella? Luulisi, että se olisi kaikkien osapuolten etu saada vinkkejä miten tällaiset ongelmat saa kuriin.
Kommentit (955)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi pelkäät, että jäät kiinni?
Oletko siis yhä kuitenkin itsekin vielä naimisissa?
En ole. En oikeastaan edes pelkää jääväni kiinni. Pelkään tulevani tunnistetuksi ketjusta, koska kuulostan täällä epätoivoiselta hullulta enkä koskaan tosielämässä näyttäisi kenellekään tällaista heikkoutta.
-Ap
Tunteesi ovat täysin normaaleja tässä tilanteessa. Itse olen samassa suossa, mutta nyt on siis on blokattuna äijä ja tarkoitus on, että tällä kertaa ero on lopullinen.
2,5 vuotta tuossa suossa ja kyllä, en enää tunnistanut itseäni, sillä niille harvoille joille asian paljastin, ajattelivat että olen todella pakkomielteinen. Kyseessä olikin traumasidos, kun asiaa googletin. Mulla oli kyllä ihan kunnon suhde 2,5 vuotta. Molemminpuolisesti.
Minulla on taustalla ymmärtääkseni kompleksinen traumasidos. Lapsuudesta väkivaltatrauma yhden henkilön taholta JA hylkäystrauma sen henkilön puolelta jolta hain pelastusta. Veikkaan, että nykyinen elämäntilanne sorkkii useammalta kantilta niitä vanhoja haavoja ja siksi tunnereaktio on täysin ylimitoitettu. Haen jälleen pakotietä ihmissuhteesta, joka on omalla tavallaan lämmin ja rakastava mutta samalla turvaton, ja etsin sitä ihmisestä joka on tavallaan turvallisempi mutta emotionaalisesti kylmempi. Ja näen, että hänestä kyllä löytyy sitä turvaa ja välittämistä ja huolehtimista jota minä etsin, mutta hän on varannut ne kaikki jollekin toiselle ja minulta hän ne kieltää. Minä en ole se joka on tärkeä. Ja jälleen koen houkutusta palata takaisin siihen turvattomaan ihmissuhteeseen, koska se on se ainoa mitä minulla on, se ainoa jolle minä merkitsen jotain.
-Ap
Ap, eli tunnet houkutusta palata ex-aviomiehen hoteisiin, kun tämä salarakas valitsikin vaimonsa?
Etkö voisi olla yksin?
Vierailija kirjoitti:
Ap, eli tunnet houkutusta palata ex-aviomiehen hoteisiin, kun tämä salarakas valitsikin vaimonsa?
Etkö voisi olla yksin?
Tietysti voin. Se houkutus on pelkkä tunne, vaisto ajalta jolloin oli iän puolesta väkisinkin riippuvainen toisesta ihmisestä. Mutta sen tajuaminen auttaa ymmärtämään paremmin joitakin tunteita ja ajatuksia joissa ei aiemmin ollut mitään järkeä.
-Ap
Itse olen huomannut että tällaista toimintaa harjoittavat eivät keskity välttämättä elämässään esim normi kaverisuhteiden ylläpitämiseen tai muihin harrastuksiin. Ehkä voi tietysti olla jotain masennusta tai muuta taustalla mikä vaikuttaa mutta voimia silti tuntuu riittävän tällaiseen toimintaan kuitenkin. Voi olla tietysti jotain addiktiotakin mukana. Mutta itse miettisin että voisiko addiktion kyseessä ollessa liittyä johonkin tällaiseen ryhmään jossa on mukana samanlaisia ja tai sitten yrittää keskittyä myös ihan vain normi ihmissuhteiden ylläpitoon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että tällaista toimintaa harjoittavat eivät keskity välttämättä elämässään esim normi kaverisuhteiden ylläpitämiseen tai muihin harrastuksiin. Ehkä voi tietysti olla jotain masennusta tai muuta taustalla mikä vaikuttaa mutta voimia silti tuntuu riittävän tällaiseen toimintaan kuitenkin. Voi olla tietysti jotain addiktiotakin mukana. Mutta itse miettisin että voisiko addiktion kyseessä ollessa liittyä johonkin tällaiseen ryhmään jossa on mukana samanlaisia ja tai sitten yrittää keskittyä myös ihan vain normi ihmissuhteiden ylläpitoon enemmän.
Muista kirjoittajista en tiedä, mutta minä kyllä harrastan, tapaan kavereita, käyn töissä, teen järjestöhommia jne. Kalenteri ihan tukossa.
Ja eikös tämä ketju ole juuri sitä vertaistukea?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että tällaista toimintaa harjoittavat eivät keskity välttämättä elämässään esim normi kaverisuhteiden ylläpitämiseen tai muihin harrastuksiin. Ehkä voi tietysti olla jotain masennusta tai muuta taustalla mikä vaikuttaa mutta voimia silti tuntuu riittävän tällaiseen toimintaan kuitenkin. Voi olla tietysti jotain addiktiotakin mukana. Mutta itse miettisin että voisiko addiktion kyseessä ollessa liittyä johonkin tällaiseen ryhmään jossa on mukana samanlaisia ja tai sitten yrittää keskittyä myös ihan vain normi ihmissuhteiden ylläpitoon enemmän.
eli sillä varatullakin on jonkinsortin addiktio? kun lähtee hakemaan jännitystä suhteensa ulkopuolelta :)
Vierailija kirjoitti:
Varattu ainakin pelailee...
Eikö molemmat ole tässä varattuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varattu ainakin pelailee...
Eikö molemmat ole tässä varattuja?
Ap on antanut ymmärtää, että otti jopa avioeron tämän ihastuksen vuoksi.
Ja nyt jäikin luu käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varattu ainakin pelailee...
Eikö molemmat ole tässä varattuja?
Ap on antanut ymmärtää, että otti jopa avioeron tämän ihastuksen vuoksi.
Ja nyt jäikin luu käteen.
Päinvastoin, nythän minä olen vapaa. Ajankohtaisesti surullinen ja vapaa, mutta ensiksi mainittu tuskin on pysyvä olotila. Viiden vuoden päästä katson tätä tilannetta taaksepäin, ja luultavasti ajattelen saaneeni kaksi kärpästä yhdellä iskulla - pääsin toksisesta suhteesta ja väistin pettäjän kokoisen luodin. Jos nämä on ne vaihtoehdot rakkaudessa, niin rakkaus pitäköön tunkkinsa.
-Ap
Kyllä, pääsit toksisesta suhteesta ja onneksi et päätynyt pettäjän kanssa yhteen. Tuo ihastuksesi olisi taatusti pettänyt sua jossakin kohtaa.
En halua olla kenenkään suhteen ja perheen rikkoja.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kenenkään suhteen ja perheen rikkoja.
Eiköhän ne parisuhteen osapuolet hoida yleensä ihan itse sen rikkomisen.
Ihastumisesta pääsee eroon vähitellen. Eikun kunnolla jysähtää, rakastuu, sitä vastaan ei voi eikä kannata tapella. Oli varattu tai ei, elämän rakkaus vaan jysähtää. Revit itsesi rikki jos väkisin tuhat sitä. Tuhat vain elämäsi ja itsesi. Pelkkää itsekkyyttäsi. Et arvosta elämän suuria asioita.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kenenkään suhteen ja perheen rikkoja.
Ei tarvitse rikkoa. Voi rakastaa ja kohdella toista rakastavasti ilman perheen hajottamista. Voi rakastaa hiljaisesti toista kunnioittaen. Se miten toista kohtelee, kertoo rakastatko oikeasti vai et.
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisesta pääsee eroon vähitellen. Eikun kunnolla jysähtää, rakastuu, sitä vastaan ei voi eikä kannata tapella. Oli varattu tai ei, elämän rakkaus vaan jysähtää. Revit itsesi rikki jos väkisin tuhat sitä. Tuhat vain elämäsi ja itsesi. Pelkkää itsekkyyttäsi. Et arvosta elämän suuria asioita.
* Tuhoat
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisesta pääsee eroon vähitellen. Eikun kunnolla jysähtää, rakastuu, sitä vastaan ei voi eikä kannata tapella. Oli varattu tai ei, elämän rakkaus vaan jysähtää. Revit itsesi rikki jos väkisin tuhat sitä. Tuhat vain elämäsi ja itsesi. Pelkkää itsekkyyttäsi. Et arvosta elämän suuria asioita.
Pitikö sanomasi:
Revit itsesi rikki, jos väkisin tuhoat sitä. Tuhoat vian elämäsi ja itsesi.
?
Tunteesi ovat täysin normaaleja tässä tilanteessa. Itse olen samassa suossa, mutta nyt on siis on blokattuna äijä ja tarkoitus on, että tällä kertaa ero on lopullinen.
2,5 vuotta tuossa suossa ja kyllä, en enää tunnistanut itseäni, sillä niille harvoille joille asian paljastin, ajattelivat että olen todella pakkomielteinen. Kyseessä olikin traumasidos, kun asiaa googletin. Mulla oli kyllä ihan kunnon suhde 2,5 vuotta. Molemminpuolisesti.