Lue keskustelun säännöt.
Varatusta tykkääminen
25.12.2022 |
Miksi täältä poistettiin ketju, jossa kerroin yrittäväni päästä eroon varattuun kohdistuvista kielletyistä tunteista? Miksi tästä aiheesta ei saa keskustella? Luulisi, että se olisi kaikkien osapuolten etu saada vinkkejä miten tällaiset ongelmat saa kuriin.
Kommentit (955)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään ongelma ole. Ikävää tietysti siinä mielessä, että vastakaiun saaminen on epätodennäköisempää.
On se vähän ongelma, kun vastakaikua tulee vähän muttei kuitenkaan riittävästi. Jotain säälittäviä murusia pöydältä ja itse on sitten jotenkin niin tyhmä ja rakastunut ettei osaa päästää niistä irti.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita kärvistellä.
Saat haaveilla, mutta vältä esim. tilanteita, missä olette pelkästään kahden ja alkoholin kanssa tekemisissä. Tee päätös, että et halua ihastuksen edetä toiminnaksi tai ota tunteita liikaa mukaan keskusteluun. Kokeile ottaa etäisyyttä, että et juttele joka päivä, koita vaikka ottaa ensin muutama päivä etäisyyttä, kärvistellä ne ja sitten laita jotain viestiä. Venytä väliä vähän silloin tälllöin pidemmäksi, niin, että pystyt olla muutaman kuukauden erossa.
Ota joskus aikaa itsellesi, missä hemmottelet ja pidät omaa hyvinvointia tärkeimpänä. Unohda ottaa puhelin mukaan lenkille ja siirrä tietoisesti keskittymistä jonnekkin muualle.
Itse pääsin eroon toimimalla näin tunteista, joita oli naimisissa olevaa miestä kohtaan noin 1,5 vuotta. Sain muunnettua romanttiset tunteet kaverilliseksi rakkaudeksi. Välitän tästä henkilöstä paljon enkä halua häntä pois lähipiiristäni, eikä se enää onnistu. En koskaan halunnut tehdä mitään, mikä voisi loukata häntä tai hänen perhettä. Olen ylpeä itsestäni ja omasta sinnikkyydestä asian suhteen. Meillä on nyt se kaverisuhde, mitä olen aina tavoitellut! Enää en haaveile hänestä romanttisessa mielessä.
Tämä on jotenkin upeaa että olet tuossa onnistunut. Itse en jotenkin enää ole varma onko se mahdollista. Toivoisin, että pystyisin normaaliin platoniseen kaverisuhteeseen mutten ehkä pysty. Ehkä jos olisin pystynyt pysäyttämään ajoissa. Ihastus varmasti hiipuu aikanaan, mutta jotenkin tällä hetkellä vaikea kuvitella että sen takaa löytyisi enää ystävyyttä. Kun ihastus karisee, minä luulen alta löytyvän paljon rumempia tunteita - häpeää, katumusta, ehkä katkeruuttakin vaikka tiedän ettei ole mitään oikeutta. Varmaan eri asia, jos on oltu ikäänkuin samoilla linjoilla siitä mitä tehdään. Mutta se että toinen olisi heittänyt kaiken menemään ja toinen perääntyi. Siitä on vaikea löytää enää dynamiikaltaan tasapainoista ystävyyttä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään ongelma ole. Ikävää tietysti siinä mielessä, että vastakaiun saaminen on epätodennäköisempää.
On se vähän ongelma, kun vastakaikua tulee vähän muttei kuitenkaan riittävästi. Jotain säälittäviä murusia pöydältä ja itse on sitten jotenkin niin tyhmä ja rakastunut ettei osaa päästää niistä irti.
-Ap
Ehkä ne säälittävät muruset on miehen yritys lohduttaa sua kun tietää että teillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuuden suhteen. Hän ei ehkä ymmärrä et ne antaa sulle turhaa toivoa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mikään ongelma ole. Ikävää tietysti siinä mielessä, että vastakaiun saaminen on epätodennäköisempää.
On se vähän ongelma, kun vastakaikua tulee vähän muttei kuitenkaan riittävästi. Jotain säälittäviä murusia pöydältä ja itse on sitten jotenkin niin tyhmä ja rakastunut ettei osaa päästää niistä irti.
-Ap
Ehkä ne säälittävät muruset on miehen yritys lohduttaa sua kun tietää että teillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuuden suhteen. Hän ei ehkä ymmärrä et ne antaa sulle turhaa toivoa..
Mahdollista, ehkä jopa todennäköistä. Sitä aspektia vaan on jotenkin erityisen vaikea hyväksyä. Mieluummin ottaisin ihastuksen kohteelta vastaan mitä tahansa muuta kuin sääliä. Vihaisi vaikka mieluummin.
-Ap
Ei tästä blokkaamisesta mitään hyvää seurannut. Nyt ne ajatukset vasta Hänessä pyöriikin. Koko ajan mietin, että onkohan yrittänyt ottaa yhteyttä, mitä mahtaa ajatella kun ei saakaan viestejä läpi, onkohan se vihainen vai hämillään vai ikävissään.
Auttakaa saisiko täältä vertaistukea? Pysytään vahvoina yhdessä? Minusta tuntuu että repsahdan kohta ja poistan kaikki blokit. Mitä en kuitenkaan kehtaa tehdä koska se olisi hyvin outoa ja noloa. Help!
174
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä blokkaamisesta mitään hyvää seurannut. Nyt ne ajatukset vasta Hänessä pyöriikin. Koko ajan mietin, että onkohan yrittänyt ottaa yhteyttä, mitä mahtaa ajatella kun ei saakaan viestejä läpi, onkohan se vihainen vai hämillään vai ikävissään.
Auttakaa saisiko täältä vertaistukea? Pysytään vahvoina yhdessä? Minusta tuntuu että repsahdan kohta ja poistan kaikki blokit. Mitä en kuitenkaan kehtaa tehdä koska se olisi hyvin outoa ja noloa. Help!
174
Minä poistin koko sovelluksen mutta latasin sen takaisin. Samat kokemukset blokkauksesta, että sitten sitä miettii jatkuvasti onko toinen laittanut jotain vai ei. Ja jotenkin tuudittautuu siihen, että on olemassa pikkuruinen mahdollisuus että kyllä se olisi ehdottanut auringonlaskuun karkaamista mutta minä en koskaan saanut tietää koska blokkasin. Niin tuskallista kuin se onkin, minä luulen että minä tarvitsen ne harvenevat ja lopulta loppuvat viestit. Tai ennen kaikkea minä tarvitsen tiedon siitä koska niitä ei enää tule.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä blokkaamisesta mitään hyvää seurannut. Nyt ne ajatukset vasta Hänessä pyöriikin. Koko ajan mietin, että onkohan yrittänyt ottaa yhteyttä, mitä mahtaa ajatella kun ei saakaan viestejä läpi, onkohan se vihainen vai hämillään vai ikävissään.
Auttakaa saisiko täältä vertaistukea? Pysytään vahvoina yhdessä? Minusta tuntuu että repsahdan kohta ja poistan kaikki blokit. Mitä en kuitenkaan kehtaa tehdä koska se olisi hyvin outoa ja noloa. Help!
174
Minä poistin koko sovelluksen mutta latasin sen takaisin. Samat kokemukset blokkauksesta, että sitten sitä miettii jatkuvasti onko toinen laittanut jotain vai ei. Ja jotenkin tuudittautuu siihen, että on olemassa pikkuruinen mahdollisuus että kyllä se olisi ehdottanut auringonlaskuun karkaamista mutta minä en koskaan saanut tietää koska blokkasin. Niin tuskallista kuin se onkin, minä luulen että minä tarvitsen ne harvenevat ja lopulta loppuvat viestit. Tai ennen kaikkea minä tarvitsen tiedon siitä koska niitä ei enää tule.
-Ap
Mulle ei ole koskaan tullut tilannetta ettei viestejä olisi tullut. Se vasta rankkaa on ja tekee unohtamisesta mahdotonta. Mutta ehkä kuitenkin vähemmän tuskallista olisi tietää varmaksi kuin nyt blokanneena arvuutella. Tämä on nyt liian vaikeaa.
174
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä blokkaamisesta mitään hyvää seurannut. Nyt ne ajatukset vasta Hänessä pyöriikin. Koko ajan mietin, että onkohan yrittänyt ottaa yhteyttä, mitä mahtaa ajatella kun ei saakaan viestejä läpi, onkohan se vihainen vai hämillään vai ikävissään.
Auttakaa saisiko täältä vertaistukea? Pysytään vahvoina yhdessä? Minusta tuntuu että repsahdan kohta ja poistan kaikki blokit. Mitä en kuitenkaan kehtaa tehdä koska se olisi hyvin outoa ja noloa. Help!
174
Minä poistin koko sovelluksen mutta latasin sen takaisin. Samat kokemukset blokkauksesta, että sitten sitä miettii jatkuvasti onko toinen laittanut jotain vai ei. Ja jotenkin tuudittautuu siihen, että on olemassa pikkuruinen mahdollisuus että kyllä se olisi ehdottanut auringonlaskuun karkaamista mutta minä en koskaan saanut tietää koska blokkasin. Niin tuskallista kuin se onkin, minä luulen että minä tarvitsen ne harvenevat ja lopulta loppuvat viestit. Tai ennen kaikkea minä tarvitsen tiedon siitä koska niitä ei enää tule.
-Ap
Mulle ei ole koskaan tullut tilannetta ettei viestejä olisi tullut. Se vasta rankkaa on ja tekee unohtamisesta mahdotonta. Mutta ehkä kuitenkin vähemmän tuskallista olisi tietää varmaksi kuin nyt blokanneena arvuutella. Tämä on nyt liian vaikeaa.
174
No minulle tulee, jos tarkistan joka päivä. Ja juuri kun olen ajatellut että selvä se siitä, se oli tässä, tulee sitten kuitenkin taas jotain. Tai laitan itse. Toistaiseksi minimitavoitteeni on olla ottamatta itse yhteyttä. Toisen vaiheen tavoite on kerätä itsensä ja sanoa toiselle ettei tarvitse enää soitella.
-Ap
Tästä ketjusta on se apu, että tunnen itseni hirmu typeräksi ja säälittäväksi. Ja se on ehkä kuitenkin hyvä. Häpeällä minä olen nuorena saanut typerimmät hurahdukseni kuriin. Olen nykyisin jotenkin yrittänyt ajatella, että minä olen hyvä ja arvokas ihminen jolla nyt vaan sattuu olemaan tämä pieni haaste. Mutta ehkä se oli täysin väärä tapa ajatella. Ehkä minun pitää sittenkin päästää se vihainen yliminä vapaaksi. Se, joka haluaa paukuttaa ihastunutta minää kattilalla päähän ja kirkua "tyhmätyhmätyhmä". Jos se saisi puhuttua minun tunteilleni järkeä, kun ei kukaan muu sitä näemmä saa tehtyä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi vielä pari vuotta sitten ymmärtänyt tätä varmaan lainkaan, mutta oman samanhenkisen pyöritykseni jälkeen ymmärrän sua ap tosi hyvin. Vaikutat ap järkevältä naiselta, niinkuin itsekin mielestäni olen, ja sitten joku mies osuu niin että halolla päähän vaikka ei saisi.
Olisi mielenkiintoista täältä myöhemmin seurata, mitä sinulle ja ihmisille ympärilläsi kuuluu. Itse olen laittanut juuri pelin poikki koska uuteen emme yhdessä hypänneet ja sivusuhdetta en halunnut, ja näen, että olemme molemmat osapuolet aika hajalla. Mutta jatkamme arkeamme eteenpäin kuin ei mitään.
Jotenkin tästä heräsi sama kysymys kuin tuon erään toisen kirjoittajan kommenteista - miten on ylipäänsä mahdollista jatkaa omaa suhdetta, kun on totaalisen hajalla jonkun toisen takia? Heikoimmilla hetkillä itselläkin käy mielessä vanhan suhteen jatkaminen, mutta en näe kertakaikkiaan pystyväni. Olen jo tehnyt niin peruuttamattomia asioita, että tavallaan koen niiden olleen jo se valinta. Ja pieni typerä osa minussa varmaan luuli toisen näkevän samoin.
-Ap
Eipä tuo kai olisi järkevä vaihtoehto jos teidän suhde olis joka tapauksessa loppunut lähiaikoina, kuten sanoit. Peruuttamattomalla viittaat ilmeisesti seksiin, vaikka et sitä suoraan sanokaan.
Sehän olisikin helppoa kun toinen ajattelis samalla tavalla mut valitettavasti se ei yleensä niin mene.
Totta tuokin, mutta hetkittäin sitä miettii kumpi olikaan muna ja kumpi kana, rapistuva parisuhde ja vuosien salattu ihastus toiseen. Menikö se oikeasti niin päin, että alitajuisesti ymmärsin oman suhteeni toivottomuuden ja pakenin niitä vaikeita ratkaisuja ihastumiseen. Vai sittenkin niin päin, että pitkittynyt ihastus tappoi ne tunteet omaa kumppania kohtaan. Olisiko se oma suhde välttämättä ollut tuhoon tuomittu ilman tätä vai olisiko se kuitenkin ollut pelastettavissa. Olisiko ehkä vieläkin, jos saisin jotenkin tapettua nämä tunteet. En tiedä.
-Ap
No mikä vika siinä sun suhteessa on ollu alun alkujaan??
Sulla on selkeästi trauma bond. Ei siitä oikein sit pysty irrottautuu, ainakaan ilman apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on selkeästi trauma bond. Ei siitä oikein sit pysty irrottautuu, ainakaan ilman apua.
Kyllä jollain aikataululla varmaan pääsen. Taipumus ollut aina, ja aina ennenkin niistä on toivuttu. En näe itseäni ihmisenä, joka haikailee jonkun saavuttamattoman perään vuosikymmeniä. Ikäänkuin juoksen päin seinää aina uudestaan ja uudestaan. Mutta en saman ihmisen kanssa loputtomiin, aina jossain välissä se hiipuu ja pitää etsiä uusi emotionaalisen itsetuhon väline.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi vielä pari vuotta sitten ymmärtänyt tätä varmaan lainkaan, mutta oman samanhenkisen pyöritykseni jälkeen ymmärrän sua ap tosi hyvin. Vaikutat ap järkevältä naiselta, niinkuin itsekin mielestäni olen, ja sitten joku mies osuu niin että halolla päähän vaikka ei saisi.
Olisi mielenkiintoista täältä myöhemmin seurata, mitä sinulle ja ihmisille ympärilläsi kuuluu. Itse olen laittanut juuri pelin poikki koska uuteen emme yhdessä hypänneet ja sivusuhdetta en halunnut, ja näen, että olemme molemmat osapuolet aika hajalla. Mutta jatkamme arkeamme eteenpäin kuin ei mitään.
Jotenkin tästä heräsi sama kysymys kuin tuon erään toisen kirjoittajan kommenteista - miten on ylipäänsä mahdollista jatkaa omaa suhdetta, kun on totaalisen hajalla jonkun toisen takia? Heikoimmilla hetkillä itselläkin käy mielessä vanhan suhteen jatkaminen, mutta en näe kertakaikkiaan pystyväni. Olen jo tehnyt niin peruuttamattomia asioita, että tavallaan koen niiden olleen jo se valinta. Ja pieni typerä osa minussa varmaan luuli toisen näkevän samoin.
-Ap
Eipä tuo kai olisi järkevä vaihtoehto jos teidän suhde olis joka tapauksessa loppunut lähiaikoina, kuten sanoit. Peruuttamattomalla viittaat ilmeisesti seksiin, vaikka et sitä suoraan sanokaan.
Sehän olisikin helppoa kun toinen ajattelis samalla tavalla mut valitettavasti se ei yleensä niin mene.
Totta tuokin, mutta hetkittäin sitä miettii kumpi olikaan muna ja kumpi kana, rapistuva parisuhde ja vuosien salattu ihastus toiseen. Menikö se oikeasti niin päin, että alitajuisesti ymmärsin oman suhteeni toivottomuuden ja pakenin niitä vaikeita ratkaisuja ihastumiseen. Vai sittenkin niin päin, että pitkittynyt ihastus tappoi ne tunteet omaa kumppania kohtaan. Olisiko se oma suhde välttämättä ollut tuhoon tuomittu ilman tätä vai olisiko se kuitenkin ollut pelastettavissa. Olisiko ehkä vieläkin, jos saisin jotenkin tapettua nämä tunteet. En tiedä.
-Ap
No mikä vika siinä sun suhteessa on ollu alun alkujaan??
En haluaisi kaikkea avata, mutta paljon isoja ongelmia. Sellaisia, joita järkevä ihminen ei varmaan edes harkitsisi yrittää ratkoa. En minä varmaan oikeasti sitä mietikään, olisiko järkevää jäädä. Vaan sitä, lähdinkö minä kuitenkaan pohjimmiltaan oikeista syistä. Ja mitä ne väärät syyt tarkoittaisi sen kannalta kuka minä olen. Jos ajatellaan, että minä olen ihastunut suhteen aikana toiseen niin pahasti että se on ollut edes osasyy eroon, niin mitä se kertoo siitä pystynkö mihinkään suhteeseen tai ylipäänsä rakkauteen. Jos en voi luottaa edes itseeni ja omiin tunteisiini, mitä minä voin luvata enää kenellekään.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun joku halusi nostaa, vaikka aika yksinpuheluksi tämä ketju on mennyt. Tulin vaan päivittämään, että nyt pyhien jälkeen ehkä vähän parempi fiilis kaikesta. Ja jotenkin lähempänä sen hyväksymistä että tunteiden kohde ei valinnut minua ja sillä selvä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiva kun joku halusi nostaa, vaikka aika yksinpuheluksi tämä ketju on mennyt. Tulin vaan päivittämään, että nyt pyhien jälkeen ehkä vähän parempi fiilis kaikesta. Ja jotenkin lähempänä sen hyväksymistä että tunteiden kohde ei valinnut minua ja sillä selvä.
-Ap
Kiva että sulla menee jo paremmin. Mulla taas menee hyvin huonosti. Ajatukset pyörii samaa kehää, ikävöin ihan järjettömästi ja vaan mietin onkohan yrittänyt ottaa yhteyttä. Samalla inhottaa ajatuskin, että varattu mies ottaisi minuun yhteyttä. Hulluksi kai tässä tulee.
174
On hyvin rankkaa ihastua varattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman tapainen tilanne itsellä. vuosia sitten alkoi minun ja miehen välillä tapahtua. Tai ehkä ei tapahtua, mutta mieletön kemia. Tuolloin molemmat varattuja. Nyt mies virallisesti eronnut, itse en. Tuo, että mies on eronnut, ei tee asiaa yhtään helpommaksi. Välillä kaipaan ihan mielettömästi. Helpompaa olisi, jos ei oltaisi koskaan tavattu.
Voinko kysyä miksi et itse eroa? Onko sinulla vielä tunteita puolisoasi kohtaan? Itse ajattelin jotenkin niin, että en pysty jatkamaan mieheni kanssa tietäen että haluan jotain muuta näin paljon. Koin jo pelkän tunteen tavallaan pettämisenä. Epärehellisyytenä sekä puolisoa että itseäni kohtaan. Ja tämä tosiaan siitä huolimatta, etten näillä näkymin edes saa tuota haluamaani ihmistä. Ajattelen, että puolisoni ansaitsee enemmän kuin olla kakkonen.
-Ap
Itse ajattelin juuri samalla tavalla. Kun huomasin, että ajatukseni askartelee enemmän toisen miehen asioissa kuin omani, tajusin, että olen rakastumassa ystävääni. Ei ollut enää mitään järkeä siinä vaiheessa yrittää elvyttää nuoruudessa alkanutta parisuhdettani. Mieheni ansaitsi naisen, joka todella haluaa juuri häntä, eikä vain miestä kenen kanssa jakaa talouden ja vanhemmuuden.
Kun taas tämä ystäväni arpoi ja arpoi hyvin hänestä riippuvaisen naisystävänsä jättämistä, mutta lopulta asia tapahtui hyvin nopeasti kun olin itse eronnut ja muuttanut omilleni. Yhä edelleenkään en tajua tuota, että jatketaan sen vanhan kanssa ellei se uusi ole varma nakki. Ällöttävää jotenkin, möyriä jonkun päällä ja haaveilla samalla toisesta :p
Ei kai se mikään ongelma ole. Ikävää tietysti siinä mielessä, että vastakaiun saaminen on epätodennäköisempää.