*¤* Kesäkuun kullanmurut viikko 46 *¤*

Pitkästä aikaa ;) Kotikoneellemme hyökkäsi kamalaakin kamalampi viirus, joten kone oli muutamia päiviä jumissa ja vauva- sivut " käyttökelvottomat" ! Kone täytyi tyhjentää ihan pohjamutiaan myöten ja asentamaan kaikki ohjelmat uudelleen, että saatiin taas pelittämään! Siksi siis minua ei ole täällä aikoihin näkynyt!



En osaa taaskaan kommentoida kenellekään mitään, kun en yhtään tiiä mitä kellekin kuuluu. Joillain oli todella jänniä paikkoja vielä ultrien ja monikkoraskauksien kanssa. Piinaavia odotuksia...



Ystävämme saivat viime torstaina esikoisensa 1kk etuajassa. Suloinen vahva pieni herra sieltä maailmaan tupsahti! Ihanaa :)



Omaan napann ei ihmeitä. Pahoinvointi ja väsymys pikkusen helpottanut, mutta ei kokonaan vielä poistunut. Maha jo vähän pömpöttelee tai lähinnä tuntuu, että makkarat on noussut ylemmäs ;) Vain kahdet farkut mahtuu enää jalkaan, jotka oli aikaisemmin löysiä. Lantiomallisia housuja kun nuo miun farkut on niin ei napit enää ylety muista kiinni. Painoa ei ole kuitenkaan tainut tulla lisää.



Ruoka maistuu ihan jatkuvasti!!! Oonkin päättänyt, että kaksi lämmintä ateriaa päivässä sekä aamu- (ja iltapala) siihen väliin sitten kasapäin hedelmiä, että jaksaa!



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



T:Remukka ja hippu rv 10+6 (jo)

Joo, se vähäinenkin kuvotus alkaa olla ohi, mutta väsymys jatkuu... Oltiin tuossa miehen kanssa pienellä kahdenkeskisellä lomalla eteläisessä Euroopassa ja siellä ihme kyllä jaksoin kävellä päivisin paljonkin ja ihastella nähtävyyksiä. Tosin iltaisin ei tarvinnut unta juurikaan odotella ja hyvin rauhallisissa merkeissä matka sen suhteen sujui. Myöhäiset illalliset olivat meillä vaan aika aikaisia. :-)

löysin sieltä shoppaillessa vielä ihanat mamma-farkut ja odottelen, että kunhan maha hiukan kasvaa, niin pääsen niitä pitämään. Paino ei ole noussut vielä yhtään ja hyvä niin, koska sitä nyt vahditaan tarkkaan. Meidän toistaiseksi nuorimmainen syntyi yli 4,5 kiloisena, niinpä joudun nyt sokerirasitukseenkin. Vaikka itse olen normaalipainoinen. No, hyvä kun pitävät huolen, vaikka vauvat niin yksilöllisiä ovatkin?

Ravintolaelämästä joku kommentoi. Meillä oli työpaikan pikkujoulut viime viikolla ja olin mukana ravintolassa ihan valomerkkiin saakka. Työkavereista vain yksi tietää raskaudestani ja etukäteen vähän hirvitti, että miten muut suhtautuu siihen, että olenkin autolla liikkeellä. Kun en ole mikään alkoholista kieltäytyjä, varsinkaan työpaikan jutuissa, ollut. Kyllähän ne alkuun vähän ihmetteli, mutta moni oli sitten tyytyväinen, kun kuskasin niitä kotiin aamuyöstä. Ihmeen hyvin jaksoin silloinkin.

Vielä ei olla kerrottu näille meidän vanhemmille lapsille, 4 ja 6v, että heille on tulossa sisko tai veli. Yks päivä tuossa vaan juteltiin ylipäätään vauvoista ja toinen heistä alkoi huokaille, että voi kun ne vauvat on ihania ja kunpa meillekin tulisi. :-) Ensi viikolla menen ultraan, että jospa sen jälkeen kertoisi lapsillekin. Oikein odotan, että miten he reagoivat!

miira 11+0

... vaan eipä osunut niille neuvolatädin antamille päiville. Tosin siellä kätilö ei pitänyt niin hoppua sen kanssa ja sanoi, että ihan hyvin voidaan tehdä se vasta seuraavalla viikolla eli nyt on varattu 8.12. - toivottavasti se riittää. Tätyli sanoi, että heillä on kovasti ruuhkaa ja kun kysyin, onkos juku vauvabuumi tulossa, niin sain vastauksen, että onkohan syyskuussa ollut joku sähkökatko... hih! Ovat kuulemma sielläkin päässä huomanneet, että juhannusvauvoja on tulollaan.



Vielä on siis epätietoisuutta ja kauhunsekaisia tunteita KOLMEKSI viikoksi, miten kestän tämän jännityksen?!



ps. ällöolo senkun vaan jatkuu, mutta uutena on tullut jatkuva nälkä - erikoinen yhtälö, vai mitä?