*¤* Kesäkuun kullanmurut viikko 46 *¤*

Yritin bongailla uutta pinoa, mutta en huomannut. Toivottavasti ei jäänyt huomaamatta.



Oma olo on ihan käsittämättömän hyvä. Tulee oikein huono-omatunto hehkuttaa omaa hyvää oloa, kun niin moni potee vähemmän loistokasta vointia. Mutta, kun minulla esikoisen odotus oli niin rankka niin jospas tämä raskaus olisi helppo ja vähän tasaisi tilannetta.:) Jos ei oltaisi käyty viime viikolla siellä ultrassa ja nähty ja kuultu, että kaikki on hyvin niin olisin varmaankin tosi epäileväinen koko raskauden suhteen.



Arvaatkaas mitä, olen alkanut taas juoda kahvia pari kuppia per päivä ja päänsäryt on helpottaneet sen saman siliän tien. Uskomatonta, että pystyn juomaan kahvia, kun viimeksi pelkkä kahvin haju sai oksentamaan.



Mitenkäs teillä meni isänpäivät? Meillä hyvin rauhallisesti oman perheen voimin. Lahjottiin ja hemmoteltiin tytön kanssa isiä ja käytiin syömässä.



Olen tuota ultra kuvaa tutkinut ja ihastellut. Se on jotenkin uskomattoman tarkka näille viikoille. Siitä erottaa selvästi miten päin pikkuinen on, mikä on pää ja mikä peppu.:)



Eipä minulle mitään sen ihmeempiä kuulu, kunhan vaan houkuttelen teitä muitakin kirjoittelemaan kuulumisianne.:)



Lähden päiväkahvin keittoon ja taidan samalla pistellä eilisen kakun jämät parempiin suihin.:)





Kuulumisiin.



Tuuli@ 10+3

Olenkin ihan ihmeissäni, että miten voi jo näin aikaisin pahoinvointi helpottaa. Viikkoja on 9+3. Välillä meinaa ihan vähän olla huono olo jos jää pitempi tauko ettei syö mitään. Väsyttää kyllä edelleen ihan mahottomasti.... Vois nukkua ja nukkua.

Jännittää kauheasti kun keskiviikkona eka ultra ja torstaina lääkäri...

Jospa kaikki olis hyvin!

On se vaan kiva huomata, kuinka päivät ja viikot sujahtaa pidemmälle. Huomenna ois jo 10 viikkoa plakkarissa ja vähän väljemmille vesille siis siirrytään pikkuhiljaa! Olen kertonut muutamalle ystävälle, mutta esim. vanhemmille tai sisaruksillemme ei olla vielä kerrottu. Kylläpä taas viikonloppuna nauratti, kun oltiin miehen vanhempien luona. Käly kyseli, halutaanko me ostaa heiltä esim. vanhat tuplat vai myyvätkö kirpparilla. mä vaan siinä, et älkää vielä myykö, ehkä me ollaan kiinnostuneita, kun jossain vaiheessa sitten toivotaan sitä toista... Anoppi vaan sanoi, että kannattaako niitä säästellä, jos tuleekin vaikka 5 vuoden päästä. Hehhehhee, eivätpä tienneet, että onkin jo kettu repussa!



No toisaalta, enhän mä vielä ole saanut muuta todistetta siitä asiasta kuin että yrjöttää! Ens to kuunnellaan sit sydänääniä. Ja np-ultran jälkeen kerrotaan vanhemmille yms. Kun on keskenmeno tuoreessa muistissa, niin ei paljon viitsi etukäteen hehkuttaa.



Oltiin muuten lauantaina käymässä pubissa, mut mä en voinu olla kun reilun tunnin. Tupakansavu yrjötti tosi paljon. No, eipä se savu erityisen hyväksi olekaan tässä tilanteessa.



GALLUP: oletteko itse olleet radalla nyt raskauden aikaan, siis baarissa? Mulla nyt tää elämä on aika keskiluokkaista muutenkin, kun on jo 1 lapsi, joten ei tuu hirveesti käytyä. Tää tais olla eka kerta, kun tässä raskaudessa kävin.



Nyt pois duunista ja hakemaan neitiä hoidosta, moro!

Pääsin justiin sanomasta miehelle, että onpa paljon parempi olo kuin ensimmäiseltä ja eiköhän niin olo otti vaariin tästä ja päätti heti huonota.



Oksettaa niin että melkeen jo itkettää. Väsyttää ja paleltaa. Eikä oloa kyllä yhtään helpota se, että meän toistaiseksi ainokaisella on hirveä nuha ja se kiehnää puolet yöstä, niin etten saa nukuttua.



Tänään tuli ihan ihmeellinen kipukohtaus mahaan. En pystyny vähään aikaan liikkumaankaan. Pelottaa jos joku on pielessä.:o(

Onko muilla ollut vastaavaa??



Kummallista on myös, että ensimmäiseltä tunsin olevani raskaana jo heti alussa, kun oli kaikenmaailman painontunnetta ja mahakin oli vähän turvoksissa ja rinnatkin. Mutta nyt ei sitten niin mitään isompaa. Hitusen tiukimmat housut ehkä vyötäröstä painaa, jos oikeen tunnustelee itseään...



Saa nähä mitä tästä vielä tulee. Vai tuleeko mitään.



Marikki ja tirppu rv 9+3

Minulla vähenivät päivät hieman ultrassa käytyäni, mutta hntsasti taidan kesäkuisissa vielä olla mukana. Mihinkähän laskelmaan sitä oikein luottaisi....



Olo on yllättävään ookoo, mutta hieman pelottaa kun tuota vatsaa ja etoa pitää pitää aisoissa jatkuvalla napostelulla. Olen normaalipainoinen (tosin ehkä aika ylärajoilla) ja nyt jo tuntuu siltä että vararengas on pamahtanut kasvuun! Mutta minkäs teet. Ja neuvolassakin sanoivat, että syöt mitä mieli tekee kunhan on sallittua ruokaa, ja nautit elämästä. Teen työtä käskettyä :)



Uula, minä joudun " työn puolesta" käymään aika paljon ravintoloissa. Kovaa hommaa, huomennakin on bluffausilta tiedossa! Tähän mennessä on parhaaksi leikkidrinkiksi kehkeytynyt omenamehu + vissy. Halpaa, saa ison tuopin kerralla (toisin kuin ankeat 0,33 pullojuomat)... Suhteita vaihtelemalla saa joko oluen ja siiderin näköistä, ja kuplatkin on mukana. Kiva huomata, että baarien henkilökunta on aulista auttamaan, tuotakin ehdotti eräs neiti ihan oma-aloitteisesti kun alkoholitonta olutta ei löytynyt.



Mukavaa jos immeisillä helpottaa pahat olot. Minustakin tuntuu siltä että viime viikkoon verrattuna on vähän iisimpää. Kahvikin on alkanut maistumaan tipoittain mikä on hyvä, koska se kyllä piristää oloa. Mutta pitää koputtaa puuta, tässähän ehtii kyllä tulla vaikka millaisia vointeja ennenkuin tämä tyypillinen yrjöilyaika on ohitse. Muut tutut oireet jatkuvat yhä vain, eli väsymys ja saamattomuus, ja aamuöiset nukkumisvaikeudet. Ja suolisto on äitynyt melko oudoksi viime aikoina... :/



Raikasta alkuviikkoa ja kärsivällistä odottelua

toivottelee Vesikko 7+1

- ja ällö olo vaan jatkuu! Tällästä en todellakaan muista kokoneeni ekan kanssa. Samoin kaikki omituiset tuntemukset vatsassa on aivan uutta. Kauhulla vaan odottaa, että jotain on pielessä... ihme vihlontaa ja kipukokemuksia?! Samoin, jos nousen nopeesti istumasta tai vaihdan asentoa muutoin vauhdikkaasti.

Edelleen on mulla varaamatta neuvola-aika; tää viikko on taas ihan yhtä tiukka kuin edellinenkin, mutta sitten jo pitäisi rauhoittua töiden suhteen...

Onnittelut vaan kaikille, jotka eivät voi pahoin!

Olen ollut ihan pihalla näiden pinojen kanssa ja luulinkin jo että kesäkuun kullanmurut on hävinneet. Onneksi näin ei ollut vaan tänään oli pino pystyssä =-)



@nikki: Mulla oli eskoisen kanssa alkuraskaudessa alavatsakipuja ja kaiken maailman vihlontaa tosi paljon. Välillä pelkäsin jo ties mitä. Kuitenkin terve poika syntyi. Neuvolassa sanoivat olleen kasvukipuja ja sitten jos on kova vatsa voi se aiheuttaa alavatsakipua kun kohtu painaa sisäelimiä. Eli varmasti sulla samaa hommaa ja kaikki kunnossa!



Itsellä ei ole juuri mitään oireita. Nyt sitten välillä huolestuttaakin se. Niin se kai on, jos on kipuja huolestuu niistä ja jos ei ole huolestuu siitä. Tosiaan ei oikeastaan mitään tuntemuksia ole. Viime viikolla oli eka neuvola, ja sydänääniä ei saatu kuulumaan. Ruudulla tosin välähti 3 kertaa korkea syke joka terveydenhoitajan mukaan oli vauvan syke. Sanoi että varhaisilla viikoilla on tavallista että syke ei kuulu, mutta kone sen kuitenkin havaitsee. Olemme muuttaneet sitten esikoisen ja vanhassa neuvolassa ei näin hieno laitetta ollutkaan. Siellä terkka kellon kanssa laski sykettä, ei sitä siitä masiinasta näkynyt.



Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että masussa kaikki ok. Ultra mulla on 8.12 että ei siihenkän niin pitkä aika enään ole. (eipä..odottavan aika on piitkä). Alkuraskaudenultrassa silloin viikolla 6+ kaikki oli kuitenkin kunnossa.



Onko tästä jo puhuttu en muista, mutta kysyn nyt kuitenkin: Oletteko kertoneet jo läheisille raskaudesta? Meillä minun vanhempani tietävät ja mihen vanhemmille varman kerrotaan ehkä ensi viikolla. Ystävät saa kuulla sitten vasta ultran jälkeen.



Hyviä vointeja kaikille ja mukavaa alkanutta viikkoa!



toivottelee iira

Olin taas tänää ultrassa,jo kolmas kerta täs raskaudes!Vauveli kasvaa mieletöntä vauhtia!Viikkoja on ny 8 ultran mukaan ja la onki 25.6.Menkkojen mukaan ois ollu 16.6 mut ultran mukaan mennään ku on noin iso heitto.Voin mainiosti jossei ny loputonta palelemista ja nälän tunnetta oteta lukuun.. :)

Isänpäivä meni töiden merkeis mutta kyllä sitä ehdittiin juhlistaakin.

Ai nii,seur. neuvola on jo ens viikon ti ja seuraava ultraki 27 pv!

Täytyy sanoa et hyvin pidetään meilläpäin raskausaikana huolta varsinki jos on ollu ongelmia.Saa nähä kuinka monta kertaa vie ehin ultrassa käydä. :)Mut mikäs siinä on käydä kohtuun kurkkiis ja kuulemas sydänääniä.

Mutta se on tältä erää moi!

Täällä on ollut suht hyvä päivä. Aamulla oli vähän pahoinvointia mutta sitten on mennyt ihan hyvin. Ei hirveetä väsymystä vaan aika energinen olo, eikä kauheata palelua niin kuin edellisinä päivinä. Mies lähti aamulla kolmen päivän työmatkalle ja esikoisen (10/05) kanssa ollaan vietetty ihan mukavaa päivää. Ruokahalu tosin on vähän huono ja syön vähän pakosta.



Aika rauhallisin mielin edetään täällä. Ensimmäinen neuvola on viikon päästä ja odotan sitä kovasti, jotenkin kiva päästä taas " keskipisteeksi" .



Sitä mietin vain että kun asumme pääkaupunkiseudulla, eikä täällä ole sukulaisia, vain kiireisiä ystäviä, että miten hoidetaan ultrat ja synnytykset sun muut että saataisiin poika hoitoon ja päästäisiin molemmat. Ja laboratorioon ei varmaan voi poikaa ottaa mukaan. Täytynee miettiä. Onko teillä hyviä neuvoja?



Cazzu2 7+5

Taustailija ilmoittautuu! Eli ahkerasti olen viestejänne lukenut mutta en ole vielä saanut itse aikaiseksi kirjoitella. Ehkä en ole uskaltanutkaan kun ei liikaa viitsi vielä hehkuttaa. Pelkään jotenkin niin keskenmenoa kun hyvällä ystävälläni oli kaksi keskenmenoa peräjälkeen.



Niin, toista odottelen. Esikoinen on nyt 1v 8 kk eli maaliskuussa -05 syntynyt poitsu. Laskettu aika on menkkojen mukaan 19.6-07 ja ei voi mun mielestä paljoa heittääkään kun mahdollisuuksia ei ollut kovin montaa mutta saapi nähdä, mitä se ultra sitten sanoo. Eka ultra on sitten heti itsenäisyyspäivän jälkeen. Alkuraskauden ultrassa en ole käynyt kun viimeksi peloteltiin vaikka millä tuulimunalla ja kohdunulkoisella ja terve poitsu sieltä sitten syntyi.



Olo on ollut aivan kaamea nyt kolmen viikon ajan. Välillä melkein toivon, että en olisikaan raskaana kun on niin paha olo mutta heti kun jostain kolottaa, pelkään taas keskenmenoa. Ei ole siis helppoa kellään : )



Nyt yritän selvitä tästä yövuorosta kun silmät ei meinaa pysyä auki ja oksettaa. Kotona nukahdan joka ilta sohvalle ja nyt pääsee nukkumaan vasta aamulla...



Kalamami rv 9

Täällä eletään nyt kummallisia aikoja? Pahoinvointi loppui kuin seinään viikonloppuna, tai eilen tajusin ettei ole huono-olo ja kun aloin miettimään et oliko viikonlopun aikana niin tulin siihen tulokseen että lauantaiaamuna tais olla mut sunnuntaina kai sitten ei. Pahoinvoinnin tilalle sain sitten rintojen aristuksen, eli nyt vasta alkaa rinnoissa tapahtua muutoksia. Eilen pistelivät töissä niin, että tuntui että kokoajan käsi oli rinnoissa ja ihmettelin puolihuolimattomasti että onkohan jäänyt pesuainetta liiveihin vai mistä on kyse, kunnes sitten tajusin että tämähän kuuluu asiaan :)



Toisaalta eilen kun rupesin miettimään tota pahoinvoinnin poistumista niin tuli huolikin että onko kaikki kunnossa? Tämä raskaus on jo kolmas mulle ja 2 kpl terveitä lapsia on, mutta yhdestäkään aiemmasta raskaudesta ei ole ollut " oikeaa" pahoinvointia, pelkästään selllaista pientä huonoa oloa aina jos on unohtanut syödä, mutta nyt pahoinvointi oli lähes 24h vaikka olisin just syönyt ja nyt se siis yllättäen loppui??? Toivottavasti ei enteile keskenmenoa? Onko muille käynyt näin että pahoinvointi loppuu yllättäen?



Kaikille kenellä ollut kipuilua, varsinkin äkillisissä liikeissä: Ne ovat todellakin ihan normaaleja ja kuuluvat asiaan. Mulla terkkari aiemmissa raskauksissa sanonut et jos äkilliset liikkeet sattuu, niin vältä niitä :) Fiksu terkka, eiks joo ;) Mut anyway, vaarallisia ne ei oo!



Jaahas, täytyy lähteä keitteleen kahvia, nyt sitä oikein tekee mieli, kun ei oo muutamaan viikkoon pystyny oikein juomaan.



Mustikkax2 rv 7+4

On ollut jatkuvaa pahoinvointia ja väsymysta ja nyt viikonloppuna huomasin, että ei olekaan enää koko ajan paha olo : ) Töissä kyllä meinaa tulla välillä ja suussa on ihan kauhean paha maku koko ajan ja sekin tekee vielä ällöä. Ilman päikkäreitä pärjää jo ihan hyvin ja alkaa olla voimia tehdä kaikkia juttujakin jo.



Minä en enää ole kauhean tarkka siinä näkyykö mun turvotus vatsan seudulla vai ei ja olen töissä huomannut, että jotkut vilkaisevat vatsan seutua olevinaan huomaamattomasti, mutta kyllä sen huomaa ; )



Ensi viikon perjantaina olisi vihdoin se kuuluisa np-ultra joten enää reilu viikko niin voin huokaista vähän. Mulla on aikaisemmin sattunut kaikenlaista joten olen ollut tosi varovainen ja realistinen että mitä vain voi sattua....



Mutta olen yrittänyt olla murehtimatta kun ei se mitään kuitenkaan auta ja näin on aika vierähtänyt : )



Työniloa kaikille kotona ja töissä!



Lauruska 11+3

...taas kuulumisia muilta kesäkuisilta. Olen käynyt vilkuilemassa pinoa, mutten saa aikaiseksi juuri kirjoitella.



Kaikilla tuntuu olevan samoja tuntemuksia ja ajatuksia. Huonoa oloa tai sitten ei, ja epävarmuutta. Liityn samaan joukkoon.:) Huono olo on aika lailla helpottanut; vielä kun väsymys helpottaisi enemmän. Töiden kannalta se olisi enemmän kuin hyvä.



Eka neuvola on takana ja parin viikon päästä lääkärineuvola ja nt-ultra. Odotan kovasti ultraa, että näkisi, onko kaikki hyvin. Neuvolassa kuultiin kyllä jo sydänäänet, mikä helpotti.



Kalamami: Tervetulleeks.:) Olemme tainneet palstailla yhtäaikaa maaliskuisissa 05 - minä tosin harvakseltaan. Meilläkin tyttö nyt 1 v 8 kk. Ennätti kyllä helmikuun puolelle.



Ei auta kun jatkaa töitä.

Vointeja!



Pirreli 10+6

täälläkin. Ultrassa näkyi pieni ihmisen alku ja la vähän aikaistui eli 30.6. sijaan 27.6. Niin vähän ajattelinkin inssin mukaan. Kyllä rauhoittui olo! Muutenhan olen voinut hyvin koko ajan, lähes oireeton siis ollut alusta asti. Jonkinlaista huimausta on kyllä aamuisin, mutta ei just muuta. Pitää nyt uskoa, että oireetonkin raskaus voi olla ihan normaali=)

Alkuun mustikkax2:lle kommentoin tuota pahoinvoinnin äkillistä loppumista, että minulla kävi juuri noin. Eli pahoinvointi oli alkuun tosi rankkaa ja oksennellakkin täytyi useamman kerran aina päivään mitkään syömiset tai syömättä jättämiset ei auttanut ja sitten yhtäkkiä se loppui, kun seinään ja tilalle jäi korkeintaan vähän yököttävä olo, joka sekin nytten on melkein poissa, kun vaan muistaa syödä usein. Ihmeellistä, mutta luonnollisesti ihan mahtavaa. Itseäkin huolestutti pahoinvoinnnin äkillinen loppuminen, mutta ultrassa kaikki oli ok. Nautitaan vaan olostamme.:)



Uula kyseli, että kuinka usein on tullut käytyä baarissa tässä raskauden aikana. Oma vastaukseni on puhdas, pyöreä nolla.:) Tuli nuorempana juostua niin paljon yöelämässä, että tätä nykyä olen aikamoinen koti kissa ja tietysti tyttö 1v6kk pitää myös elämän hyvin rauhallisena. Taisin käydä tytön syntymän ja tämän uuden raskauden välillä jopa kokonaiset kaksi kertaa baarissa siis ihan kunnolla juhlimassa.



Joku (anteeksi lahopää ei muista nickiä.)kyseli raskaudesta kertomisesta ja me ollaan kerrottu muutamille läheisimmille ystäville joiden kanssa ollaan melkein päivittäin tekemisissä raskaudesta, mutta perheille ja sukulaisille ei olla kerrottu ja tuskin kerrotaan ennen np-ultraa.(7.12) Meillä on niin helppo pitää suvulta ja perheeltä salassa asia, kun asuvat niin kaukana toisella puolella suomea, että ei nähdä kovinkaan usein toisiamme.



Mulla on ollut kans noita tosi kovia yl-ja alavatsa kipuja välillä ja selvästi ovat kasvukipuja sekä suolisto ja närästysvaivoja.



Joku (muistaakseni?) mietti lapsen hoitoon viemistä ultrien, tutkimusten ym. ajaksi, kun suku ja perhe asuu kaukana. Meillä on tosiaan tuo sama tilanne, mutta ratkesi onnellisesti niin, että voidaan viedä samassa talossa asuville naapureillemme tyttö aina neuvolan, ultran jne. ajaksi. Heillä itselläkin pieniä lapsia ja ovat yleensä kotona päivisin ja ovat todella mukavia ja kyllä vierähti iso kivi sydämeltä ,kun selvisi tämä hoito-ongelma näin helposti. Varmaankin, jos päästään onnellisesti loppuun saakka niin synnytyskin, kun käynnistyy saadaan hoito apua noilta naapureilta.



Eilen ennen nukahtamista mietiskelin, että jos menee samalla lailla, kun esikoiselta niin muutaman viikon päästä voin jo tuntea ensimmäisiä hentoja liikkeitä. Esikoiselta tunsin muistaakseni rv 13-14 ja liikkeet tuntui ja näkyi mahan päälle jo rv 16 siis niin, että näkyivät ihan paidankin läpi.:) Olen tosi hoikka/laiha, lapsivettä oli vähän ja istukka oli takana tästä syystä liikkeet tuntui näin aikaisin. Mutta muistelen lukeneeni joskus jostain, että seuraavassa raskaudessa liikkeet voisi tuntua aina aikaisemmilla viikoilla. Jännää!!:) No sen näkee sitten, kun on sen aika. Kunhan tässä miettii kaikenlaista.



Tulipas pitkät kirjoitukset.



Hyvää vointia kaikille!



Tuuli@ 10+4

Toivottavasti minunkin huono olo loppuisi kuin seinään lähiaikoina. Tänään on tosin ollut parempi päivä. Tosin tänään oli lyhyt työpäiväkin. Keskityin kuskaamaan lapsia kerhoon ja sieltä hoitoon.



Ollen huomannut saunan olevan pahimpia huonon olon laukaisijoita. Su-iltana saunottiin ja sitten olikin pakko maata sängyssä 1,5 h. Esikoinen (kohta 5 v) kävi välillä tuomassa mulle omenaa sänkyyn helpottamaan oloa. Oli harmissaa, jos äiti tulee kipeäksi. Lapsille on vaan sanottu äidin voivan vähän huonosti.



Muutenkin ollaan kerrottu vaan kolmelle ystävälle. Vanhemmille ja sisaruksille kertoillaan sitten np-ultran jälkeen sitä mukaa kun nähdään. Kyllä ne ehtii höyrytä sittenkin ihan tarpeeksi kauan:) Lapsille varmaan kerrotaan joulun aikaan. On se puoli vuotta silti pitkä aika odottaa vauvaa tuon ikäisille, kun ajankäsite ensi viikonloppunakin on jo aika abstrakti.



Mari rv 9+1

on ollut siis huonon olon ja sen älyttömän vilun suhteen. Kyllä tätä onkin odotettu! Ja mukava lukea, että monella muullakin on olo kohentunut. Kävin viime pe ekassa neuvolassa, mutta sydänääniä ei vielä edes yritetty kuunnella. No, hyvä niin, kun en usko että ois vielä kuulunutkaan...



Neuvolassa suositeltiin, että menisin np-ultraan lasketun ajan tarkistamisen vuoksi. Olin alunperin ajatellu jättää sen väliin, kun en halua tietää turvotusmittoja (en menis kuitenkaan jatkotutkimuksiin km-riskin vuoksi ja murehtisin sitten loppuraskauden, jos arvot ois koholla). No, neuvolan täti kertoi, että voin saada tuon ultran ilman mittatietoja, joka muuttaa asian. Sairaalassakin tunnuttiin hyvin ymmärtäväisiltä kun soittelin aikaa ja luvattiin ettei mittoja sitten kerrota. Ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle sitten ekan raskauden, joten täällä on ehkä vähän " joustavampaa" kuin aikaisemmalla paikkakunnalla. Se vaikutelma ainakin jäi.



Me ollaan kerrottu raskausuutinen kummankin vanhemmille ja minun sisaruksille. Pitäis varmaan kertoa miehenkin siskoille...ollaan vaan ootettu, että pahin km-riski olis ohi ennen uutisen julkistamista laajemmin. Viimeistään tuon ultran jälkeen vois ajatella kertovansa.



Mutta tosiaankin, ihanaa kun huono olo alkaa olla takana. Viimeisen kuukauden aikana on tullut tutuksi niin sohvan kuosi kuin vessanpöntön muotoilukin :) Ihan järkyttävä väsymys on vaivannut. Paitsi aamulla, jolloin monesti sisäinen kello herättää klo 6.00 eikä uni tule enää silmään. Päivällä väsyttää sitten sitäkin enemmän.



Mukavia odottelupäiviä muille samassa veneessä oleville!



t. Suffis rv 10+3 (omien laskujen mukaan)

Kirjoittelin maanantaina, että alkaa olo helpottua. No ei tosiaankaan...

Ihan on samanlaista taas kuin viimeviikolla ja minä kun kerkesin jo iloita, että jos nyt jaksaisi paremmin.

Onkohan tämä nyt sitten tyttö, kun on niin rankka odotus ainakin näin alkuun. Poikia kun odotin niin oli vähän helpompaa. Vai onko niin, että aika kultaa muistot...?

Kokoajan kauhea keskenmenon pelko...

Mutta tänään ultraan!



alle 9+5

Pakko kommentoida sen verran Allelle, että minulla on käynyt taas mielessä, että voisiko tämä masun asukas olla poika, kun on niin paljon helpompi (ainakin alku)raskaus, kun tytöstä oli. Mene ja tiedä.:)



Minulla km:n pelko helpotti ultran jälkeen. Toivottavasti sinullakin, onnea ultraan.



Tuuli@ 10+5

Minulla on kaksi poikaa ja molemmista olen voinut tosi pahoin. Nyt kolmosen kanssa on myös paha olo ja olen varma, että tämäkin on poika.



Ystäväni oli lukenut jostakin tutkimusta, miksi odottavat äidit voivat huonosti. Tähän oli joku perustelu, että vanhempien gaaniperimä ei ihan natsaisi yhteen ja se saa aikaan äidin pahoinvoinnin alkuraskaudesta. Siis mun ja miehen perimä ei sitten osu todellakaan yksiin, kun minä voin näin pahoin!



Tänään on tosin ollut vähän parempi päivä, mutta tää on varmaan vaan hetkittäinen hyvä hetki.



Mari 9+2