Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.
24.12.2022 |
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kaiken, kun monet täällä kertoo keittävänsä aamupuuron. Aivan kuin joku lapsi välittäisi vaikka sitä ei olisi.
Mulle kyllä oli riisipuuro lapsena herkkua.
On se herkkua, mutta miksi sen pitäisi olla aamupuurona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Sinä olet mahdollistanut miehelle satujoulujen jatkamisen, ja lapsillesi myös. Nauti nyt siitä, että teillä kaikilla on ihana joulu!
On myös mahdollista valita toisin. Voit ilmoittaa jo marraskuussa miehelle, että nyt on hänen vuoronsa. Lapsille kerrot, että tänä vuonna tulee ehkä tavallista vähemmän lahjoja. Lahjakasseja käyttämällä voit välttää paketoinnin. Mutta kun sinusta on niin ihanaa paketoida ja kyllä joululahjat pitää olla paketissa ... niinpä, elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kaiken, kun monet täällä kertoo keittävänsä aamupuuron. Aivan kuin joku lapsi välittäisi vaikka sitä ei olisi.
Mulle kyllä oli riisipuuro lapsena herkkua.
On se herkkua, mutta miksi sen pitäisi olla aamupuurona?
Koska siitä tehdään porkkanalaatikkoa. Meillä ei ole laatikoita pakastimessa vaan otetaan uunista tuoreina jouluaterialle.
Vielä riittää voimia keksiä satuja palstalle 🤣 Et sinäkään sitä kuusta käy metsästä hakemassa. Marttyyriuslisää jutussa se 1000 prosenttia.
Kyllä tuollainen olisi aivan hirveän raskasta. Ilmeisesti AP:llä on nyt tullut jonkinlainen raja vastaan, vaikka tavallaan harmi ettei ole tullut jo aiemmin.
Parina ensimmäisenä vuonna, kun meillä oli pieniä lapsia, uuvutin itseni loputtomilla jouluvalmisteluilla. Sittemmin ollaan opittu keskustelemaan. Tärkeitä kysymyksiä tähän liittyen ovat olleet esim., millaisia jouluja kumpikin on tottunut viettämään, mitkä asiat joulussa ovat tärkeitä, millaisia ajatuksia tämän vuoden joulusta on ja miten sitä haluaisi viettää.
Lapsia on tullut muutama muutama lisää, mutta heidän kanssa valmistellaan yhdessä leipomuksia ja koristeita, vanhin lapsi rakastaa suunnitella kattauksia. Miehen kanssa yhdessä siivoillaan ja laitetaan ruoka, joissain asioissa oikaistaan.
Meille on ollut paras, kun aattona ollaan omalla perheellä. Muina päivinä voidaan sit kyläillä puolin ja toisin.
Keittiön lattialla itkevä vanhempi varttia ennen joulurauhan julistusta ei ole joulun tarkoitus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ekaa sivua pidemmälle keskustelua lukenut, mutta tuollaista se tuppaa olemaan kun ollaan puhumattomina suhteessa. Se on itseasiassa hupaisaakin kuinka paljon jo ihan siinä tapailuvaiheessa pelätään keskustelua ja samaan aikaan myös hiljaisuutta joka sitten täytetään joutavalla jatustuksella jostain säästä tai julkimosta ym.
Siinä sitten jää oikeasti tutustumatta toiseen eikä itsestäänkään kerro/näytä oikein mitään aitoa koska hui, muutenhan se toinen ei ehkä tykkääkään minusta. Miten ihmeessä siitä suhteesta voisi pidemmän päälle tulla mitään tai siinä voisi olla kumpikaan onnellinen, jos joko pitäisi koko loppuikä esittää sellaista jollainen antoi ymmärtää olevansa siinä vaiheessa kun vasta tapailtiin/seurusteltiin tai sitten toisen pitäisi hyväksyä se, ettei se kumppani ole lainkaan sellainen kuin alunpitäen? Tai sitten ei olla puhuttu yhtään mitään mistään aidosti tärkeästä vaan on vaan oletettu, että tottakai se toinen ajattelee/haluaa ihan samanlaisia asioita kuin itsekin. Miten tuollaisen suhteen edes voidaan kuvitella onnistuvan jossa ei jo siinä alkuvaiheessa olla aidosti omia itsejään?
Jos ei luonteet/arvot/ajatukset natsaa niin parempihan se on että tämä käy ilmi heti alkumetreillä. Jostain syystä tuntuu, että paljon suurempi painoarvo pistetään sen kumppanin ulkoisille kuin sisäisille ominaisuuksille ja jos nämä miellyttää niin sisältö on sivuseikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kaiken, kun monet täällä kertoo keittävänsä aamupuuron. Aivan kuin joku lapsi välittäisi vaikka sitä ei olisi.
Mulle kyllä oli riisipuuro lapsena herkkua.
Sama täällä. Oikeastaan yksi joulun parhaimmista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla vanhemmilla pitää olla aikuisuutta sen verran, että se joulu saadaan lapselle tehtyä. Lapsi tuskin itsetehdyistä laatikoista ja riisipuurosta niin välitä, aikuisten tehtävä on käyttää järkeään ja ostaa valmiina. Toki se ei ole aina taloudellisesti mahdollista. Ja vaikka joulun jutut ostaisi valmiinakin, niin kyllä siinä oma vaivansa on ja molempien vanhempien pitää siihen tasapuolisesti lapsen vuoksi osallistua. Isän panos ei voi olla se, että tyyliin jaksaa olla juomatta ja pilaamatta koko joulua.
Asia erikseen on se, jos haluaa joulusta tietynlaisen itsensä vuoksi, sitten saa rauhassa itsekseen raataa.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain burn out itkut jo 23. Illalla. Ihan yksin sain tehdä kaiken ja tuolla odottaa eteisessä edelleen mun keräämät roskapussit jotka pitää viedä tänään, vaikka toinen on eilen kävellyt roskisten ohi muutamaankin kertaan ulkona.
Ihmetteli eilen mitä ne lapset oikein sai lahjaksi vaikka kaikesta kuvittelin että oltiin keskusteltu etukäteen..
Tuollainen roskapussien ohi kävely on jo ihan silkkaa perseilyä. Olisin varmaan katsonut sen kerran ohi kävelyä ja sen jälkeen sanonut kuuluvasti, että oletko sinä h**vetin sokea vai mikä vaivaa, kun et voi roskia viedä mennessäsi. Ei pitäisi kenellekään vanhemmalle tulla yllärinä, että jouluisin roskia kertyy ja ne voisi viedä samalla ulos, kun sinne menee... Ihmisillä on kyllä niin erikoisia suhteita ja siedetään ihan käsittämätöntä pelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa perheessä on se ongelma, että yhdessä ei viihdytä eikä sillä "omalla porukalla" osata olla.
Sitten just joku joulu on ihan painajaista kun pitäisikin viettää aikaa yhdessä joten herkästi siihen reagoi sitten kukin tavallaan. Yksi pakenee raatamiseen ja kuvittelee sillä saavan aikaan sen mukavan lämminhenkisen ja rennon tunnelman kun on sen seitsemää sorttia kaikkea. Toinen taas pakenee kirjaimellisesti vaikka töihin/lenkille tai vaikka just mieluummin nukkuu jotta hereilläoloaikaa olisi mahdollisimman vähän yhdessä.
Kertokaapas miksi teillä on näitä ukkoja? Miksi alun perinkään sellaisen riesan olette elämäänne ottaneet, ja sitten saatte valittaa ja huokailla ja menettää hermojanne?
Tätä en ymmärrä. Onko jotenkin ylevää uhrautua ja kärsiä?
Itse ajattelen että kun on vain tämä yksi elämä haluan tämän elää mahdollisimman hyvin, joten päätin jo hyvin nuorena pysyä sinkkuna. Päätöstäni en ole katunut, päin vastoin pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin kun näen ja seuraan millaista vääntöä ja hermojen menetystä ja pettämistä ja riitaa ja ties mitä se yhteiselämä on. Miksi joku sellaisen valitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on tehnyt kaikki jouluvalmistelut, ruokia myöten. Minä en ostanut edes yhtään lahjaa.
Tässähän on sitten ihan sama ongelma, kuin ap:lläkin. Toinen tekee kaiken ja toinen ei mitään. Ihan sama kumpi on se "en tee mitään"ihminen , niin aina se on väärin sitä toista kohtaan, joka joutuu tekemään kaiken.
Tietenkin, jos toinen nimenomaan haluaa tehdä kaiken yksin/itse, niin silloin ehkä ok, mutta ei muuten.
Meillä mies on osallistunut joulunlaitoon hakemalla kuusen ja jonkin verran hankkinut lahjoja jälkikasvulle ja hommannut kinkun viimevuosina ja paistanut sen. Tämä johtuu siitä, että muut perheenjäsenet (lapset jo muuttaneet kotoa, mutta tulevat kaikki joulua lapsuuden kotiin viettämään)ei syö kinkkua ja mies joutuu näin ollen sen huolehtimaan itselleen.
Mutta tämä vuosi oli ensimmäinen kerta, kun mies oli oivaltanut, että jouluruokien tekemiseen menee päiväkausia ja se on iso urakka. Mainitsi nimittäin, kun jouluruokia pöydässä kehuttiin, että sietävätkin olla hyviä, kun niitä on monta päivää tehty. Mies kun on huolehtinut vain sen kinkun ja siitäkin on pitänyt höpöttää viikkokaupalla, kun on niin iso asia.
Asiasta tekee erikoisen se, että mies on jo lähempänä 70v ja nyt vasta asian huomasi :)
Vierailija kirjoitti:
Aika monessa perheessä on se ongelma, että yhdessä ei viihdytä eikä sillä "omalla porukalla" osata olla.
Sitten just joku joulu on ihan painajaista kun pitäisikin viettää aikaa yhdessä joten herkästi siihen reagoi sitten kukin tavallaan. Yksi pakenee raatamiseen ja kuvittelee sillä saavan aikaan sen mukavan lämminhenkisen ja rennon tunnelman kun on sen seitsemää sorttia kaikkea. Toinen taas pakenee kirjaimellisesti vaikka töihin/lenkille tai vaikka just mieluummin nukkuu jotta hereilläoloaikaa olisi mahdollisimman vähän yhdessä.
Näin se menee ja totuus on, ettei miehistä ole joulunlaittajiksi, naisen hartioille tämä metatöiden pääjuhlan valmistaminen jää. On kaksi vaihtoehtoa: hankkiutua johonkin valmiiseen pöytään tai tehdä se joulu itse hammasta purren.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain burn out itkut jo 23. Illalla. Ihan yksin sain tehdä kaiken ja tuolla odottaa eteisessä edelleen mun keräämät roskapussit jotka pitää viedä tänään, vaikka toinen on eilen kävellyt roskisten ohi muutamaankin kertaan ulkona.
Ihmetteli eilen mitä ne lapset oikein sai lahjaksi vaikka kaikesta kuvittelin että oltiin keskusteltu etukäteen..
Tuollainen roskapussien ohi kävely on jo ihan silkkaa perseilyä. Olisin varmaan katsonut sen kerran ohi kävelyä ja sen jälkeen sanonut kuuluvasti, että oletko sinä h**vetin sokea vai mikä vaivaa, kun et voi roskia viedä mennessäsi. Ei pitäisi kenellekään vanhemmalle tulla yllärinä, että jouluisin roskia kertyy ja ne voisi viedä samalla ulos, kun sinne menee... Ihmisillä on kyllä niin erikoisia suhteita ja siedetään ihan käsittämätöntä pelleilyä.
Olipa loistava neuvo! Juuri noin kannattaa rakentaa parisuhdetta: Huutamalla oletko helvetin sokea vai mikä vaivaa!! Jos nyt muutama keksitty roskapussi on eteisessä, niin mitä sitten? Joka jouluhössötyksen takia saa burn outeja, niin hänellä on nupissa pahasti vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain burn out itkut jo 23. Illalla. Ihan yksin sain tehdä kaiken ja tuolla odottaa eteisessä edelleen mun keräämät roskapussit jotka pitää viedä tänään, vaikka toinen on eilen kävellyt roskisten ohi muutamaankin kertaan ulkona.
Ihmetteli eilen mitä ne lapset oikein sai lahjaksi vaikka kaikesta kuvittelin että oltiin keskusteltu etukäteen..
Tuollainen roskapussien ohi kävely on jo ihan silkkaa perseilyä. Olisin varmaan katsonut sen kerran ohi kävelyä ja sen jälkeen sanonut kuuluvasti, että oletko sinä h**vetin sokea vai mikä vaivaa, kun et voi roskia viedä mennessäsi. Ei pitäisi kenellekään vanhemmalle tulla yllärinä, että jouluisin roskia kertyy ja ne voisi viedä samalla ulos, kun sinne menee... Ihmisillä on kyllä niin erikoisia suhteita ja siedetään ihan käsittämätöntä pelleilyä.
Olipa loistava neuvo! Juuri noin kannattaa rakentaa parisuhdetta: Huutamalla oletko helvetin sokea vai mikä vaivaa!! Jos nyt muutama keksitty roskapussi on eteisessä, niin mitä sitten? Joka jouluhössötyksen takia saa burn outeja, niin hänellä on nupissa pahasti vikaa.
Kyllä nupissa on vikaa sellaisellakin aikuisella, joka ei osaa roskia viedä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas miksi teillä on näitä ukkoja? Miksi alun perinkään sellaisen riesan olette elämäänne ottaneet, ja sitten saatte valittaa ja huokailla ja menettää hermojanne?
Tätä en ymmärrä. Onko jotenkin ylevää uhrautua ja kärsiä?
Itse ajattelen että kun on vain tämä yksi elämä haluan tämän elää mahdollisimman hyvin, joten päätin jo hyvin nuorena pysyä sinkkuna. Päätöstäni en ole katunut, päin vastoin pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin kun näen ja seuraan millaista vääntöä ja hermojen menetystä ja pettämistä ja riitaa ja ties mitä se yhteiselämä on. Miksi joku sellaisen valitsee?
Jos jostakin ihmisestä on harmia muutamina päivinä vuodessa, mutta muuten elämänkumppani on ok, niin kyllähän se silloin on mukavampaa, että se kumppani on, kuin ettei sitä ole.
Kyllähän sitä vääntöä tulee, kun toisen kanssa on vuosikausia, mutta en silti ikinä antaisi puolisoa pois, vaikka hän ei jouluna hirveästi panostaisi. Kyllä se puoliso silti on rakas, vaikka sitä välillä vähän morkataankin :)
Metatöiden pääjuhla=joulu. Hienosti muotoiltu, tuota se juuri on!
Kerrot sille miehelle miten toivoisit hänen auttavan.
Esimerkiksi
"Pena, tänä jouluna haet kuusen ja paistat kinkun."
Pena ymmärtää että haluat hänen tekevän jotain joulun eteen.
Jos Pena ei ymmärrä puhetta, kirjoita lappu tai laita tekstari. Ja sitten muistuttelet että hoitaa nämä. Seuraavana jouluna Pena ei tarvitse enää niin paljon toistoa, ehkä ymmärtää kerrasta. Joku joulu hoitaa nämä asiat jopa itsenäisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas miksi teillä on näitä ukkoja? Miksi alun perinkään sellaisen riesan olette elämäänne ottaneet, ja sitten saatte valittaa ja huokailla ja menettää hermojanne?
Tätä en ymmärrä. Onko jotenkin ylevää uhrautua ja kärsiä?
Itse ajattelen että kun on vain tämä yksi elämä haluan tämän elää mahdollisimman hyvin, joten päätin jo hyvin nuorena pysyä sinkkuna. Päätöstäni en ole katunut, päin vastoin pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin kun näen ja seuraan millaista vääntöä ja hermojen menetystä ja pettämistä ja riitaa ja ties mitä se yhteiselämä on. Miksi joku sellaisen valitsee?
Jos jostakin ihmisestä on harmia muutamina päivinä vuodessa, mutta muuten elämänkumppani on ok, niin kyllähän se silloin on mukavampaa, että se kumppani on, kuin ettei sitä ole.
Kyllähän sitä vääntöä tulee, kun toisen kanssa on vuosikausia, mutta en silti ikinä antaisi puolisoa pois, vaikka hän ei jouluna hirveästi panostaisi. Kyllä se puoliso silti on rakas, vaikka sitä välillä vähän morkataankin :)
Tämä on just tosi suomalainen ja toksinen parisuhdemalli. Omaa kumppania saa morkata ja samalla hänestä ei missään nimessä haluta luopua. Kärsiminen ja haukkuminen ikään kuuluvat asiaan. Kyllä pitäisi tasoa nostaa....
Aika itsekästä olla osallistumatta yhteisen joulun valmisteluun, vaikka ei itse joulusta pitäisi. Voisi panostaa edes lastensa vuoksi. Välillä voi miettiä vähän omaa napaansa pidemmälle, erityisesti lasten vanhempana.