Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.
24.12.2022 |
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kommentit (434)
Joulu saa jostai syystä.osan ihmisistä sekoamaan ja suorittamaan aivan hullun lailla. Kukaan ei hönkötä samalla tavalla pääsiäisestä tai juhannuksesta.
Kotoahan ne mallit tulevat, mitä pitää olla ja tehdä. Ankarat mallit saavat aikaan joulumarttyyreita, jotka saavat aikaan ihmisiä, joka eivät välitä joulusta, koska se on itkun ja hammastenkiristyksen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusjouluun kyllä kuuluu tuo Äidin ahdistus ja marttyyri asenne, siitä ne lastenkin joulumuistot jää. Ja ihan turha sanoa ettei ne huomaa, kyllä sen tunnelman aistii. Itse en viettänyt jouluja ennenkuin esikoinen oli 4, ihan tuosta syystä. Sen jälkeen ostettiin muovikuusi ja jotain koristeita (nyt 10v jälkeen sama setti). Ruoka tulee kaupasta- yksi ostoskierros, lahjat ostan joulukuussa kun muutenkin käyn kaupoilla. Lapset koristelee, muutaman vuoden on jo siivonnut edellisenä iltana. Kyllä, paketoin kaikki itse ja aattona laitan kaiken tarjolle, mutta kevyin mielin, on mitä on ja yhdessä olo on tärkeintä. Joulun jättäisin vieläkin , jos vaan mahdollista, vähemmälle, mutta nuorempi 11v tyttö on jouluihmisiä ja alkaa jo marraskuun alussa kysymään että onhan riisipuuroa ( joo, on - Saarioisten valmiit annoskupit lapsille) ja haluavat viettää "meidän perinteisen päivän". Syödään lounas- ja avataan ne muutamat paketit, pelataan. Sitten käyn lenkillä ja illalla on alkupalapöytä ja aikuisten viinilasit. Ja siinä se. ENÄÄ ei ahdista, 30 vuotta siihen meni.....
Kotona tosiaan nähtiin näitä sänkyyn itkemään (äiti), "kaikkeni olen tehnyt ja te vaan tappelette" en puhu moneen tuntiin, istutaan hiljaa kun ei saa sanoa mitään "normaalia"....
Samat traumat täällä! Äitini ihmettelee miksi emme mene heille viettämään mummolajoulua, kun muut sisarukset menee. Siellä on kuitenkin aina yhtä kireä tunnelma kuin lapsena oli. Oma joulu menee pilalle siinä kireässä tunnelmassa odotellen milloin äitini pinna palaa. Enkä sellaista omalla lapselleni halua. Joten olemme kotona rennosti.
Teemme yhdessä koko perhe ja nautimme yhdessäolosta, kun kerrankin on aikaa. Meillä mies tykkää laittaa ruokaa, joten hoitaa ruokapuolen suurimmaksi osaksi. Me toki autamme, ettei kukaan joudu raatamaan koko aattoa, mutta suunnittelu on miehen vastuu. Lapsen vastuulla on joulukuusen koristelu ja minä vastaan suurimmaksi osaksi siitä, että lapsi saa sellaisia lahjoja, joita oikeasti haluaa. Kaikki siivoaa yhdessä ja kiva joulu on yhteinen ponnistus.
Aloitan jouluvalmistelut niin aikaisin, että ehdin tehdä ne kyllä rauhassa valmiiksi. Muovikuusemme tulee varastosta esille ekana adventtina tai viimeistään itsenäisyyspäivänä. Samoin jouluvalot. Joulukoristeet laitan paikoilleen toisena adventtina. Laatikot ostan valmiina pakastealtaasta omaan pakkaseen hyvissä ajoin. Teen itse vain leivontaa enkä sitäkään aina.
Loput jouluruoat ja lahjat ostin aatonaattona ruokakauppareissulla. Lahjat paketoin sitämukaa, kun ostan. Ne laitan aatonaattona viikkosiivouksen jälkeen kuusen alle valmiiksi. Joulusauna on aatonaattoiltana. Aattona keitän riisipuuron haudekattilassa. Lisään ruokapöytiin kangasliinat. Riisipuuron jälkeen haen iäkkäät sukulaiset ja käymme haudoilla. Sen jälkeen tulemme meille syömään. Pöydän katamme yhdessä. On iloinen puheensorina. Pöydän myös tyhjennämme yhdessä. On tervetuliaisglögit, ruoka ja kahvit. Lahjojen jako myös. Sitten vien autolla sukulaiset kotiinsa. Eikä minulla ole stressiä. Olen vuosien saatossa löytänyt rytmin milloin tehdä mitäkin. Olen karsinut tehtävä listaa. Jopa vanha isäni on nauttinut joulusta, kun äitini jouluhössötys väheni silloin, kun yhteisten aattojen vietto siirtyi minun kotiini reilu 20v sitten. Joulupäivä on rentoa aikaa. Jouluruokien lämmitystä, kävelyllä käyntiä, lautapelejä, kirjan lukua, elokuvia. Tapaninpäivänä syömme yhdessä äitini luona. Myös lapseni viihtyvät. Luulen, että juju on pikkuhiljaa ajoissa tekeminen. Aattona yhdessä tekeminen. Se on osa joulunviettoa se kaiken laittaminen ei vain ruoasta nauttiminen.
Ymmärrän kyllä, että ihan toisenlaistakin voi olla. Olen löytänyt itselleni sopivan rytmin yrityksen ja erehdyksen kautta aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusjouluun kyllä kuuluu tuo Äidin ahdistus ja marttyyri asenne, siitä ne lastenkin joulumuistot jää. Ja ihan turha sanoa ettei ne huomaa, kyllä sen tunnelman aistii. Itse en viettänyt jouluja ennenkuin esikoinen oli 4, ihan tuosta syystä. Sen jälkeen ostettiin muovikuusi ja jotain koristeita (nyt 10v jälkeen sama setti). Ruoka tulee kaupasta- yksi ostoskierros, lahjat ostan joulukuussa kun muutenkin käyn kaupoilla. Lapset koristelee, muutaman vuoden on jo siivonnut edellisenä iltana. Kyllä, paketoin kaikki itse ja aattona laitan kaiken tarjolle, mutta kevyin mielin, on mitä on ja yhdessä olo on tärkeintä. Joulun jättäisin vieläkin , jos vaan mahdollista, vähemmälle, mutta nuorempi 11v tyttö on jouluihmisiä ja alkaa jo marraskuun alussa kysymään että onhan riisipuuroa ( joo, on - Saarioisten valmiit annoskupit lapsille) ja haluavat viettää "meidän perinteisen päivän". Syödään lounas- ja avataan ne muutamat paketit, pelataan. Sitten käyn lenkillä ja illalla on alkupalapöytä ja aikuisten viinilasit. Ja siinä se. ENÄÄ ei ahdista, 30 vuotta siihen meni.....
Kotona tosiaan nähtiin näitä sänkyyn itkemään (äiti), "kaikkeni olen tehnyt ja te vaan tappelette" en puhu moneen tuntiin, istutaan hiljaa kun ei saa sanoa mitään "normaalia"....
Samat traumat täällä! Äitini ihmettelee miksi emme mene heille viettämään mummolajoulua, kun muut sisarukset menee. Siellä on kuitenkin aina yhtä kireä tunnelma kuin lapsena oli. Oma joulu menee pilalle siinä kireässä tunnelmassa odotellen milloin äitini pinna palaa. Enkä sellaista omalla lapselleni halua. Joten olemme kotona rennosti.
Teemme yhdessä koko perhe ja nautimme yhdessäolosta, kun kerrankin on aikaa. Meillä mies tykkää laittaa ruokaa, joten hoitaa ruokapuolen suurimmaksi osaksi. Me toki autamme, ettei kukaan joudu raatamaan koko aattoa, mutta suunnittelu on miehen vastuu. Lapsen vastuulla on joulukuusen koristelu ja minä vastaan suurimmaksi osaksi siitä, että lapsi saa sellaisia lahjoja, joita oikeasti haluaa. Kaikki siivoaa yhdessä ja kiva joulu on yhteinen ponnistus.
Auttoiko kukaan äitiänne?
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perheenäidille vuoden paskin päivä. Toiset löhöö sohvalla, katsoo joulupukin kuumaa linjaa lumiukkoa ja kyselee joko kohta syödään puuro. Mikä puuro? Kukas sen ois sillävälin tehnyt? Tiskejä allas täynnä, lahjat paketoimatta, saunapuut hakematta ja ukko valittaa et eikö kele saa olla edes aattona rauhassa ja missä ne kahvit ja tortut viipyy.
Ymmärrän jouluaaton hartaushetkien suosion kasvun. Papin saarna vilisee kliseitä eikä kiinnosta mutta kirkossa saa sentään hetken istua rauhassa.
Sitten avataan lahjat. Siis muut avaa, ei äidille mitään oo hankittu. Hetken luulet, että mies onkin muistanut jollain korulla mutta siitä kaulakorun kokoisesta paketista löytyykin joku kylkiäisenä saatu DNAn onneton joulukoristesetti. Vtuttaa niin että pakko avata punkkupullo heti. Aika muistella lapsuuden jouluja, kun sai lahjoja ja sai käydä valmiiseen pöytään.
Oletko sanonut miehelle, että haluat häneltä lahjan. Ehkä ostaisi sinulle lahjan, jos tietäisi kuinka tärkeä asia se sinulle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perheenäidille vuoden paskin päivä. Toiset löhöö sohvalla, katsoo joulupukin kuumaa linjaa lumiukkoa ja kyselee joko kohta syödään puuro. Mikä puuro? Kukas sen ois sillävälin tehnyt? Tiskejä allas täynnä, lahjat paketoimatta, saunapuut hakematta ja ukko valittaa et eikö kele saa olla edes aattona rauhassa ja missä ne kahvit ja tortut viipyy.
Ymmärrän jouluaaton hartaushetkien suosion kasvun. Papin saarna vilisee kliseitä eikä kiinnosta mutta kirkossa saa sentään hetken istua rauhassa.
Sitten avataan lahjat. Siis muut avaa, ei äidille mitään oo hankittu. Hetken luulet, että mies onkin muistanut jollain korulla mutta siitä kaulakorun kokoisesta paketista löytyykin joku kylkiäisenä saatu DNAn onneton joulukoristesetti. Vtuttaa niin että pakko avata punkkupullo heti. Aika muistella lapsuuden jouluja, kun sai lahjoja ja sai käydä valmiiseen pöytään.
Onko nykyisin naisten joulut todella tuollaisia? Oli ehkä äidilläni, mutta ei kai sentään tyttärilläni?!
Itse olen ottanut aika rauhallisesti joulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perheenäidille vuoden paskin päivä. Toiset löhöö sohvalla, katsoo joulupukin kuumaa linjaa lumiukkoa ja kyselee joko kohta syödään puuro. Mikä puuro? Kukas sen ois sillävälin tehnyt? Tiskejä allas täynnä, lahjat paketoimatta, saunapuut hakematta ja ukko valittaa et eikö kele saa olla edes aattona rauhassa ja missä ne kahvit ja tortut viipyy.
Ymmärrän jouluaaton hartaushetkien suosion kasvun. Papin saarna vilisee kliseitä eikä kiinnosta mutta kirkossa saa sentään hetken istua rauhassa.
Sitten avataan lahjat. Siis muut avaa, ei äidille mitään oo hankittu. Hetken luulet, että mies onkin muistanut jollain korulla mutta siitä kaulakorun kokoisesta paketista löytyykin joku kylkiäisenä saatu DNAn onneton joulukoristesetti. Vtuttaa niin että pakko avata punkkupullo heti. Aika muistella lapsuuden jouluja, kun sai lahjoja ja sai käydä valmiiseen pöytään.Oletko sanonut miehelle, että haluat häneltä lahjan. Ehkä ostaisi sinulle lahjan, jos tietäisi kuinka tärkeä asia se sinulle on.
Miksi aina kaikesta pitää erikseen sanoa? Etenkin, jos on kyse jostain mitä mies ei tee, jopa itsestään selvistä asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moniko täällä olisi lapsena sitten ollut tyytyväinen jos se äitikään ei olisi laittanut tikkua ristiin joulun eteen? Ei olisi ollut mitään jouluun liittyvää eikä se olisi haitannut yhtään?
Mua ärsyttää se hirveä hössötys ja kireä ilmapiiri minkä mun äiti luo kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja sitten se valittaa kaikesta. Miksei voi vaan viettää rauhallista joulua. Toki jotakin on kiva tehdä ja esimerkiksi koristella kuusi ja laittaa muita joulukoristeita. Mutta se älytön stressi ja raivoaminen ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No moniko täällä olisi lapsena sitten ollut tyytyväinen jos se äitikään ei olisi laittanut tikkua ristiin joulun eteen? Ei olisi ollut mitään jouluun liittyvää eikä se olisi haitannut yhtään?
Mä olisin. Mun nuoruuteeni kotona asuessa kuuluivat vanhempien jokavuotiset tkuhuutojouluriidat, eikä ollut kyse alkoholista vaan odotuksista ja pettymyksistä, lamavuosina rahastakin, kun koronmaksu oli joulun alla. Musta tuli huono joulunviettäjä ja omasta jo aikuisesta lapsesta samaten, otetaan lähinnä rentoutumisen ja vapaapäivien kannalta.
Ei se joulu ole joulukaan, jos raatanut marttyyriäiti ei saa vähintään kerran joukkomurha-fantasiaa päähänsä.
Muistavatko lapset jouluistaan muuta kuin kireän ja ilottoman mamman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se hirveä hössötys ja kireä ilmapiiri minkä mun äiti luo kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja sitten se valittaa kaikesta. Miksei voi vaan viettää rauhallista joulua. Toki jotakin on kiva tehdä ja esimerkiksi koristella kuusi ja laittaa muita joulukoristeita. Mutta se älytön stressi ja raivoaminen ei ole kivaa.
Sopikaa, että sinä hoidat kaiken ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouluna ei tarvitse häärätä yhtään enempää kuin muutenkaan. Laiskojen kanssa elävien on ihan ehdottoman tärkeää olla tekemättä puolesta, nimittäin sehän ei lopu, jos kumppani on sitä tyyppiä joka vain mielellään olla löllöttelee ja tulee tyytyväisenä valmiiseen pöytään.
Entäs lapset? Jätetään ilman lahjoja, ilman jouluruokaa ym.?
Ruokaa saa kaupasta, lahjoja ei tarvitse olla kuin pari. Partiolaiset paketoi eikä maksa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut, että voisi jonkun homman hoitaa. Vaikka se kuusi.
En ole ap, mutta nyt puhutaan aikuisesta ihmisestä, jonka luulisi itsekin kykenevän aloitteellisuuteen ja osallistumiseen. Ei ole kyse mistään lapsesta tai palvelijasta, jota ohjata.
Jos ap joutuu pyytämään mieheltä kuusen hakua, ap on se, joka huolehti, että kuusi tulee. Vastuu asian olemassa olon muistamisesta on edelleen ap:lla. Miksei mies mieti itse, mitä kaikkea tarvitaan ja sitten vain kerro, että minä hoidan tuon ja tuon, ettei tule tuplana?
Mä olen jo eronnut ja jouluvalmistelutkin kiireestä ja paineesta huolimatta sujui mukavalla tunnelmalla, kun ei ole moisia ärsytyksiä miehestä, joka ei osallistu ja pahimmillaan vielä valittaa toisen tekemistä asioista. Lapsillekin mukavampi, kun aikuiset (minä ja vanhempani) on oikeasti hyvällä tuulella.
Onneksi en vietä Joulua mitenkään ihmeemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se hirveä hössötys ja kireä ilmapiiri minkä mun äiti luo kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja sitten se valittaa kaikesta. Miksei voi vaan viettää rauhallista joulua. Toki jotakin on kiva tehdä ja esimerkiksi koristella kuusi ja laittaa muita joulukoristeita. Mutta se älytön stressi ja raivoaminen ei ole kivaa.
Tällaiset ns. vanhanajan kireät ilmapiirit on tulleet ihan siitä, että nimenomaan sille naiselle (äidille) on langennut kaikki. Lapset ja mies odottaa saavansa täyden palvelun joulujuhlan ruokineen ja koristeineen... Kukaan ei ole auttanut, etenkään se mies. Ehkä joku tyttölapsi on autellut. Miehelle suurin saavutus on ollut kuusen haku ja kinkun valvominen.
Nykyään vielä jotkut naiset kärsii samasta, kun ne vanhat perinteet on edelleen muistissa... Nainen tekee, nainen laittaa, äiti tekee, äiti laittaa... Onneksi ehkä enenevissä määrin miehet ovat alkaneet osallistua myös kunnolla.
Omasta lapsuudesta muistan juurikin sen patalaiskan isän, joka ei eväänsäkään liikauttanut, paitsi kun piti hakea uusi konjakkilasillinen. Maistui kyllä ruuat ja oli tyytyväinen ilme naamalla pikkuhiprakassa rentoutuen... Äiti nieleskeli itkua, kun joutui pöydänkin siivoamaan yksin... Minua ei vaadittu auttamaan, mutta aloin oma-aloitteisesti auttamaan äitiä ja oikeasti olen todella kiitollinen hänen vaivannäöstään.
Minulla on mies, joka tykkää järjestää lapsillemme ihania joulumuistoja minun kanssani tasapuolisesti. Kukaan ei ole hampaat irvessä eikä ole kireä tunnelma. Ja meille joulu on tärkeä juhla.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Ilmoittauduit juuri vapaaehtoiseksi järjestämään joulun yksin ensi vuonna. Tee kännykkääsi jo nyt muistilista kaikesta tarvittavasta, niin on helpompaa vuoden päästä. Oikein hyvä idea, että otat vastuun vuorostasi. Ja muista tehdä sitä joulua lapsille, ei itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras joulu on sellainen, mikä ei näy eikä kuulu missään. Rauhassa vaan kotona voi lepäillä ja tehdä muutaman päivän ajan ihan mitä lystää - tai jättää tekemättä ja olla vaan. Mihinkään ei mennä, eikä kukaan tule kutsumatta kylään.
Olen samaa mieltä, mutta pidän aika tyhminä ihmisiä, jotka näitä "neuvoja" antavat lapsiperheille.
T:itse lapseton
Eikös lapsia voi kasvattaa ja opettaa?
Ei voi, kun ei mulla ole sellaisia :D, eikä mulla ole pimeäsieluista ämmääkään. Onni tulee yksinkertaisista asioista :D
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintähän on naisen raataa itsensä ihan omasta päästään keksimillään jutuillaan ja typerällä "täydellisyyden" tavoittelulla henkihieveriin. Apua ei tietenkään kysytä ja jos joku tarjoutuisikin jotain tekemään, niin ei stn kelpaa koska se on väärin, ei tarpeeksi hyvin, et osaa kuitenkaan, et tee kunnolla. Sitten raadetaan ja raadetaan jotta voidaan sitten pilata kaikkien joulutunnelma loputtomalla valittamisella, marttyyriudella, riitelyllä ja muulla kivalla.
Oikeesti nyt akat, lopettaa toi sairas käytös.
Oikeesti nyt ukko, ala laittamaan mieleistäsi joulua perheellesi! Ilmoita hyvissä ajoin vaimollesi, että hoidat kaiken yksin ja itse. Voi olla, että se vaimokin rentoutuu eikä tarvitse enää äksyillä ja marttyroida.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tulee hyvä mieli, kun saa uhriutua. Taitaa ollakin itse tarkoitus.
Meillä joulu tehtiin kaikki yhdessä. Isä, äiti ja isot lapset. Ei ongelmia.