Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mieheltä kysytty miten hän haluaa tämän viikonloppunsa/lomansa viettää? Haluaako hän edes juhlia joulua? Säästäkää nyt vuosi rahaa ja menkää ensi jouluna all inclusive lomalle ja voitte nauttia koko perhe ilman uhriutumisia ja riitoja. Mekin on tehty niin monena vuonna ja on ihan parasta.

Monesti nämä on juuri niitä, jotka eivät halua mihinkään poistua kodistaan, "EI AINAKAAN JOULUNA ÖYH ÖYH". Maataan sohvalla tyytyväisenä kännykkä kädessä tai voi sen aloittaa vaikka terästetyllä glögillä. Muistetaan piikitellä kuinka hirveitä nuo tontut taas on tuolla lipaston päällä ja mitä h**vettiä sellaisia täytyy taas laittaa. Ja jos niitä ei jostain syystä laitetakaan alkaa ärhentely, että missä kaikki joulukoristeet on. Vesi kielellä odotellaan sitä ruokailuhetkeä ja konjakkisnapseja ja saunakaljoja (nämä on ehkä saanut itse ostettua Alkosta). Muistetaan valittaa ja räyhätä kännipäissä loppuillasta, kun vatsa on täynnä kinkkua, että kuinka kamala ja turha kulutusjuhla tämä joulu oikein onkaan.

Juuri tämä! Aina kun nainen valittaa siitä että joutuu järjestämään joulun yksin, alkaa ensin näsäviisastelu että pyysitkö miestä tekemään mitään vaikka aikuiselta ihmiseltä voisi kyllä jotain omaa aloitekykyä odoittaa. Sitten öhistään että "haluaako mies edes viettää tuollaista suoritus-Joulua, oletko kysynyt". Vaikka todellisuudessa mies mitä todennäköisimmin tahtoo sen perinteisen lapsuuden joulun koristeineen, kuusineen, kinkkuineen ja kynttilöineen lahjoista puhumattakaan - mitään ei vain haluttaisi tehdä sen eteen ja mielummin reagoidaan täydellä passiivisuudella ja nurinalla. Kelpaa vain maha täynnä vaimon valmistamaa jouluruokaa asettua sohvalle katselemaan kun lapset avaavat vaimon suunnittelemia ja hankkimia lahjoja. Vaimolle on muistettu hakea lahjaksi suurin piirtein ässäarpa tai tiskiharja. 

Haitko muka kuusen itse metsästä?? Tuskin.

Mitä mies sanoi kun keskistelitte asiasta hyvissä ajoin ennen joulua, eli esim. lokakuussa? Vai oletitko, että mies muuttaa toimintamallia jonka olet hänelle vuosien saatossa opettanut kun et ole avannut suutasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa sinulle jotain ap-ämmä. Te akat ootte v i t u n rasittavia kun sitä joulua pitää hössöttää monta päivää. Muutamassa tunnissa sais asiat tehtyä ihan riittävästi ja sitten keskittyä joulun viettoon, mutta ei, kun pitää loputtomasti höösätä kaikkia turhaa paskaa. Oli omankin akan kanssa pinna niin kireällä, että olisi tehnyt mieli raivota kuin leijona, mutta kun on joulu, niin nielin kiukkuni.

V i t t u tee sitten itse kaikki, jos se vie aikaa vaan sen muutaman tunnin! Luultavasti sinulle on kelvannut ne akan loihtimat ruuat sun muut paremmin kuin hyvin.

V i t t u ruuat saa kaupasta ja hyviä saakin. Tämä on juuri sitä tyhjän paskaa hössötystä.

Teen ite parempaa porkkanalaatikkoo ku kaupassa. Sitä paitsi siinä ei oo palmuöljyykään.

Joka valmisruoassa on palmuöljyä!

En jaksanut lukea ketjua mutta tässä meidän joulu ja sen valmistelut: miehen kanssa tuli ihan jäätävä riita marraskuun loppupuolella. Sen jälkeen ei melkein sanaakaan olla puhuttu. Meillä 2 lasta. Olen harkinnut eroa koko joulukuun ja päätin, että otan asian puheeksi joulun jälkeen. Oli pakko vaan suoriutua arjesta ja pitää itsensä kasassa. En halunnut alkaa puimaan asiaa ennen joulua.

Ostin lapsille lahjat ja järjestin meidät syömään sekä anopille että omille vanhemmilleni. Siellä sukuloitiin sulassa sovussa, vaikkei melkein sanaakaan miehen kanssa vaihdettu. Mies katsoi vierestä, kun lapset availi mummojen ja minun ostamat lahjat, hän ei ollut ostanut ainuttakaan. Sen verran mies osallistui, että kävi kaupassa ostamassa perusjuttuja ja kyseli, tarvitseeko jotain.

Ihan kamala tilanne ja olen edelleen aivan lukossa. Nyt pitäisi alkaa keskustelemaan tilanteesta mutta en tiedä, miten :( tästä jäi itselle niin syvät arvet, etten tiedä toivunko ikinä. On meillä riitoja ollut monestikin ja aina niihin liittyy jonkinlainen mykkäkoulu ja miehen häviäminen minun ja lasten elämästä. Nyt vaan tuntuu, etten pääse tästä enää yli eikä todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Raskainta on se että mun täytyy erikseen pyytää tekemään asiat x, y ja z. Mies kyllä osallistuu ja tekee kunhan joku, eli minä, on suunnitellut asiat etukäteen ja sitten jakanut hommat mitä kukakin tekee.

Esimerkiksi omille vanhemmilleen ei hankkisi mitään jos en muistuttaisi siitä. Ja hänen vanhempansa joka vuosi muistaa meitä molempia. Niinkuin taas omat vanhempani muistavat meitä ja mulle taas on ihan itsestäänselvää muistaa myös heitä.

Pidän joulusta ja teen mielelläni valmisteluja, ym. mutta jos en suunnittelisi ja pyytäisi miestäkin tekemään osaansa niin saisin oikeasti tehdä kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua mutta tässä meidän joulu ja sen valmistelut: miehen kanssa tuli ihan jäätävä riita marraskuun loppupuolella. Sen jälkeen ei melkein sanaakaan olla puhuttu. Meillä 2 lasta. Olen harkinnut eroa koko joulukuun ja päätin, että otan asian puheeksi joulun jälkeen. Oli pakko vaan suoriutua arjesta ja pitää itsensä kasassa. En halunnut alkaa puimaan asiaa ennen joulua.

Ostin lapsille lahjat ja järjestin meidät syömään sekä anopille että omille vanhemmilleni. Siellä sukuloitiin sulassa sovussa, vaikkei melkein sanaakaan miehen kanssa vaihdettu. Mies katsoi vierestä, kun lapset availi mummojen ja minun ostamat lahjat, hän ei ollut ostanut ainuttakaan. Sen verran mies osallistui, että kävi kaupassa ostamassa perusjuttuja ja kyseli, tarvitseeko jotain.

Ihan kamala tilanne ja olen edelleen aivan lukossa. Nyt pitäisi alkaa keskustelemaan tilanteesta mutta en tiedä, miten :( tästä jäi itselle niin syvät arvet, etten tiedä toivunko ikinä. On meillä riitoja ollut monestikin ja aina niihin liittyy jonkinlainen mykkäkoulu ja miehen häviäminen minun ja lasten elämästä. Nyt vaan tuntuu, etten pääse tästä enää yli eikä todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Hyvänen aika, eroa ja heti! Ei tuo ole mitenkään tervettä että kuukausi pidetään mykkäkoulua. Tuosta ahdistuvat jo lapsetkin, eronneena voit varmasti paremmin eivätkä lapsetkaan tuollaista elämää jää kaipaamaan. 

Hyvin riittää aika palstailuun.

No, miehesi on edes selvinpäin koko joulun? Alkoholistijouluja viettäneet pitäisivät pelkkää sohvalla kuorsaamista siunauksena.

Mies hakee kuusen ja paketoi ostamansa lahjat, mutta muu jää kontolleni. Apua ruuanlaittoon ei saa vaikka pyytää. Mies rentoutuu itsekseen, lapset leikkivät yksinään yrittäen saada vanhempien huomion. Jos ehdotan, että vaikka pelaisi lasten kanssa raivostuu ja haukkuu. Muuten lähes unelmien mies. Täydellistä ei kai ole.

Vierailija kirjoitti:

Mies hakee kuusen ja paketoi ostamansa lahjat, mutta muu jää kontolleni. Apua ruuanlaittoon ei saa vaikka pyytää. Mies rentoutuu itsekseen, lapset leikkivät yksinään yrittäen saada vanhempien huomion. Jos ehdotan, että vaikka pelaisi lasten kanssa raivostuu ja haukkuu. Muuten lähes unelmien mies. Täydellistä ei kai ole.

Sulla on kyllä pienet unelmat. Pyydät isää leikkimään omien lastensa kanssa ja hän raivostuu ja haukkuu?!? Luonnevika tuo on, lapsiparat.

Vierailija kirjoitti:

Mies hakee kuusen ja paketoi ostamansa lahjat, mutta muu jää kontolleni. Apua ruuanlaittoon ei saa vaikka pyytää. Mies rentoutuu itsekseen, lapset leikkivät yksinään yrittäen saada vanhempien huomion. Jos ehdotan, että vaikka pelaisi lasten kanssa raivostuu ja haukkuu. Muuten lähes unelmien mies. Täydellistä ei kai ole.

Sori, oli pakko laittaa alapeukku. Jos mies raivostuu kun pyydät häntä viettämään aikaa lasten kanssa, siinä kaksi asiaa pielessä. Miehen reaktio ja se, että joudut häntä erikseen pyytämään. Aika matala taso sinulla on, jos tuo on sinulle lähes unelmien miehen käytöstä.

Tämä saa itseni vaan miettimään, mitä kaikkea me naiset oikeasti siedetään. Eihän tuollainen käytös toista kohtaan ole missään nimessä ok!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi juosta ap.n turhan jouluhössötyksen perässä?

Mies on mies, eikä orja.

Tuo mies on isä, jonka kuuluisi todellakin pistää sitä tikkua ristiin lastensa takia.

Suomalaisen tasa-arvo oletetun kasvatuksellinen arkkivihollinen

" Suomisen Ollin perhe"

( Äläkääs nyt kun isä- kulta rasittuuu )

Ja

" Uuno Turhapuro "

Miehet aina valittaa etteivät halua tehdä mitään kun mikään ei kelpaa täydellisyyttä tavoitteleville naisille.

Ei se kyllä ihan niin ole! Kyllä kelpaa kun asiat tehdään kunnolla ja loppuun asti. Niin usein mies/ isommat lapset tekee jotain ja jättää homman kesken )a jäljet siivoamatta. Kyllä kaikki ne koristeet kuuseen saa mutta näemmä sitten ei enää viitsitä/ jakseta ottaa niitä pois, kuusta pois, siivota jäljet ja säilöä koristeet ensi vuodelle.

Mitä apua on sellainen kun toinen joutuu avustamaan joka vaiheessa? Mielummin teen itse kun pääsen vähemmällä vaivalla ja siivouksella.

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua on sellainen kun toinen joutuu avustamaan joka vaiheessa? Mielummin teen itse kun pääsen vähemmällä vaivalla ja siivouksella.

Eihän se mitään apua olekaan. Sitähän se laiskamato haluaa, että teet itse, ettei hänen tarvitse.

Ilmassa on paljon vääriä oletuksia. a) joulua pitää valmistella ja viettää aivan erityisesti b) jos joku ei jaa tätä viehtymystä, hänen on näyteltävä täysillä mukana c) asiat on viime kädessä tehtävä muiden (lasten, isovanhempien, perinteiden tms.) takia kuvitellen ettei väsymys, kireä ilmapiiri ja väkinäisyys näy läpi.

En muista, että lapsena(kaan) kukaan olisi kysynyt miten haluaisin joulua viettää. Oma oletus/suunnitelma yritetään vain runnoa läpi. Melkoista pokkaa vaatisi myös kertoa, mitä mieltä pakkotahtisesta friikkisirkuksesta oikeasti on.

Tietenkin on olemassa laiskoja ja välinpitämättömiä aikuisia. Mutta jos oireet esiintyvät _vain_ pyhien ja merkkipäivien hösäämisen yhteydessä, tulisi hälytyskellojen soida. Itse skippaisin joulukuun 2 viimeistä viikkoa jos mahdollista, ei mikään inhimillisen kohtaamisen riemusaatto.

Menikö kuppi nurin?

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea ketjua mutta tässä meidän joulu ja sen valmistelut: miehen kanssa tuli ihan jäätävä riita marraskuun loppupuolella. Sen jälkeen ei melkein sanaakaan olla puhuttu. Meillä 2 lasta. Olen harkinnut eroa koko joulukuun ja päätin, että otan asian puheeksi joulun jälkeen. Oli pakko vaan suoriutua arjesta ja pitää itsensä kasassa. En halunnut alkaa puimaan asiaa ennen joulua.

Ostin lapsille lahjat ja järjestin meidät syömään sekä anopille että omille vanhemmilleni. Siellä sukuloitiin sulassa sovussa, vaikkei melkein sanaakaan miehen kanssa vaihdettu. Mies katsoi vierestä, kun lapset availi mummojen ja minun ostamat lahjat, hän ei ollut ostanut ainuttakaan. Sen verran mies osallistui, että kävi kaupassa ostamassa perusjuttuja ja kyseli, tarvitseeko jotain.

Ihan kamala tilanne ja olen edelleen aivan lukossa. Nyt pitäisi alkaa keskustelemaan tilanteesta mutta en tiedä, miten :( tästä jäi itselle niin syvät arvet, etten tiedä toivunko ikinä. On meillä riitoja ollut monestikin ja aina niihin liittyy jonkinlainen mykkäkoulu ja miehen häviäminen minun ja lasten elämästä. Nyt vaan tuntuu, etten pääse tästä enää yli eikä todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.

Puhu. Muuten asiat jää kaivertamaan ikuisesti. Sano miehelle, että haluat jutella ja ehdota sellasta päivää (koko päivää) joka sopii molemmille ja lapset hoitoon.

Sano, että et halua riidellä, tuntuu vieläkin pahalta se edellinen ja mietit että tällaistako tämä nyt on. Sano ettet jaksa sellaista. Kysy mitä mies ajattelee ja välittääkö hän enää teistä vai haluaako hän erota. Jos itse haluaisit mieluummin jatkaa jos saatte asiat kuntoon, sano se. Ole rauhallinen äläkä provosoidu, älä syyttele äläkä puolustele. Sopikaa, että molemmat saa puhua viisi minuuttia ilman, että toinen keskeyttää, eikä nimitellä tai olla tahallssn ilkeitä. Pidä sopimus ja odota, että toinen pitää.

Se miksi en suosittele mitään eroilmoituksia heti:

-lapset

- kirjoitit riidasta (kumpikaan ei osaa kommunikoida normaalisti stressitilanteessa)

- se että olet lukossa ja tuntuu liian pahalta nyt (sulla on paljonkin tunteita vielä, vaikka tilanne on kestämätön)

- miehelläkin vaikuttaisi olevan, mutta ei osaa/uskalla ratkaista tilannetta (lähti mukaan, ei haastanut riitaa, kävi kaupassa.)

Keskustelu etenee jos uskallat olla rehellinen ja tajuat, että mies saattaa olla tilanteesta yhtä rikki kuin sinä. Päättelen sun kirjoituksesta, että sosiaaliset taidot vähän heikommat kun sulla, ja näin se on yleensä.

Puhukaa mistä se riita lähti, millainen olo nyt, mitä olis voinut sanoa eri tavalla ja mitä ei olisi pitänyt sanoa ollenkaan. On hyvä pyytää anteeksi kiukuspäissään sanottua, molempien.

Jos juttu alkaa mennä eroaikeista toiseen suuntaan ja haluatte yrittää vielä, sopikaa asioista, sopikaa miten riidellään ja mitä riidassa ei saa tehdä. Niistä sopimuksista täytyy muistuttaa puolin ja toisin. Aikalisä silloin kun tuntuu että alkaa keittää yli.

Puhukaa vihdoin mitä toivotte ja haluatte, miettikää miten haluatte asiat ja missä voi mennä toista vastaan. Hyväksy se, että kumpikaan teistä ei vielä osaa ja voi olla, että opit itse nopeammin.

Ihmiset nousee vaikka millaisesta parisuhteen liejusta ylös, jos molemmat tahtoo rakastaa ja opetella elämään yhdessä niin, että molemmilla on hyvä olo. Jos ei onnistu vaikka yrität tai mies haluaa suoraan sen eron, sitten se on ehkä paras ratkaisu.

Ole rehellinen ja uskalla sanoa, miltä sinusta tuntuu. Älä "hyökkää tai puolustaudu". Jos mies tekee näin, ymmärrä että hän pelkää että satutat häntä.

Pitäisi puhua yhdessä mikä on tärkeää kummallekin jouluna. Kompromissien myötä pyrkiä siihen sitten.

Meillä haetaan yhdessä kuusi, laitetaan se yhdessä pystyyn ja valot. Lapset koristelee.

Mies hankki paljon lahjoja lapsille, minulle mieluisia lahjoja myös mutta tuntuu joka joulu kärsivän jotain tunnon tuskia siitä että haluan tiettyjä halpoja mukeja. Kerään niitä ja ne on minulle tärkeitä, mutta kuulemma liian edullisia ollakseen hyvä joululahja. Tätä en ole koskaan tajunnut....

Osa niiden arvoa minulle on se että moni niistä on saatu lahjaksi.

Minä tein kaiken ruoan, leivoin lahjaksi leipää,kakkua ja tein joulusinappia. Väsytti kyllä välillä ihan hirveästi mutta kun sai valmista oli tosi hyvä mieli. Aatonaatto ja aatto menee keittiössä mutta se on minun tapani ja tykkään sillä tavalla hemmotella läheisiäni. Kukaan ei ole loukkaantunut kun olen välillä ollut sairas ja joku joulu tehty muuta kuin kinkku itse.

Miehellä oli hirveä työstressi pidempään ja en halunnut kuormittaa enempää, varsinkaan kun hän ei osaa olla ottamatta stressiä joulusta vaikka mitään ei ole pakko tehdä. Meillä tehdään jouluisin tosi paljon, leivotaan ja koristellaan mutta minä teen kaiken koska minä haluan tehdä ne. Ei ne muille ole niin tärkeitä juttuja. Aattoiltana juon aina viiniä ja nautin tunnelmasta täydellä vatsalla kuten muutkin. Ruokaa on niin paljon että siitä tehdään eri juttuja useampi päivä ilman suurta panostusta. Rakastan joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se mies ei pidä koko joulusta. Jospa miestä lähinnä ottaa koko joulu aivoon raskaasti. Sellaisia ihmisiä on. Aivan kaikki eivät markkinajuhlista perusta.

Minä, minä, minä. Ja hän ei edes lasten takia viitsi tehdä mitään? No, miehet onkin itsekkäitä.

Jep. Ja kyllä näille miehille kelpaa ne kinkut ja siisti koristeltu koti. Kunhan itse ei tarvitse mitään tehdä. Lasten ja sukulaisten lahjatkin ilmestyy jostain ja joku ne vielä paketoikin kauniisti. Jouluna kuuluu rentoutua, hehheh. On se kiva rentoutua, kun joku muu on tehnyt rentoutumisen mahdolliseksi. Ehkä eniten mieluisa joulu miehelle on se, kun pääsee sinne oman äidin laittamaan jouluun! Vanhaan tuttuun tapaan isän kanssa löhöilemään sohvalle.

naiset unohtaa,että kukas se suurimmaks osaks maksaa siinä taloudessa? jos mies tuo tilipussin,tarjoaa kulissit, niin kyllä minä naisena voin tehdä kotihommia enemmän ja laittaa joulua :) siis jos olisin aviovaimo

Mikä ihmeen vanhanaikainen "totuus" tällä palstalla viljelty "mies tuo rahat kotiin" on? Moni tuntemani nainen tienaa saman tai enemmän, kuin miehensä. Ei se silti anna oikeutta olla vapaamatkustaja kodin töissä.