Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole laittanut tikkua ristiin tämänkään joulun suhteen, menee kuppi nurin ihan just.
24.12.2022 |
Lasten takia yritän nyt pysyä kasassa. Aamulla riisipuuroa keittäessä se iski oikein tajuntaan, kun kuuntelin kuinka ukko kuorsaa sängyssä, että meillä ja meidän lapsilla ei varmaan olisi minkäänlaista joulua, jos en minä raataisi itseäni hengiltä aina joka vuosi. Mies elää vielä 40-vuotiaanakin vuosi toisensa jälkeen omaa lapsenomaista satujouluaan, osallistumatta sen järjestämiseen millään lailla. Paketit paketoituvat kuin itsestään, ruoat hyppäävät pöytään ja kuusi kävelee metsästä koristeltuna olohuoneeseen. Koti siivoaa itse itsensä, koristeet ilmestyvät varastosta ja joulupukki ihan vain itsekseen osaa tulla meillekin illalla. Miksi sitten mahdollistan tämän? Koska haluan että lapsilla olisi ihana joulu. Koska itsekin rakastan joulua. Mutta olisi kiva, että kun perheessä on kaksi aikuista, sitä joulua myös järjestettäisiin yhdessä ja että se toinenkin ottaisi jotain vastuuta. Vähintään huomaisi edes, että toinen tekee helvetinmoisen duunin sen kaiken eteen. Nyt alkoi ahdistaa ja todella.
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perheenäidille vuoden paskin päivä. Toiset löhöö sohvalla, katsoo joulupukin kuumaa linjaa lumiukkoa ja kyselee joko kohta syödään puuro. Mikä puuro? Kukas sen ois sillävälin tehnyt? Tiskejä allas täynnä, lahjat paketoimatta, saunapuut hakematta ja ukko valittaa et eikö kele saa olla edes aattona rauhassa ja missä ne kahvit ja tortut viipyy.
Ymmärrän jouluaaton hartaushetkien suosion kasvun. Papin saarna vilisee kliseitä eikä kiinnosta mutta kirkossa saa sentään hetken istua rauhassa.
Sitten avataan lahjat. Siis muut avaa, ei äidille mitään oo hankittu. Hetken luulet, että mies onkin muistanut jollain korulla mutta siitä kaulakorun kokoisesta paketista löytyykin joku kylkiäisenä saatu DNAn onneton joulukoristesetti. Vtuttaa niin että pakko avata punkkupullo heti. Aika muistella lapsuuden jouluja, kun sai lahjoja ja sai käydä valmiiseen pöytään.Oletko sanonut miehelle, että haluat häneltä lahjan. Ehkä ostaisi sinulle lahjan, jos tietäisi kuinka tärkeä asia se sinulle on.
Miksi aina kaikesta pitää erikseen sanoa? Etenkin, jos on kyse jostain mitä mies ei tee, jopa itsestään selvistä asioista...
No mutta eihän nyt kannata vuodesta toiseen pahoittaa mieltään ja olla hiljaa. Jos toinen on typerys eikä tajua ostaa lahjaa, niin hänelle kannattaa sanoa suoraan, että lahja pitää olla ja lahjattomuus on huonoa käytöstä ja loukkaus. Kannattaa myös antaa vinkkejä mitä ostaa - Finlandia-romaani/ yöpuku/ lahjakortti Lindexiin.
Mun miesystävälle on turha vihjailla mitään lahjoista. Hänen mielestään hajuvedet, korut yms. minulle mieleiset lahjat ovat turhia. Millään ei voi ostaa mitään sellaista, vaan käytännöllistä ja tarpeellista pitää olla.
Onko hän sulle oikea mies lainkaan? Kuulostaa kamalalta ettei toista halua ilahduttaa....
No, ei hänessä muita puutteita juuri ole, mutta nuukuus on aika ilmeinen piirre. Mieluummin silti nuuka mies kuin velaksi elävä tuhlari. Lapsellisuuttani silti joka vuosi odotan jotain kivaa lahjaa vain pettyäkseni, pitäis jo oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulu on kyllä perheenäidille vuoden paskin päivä. Toiset löhöö sohvalla, katsoo joulupukin kuumaa linjaa lumiukkoa ja kyselee joko kohta syödään puuro. Mikä puuro? Kukas sen ois sillävälin tehnyt? Tiskejä allas täynnä, lahjat paketoimatta, saunapuut hakematta ja ukko valittaa et eikö kele saa olla edes aattona rauhassa ja missä ne kahvit ja tortut viipyy.
Ymmärrän jouluaaton hartaushetkien suosion kasvun. Papin saarna vilisee kliseitä eikä kiinnosta mutta kirkossa saa sentään hetken istua rauhassa.
Sitten avataan lahjat. Siis muut avaa, ei äidille mitään oo hankittu. Hetken luulet, että mies onkin muistanut jollain korulla mutta siitä kaulakorun kokoisesta paketista löytyykin joku kylkiäisenä saatu DNAn onneton joulukoristesetti. Vtuttaa niin että pakko avata punkkupullo heti. Aika muistella lapsuuden jouluja, kun sai lahjoja ja sai käydä valmiiseen pöytään.Oletko sanonut miehelle, että haluat häneltä lahjan. Ehkä ostaisi sinulle lahjan, jos tietäisi kuinka tärkeä asia se sinulle on.
Miksi aina kaikesta pitää erikseen sanoa? Etenkin, jos on kyse jostain mitä mies ei tee, jopa itsestään selvistä asioista...
No mutta eihän nyt kannata vuodesta toiseen pahoittaa mieltään ja olla hiljaa. Jos toinen on typerys eikä tajua ostaa lahjaa, niin hänelle kannattaa sanoa suoraan, että lahja pitää olla ja lahjattomuus on huonoa käytöstä ja loukkaus. Kannattaa myös antaa vinkkejä mitä ostaa - Finlandia-romaani/ yöpuku/ lahjakortti Lindexiin.
Mun miesystävälle on turha vihjailla mitään lahjoista. Hänen mielestään hajuvedet, korut yms. minulle mieleiset lahjat ovat turhia. Millään ei voi ostaa mitään sellaista, vaan käytännöllistä ja tarpeellista pitää olla.
Lahja on antajansa näköinen. Itse arvostan käytännöllisiä lahjoja.
Älkääkä VIHJAILKO vaan sanokaa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Päätin juuri, että ensi jouluna sairastun valitettavasti juuri joulun alla. En lähde minnekään, en myöskään kotona höösää mitään muuta kuin kuusen ja lahjat lapsille. Ostan valmiit safkat vähin äänin ja itselle jotain mieleistä, vaikka korun. Säästyn paljolta, muiden aikataulujen mukaan säntäilyltä ja typeriltä lahjoilta.
Ens joulun alla kaikille iskee joku mystinen tauti :D
Meillä katkeran suorittajan ja hommista laistajan juhlista riitely loppui, kun alettiin kuunnella molempien toiveita: toiselle tärkeetä oli lepo ja toiselle tietyt perinteet. Erilaisten juhlatoiveiden väliltä ei auta kun hakea kompromissia. Kompromissijoulun tehtävälista kirjattiin lapulle ja kumpikin valitsi listalta tehtäviä vastuulleen silleen, et jako menee reilusti.
Yhteistä työlistaa tehdessä suorittaja huomasi, että omat odotukset oli ihan epärealistisia ja että muut oikeesti on väsyneitä ja haluaa levätä eikä vaan tehdä miljoonaa kotityötä. Tehtävälistalle ei saanut kun murto-osan niistä mitä halusi, kun muut ei suostuneet niin isoon työmäärään. Samoin lepohaluiselle selvisi, että jotain töitä pitää kuitenkin ottaa vastuulleen vaikka haluaisikin rennon joulun.
Meillä sovittiin vielä, että toisen itselleen valitsemia tekemisiä ei saa vahtia eikä saa puuttua toisen hommiin siksi ettei kelpuuta toisen tyyliä hoitaa asiat. Jos haluaisi päättää kaikesta itse niin sit olisi turha vikistä työmäärästä.
Väsyneimmälle/vähiten motivoituneelle jätettiin muutaman kokeilun jälkeen tehtäväksi ne hänelle tärkeet jutut. Jos annettaisiin ne välttelijälle itselleen vähiten tärkeet asiat niin ne jäisi tekemättä. Suorittajalle puolestaan on ihan sama mitä hommia antaa..sillehän kaikki hommat on liiankin tärkeitä. Suorittajan kanssa piti miettiä niin päin et mitkä hommat oppisi jättämään puuttumatta.
Kaikesta siitä työstä minkä toinen tekee sovittiin vielä, että sanotaan kiitos! Toisen kiittäminen oli vaikeeta sekä katkeralle suorittajalle että kotityön välttelijälle. Teki molemmille hyvää opetella kiittämään toista ja saada kiitos omasta huomaavaisuudestaan.
Vaikea on ihan kokonaan onnistua muuttumaan. Joka vuosi meillä mennään erilaisilla hätäratkaisuilla siks ettei toinen saa hommiaan hoidettua ajallaan. Siitä saa sanoa korkeintaan pari kertaa mutta koko joulua ei saa valittaa pilalle. Joka koulu meillä myös suorittaja mokaa pikkuisen ja kaikki joutuu kestämään sitä, että rentous ei tule kaikilla luonnostaan.
Etenkin lapset on olleet tyytyväisiä kun eivät enää elä marttyyrin ja laiskurin välisellä taistelukentällä. Jollekkin ratkaisu voi olla ero mut aina on olemassa sekin vaihtoehto että kuuntelee ihan vilpittömästi sen laiskan siippansa toiveita, tekee muutoksia omiin jouluihin ja luopuu katkeruudesta. Ehkä se toinen on oikeesti väsynyt eikä joulukortit vois vähempää kiinnostaa :)
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyvin vahingollista, jos toinen vanhemmista ei osallistu joulun laittoon ja asia on pulma vanhempien kesken. Se on suora viesti lapselle, että hän ei ole tärkeä. Että vanhemman oma laiskottelu ja tarpeet tärkeämpiä.
Toinen juttu on sitten se, että millaiset jouluvalmistelut ja satsaus on ok molemmille vanhemmille. Siinäkin lapsi pitää asettaa etusijalle, millainen joulu lapselle hyvä. Hyvin ymmärrän, että kaappien siivoukset, kaakaobaarit ja tonttuovet on sitä hössötystä eikä siihen toista pitäisi painostaa, jos ei jouluihminen ole.
Vanhemmat, aikuistukaa ja muistakaa lapsen paras!
Jep, tämä. Jos jompikumpi haluaa "hössöttää" niin ei siihen tarvitse vaatia toista osallistumaan yhtä paljon. Mutta jos se toinen osoittaa kaikin tavoin että ei kiinnosta vaan murjottaa sohvalla, niin onhan se väärin lasta kohtaan. Sen "ei jouluihmisenkin" olisi syytä viimeistään siinä aatonaattona alkaa pikkuisen edes yrittää, lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpikin panostaa siihen mikä on itselle tärkeää: minä haluan höösätä etukäteen ja laittaa kotia jouluiseksi. Aloitankin sen homman hyvissä ajoin etukäteen ja lasten kanssa fiilistellään koko joulukuu näitä. Joulusiivouksesta en ota stressiä mutta toki vähän normaalia viikkosiivousta tehokkaammin siivoan. Miehelle on tärkeää hyvä ruoka, joten hän sitten huhkii aatonaattona ja aattona keittiössä puuhaamassa niitä. Itse teen ne pari juttua joista itse tykkään, ja nekin mahdollisimman helpolla. Mies välillä vähän puhisee keittiökiireitään, mutta en näe että olisi minun asiani osallistua kinkun tai kalaruokien tekoon kun en niitä edes syö. Ei hänkään osallistu jouluverhojen ripustukseen tai kuusen laittoon.
Minä päivänä joulun jälkeet koet uudestaansyntymisen, kun vuosittain raadat itsesi hengiltä? Mihin uskonlahkoon kuulut, voit nimittäin olla marttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti sanottuna: lankojen, ja suunnittelun, on oltava omissa käsissä, muuten mitään ei tapahdu eikä suunnitella.
SE on se mikä mättää ja rasittaa ja väsyttää, ainakin itselläni.
Se, että mies auttaa kyllä pyydettäessä, ei asiaa paljoa pelasta, auttaminen ei ole asioiden, kuten joulun ajan ruokien miettimistä/suunnittelua/tekemistä.
Ja jos asiasta sanon niin vastaus on, että "mulle kelpaa einekset".
Jep.
T. Toinen tympiintynyt, tänään tunsin oikein inhoa miestäni kohtaan.
Heittäkää noi laiskat ja aloitekyvyttömät puolisot pihalle! Tuhlaatte oman elämänne tuollaisten kanssa.
Itsellä mennyt taas tänäkin jouluna hermo omaan veljeen. Olemme viettäneet joulua vanhempiemme luona. Makaa vain sohvalla puhelin kourassa. On saamaton ja mitään osaamaton. Ei osannut edes viinipulloa avata, jossa kierrekorkki! Passattu jätkä, jonka ei ole koskaan tarvinnut osallistua mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks pitäs viettää joulua?Joulu on perseestä enkä jaksais akkaa joka moisesta hössöttää!
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut... Meillä mies ei ole tehnyt tänään muuta kuin maannut sohvalla, minä olen tehnyt ihan kaiken mahdollistaakseni lapsille joulun josta ovat haaveilleet koko vuoden. Yhden yhtäkään lahjaa mies ei osta koskaan, ikinä, milloinkaan, kenellekään. Ja hänen eilinen viinilasi on edelleen olkkarin pöydällä, vaikka minä olen käyttänyt astianpesukoneenkin jo monta kertaa tänään, kuvittelee varmaan sen siirtyvän itsestään siitä koneeseen. Mies ei vielä tiedä, että tämä on hänen viimeinen joulunsa tässä kodissa, seuraavan joulun maatkoon vaikka äitinsä sohvalla, en välitä enää pätkääkään mieslapsesta.
Tätä en joissakin ihmisissä ymmärrä, että miksi he eivät koskaan osta lahjoja? Mitä he oikein ajattelevat? Eikö heitä kiinnosta vai jostain periaatteesta vain vastustavat lahjojen ostamista? Jotenkin todella outoa.
Hyvä kun laitat miehen mäkeen. Vituttaisi minuakin tuollainen laiska ällötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erikoisia, ihan totta.
Mä tein joulun meillä tänäkin vuonna, ostin kaikki lahjat ja hommasin ruoat, hain koristeet varastosta, siivoilin, paistoin kinkun jne... Eikä tulisi mieleenkään valittaa mistään. Mies tekee sitten muita hommia, kuten kolaa lumet koko talven ja on esimerkiksi paljon lasten kanssa. Ollaan yhdessä päätetty, että mikään hysteria tai täydellisyyden tavoittelu ei kuulu meidän jouluun. Rentoa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa.Ihmiset ihan itse luo tuollaisen kiiltokuvan tarpeen. Stressaavat, riitelevät tai mököttävät, uhriutuvat. Laskevat kuka teki mitäkin ja minkä verran. Kamalilta suhteilta kuulostaa!
Niin kun asioista vois puhua,sopia kuka tekee mitäkin ja antaa ja luottaa joku asia sen toisen tehtäväks,tehköön kuten parhaana itse näkee ja toiselle se on kelvattava :) ja se suorittaja yrittäis löysätä sitä stressi/täydellisyyspipoa :) monestihan toinen miettii vaan mielessään,että tän pitää olla nyt näin ja näin ja toisille se ois ihan samantekevää et onko se niin,eli juttelemalla kaikkien kanssa saattaskin selvitä,et pärjätään vähemmällä :)
Mieheni ei kuulemma ole jouluihminen ja ei tykkää, kun hössötän, mutta joka jumalan joulu tapahtuu sama; pari päivää ennen joulua mies alkaa kyselemään, että pitäisikö tehdä sitä tätä tai tuota jouluksi. Yleensä en innostu, koska mulla on jo suunnitelmat tehtynä, enkä halua rasittaa itseäni enempää. Tänä jouluna asia oli silakat. Eihän niitä löytynyt sitten enää koko kaupungista, kun mies niitä haki. Siinä se sitten puhisi, mut ei voi mitään, kun hän ei tykkää hössöttää. Viime jouluna asia oli maksalaatikko, joka siis olisi pitänyt tehdä itse. Ei ollut maksaa enää kaupoissa siinä vaiheessa, kun mies heräsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heittäkää noi laiskat ja aloitekyvyttömät puolisot pihalle! Tuhlaatte oman elämänne tuollaisten kanssa.
Itsellä mennyt taas tänäkin jouluna hermo omaan veljeen. Olemme viettäneet joulua vanhempiemme luona. Makaa vain sohvalla puhelin kourassa. On saamaton ja mitään osaamaton. Ei osannut edes viinipulloa avata, jossa kierrekorkki! Passattu jätkä, jonka ei ole koskaan tarvinnut osallistua mihinkään.
Hullua nyt syyllistää siitä mikä kasvatuksen tulos on: veljestäsi ei ole koskaan vaadittukaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää se hirveä hössötys ja kireä ilmapiiri minkä mun äiti luo kun pitäisi tehdä sitä ja tätä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain ja sitten se valittaa kaikesta. Miksei voi vaan viettää rauhallista joulua. Toki jotakin on kiva tehdä ja esimerkiksi koristella kuusi ja laittaa muita joulukoristeita. Mutta se älytön stressi ja raivoaminen ei ole kivaa.
Voihan sitä viettää rauhallisen joulun ja koristella kuusta ja laittaa joulukoristeita, mutta ei niillä elä.
Äiti on kireä ja valittaa, jos kaikki jouluruuat ym jää hänen huolekseen.
Ja itse asiassa sitä kuusen koristelua ja joulukoristeiden laittoa ei missään nimessä kannat jättää aattoon, vaan tehdä jo aikaisemmin.
Kaikki ruuat on valmiina jo aatonaattona viimiestään salaatteja myöten(tehdään vaan sellaisia jotka säilyy hyvinä päivän pari)ja kaikki työt tehty muutenkin viimeistään silloin.
Aattoaamuna puuro kiehuu haudutuskattilassa ja kaikki voi katsoa rauhassa joulupukin kuumaa linjaa jne.
Ei ensimmäistäkkään työtä saa jättää aatolle. Aattona ollaan ja nautitaan, katetaan yhdessä pöytä ja nostellaan /lämmitetään valmiit ruuat pöytään.
Tämän oppiminen vei minultakin monet monet vuodet, mutta nyt ei enää joulu stressaa, kun tarpeeksi ajoissa pikkuhiljaa tekee hommat. ja kaikki valmiiksi hyvissä ajoin.
Eipä se rento ja stressitön yhdessäolokaan jouluna oikein onnistu, jos toinen ei mitenkään osallistu siihenkään.
Vaikka syötäisiin valmisruokia koko joulu, niin jonkun nekin on suunniteltava ja hommattava. Samoin lahjat mahdollisille lapsille. Vaikka hankkisi vain yhden lahjan kullekin lapselle, niin hankittava sekin on.
Ei näillä tekemisistä laistavilla ole kyse siitä etteivät halua osallistua jouluhössötykseen. On kyse siitä, että kaikki vaivannäkö on yhtä vaikeaa ja olettavat jonkun muun hoitavan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyvin vahingollista, jos toinen vanhemmista ei osallistu joulun laittoon ja asia on pulma vanhempien kesken. Se on suora viesti lapselle, että hän ei ole tärkeä. Että vanhemman oma laiskottelu ja tarpeet tärkeämpiä.
Toinen juttu on sitten se, että millaiset jouluvalmistelut ja satsaus on ok molemmille vanhemmille. Siinäkin lapsi pitää asettaa etusijalle, millainen joulu lapselle hyvä. Hyvin ymmärrän, että kaappien siivoukset, kaakaobaarit ja tonttuovet on sitä hössötystä eikä siihen toista pitäisi painostaa, jos ei jouluihminen ole.
Vanhemmat, aikuistukaa ja muistakaa lapsen paras!
Jep, tämä. Jos jompikumpi haluaa "hössöttää" niin ei siihen tarvitse vaatia toista osallistumaan yhtä paljon. Mutta jos se toinen osoittaa kaikin tavoin että ei kiinnosta vaan murjottaa sohvalla, niin onhan se väärin lasta kohtaan. Sen "ei jouluihmisenkin" olisi syytä viimeistään siinä aatonaattona alkaa pikkuisen edes yrittää, lasten takia.
Se on väärin myös puolisoa kohtaan, jos kaikin tavoin tekee selväksi ettei kiinnosta toisen vaivannäkö. Niinkuin toki myös se, jos kiukuttelee ja marttyroi itse kehittämästään stressistä. Tämäkin olisi asia, jossa niinkin yksinkertainen juttu kuin puhuminen tekisi asioista helpompia, saisi molemmat kertoa omat toiveensa ja odotuksensa. Sekä sen jouluhöösääjän että joululusmun olisi syytä mennä itseensä ja miettiä mistä se oma käytös kumpuaa ja mitä asialle voisi tehdä, olisiko joku kompromissi löydettävissä.
uncle dick kirjoitti:
Miks pitäs viettää joulua?Joulu on perseestä enkä jaksais akkaa joka moisesta hössöttää!
Onneksi tuolla asenteella ei ole pelkoa että yksikään "akka" sinut huolisi, saat viettää joulusi ihan itsekseen niinkuin tykkäät.
Tämä keskustelu kuitenkin koski lapsiperheitä, joissa jonkin verran pitää laittaa joulua ihan niitten lasten takia. Joskus sitä joutuu vaan menemään omalle epämukavuusalueelle lasten takia, oli se sitten joulupuuhat tai joku muu. Siis jos haluaa olla hyvä vanhempi.
Minusta ainoa stressiä aiheuttava asia joulussa on ruuat. Ja jossain määrin lahjat. Koristelu ei paljon vaadi ja sen voi hyvin tehdä jo kauan etukäteen, siivoamisen suhteen on siirrytty siihen että tehdään pitkin vuotta eikä kerralla urakoiden mitään jättisiivouksia. Ei ole hitonkaan väliä onko kaapit siivottu just jouluksi vai ei, kunhan tavarat on paikallaan ja lattiat imuroitu. Lahjojen hankkiminen ja paketointi on oikeastaan ihan kivaa ja senkin voi tehdä ajoissa ilman hössötystä ja stressiä. Mutta ne ruuat... Einekset ei vaan maistu samalle joten pakko on jotain itse tehdä, ja puolisolle ei kelpaa valmisruuat sitäkään vähää kuin minulle. Ja ruokalajeja pitää olla monta, kun molemmat tykkää vähän eri jutuista.
Onko hän sulle oikea mies lainkaan? Kuulostaa kamalalta ettei toista halua ilahduttaa....