Lue keskustelun säännöt.
Millaisia te olette, jotka haluatte lapsen jo parikymppisenä?
13.11.2006 |
Luin tuota ketjua " Minkäikäisenä kuvittelit saavasi ensimmäisen lapsesi" : moni vastaa parikymppisenä.
Minä itse en parikymppisenä tiennyt mitään sen vastenmielisempää kuin äitiys. Vielä 25 v pelkäsin sitä, että olisin äiti enkä nainen, vasta lähempänä kolmeakymmentä aloin pikkuhiljaa kallistua ajatukseen.
Oletteko te nuorena lapsia haluavat
- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?
- emotyyppejä?
- pidättekö myös paljon eläimistä?
- oletteko koulutukseltanne hoitajia?
- oletteko perinaisellisia?
- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?
Tämä lista on siis piirre siitä, mitä minä en ole: en ole hoitsu, en pidä eläimistä, en ole emo. Naisellinen olen, mutta en perinaisellinen. Ja kunnianhimoinen olen. Siksi käänsin tämän listan toisinpäin, josko tämän kautta löytyisi kysymääni vastaus.
Kommentit (29)
Taustaa: Nyt jo siis 30 ja lapsia kaksi. Ensimmäinen syntyi kesken opintojen reiluna parikymppisenä suunniteltuna lapsena.
Oletteko te nuorena lapsia haluavat
- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia? Ei
- emotyyppejä? Ei
- pidättekö myös paljon eläimistä? Kyllä
- oletteko koulutukseltanne hoitajia? En
- oletteko perinaisellisia? Ulkonäöltä luultavasti kyllä, muutoin mielenkiinnon kohteet ym. myös teknisiä ja taiteellisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sit mä ehdin olla töissä oikein hyvin ennen kuin lapsi synti ja mä loin uraa ja tein rahaa ja nyt sitten kun palasin töihin niin mun pomo on 29 joku ekonomi ja sil on kaksi lasta. mua vi sittää ihan hitosti ja kun mä olin luullut et mä tein oikean ratkaisun. ja ist viel toi oli mun eka lapsi ja sil on kaikkee vaivaa ja mun mies ei oo ikinä kotona kun teke uraa ja mulla on ihana elämä. mut poistun taivaaseen ennen kuin lapsi täytää 20 et tuskin näen ees sen lakkiaisia tai lapsenlapsista puhumattakaan.
t. sellainen nuorena bailannu ja baareista pokannu ja paljon irtosuhteita ja tauteja. nuoret äidit on huonoja.
Minulle taas vanhemmat äidit ovat aina olleet kauhistus ja olen pitänyt itselläni ehdottomana takarajana 35v jonka jälkeen en lapsia missään tapauksessa tee. Vauvakuume alkoi minulla 15-vuotiaana ja 18-vuotiaana tiesin tahtovani suurperheen.
Tässä minun vastaukseni:
Oletteko te nuorena lapsia haluavat
- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?
Olen. Olen todella empaattinen ja en " osaa" jättää toisia pulaan. Olen hoitanut lapsia pienestä pitäen, ja se on aina tuntunut mielenkiintoiselta.
- emotyyppejä?
Mitä tämä tarkoittaa? Minulla on vahva suojeluvaisto heikompia kohtaan ja halu hoitaa pikkuisia, eli olen kai jonkinlainen emotyyppi.
- pidättekö myös paljon eläimistä?
Pidän, erittäin paljon. Minulla on paljon lemmikeitä ja haaveilen omasta maatilasta. Urahaaveena on eläinlääkärin ammatti tai sitten työ eläintensuojelussa.
- oletteko koulutukseltanne hoitajia?
En todellakaan, se ei ole milloinkaan ollut edes ajatuksena. (paitsi eläintenhoitaja)
- oletteko perinaisellisia?
Ööh, vaikea sanoa näin itse. Ulkonäöllisesti ei kukaan ole ainakaan mieheksi luullut, luonteeltani olen enemmänkin räväkkä tulisielu kuin hienostunut lady. En ole mitenkään perinaisellinen.
- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?
Tämä on asia jossa ajatukseni heittelevät kuin tuuliviiri; välillä olen hakemassa eläinlääketieteelliseen ja välillä taas totean että kotiäitiys on ainut vaihtoehto minulla, ja sitten tietysti ne kaikki välivaihtoehdot...
Oletteko te nuorena lapsia haluavat
- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?
*En mielestäni. Hyvistä ystävistä ja puolisosta (ja lapsista tietysti) kyllä huolehdin perusteellisesti, mutten tuntemattomammista.
- emotyyppejä?
*emotyyppi... No ehkä ystäviä jne kohtaan mutten muuten. En kyllä sanoisi sitä emoiluksi, vaan vastavuoroiseksi huolehtimiseksi. Huolehdin niistä, joiden oletan huolehtivan minusta tarpeen tullen...
- pidättekö myös paljon eläimistä?
* no en. Olen todella allerginen ja sen vuoksi lapsesta asti eristetty eläimistä.
- oletteko koulutukseltanne hoitajia?
*en ja en ikinä alkaisi hoitotyön tekijäksi. Kaikki kunnia heille, jotka työtä tekevät, mutta minun luonteenlaatu ei siihen sovi.
- oletteko perinaisellisia?
*millainen on perinaisellinen... No pidän aika paljon hameita :D ja tykkään laittaa ruokaa, olenko perinaisellinen?
- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?
*suhteellisesti. En perinteisellä tavalla (koulutus, ura, rahaa, auto, talo...) mutta muuten tavallaan kyllä. HAlauan itselleni tavoitteita, ilman niitä elämä ei mielestäni kylje niin hyvin eteenpäin.
Eipä näytä olevan mitään yhtenevää seikkaa vastaajien piirissä. Tosin kaikki eivät ole kovin nuorella iällä saanut esikoistaan, ja kaikki eivät ole sitä tietoisesti halunnut.
Miten ihmeessä joku käsittää aloitukseni NEGATIIVISENA??? En tippaakaan sitä negatiivisessa mielessä kysynyt. Kokemus taisi olla vastaajan omissa korvien välissä. Minun puolelta aloitus on pelkkää ihmettelyä ja vastauksen etsimistä.
Ja ei, en minä ole sitä mieltä, että olen menettänyt jotain lasten myötä. Olen pelkästään saanut.
En usko, että toiset eivät kaipaa omaa vapautta. En minä ole koskaan mikään bilettäjä ollut, kotihiiri pikemminkin. Silti en ole halunnut siihen kotiin sitä lasta ennenkuin myöhemmällä iällä.
Teoriakyhäelmäni taustalla oli ajatus emotyypistä ja huolehtijatyypistä, jonka suurin halu on huolehtia kaikista, mukaanlukien myös eläimet.
En kyllä usko mitenkään siihen, että eri ihmiset kasvavat äitiyteen eri aikaan. Ei, en usko. Äitys on tunne-elämän kokemus. Ihmisen tunne-elämä kehittyy tiettyjen kokemusten kautta. Ja kokemuksia ei tule kuin elämällä. Vastauksen on oltava joku muu. Mutta mikä?
Voisiko vastaus löytyä siihen, että te nuorella iällä haluavat ette tunne menettävänne naiseuttanne, teille äitiys ei ole naiseuden vastakohta..?? Minullahan oli tuo ajatus ilmassa nuorena: lapseton nainen on viehättävä, äiti on epäviehättävä.
Vai voisiko vastaus löytyä siihen, miten omassa lapsuudenkodissa on arvostettu äitiyttä? Minun kodissani molemmat vanhemmat kävivät töissä ja loivat uraa. Sain kodistani sen mallin, että työ on tärkeämpää kuin kotielämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Voisiko vastaus löytyä siihen, että te nuorella iällä haluavat ette tunne menettävänne naiseuttanne, teille äitiys ei ole naiseuden vastakohta..?? Minullahan oli tuo ajatus ilmassa nuorena: lapseton nainen on viehättävä, äiti on epäviehättävä.
Vai voisiko vastaus löytyä siihen, miten omassa lapsuudenkodissa on arvostettu äitiyttä? Minun kodissani molemmat vanhemmat kävivät töissä ja loivat uraa. Sain kodistani sen mallin, että työ on tärkeämpää kuin kotielämä.
Tuo naiseuden ja äitiyden vastakkainasettelu kuulostaa minusta todella oudolta :D ehkä kun en ole koskaan ollut mitenkään viehättävä, en ole kokenut äitiyden myötä sitä menettäväni.
Omassa lapsuudenkodissani olin ainoa lapsi, äitini palasi töihin muutaman kuukauden äitiysloman jälkeen. Hän painoi pitkää päivää yrittäjänä, eikä 18 vuoden aikana pitänyt kuin kaksi viikon lomaa, ei edes viikonloppuja. Ehkä joku keittiöpsykologi sitten selittää tuosta, miksi halusin nuorena lapsia ;)
en minä ole " vain" äiti,olen äiti,nainen,rakastajatar ym ym. Rooleja on monia,kuten kaikilla meillä,kai...?? Toivottavasti aikanin,olisihan se aivan kamalaa,jos se naiseus jäisi siihen synnytyspöydälle!! :D
Olen seksikäs,kaunis,äiti,itsestäni huoltapitävä,klassinen nainen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alun perin suunnittelin tulevani äidiksi aikaisintaan 25-vuotiaana. Suunnitelmani muuttuivat, kun löysin elämäni miehen reilusti aiemmin, kuin etukäteen kuvittelin. Tämä mies vieläpä halusi lapsia nuorena ja vaikutti erittäin hyvältä isältä, niin ensimmäisen yritys laitettiin alulle. Lasten tulo on osoittanut, että mieheni todellakin on vastuuntuntoinen, välittävä ja hyvä isä.
En ole ammatiltani hoitaja. Itse asiassa nyt 30-vuotiaana olen kahden lapsen äiti, jolla on taskussaan maisterin ja tohtorin paperit. Kunnianhimoakin on siis riittänyt. En ole varsinaisesti emotyyppiä, mutta lapsia olen halunnut aina. Toisaalta jos en olisi saanut lapsia, olisin keksinyt elämälleni paljon muutakin sisältöä.
En pidä itseäni stereotyyppisellä tavalla naisellisena. Minua ei ole kuitenkaan koskaan luultu mieheksikään, joten kai minä jossain määrin naisellinen olen.
Sain esikoisen 24-vuotiaana, lapsi oli toivottu ja suunniteltu. Olin ollut naimisissa jo 2 vuotta ja opintoni yliopistossa olivat loppusuoralla. Tässä vastaukset kysymyksiisi:
Oletteko te nuorena lapsia haluavat
- keskimääräistä enemmän huolehtivaisia ja toiset huomioon ottavia?
En usko että mitenkään keskimääräistä enemmän.
- emotyyppejä?
En ole emotyyppiä erityisemmin
- pidättekö myös paljon eläimistä?
En pidä.
- oletteko koulutukseltanne hoitajia?
En ole vaan FM.
- oletteko perinaisellisia?
En ole tätäkään.
- pidättekö itseänne kunnianhimoisena?
Pidän kyllä!
En edelleenkään ymmärrä sellaista putkiajattelua, että ensin opiskelut, sitten uraputki, oma talo, oma farmariauto ja sitten vasta lapset. Minä halusin lapsia nuorena, koska halusin elää elämääni lasten ja mieheni kanssa. En myöskään pitänyt itsestäänselvyytenä sitä, että saisimme biologisia lapsia, joten halusimme aloittaa hyvissä ajoin. En ole koskaan katunut tekemiäni valintoja. Sain opintoni normaaliaikataulussa loppuun, pääsin heti valmistumisen jälkeen työelämään ja olen vakituisessa, mukavassa työpaikassa.