Lue keskustelun säännöt.
Lapset häipyvät kun miesystävä tulee
23.12.2022 |
Onko kohtalotovereita ja miten tällaisessa olisi paras toimia. Olen seurustellut neljä vuotta kivan miehen kanssa. Lapseni entisestä liitosta ovat 14, 15 ja 18 vuotiaat. Mies ei asu meillä. Perheessäni on aika kiireinen arki töineen ja harrastuksineen ja yhteiset hetket lasten kanssa illalla syödessä, kotitöitä tehdessä tai telkkaria katsellessa ovat minulle ja lapsille tosi mukavia. Tunnen oloni silloin iloiseksi ja tyytyväiseksi ja nautin kovasti siitä kun saan kuulla lasteni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. On selvää että nämä yhteiset arkiset olemiset ovat lapsillekin tärkeitä. Ongelma on se, että jos miesystäväni tulee käymään, lapset katoavat omiin huoneisiinsa koko ajaksi. Jos he törmäävät mieheen vaikka keittiössä, he ovat aivan ystävällisiä puolin ja toisin, mutta he eivät halua viettää hänen kanssaan aikaa. Mies on kiva, mutta ei ole osannut tai halunnut tulla osaksi perhettä, tai ei ole ehkä ymmärtänyt kuinka paljon se olisi vaatinut läsnäolemista myös lasten ehdoilla. Olen yrittänyt luoda yhteyttä lasten ja miehen välille, mutta se ei ole auttanut ja enkä enää jaksa yrittää. Tuntuu melkein, että tullessaan mies pilaa meidän kotimme mukavan tunnelman. Kun olemme kahdestaan kun lapset ovat (harvoin) isällään, minulla on rentoutunut ja hyvä olo. Onko kenelläkään ollut tällaista ja miten toimitte? Pitääkö suhde lopettaa? Ei tekisi mieli, koska mies on kiva, ja tiedän, että lapsetkin lentävät pian pesästä, mutta tuntuu että todellinen perheeni on nämä lapset ja jos myöhemmin vaikka muuttaisin miehen kanssa yhteen, niin tulisivatko lapset edes käymään? Tiedän ettei lapsiin pidä ripustautua, mutta haluaisin tietysti, että he tulisivat aikuisinakin mielellään käymään luonani joskus ja voisivat kokea luontevana esim jäädä yökylään tai vain oleskelemaan.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia on vaan ne jotka on. Järjetöntä että pitää uuskuvioita solmia tiuhaan tahtiin, vaikka monen pitäisi tutustua ensin ihan vaikka itseensä. Sietää itseään ja valintojaan eikä turruttaa jollain säädöillä.
Lapset on tärkeimpiä.
Miten tuo ap:n tilanteeseen liittyy? Luitko aloitusta ollenkaan ennenkuin syöksyit tuomitsemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten isä ei hoida velvollisuuksiaan lapsia kohtaan? Onko tyypillinen miespasca, josta ei ole mihinkään? Hän voi ottaa lapset joka viikonloppu ja viikolla myös ja lomilla, saat sinäkin hiukan hengähtää.
Eihän Ap halua lapsista eroon. Päinvastoin haluaa koko porukalle yhteistä tekemistä. On vain keksittävä mitä. Ei kaikilla äideillä ole tarvetta olla erossa lapsistaan.
Juttu meni näin:
Isukki sai eron jälkeen häärätä eukkojen kaa
Äiti ei saanut, vaan yhden kerran uusi mies kävi pari tuntia vierailulla, niin siitä tehtiin lasu.
Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten isä ei hoida velvollisuuksiaan lapsia kohtaan? Onko tyypillinen miespasca, josta ei ole mihinkään? Hän voi ottaa lapset joka viikonloppu ja viikolla myös ja lomilla, saat sinäkin hiukan hengähtää.
Eihän Ap halua lapsista eroon. Päinvastoin haluaa koko porukalle yhteistä tekemistä. On vain keksittävä mitä. Ei kaikilla äideillä ole tarvetta olla erossa lapsistaan.
No sitten ehkä kannattaa sanoa sille miehelle että viettää mieluummin aikaa lasten kuin hänen kanssaan. Meillä nuorimmainen on nyt 14 vuotias ja hiukan kyllä epäilen että tuon ikäiset lapset viettäisi kaikki illat äitinsä kanssa. Omat ystävät on paljon tärkeämpiä kuin äiti saati sitten äidin uusi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten en rakasta miestä tarpeeksi, ja se on se lopullinen syy kaikkeen. Tuntuu aivan kamalalta nämä eroperheiden lasten tarinat tässä ketjussa. Äiti on aloittanut suhteen, ja lapset katoavat enemmän tai vähemmän ikuisiksi ajoiksi ja jälkeenpäin moni lapsi miettii, että oli niin kauheaa kun syrjäytettiin eikä ollut kotona enää kotoisaa. En kyllä haluaisi vaihtaa lapsia mieheen, vaikka lapset ovat isojakin. Olen itse käynyt kaikkina ikäkausina omien vanhempieni luona, joskus useammin ja joskus harvemmin, mutta välit ovat olleet aina hyvät ja se on ollut elämässäni todella tärkeä asia ja voimavara. En haluaisi että minulta ja lapsilta menisi tällainen asia miesystäväni takia. Ap
No nyt aletaan olla asian ytimessä. Jos et rakasta miestä tarpeeksi, lapset sen vaistoaa. Oma äitini joskus harmitteli kun sanoin teininä jonkun epäilevän sanan silloisestaan. Ei ollut muusta kyse kuin että jotenkin he eivät toimineet parina, mielestäni ihan asiallisesti silti käyttäydyin. Sittemmin löysi itselleen hyvän kumppanin jonka kanssa on selvästi onnellinen.
Omat muksut on alusta lähtien tykänneet miesystävästäni. Se ero tosin on, että voidaan enimmäkseen tavata kahden, ja lapsillekin on paljon vaan omalla porukalla vietettävää aikaa. Mieheni on myös lasten kanssa ollut alusta asti tosi luonteva, ja eiköhän lapset ole yleensä iloisia kun on onnellinen äippä talossa.
Teinit ylipäätään voi kaivata irtautumista, ja tuossa on oiva tekosyy kun mies on paikalla. Jos taas itse koet että rakkaus ei riitä, niin siitä olisin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Ei tietoa ei mitään muistikuvaa hänestä mutta velipuoleni isä kun oli meillä silloin kun olin 10v. niin hän juovuksissa tönäisi kovaa äitiä taaksepäin eteisessä äiti löi päänsä vessanoven saranaa ja pirunmoinen kolo tuli takaraivoon ja paljon verta, kerran se yritti lyödä äitiä olutpullolla äiti kerkesi sohvalla nostaa jalan etten niin jalka jouduttiin kipsaamaa ja kerran se kaatoi äidin keittiön lattialle selälleen ja meni istumaan päälle repi paidan pois päältänsä kietoi sen äidin kaulan ympäri ja kuristi niin kauan että äidin naama oli aivan sinertävä sitten se jotenkin ymmärsi lopettaa ennen kuin äiti olisi kuollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten isä ei ollut mikään paska lapsia kohtaan, niin totta kai he ovat lojaaleita omaa isäänsä kohtaan.
No onhan se paska kun harvoin lapsiaan tapaa. Kaikki miehet yleensä on pascoja erovaiheessa.
Kyllä asia valitettavasti näin on, terapiaan tulevia pareja kun kuuntelee, niin miehet erottuu luusereita ja naiset ovat huolissaan kaikesta, etenkin lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, miehillä on vain tekosyitä.
Joopa, kyllä huomaa miten asenteellinen terapeutti sinä oletkin. tokihan se on teidän ammattikunnalle ominaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Ei tietoa ei mitään muistikuvaa hänestä mutta velipuoleni isä kun oli meillä silloin kun olin 10v. niin hän juovuksissa tönäisi kovaa äitiä taaksepäin eteisessä äiti löi päänsä vessanoven saranaa ja pirunmoinen kolo tuli takaraivoon ja paljon verta, kerran se yritti lyödä äitiä olutpullolla äiti kerkesi sohvalla nostaa jalan etten niin jalka jouduttiin kipsaamaa ja kerran se kaatoi äidin keittiön lattialle selälleen ja meni istumaan päälle repi paidan pois päältänsä kietoi sen äidin kaulan ympäri ja kuristi niin kauan että äidin naama oli aivan sinertävä sitten se jotenkin ymmärsi lopettaa ennen kuin äiti olisi kuollut
Oliko suomenruotsalaisia tuo hullu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Ei tietoa ei mitään muistikuvaa hänestä mutta velipuoleni isä kun oli meillä silloin kun olin 10v. niin hän juovuksissa tönäisi kovaa äitiä taaksepäin eteisessä äiti löi päänsä vessanoven saranaa ja pirunmoinen kolo tuli takaraivoon ja paljon verta, kerran se yritti lyödä äitiä olutpullolla äiti kerkesi sohvalla nostaa jalan etten niin jalka jouduttiin kipsaamaa ja kerran se kaatoi äidin keittiön lattialle selälleen ja meni istumaan päälle repi paidan pois päältänsä kietoi sen äidin kaulan ympäri ja kuristi niin kauan että äidin naama oli aivan sinertävä sitten se jotenkin ymmärsi lopettaa ennen kuin äiti olisi kuollut
Ja tällaisen valioyksilön se äitisi sitten halusi itselleen ja lapsilleen "pitämään kuria". Mieshän toki on umpipaska, mutta ei paljon ole kehumista äidissäsikään. Tietysti huomaa jo siitäkin että aiempi mies alkoi jojoilemaan.
Bättre folk käy kurkkuun kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä kommenteista. Monista tosin huomaa, että tässä halutaan väkisin luoda sellainen kuva, että minä vaadin jotakin lapsilta. En vaadi todellakaan, ajattelen tietenkin, että teini saa olla huoneessaan, eikä tarvitse olla äidin kanssa eikä hänen miesystävänsä kanssa. Tavallinen tilanne voi olla vaikka sellainen, että olen tekemässä ruokaa lapsen kanssa ja lapsi kertoo koulusta tai jostain, nauretaan ja vitsaillaan, tai hän kertoo jostain huolistaan ja kuuntelen. Sitten mies tulee ja lapsi häipyy. Alan sitten tehdä jotain miehen kanssa, ja samalla mietin että mikähän sen lapsen mieltä nyt painoikaan, pitäisikö mennä kysymään. Enkä toisaalta oikein voi jättää miestäkään yksin ja linnottautua lapsen huoneeseen puhumaan, joten sitten vietän illan miehen kanssa ja lapset ovat huoneissaan. En tiedä kuinka paljon tämä tilanne muita vaivaa, itseä se vaivaa aika paljon ja tuntuu että en pysty olemaan kunnolla äiti enkä naisystävä. Suhteen alussa oli niin kova ihastus, että jaksoi nättinä ja pirteänä hymyillä kaikissa tilanteissa ja pitää kaikkia palloja ilmassa ihan vain siitä ilosta, että yöllä sitten pääsi miehen kainaloon peiton alle . Nyt kun suhde on arkistunut niin tuntuu että ei ole sitä huumaavaa ihastumisen energiaa ja tilanne tuntuu rasittavalta. Miehestä kyllä pidän kovasti ja hänkin minusta. Mielelläni tapaisin vain hänen luonaan, mutta se ei tunnu riittävän hänelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Ei tietoa ei mitään muistikuvaa hänestä mutta velipuoleni isä kun oli meillä silloin kun olin 10v. niin hän juovuksissa tönäisi kovaa äitiä taaksepäin eteisessä äiti löi päänsä vessanoven saranaa ja pirunmoinen kolo tuli takaraivoon ja paljon verta, kerran se yritti lyödä äitiä olutpullolla äiti kerkesi sohvalla nostaa jalan etten niin jalka jouduttiin kipsaamaa ja kerran se kaatoi äidin keittiön lattialle selälleen ja meni istumaan päälle repi paidan pois päältänsä kietoi sen äidin kaulan ympäri ja kuristi niin kauan että äidin naama oli aivan sinertävä sitten se jotenkin ymmärsi lopettaa ennen kuin äiti olisi kuollut
Oliko suomenruotsalaisia tuo hullu?
Pohjanmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Ei tietoa ei mitään muistikuvaa hänestä mutta velipuoleni isä kun oli meillä silloin kun olin 10v. niin hän juovuksissa tönäisi kovaa äitiä taaksepäin eteisessä äiti löi päänsä vessanoven saranaa ja pirunmoinen kolo tuli takaraivoon ja paljon verta, kerran se yritti lyödä äitiä olutpullolla äiti kerkesi sohvalla nostaa jalan etten niin jalka jouduttiin kipsaamaa ja kerran se kaatoi äidin keittiön lattialle selälleen ja meni istumaan päälle repi paidan pois päältänsä kietoi sen äidin kaulan ympäri ja kuristi niin kauan että äidin naama oli aivan sinertävä sitten se jotenkin ymmärsi lopettaa ennen kuin äiti olisi kuollut
Ja tällaisen valioyksilön se äitisi sitten halusi itselleen ja lapsilleen "pitämään kuria". Mieshän toki on umpipaska, mutta ei paljon ole kehumista äidissäsikään. Tietysti huomaa jo siitäkin että aiempi mies alkoi jojoilemaan.
Joo ja kun tuo viskattiin pihalle seuraava oli mustasukkainen ei väkivaltainen paiskoi vain tavaroita joita oli ostanut ja paasas äitille että että toiset käy sua panemas täälä silloin kun olen viikkokunnas ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Niinhän se on, kun mies etsii itselleen uuden ja hylkää vaimonsa ja lapsensa, on tämä vaimo loppuelämäkseen tuomittu elämään yksin, koska lasten maailmaa ei saa ÄITI järkyttää. Se ISÄN tekemä perheen hylkäys ja välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan on tietysti ihan ok.
Eikö vaan?
Ja juu, aina on naisen syy kun mies jättää, hakkaa ja/tai juo. Koskaan ei miehen tarvitse ottaa itsestään vastuuta. Mitenpä mies voisikaan kantaa vastuuta mistään? Eipä niin.Erossa aloitteen tekijä on yleensä nainen . Erotilastot romahtaisi, jos vanhemmat olisi samalla viivalla huoltajakandinaatteina.#ällöäitimyytti
Juu niin on, syy eroon on 98,9 % miehen juopottelu, hakkaaminen, huorrraaminen, itsekkyys, ilkeys jne. Ja vain syyllä on merkitystä. Miehensontiaiset mielellään jatkaisivat hakkaamista jne. Onneksi naiset pistää pascaperseet ulos.
Onneksi sinun huultesi ja suolesi hedelmät ovat puhdasta kultaa!
Vierailija kirjoitti:
miksi tästä pitäisi väkisin yrittää leipoa jotain uutta ydinperhettä? Nautit lasten seurasta silloin kun olet heidän kanssa ja miehen seurasta silloin kun olet hänen kanssa. He tulevat kuitenkin keskenään toimeen. Tollainen yritetään väkipakolla rakentaa uutta perhettä on lähinnä ärsyttävää. t. erolapsi.
Tämä vaikuttaa realistiselta viestiltä.
Ap:n pitää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Valinta A sulkee pois B:n jne. Muutenkin aloittajan fokus keskittyy lähinnä hänen omiin tunnelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista. Monista tosin huomaa, että tässä halutaan väkisin luoda sellainen kuva, että minä vaadin jotakin lapsilta. En vaadi todellakaan, ajattelen tietenkin, että teini saa olla huoneessaan, eikä tarvitse olla äidin kanssa eikä hänen miesystävänsä kanssa. Tavallinen tilanne voi olla vaikka sellainen, että olen tekemässä ruokaa lapsen kanssa ja lapsi kertoo koulusta tai jostain, nauretaan ja vitsaillaan, tai hän kertoo jostain huolistaan ja kuuntelen. Sitten mies tulee ja lapsi häipyy. Alan sitten tehdä jotain miehen kanssa, ja samalla mietin että mikähän sen lapsen mieltä nyt painoikaan, pitäisikö mennä kysymään. Enkä toisaalta oikein voi jättää miestäkään yksin ja linnottautua lapsen huoneeseen puhumaan, joten sitten vietän illan miehen kanssa ja lapset ovat huoneissaan. En tiedä kuinka paljon tämä tilanne muita vaivaa, itseä se vaivaa aika paljon ja tuntuu että en pysty olemaan kunnolla äiti enkä naisystävä. Suhteen alussa oli niin kova ihastus, että jaksoi nättinä ja pirteänä hymyillä kaikissa tilanteissa ja pitää kaikkia palloja ilmassa ihan vain siitä ilosta, että yöllä sitten pääsi miehen kainaloon peiton alle . Nyt kun suhde on arkistunut niin tuntuu että ei ole sitä huumaavaa ihastumisen energiaa ja tilanne tuntuu rasittavalta. Miehestä kyllä pidän kovasti ja hänkin minusta. Mielelläni tapaisin vain hänen luonaan, mutta se ei tunnu riittävän hänelle. Ap
Ehkä itse tuossa esimerkki tilanteessa lähtisin sinne huoneeseen ja kysyisin miksi lapsi häipyi kesken keskustelun vai jäikö mitään kesken. Jos ei niin palaisin viettämään aikaa miehen kanssa. Myöhemmin ehkä lapsen kanssa voisi jatkaa keskustelua siitä miksi hän häipyy huoneeseensa aina kun mies tulee. Keskustelua silloinkaan kannata jatkaa väkisin pidempää kuin lapsi sitä haluaa jatkaa. Jos hänen mielestään mitään keskusteltavaa ei ole niin keskustelua on turha käydä.
Miehen kanssa sinun on keskusteltava siitä haluatko hänen kanssaan olla joka ilta ja jos niin miksi et. Jos keskusteluista huolimatta itse et hyväksy sitä että tapaamisia on tiiviisti eikä kumppani sitä että niitä on harvemmin ei jää muita vaihtoehtoja kuin lopettaa suhde vaikka kuinka pitäisitte toisistanne. Rakkauteen kuuluu tosin se että hyväksytään toisensa siksi ne kompromissit mm. sen suhteen miten edetään yleensä löytyy kun asioista keskustellaan avoimesti.
Välit "kuulostaa" minusta hyvinkin asiallisilta. Mitä muuta pitäisi odottaa?