Lue keskustelun säännöt.
Lapset häipyvät kun miesystävä tulee
23.12.2022 |
Onko kohtalotovereita ja miten tällaisessa olisi paras toimia. Olen seurustellut neljä vuotta kivan miehen kanssa. Lapseni entisestä liitosta ovat 14, 15 ja 18 vuotiaat. Mies ei asu meillä. Perheessäni on aika kiireinen arki töineen ja harrastuksineen ja yhteiset hetket lasten kanssa illalla syödessä, kotitöitä tehdessä tai telkkaria katsellessa ovat minulle ja lapsille tosi mukavia. Tunnen oloni silloin iloiseksi ja tyytyväiseksi ja nautin kovasti siitä kun saan kuulla lasteni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. On selvää että nämä yhteiset arkiset olemiset ovat lapsillekin tärkeitä. Ongelma on se, että jos miesystäväni tulee käymään, lapset katoavat omiin huoneisiinsa koko ajaksi. Jos he törmäävät mieheen vaikka keittiössä, he ovat aivan ystävällisiä puolin ja toisin, mutta he eivät halua viettää hänen kanssaan aikaa. Mies on kiva, mutta ei ole osannut tai halunnut tulla osaksi perhettä, tai ei ole ehkä ymmärtänyt kuinka paljon se olisi vaatinut läsnäolemista myös lasten ehdoilla. Olen yrittänyt luoda yhteyttä lasten ja miehen välille, mutta se ei ole auttanut ja enkä enää jaksa yrittää. Tuntuu melkein, että tullessaan mies pilaa meidän kotimme mukavan tunnelman. Kun olemme kahdestaan kun lapset ovat (harvoin) isällään, minulla on rentoutunut ja hyvä olo. Onko kenelläkään ollut tällaista ja miten toimitte? Pitääkö suhde lopettaa? Ei tekisi mieli, koska mies on kiva, ja tiedän, että lapsetkin lentävät pian pesästä, mutta tuntuu että todellinen perheeni on nämä lapset ja jos myöhemmin vaikka muuttaisin miehen kanssa yhteen, niin tulisivatko lapset edes käymään? Tiedän ettei lapsiin pidä ripustautua, mutta haluaisin tietysti, että he tulisivat aikuisinakin mielellään käymään luonani joskus ja voisivat kokea luontevana esim jäädä yökylään tai vain oleskelemaan.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Ai jaa, siis harmittaa SINUA. Oletkin siis niitä minäminäminä -ihmisiä, joiden vuoksi toisten pitäisi taipua ja teeskennellä, että pitävät toisistaan kuin perheenjäsenistä, jotta SINUA ei harmittaisi. Tuossa tilanteessa taitaa olla parasta, että etsit ITSELLSI jonkun terapeutin, jonka kanssa pääset avaamaan asioita ja tutkimaan syitä siihen, miksi olet noin itsekäs, etkä pysty hyväksymään tosiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei asu luonasi ja vierailee harvoin niin eihän lapset tunne koko miestä ollenkaan? Onko hän edes kertonut itsestään mitään lapsille tai yrittänyt tutustua näihin?
Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, niin lapset luultavasti pitävät miestä ulkopuolisena jota eivät tunne. Haluavat antaa teille rauhan olla kahdestaan ja menevät puuhailemaan omiaan. Sinun pitää nähdä vaivaa miehen ja lasten tutustuttamiseksi toisiinsa yhteisen tekemisen kautta (esim. seurapelit, ulkoilu jne.). Kohta on jo liian myöhäistä kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois...silloin välit jäävät todennäköisesti lopullisesti hyvänpäiväntasolle.
Kyllä lapset tuntevat miestä jonkin verran, olemme viettäneet lomia ja viikonloppuja yhdessä ja osin aluksi menikin paremmin, kun mies jaksoi yrittää, ja minä jaksoin koko ajan rakentaa siltaa lasten ja miesten väliin ja lapsetkin innostuivat paremmin yhteiseen puuhailuun ennen kuin teini-ikä iski. Olen kyllä nähnyt aika paljon asiassa vaivaa ja tuntuu etten kyllä enää mitenkään jaksa piinata kaikkia joillain puolipakollisilla seurapeleillä tai ulkoiluilla. Tuntuu että yh-äitinä saa muutenkin aika paljon mennä toisten ehdoilla ja nähdä vaivaa, ei vaan jaksa enää yrittää. Ap
Suomi äitien huono tapa. Tehdään kaikki päätökset lasten ehdoilla. Vauvasta aina hautaan asti. Sitten ihmetellään, että lapset eivät vietä mitään aikaa kun olet palvelutalossa. Koko pirun elämä omistetaan lapsille. Lopeta se tanssiminen muiden pillin mukana ja tartu itseäsi nisjadta kiinni. Olet vain yksinkertaisesti hemmotellut lapsesi pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Ai jaa, siis harmittaa SINUA. Oletkin siis niitä minäminäminä -ihmisiä, joiden vuoksi toisten pitäisi taipua ja teeskennellä, että pitävät toisistaan kuin perheenjäsenistä, jotta SINUA ei harmittaisi. Tuossa tilanteessa taitaa olla parasta, että etsit ITSELLSI jonkun terapeutin, jonka kanssa pääset avaamaan asioita ja tutkimaan syitä siihen, miksi olet noin itsekäs, etkä pysty hyväksymään tosiasioita.
Ei tarvitse taipua minun takiani, mutta jos joudun valitsemaan lasten tai miehen välillä, niin se kyllä harmittaa MINUA. Anteeksi narsismini. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Miehen tulo rikkoo kodin, koska sinä sallit sen. Olet lastesi tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Pitäisikö tuon ikäisten lasten jo vähän aikuistua? Ovat kuitenkin jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Aikuisellakin saa olla jotain omaa johon lapset ei pääse väliin.
Lapset nimenomaan aikuistuvat ja lähtevät ihan vapaaehtoisesti omiin koteihin.
Mies on ap:lle kiva, mutta ei halua olla osa perhettä ja ap valittaa lasten käytöstä. Onko nyt joku tilannesokeus päällä?
Lapset ovat tärkeitä ap:lle, mutta ei miehelle. Se ei ole lasten syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei asu luonasi ja vierailee harvoin niin eihän lapset tunne koko miestä ollenkaan? Onko hän edes kertonut itsestään mitään lapsille tai yrittänyt tutustua näihin?
Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, niin lapset luultavasti pitävät miestä ulkopuolisena jota eivät tunne. Haluavat antaa teille rauhan olla kahdestaan ja menevät puuhailemaan omiaan. Sinun pitää nähdä vaivaa miehen ja lasten tutustuttamiseksi toisiinsa yhteisen tekemisen kautta (esim. seurapelit, ulkoilu jne.). Kohta on jo liian myöhäistä kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois...silloin välit jäävät todennäköisesti lopullisesti hyvänpäiväntasolle.
Kyllä lapset tuntevat miestä jonkin verran, olemme viettäneet lomia ja viikonloppuja yhdessä ja osin aluksi menikin paremmin, kun mies jaksoi yrittää, ja minä jaksoin koko ajan rakentaa siltaa lasten ja miesten väliin ja lapsetkin innostuivat paremmin yhteiseen puuhailuun ennen kuin teini-ikä iski. Olen kyllä nähnyt aika paljon asiassa vaivaa ja tuntuu etten kyllä enää mitenkään jaksa piinata kaikkia joillain puolipakollisilla seurapeleillä tai ulkoiluilla. Tuntuu että yh-äitinä saa muutenkin aika paljon mennä toisten ehdoilla ja nähdä vaivaa, ei vaan jaksa enää yrittää. Ap
Suomi äitien huono tapa. Tehdään kaikki päätökset lasten ehdoilla. Vauvasta aina hautaan asti. Sitten ihmetellään, että lapset eivät vietä mitään aikaa kun olet palvelutalossa. Koko pirun elämä omistetaan lapsille. Lopeta se tanssiminen muiden pillin mukana ja tartu itseäsi nisjadta kiinni. Olet vain yksinkertaisesti hemmotellut lapsesi pilalle.
Ymmärrän tämänkin asian, mutta kyse on tässä ihan näistä omistakin toiveistani. Kuten yritin tuossa alussa sanoa, viihdyn lasteni seurassa ja perhe-elämämme on minulle arvokasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että ihminen muuttuu ollessaan juovuksissa, eikä itse huomaa sitä. Sama tapahtuu uuden miehen seurassa, itse sitä ei huomaa, mutta lapset huomaavat. Kihertelyä ja lääppimistä, jota lapset ei halua seurata. Olet lasten aikana eri ihminen kuin miehen aikana.
Ei tuo AP vaikuta millään tavalla typerältä kihertelijältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tässä käyny silleen, että jos mies ei alusta asti oo sanojesi mukaan halunnu tulla osaksi perhettä, niin nyt neljän vuoden jälkeen se lähentyminen on haastavampaa
Ehkä sitten en rakasta miestä tarpeeksi, ja se on se lopullinen syy kaikkeen. Tuntuu aivan kamalalta nämä eroperheiden lasten tarinat tässä ketjussa. Äiti on aloittanut suhteen, ja lapset katoavat enemmän tai vähemmän ikuisiksi ajoiksi ja jälkeenpäin moni lapsi miettii, että oli niin kauheaa kun syrjäytettiin eikä ollut kotona enää kotoisaa. En kyllä haluaisi vaihtaa lapsia mieheen, vaikka lapset ovat isojakin. Olen itse käynyt kaikkina ikäkausina omien vanhempieni luona, joskus useammin ja joskus harvemmin, mutta välit ovat olleet aina hyvät ja se on ollut elämässäni todella tärkeä asia ja voimavara. En haluaisi että minulta ja lapsilta menisi tällainen asia miesystäväni takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kirjoitellaan tietysti omien kokemusten pohjalta näitä kommentteja. Aika paljon katkeruutta ja melko kohtuutonta syyttelyä aloittajaa kohtaan.
Tällä palstalla voisi olla barometri, joka mittaa prosentteina kommenttien katkeruutta, kateutta ja yleistä pahansuopuutta ja vastapainona tietysti myös myönteisiä puolia. Voisi olla selventävää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoitellaan tietysti omien kokemusten pohjalta näitä kommentteja. Aika paljon katkeruutta ja melko kohtuutonta syyttelyä aloittajaa kohtaan.
Tällä palstalla voisi olla barometri, joka mittaa prosentteina kommenttien katkeruutta, kateutta ja yleistä pahansuopuutta ja vastapainona tietysti myös myönteisiä puolia. Voisi olla selventävää.
No joo. leikki leikkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap[/quote
Montako vuotta lapset ovat vielä kotona? Ehkä kannattaa miettiä, miltä tuntuu ajatus siitä, että olet yksin heidän itsenäistyttyään. Riittääkö se sinulle? Lapsille tulevat uudet kumppanit ja omat lapset aikanaan tärkeiksi. Äiti on on tietysti aina rakas, mutta..
Minulla on miesystävä, joka viettää aikaa meillä, vaikka emme asu yhdessä. Lapset hyväksyvät hänet, mutta en edes kuvittele, että meistä tulisi onnellinen perhe ja viettäisimme sen enempää aikaa yhdessä. Lapseni ovat tutustuneet miehen lapsiin, mutta ei heistä ylimpiä ystävyksiä tule. Lapseni ovat jo 19- ja 16- vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Ai jaa, siis harmittaa SINUA. Oletkin siis niitä minäminäminä -ihmisiä, joiden vuoksi toisten pitäisi taipua ja teeskennellä, että pitävät toisistaan kuin perheenjäsenistä, jotta SINUA ei harmittaisi. Tuossa tilanteessa taitaa olla parasta, että etsit ITSELLSI jonkun terapeutin, jonka kanssa pääset avaamaan asioita ja tutkimaan syitä siihen, miksi olet noin itsekäs, etkä pysty hyväksymään tosiasioita.
Ei tarvitse taipua minun takiani, mutta jos joudun valitsemaan lasten tai miehen välillä, niin se kyllä harmittaa MINUA. Anteeksi narsismini. Ap
Olisiko sellainen vaihtoehto, että "narsisti" odottelisi siihen asti, että lapset poistuvat kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Eihän tuossa mitään isäpuolta olla orporaukoille myymässä. Äidillä on vain uusi läheinen ystävä kuvioissa. Voisi olla nainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten en rakasta miestä tarpeeksi, ja se on se lopullinen syy kaikkeen. Tuntuu aivan kamalalta nämä eroperheiden lasten tarinat tässä ketjussa. Äiti on aloittanut suhteen, ja lapset katoavat enemmän tai vähemmän ikuisiksi ajoiksi ja jälkeenpäin moni lapsi miettii, että oli niin kauheaa kun syrjäytettiin eikä ollut kotona enää kotoisaa. En kyllä haluaisi vaihtaa lapsia mieheen, vaikka lapset ovat isojakin. Olen itse käynyt kaikkina ikäkausina omien vanhempieni luona, joskus useammin ja joskus harvemmin, mutta välit ovat olleet aina hyvät ja se on ollut elämässäni todella tärkeä asia ja voimavara. En haluaisi että minulta ja lapsilta menisi tällainen asia miesystäväni takia. Ap
Ihan fiksua pohdintaa. Mihin tarpeeseen olet miesystävän hankkinut ja palveleeko se sitä tarvetta? Onko sillä tarpeella eturistiriita lasten tarpeiden kanssa? Entä pystytkö itse vastaamaan miehen tarpeisiin elämäntilanteessasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että ihminen muuttuu ollessaan juovuksissa, eikä itse huomaa sitä. Sama tapahtuu uuden miehen seurassa, itse sitä ei huomaa, mutta lapset huomaavat. Kihertelyä ja lääppimistä, jota lapset ei halua seurata. Olet lasten aikana eri ihminen kuin miehen aikana.
Ei tuo AP vaikuta millään tavalla typerältä kihertelijältä.
Selvästi kuitenkin sellainen on. Kuten sanottu, sitä ei itse huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Pitäisikö tuon ikäisten lasten jo vähän aikuistua? Ovat kuitenkin jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Aikuisellakin saa olla jotain omaa johon lapset ei pääse väliin.
Saa kai teini-ikäiset viettää aikaa omassa huoneessa, vai meinaatko, että kun mies tulee käymään pitäisi istua olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Ai jaa, siis harmittaa SINUA. Oletkin siis niitä minäminäminä -ihmisiä, joiden vuoksi toisten pitäisi taipua ja teeskennellä, että pitävät toisistaan kuin perheenjäsenistä, jotta SINUA ei harmittaisi. Tuossa tilanteessa taitaa olla parasta, että etsit ITSELLSI jonkun terapeutin, jonka kanssa pääset avaamaan asioita ja tutkimaan syitä siihen, miksi olet noin itsekäs, etkä pysty hyväksymään tosiasioita.
Mitä ihmeellistä siinä on, että kärsii kun itselle tärkeät henkilöt eivät tule oikein toimeen keskenään? Ihan inhimillistä ja normaalia toivoa että rakkailla olisi hyvä olla myös toistensa seurassa vaivaannuttavien välijen sijaan. Mikä ei todellakaan tarkoita mitään teeskentelyä vaan ihan aitoa viihtyvyyttä.
Mutta mitä olen noita teinejä, omaani ja muiden, olemista seurannut, niin hyvällä osalla tulee sukupolvien kuilu oman isän tai vastaavassa asemassa olevan miehen kanssa. Aika normaali ilmiö siis ja ilmeisesti ihan tarpeellinen nuoren kehityksen kannalta. Irtaudutaan avuttoman lapsen roolista, kuitenkin pitäen se toinen vanhempi siinä taustatukena. Joissain perheissä nuori ottaa äitiinsä etäisyyttä ja isä/isäpuoli on se taustatuki, riippuen vanhempien luonteesta. Oma teini puhuu ihan samoja mitä ap:n lapset, mutta omasta isästään, että on huonot jutut eikä osaa ehdottaa tekemisiä, jotka lasta kiinnostaisi. Ongelma on pitkälti siinä, ettei isänsä ymmärrä tämän päivän teinien elämää ja maailmaa, missä he elävät. Toinen puhuu teiniä ja toinen keski-ikää, heillä ei ole yhteistä kieltäkään. Aika ei välttämättä auta, jos lapsi opittuaan puhumaan keski-ikää, se vanhempi on jo alkanut puhumaan vanhusta, mikä on lapseni isän ja hänen äitinsä tilanne.
Ainoa millä voit kuilua yrittää kaventaa on kysellä lapsiltasi heidän elämäänsä kuuluvista asioista miesystäväsi kuullen ja yritätte löytää jotain, mikä yhdistäisi heitä edes vähän. Ei sen tarvitse olla iso juttu. Vaikka jos ovat vannoutuneita tietyn sukkamerkin käyttäjiä, se on riittävä yhdistävä tekijä. Voivat sitten yhdessä valittaa laadun huononemisesta tai niiden parhaiden sukkien valmistamisen lopettamisesta. Omaa lasta ja isäänsä siis yhdistää tämäntapainen mitätön asia, josta he pystyvät puhumaan yhteisellä kielellä.
Olin itse 7-vuotias kun äitini tapasi nykyisen puolisonsa. Olin tuolloin sukulaisilla ulkomailla koko kesän ja kun kuulin, että äiti oli löytänyt uuden miehen, niin en edes halunnut hyväksyä asiaa tai edes puhua asiasta. Äiti oli jo raskaudestaan asti ollut sinkkuna ja omaan isääni mulla ei edes ole minkäänlaista suhdetta, vaikka hänet olen joitakin kertoja ravannut.
Kun tapasin tämän miehen en edes halunnut tutustua tähän. Yli 10 vuotta meni siihen, että mulla meni aikaa hyväksyä hänet eli olin 19-21 kun pyysin uuden vuoden päivänä anteeksi ja lopulta hyväksyin. Nykyisin mulla on paremmat välit isäpuoleen kuin omaan äitiin. Valitettavasti meistä ei kuitenkaan tullut ikinä sen kummemmin läheisiä, mutta vaati mieheltä paljon kärsivällisyyttä mun suhteen. Kumpikaan ei ole mukana elämässäni tällä hetkellä, sillä äiti oli lopulta narsisti ja toksinen hirviö, jolloin mun oli pakko katkaista välit kumpaankin, sillä tämä mies tuki äidin jokaista liikettä ja sanaa.
Älä anna Ap periksi, sillä tämä mies saattaa olla mies joka myös viettää aikaa kanssasi vielä eläkepäivinä.