Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset häipyvät kun miesystävä tulee
23.12.2022 |
Onko kohtalotovereita ja miten tällaisessa olisi paras toimia. Olen seurustellut neljä vuotta kivan miehen kanssa. Lapseni entisestä liitosta ovat 14, 15 ja 18 vuotiaat. Mies ei asu meillä. Perheessäni on aika kiireinen arki töineen ja harrastuksineen ja yhteiset hetket lasten kanssa illalla syödessä, kotitöitä tehdessä tai telkkaria katsellessa ovat minulle ja lapsille tosi mukavia. Tunnen oloni silloin iloiseksi ja tyytyväiseksi ja nautin kovasti siitä kun saan kuulla lasteni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. On selvää että nämä yhteiset arkiset olemiset ovat lapsillekin tärkeitä. Ongelma on se, että jos miesystäväni tulee käymään, lapset katoavat omiin huoneisiinsa koko ajaksi. Jos he törmäävät mieheen vaikka keittiössä, he ovat aivan ystävällisiä puolin ja toisin, mutta he eivät halua viettää hänen kanssaan aikaa. Mies on kiva, mutta ei ole osannut tai halunnut tulla osaksi perhettä, tai ei ole ehkä ymmärtänyt kuinka paljon se olisi vaatinut läsnäolemista myös lasten ehdoilla. Olen yrittänyt luoda yhteyttä lasten ja miehen välille, mutta se ei ole auttanut ja enkä enää jaksa yrittää. Tuntuu melkein, että tullessaan mies pilaa meidän kotimme mukavan tunnelman. Kun olemme kahdestaan kun lapset ovat (harvoin) isällään, minulla on rentoutunut ja hyvä olo. Onko kenelläkään ollut tällaista ja miten toimitte? Pitääkö suhde lopettaa? Ei tekisi mieli, koska mies on kiva, ja tiedän, että lapsetkin lentävät pian pesästä, mutta tuntuu että todellinen perheeni on nämä lapset ja jos myöhemmin vaikka muuttaisin miehen kanssa yhteen, niin tulisivatko lapset edes käymään? Tiedän ettei lapsiin pidä ripustautua, mutta haluaisin tietysti, että he tulisivat aikuisinakin mielellään käymään luonani joskus ja voisivat kokea luontevana esim jäädä yökylään tai vain oleskelemaan.
Kommentit (118)
Jos lapset näkevät miehen läpi asioita, joita sinä et rakastuneena halua nähdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Pitäisikö tuon ikäisten lasten jo vähän aikuistua? Ovat kuitenkin jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Aikuisellakin saa olla jotain omaa johon lapset ei pääse väliin.
Saa kai teini-ikäiset viettää aikaa omassa huoneessa, vai meinaatko, että kun mies tulee käymään pitäisi istua olohuoneessa.
No jos he ensin ovat siellä yhteisissä tiloissa ja miesystävän tultua häipyvät, niin eihän se nyt ole rentoa yhdessäoloa.
Toisaalta onko niin, että lapset ovat miehelle vain ylimääräinen rasite.
Varmaan helpottaisi, jos ap ja hänen asemassaan olevat eivät yrittäisi muodostaa ns. uusperhettä. Mies on tärkeä ap:lle, mutta ei hänen lapsilleen. Heillä ei ole tarvetta isäpuolelle, mies on vaan äidin ystävä. Nyt ap:n täytyy miettiä ajankäyttönsä niin, että aikaa riittää noihin tärkeisiin yhdessäolon hetkiin omien lasten kanssa ja myös omiin parisuhdehetkiin. Ydinperheessä nämä tulevat kätevästi samassa paketissa, mutta se ei ole realismia nykyisessä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei asu luonasi ja vierailee harvoin niin eihän lapset tunne koko miestä ollenkaan? Onko hän edes kertonut itsestään mitään lapsille tai yrittänyt tutustua näihin?
Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, niin lapset luultavasti pitävät miestä ulkopuolisena jota eivät tunne. Haluavat antaa teille rauhan olla kahdestaan ja menevät puuhailemaan omiaan. Sinun pitää nähdä vaivaa miehen ja lasten tutustuttamiseksi toisiinsa yhteisen tekemisen kautta (esim. seurapelit, ulkoilu jne.). Kohta on jo liian myöhäistä kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois...silloin välit jäävät todennäköisesti lopullisesti hyvänpäiväntasolle.
Kyllä lapset tuntevat miestä jonkin verran, olemme viettäneet lomia ja viikonloppuja yhdessä ja osin aluksi menikin paremmin, kun mies jaksoi yrittää, ja minä jaksoin koko ajan rakentaa siltaa lasten ja miesten väliin ja lapsetkin innostuivat paremmin yhteiseen puuhailuun ennen kuin teini-ikä iski. Olen kyllä nähnyt aika paljon asiassa vaivaa ja tuntuu etten kyllä enää mitenkään jaksa piinata kaikkia joillain puolipakollisilla seurapeleillä tai ulkoiluilla. Tuntuu että yh-äitinä saa muutenkin aika paljon mennä toisten ehdoilla ja nähdä vaivaa, ei vaan jaksa enää yrittää. Ap
Suomi äitien huono tapa. Tehdään kaikki päätökset lasten ehdoilla. Vauvasta aina hautaan asti. Sitten ihmetellään, että lapset eivät vietä mitään aikaa kun olet palvelutalossa. Koko pirun elämä omistetaan lapsille. Lopeta se tanssiminen muiden pillin mukana ja tartu itseäsi nisjadta kiinni. Olet vain yksinkertaisesti hemmotellut lapsesi pilalle.
Minä olen lapsena elänyt vaikka missä uusperhekuvioissa ja päättänyt, että itse kyllä elän lasten ehdoilla kunnes he ovat täysi-ikäisiä. Minäkään en tykkäisi, että meille muuttaisi väkisin joku random-Pena enkä tahdo sitä tehdä omille lapsille. Tässä ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta. Minun puolesta äiti olisi saanut hommailla vaikka joka päivä vieraiden ukkojen kanssa kunhan ei olisi raahannu niitä meille asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia on vaan ne jotka on. Järjetöntä että pitää uuskuvioita solmia tiuhaan tahtiin, vaikka monen pitäisi tutustua ensin ihan vaikka itseensä. Sietää itseään ja valintojaan eikä turruttaa jollain säädöillä.
Lapset on tärkeimpiä.
Liittyykö miehen vierailuihin alkoholinkäyttöä? Vai etkö muutenkaan ole oma itsesi miehen käydessä, ja lapset näkevät teeskentelysi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan helpottaisi, jos ap ja hänen asemassaan olevat eivät yrittäisi muodostaa ns. uusperhettä. Mies on tärkeä ap:lle, mutta ei hänen lapsilleen. Heillä ei ole tarvetta isäpuolelle, mies on vaan äidin ystävä. Nyt ap:n täytyy miettiä ajankäyttönsä niin, että aikaa riittää noihin tärkeisiin yhdessäolon hetkiin omien lasten kanssa ja myös omiin parisuhdehetkiin. Ydinperheessä nämä tulevat kätevästi samassa paketissa, mutta se ei ole realismia nykyisessä tilanteessa.
Totta! Ap:n kannalta olisi tietenkin ihanaa saada kaikki itselleen tärkeät henkilöt tulemaan toimeen keskenään, mutta tuossa tilanteessa on turha kuvitella, että lapset olisivat miehen seurassa yhtä luotevasti kuin äitinsä. Lisäksi lapset alkavat olla iässä, jossa muutenkin irtaannutaan vanhemmista, niin siinä kohtaa ei välttämättä edes jaksa enää luoda uutta merkityksellistä suhdetta uuteen aikuiseen. Siinä mielessä tuo teidän perheidylli on joka tapauksessa muutoksen kourissa ja on vain ajan kysymys, milloin lapset vähitellen irtaantuvat lapsuuskodista enemmän ja muutavat pois.
Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja AP mahdollisesti asuu uuden miehen kanssa, niin luultavasti puolestaan mies vetäytyy eri huoneeseen puuhastelemaan omia sillä välin kun lapset ovat käymässä. Eikä siinäkään ole mitään pahaa.
Jos ap on ollut jo 4v yhdessä miehensä kanssa, tuskin enää sen kanssa kihertelee ja lääppii.
En tuon takia eroaisi, kuitenkin kohta ne lapset muuttaa pois. Ja voithan sinä käydä niiden lasten luona sitten yksin kylässä, jos he ei käy teidän luona. Miksi niin harva vanhempi käy sen lapsensa luona, vaan olettaa että lapsi tulee heidän luokse.
Ja ehkä ne lapset ymmärtää sitten vähän paremmin, kun heillä on itsellään seirustelukumppani. Jos tuo sen kotiinsa, niin tuskin heistäkään kivaa olisi, jos äiti vaan pakenee heti paikalta. Ja kun apn lapset on jo noin isoja, kai sinäkin voit joskus käydä siellä miehen luona. Saatte olla rauhassa vaikka pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä jutellut lasten kanssa. Heillä ei ole mitään erityistä miestä vastaan, heitä ei vain huvita olla miehen seurassa, ei ole oikeat kemiat. Heidän mielestään miehellä on huonot jutut ja hän ehdottaa tekemisiä, jotka eivät heitä kiinnosta. Ap
Minulla oli aiemmin suhde mieheen, joka oli lasteni kanssa tosi tönkkö. Ei osannut jutella eikä tehdä mitään muutakaan, tuntui lähinnä ärsyyntyvän lapsistani. Kyllä nuo asiat on tosi tärkeitä ja tuohon asiaan se suhde sitten kaatuikin. Nykyisin on aivan ihana mies ja ongelma on lähinnä päinvastainen, ei saada olla ikinä kahdestaan kun lapseni (nyt 14 ja 17) viihtyvät niin hyvin miehen seurassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras ihminen tulee lasten kotiin ja on kuin kotonaan, ja ihmetellään kun ei tykätä. Sitä saa mitä tilaa...
Jep aikoinaan kun äiti toi mukanaan milloin minkäkinlaisen isäpuolen niin koskaan en tuntenut että se olisi kuulunut saman katon alle
Oliko isäsi kumppanit ihania, miksi ihmeessä et muuttanut isällesi? Olisit antanut äitisi elää onnellisena, nyt oli pakko sietää kaltaistasi ää liötä.
Kun olin 2v. niin isä laittoi itsensä narun jatkeeksi
Pettyikö se sinuun niin paljon? Ja sitten kiusasit äitiäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia on vaan ne jotka on. Järjetöntä että pitää uuskuvioita solmia tiuhaan tahtiin, vaikka monen pitäisi tutustua ensin ihan vaikka itseensä. Sietää itseään ja valintojaan eikä turruttaa jollain säädöillä.
Lapset on tärkeimpiä.
Miksihän ne lapset ei ole tärkeimpiä niille isille, jotka eivät välitä tavata lapsiaan? Aina ulistaan, että äitien pitää lakata elämästä kun mies löytää uuden ja lähtee ja jättää entisen elämän. Sillai niitä katkeria vanhoja naisia tulee, kun ensin pitää uhrata lapsilleen kaikki, ja kun lapset lähtee maailmalle ne unohtaa äidin, yksin saa kituuttaa ja surkutella.
Eronneet naiset, älkää jääkö yksin, kun kakarat on jo noin vanhoja kuin apllä, niille voi puhua ja niiltä voi vaatia kunnollista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei asu luonasi ja vierailee harvoin niin eihän lapset tunne koko miestä ollenkaan? Onko hän edes kertonut itsestään mitään lapsille tai yrittänyt tutustua näihin?
Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, niin lapset luultavasti pitävät miestä ulkopuolisena jota eivät tunne. Haluavat antaa teille rauhan olla kahdestaan ja menevät puuhailemaan omiaan. Sinun pitää nähdä vaivaa miehen ja lasten tutustuttamiseksi toisiinsa yhteisen tekemisen kautta (esim. seurapelit, ulkoilu jne.). Kohta on jo liian myöhäistä kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois...silloin välit jäävät todennäköisesti lopullisesti hyvänpäiväntasolle.
Kyllä lapset tuntevat miestä jonkin verran, olemme viettäneet lomia ja viikonloppuja yhdessä ja osin aluksi menikin paremmin, kun mies jaksoi yrittää, ja minä jaksoin koko ajan rakentaa siltaa lasten ja miesten väliin ja lapsetkin innostuivat paremmin yhteiseen puuhailuun ennen kuin teini-ikä iski. Olen kyllä nähnyt aika paljon asiassa vaivaa ja tuntuu etten kyllä enää mitenkään jaksa piinata kaikkia joillain puolipakollisilla seurapeleillä tai ulkoiluilla. Tuntuu että yh-äitinä saa muutenkin aika paljon mennä toisten ehdoilla ja nähdä vaivaa, ei vaan jaksa enää yrittää. Ap
Suomi äitien huono tapa. Tehdään kaikki päätökset lasten ehdoilla. Vauvasta aina hautaan asti. Sitten ihmetellään, että lapset eivät vietä mitään aikaa kun olet palvelutalossa. Koko pirun elämä omistetaan lapsille. Lopeta se tanssiminen muiden pillin mukana ja tartu itseäsi nisjadta kiinni. Olet vain yksinkertaisesti hemmotellut lapsesi pilalle.
Minä olen lapsena elänyt vaikka missä uusperhekuvioissa ja päättänyt, että itse kyllä elän lasten ehdoilla kunnes he ovat täysi-ikäisiä. Minäkään en tykkäisi, että meille muuttaisi väkisin joku random-Pena enkä tahdo sitä tehdä omille lapsille. Tässä ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta. Minun puolesta äiti olisi saanut hommailla vaikka joka päivä vieraiden ukkojen kanssa kunhan ei olisi raahannu niitä meille asumaan.
Missä isäsi on, saako se hommailla vaikka mitä ja saa vielä asuakin niitten hommailukavereittensa kanssa. Olet oksettava kun vaadit äitiäsi elämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
Ai jaa, siis harmittaa SINUA. Oletkin siis niitä minäminäminä -ihmisiä, joiden vuoksi toisten pitäisi taipua ja teeskennellä, että pitävät toisistaan kuin perheenjäsenistä, jotta SINUA ei harmittaisi. Tuossa tilanteessa taitaa olla parasta, että etsit ITSELLSI jonkun terapeutin, jonka kanssa pääset avaamaan asioita ja tutkimaan syitä siihen, miksi olet noin itsekäs, etkä pysty hyväksymään tosiasioita.
Ei tarvitse taipua minun takiani, mutta jos joudun valitsemaan lasten tai miehen välillä, niin se kyllä harmittaa MINUA. Anteeksi narsismini. Ap
Olisiko sellainen vaihtoehto, että "narsisti" odottelisi siihen asti, että lapset poistuvat kotoa?
Tai vaikka, että isä tekisi osansa ja ottaisi lapset asumaan nyt vuorostaan.
Miksi lasten pitäisi olla tekemisissä miehen kanssa tai päinvastoin? Lapsetkin alkaa olla jo sen ikäisiä että valitsevat seuransa itse ja minusta hyvä niin.
Niin no, minä lähden aina kun mieheni tytär tulee. Haluan valita ihmiset, kenen kanssa aikaani vietän. Eikä se tyttö varmaan minua kaipaa, päinvastoin.
Miksi kummassa aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset haluaisivat sen kummemmin touhuta mitään vieraan vanhan miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee, mutta lapsia on vaan ne jotka on. Järjetöntä että pitää uuskuvioita solmia tiuhaan tahtiin, vaikka monen pitäisi tutustua ensin ihan vaikka itseensä. Sietää itseään ja valintojaan eikä turruttaa jollain säädöillä.
Lapset on tärkeimpiä.Miksihän ne lapset ei ole tärkeimpiä niille isille, jotka eivät välitä tavata lapsiaan? Aina ulistaan, että äitien pitää lakata elämästä kun mies löytää uuden ja lähtee ja jättää entisen elämän. Sillai niitä katkeria vanhoja naisia tulee, kun ensin pitää uhrata lapsilleen kaikki, ja kun lapset lähtee maailmalle ne unohtaa äidin, yksin saa kituuttaa ja surkutella.
Eronneet naiset, älkää jääkö yksin, kun kakarat on jo noin vanhoja kuin apllä, niille voi puhua ja niiltä voi vaatia kunnollista käytöstä.
Millaista käytöstä voi vaatia tältä äidin miesystävältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesihan ovat liki aikuisia ja ilmeisesti heillä on oma isäkin kuvioissa. Miksi haluaisivat viettää aikaa lähes vieraan miehen kanssa?
Pitäisi riittää, että ovat kohteliaita hänelle.Luitko aloitusta, en ole missään kohdassa sanonut, että lasten pitäisi viettää aikaa miehen kanssa, olen sanonut, että miehen tulo rikkoo kodin mukavan tunnelman ja se harmittaa MINUA. Ap
"...mutta he eivät halua viettää hänen kanssaan aikaa. Mies on kiva, mutta ei ole osannut tai halunnut tulla osaksi perhettä, tai ei ole ehkä ymmärtänyt kuinka paljon se olisi vaatinut läsnäolemista myös lasten ehdoilla. Olen yrittänyt luoda yhteyttä lasten ja miehen välille, mutta se ei ole auttanut ja enkä enää jaksa yrittää..."
Alue: Aihe vapaa
Sisareni poika ei koskaan alkanut hyväksyä siskon uutta miestä.
En tosin ihmettele ollenkaan mutta siitä ei sen enempää.
Mies oli pojalle, silloin 15-vuotias, erittäin inhottava. Joka asiasta sanomista, jopa siitä että poika avasi radion, vei kuulemma sähköä turhaan.
Poika muutti tyttökaverinsa kotiin 18-vuotiaana kun vielä kävi koulua eikä omaan asuntoon mahdollisuutta kun tyttökin oli 17 ja koulussa. Siellä asuivat kunnes poika sai työpaikan ja työsuhdeasunnon. Ovat edelleen muuten yhdessä.
Myöhemmin tämä mies kuoli äkillisesti massiiviseen aivoverenvuotoon. poika kielsi nimeään laitettavan kuolinilmoitukseen surevien paikalle koska ei surrut. Ymmärrän hyvin. Minä olis se jolle poika uskoutui ja vieläkin ollaan erittäin hyvissä väleissä.