NELIAPILAT...missä?

luulen, että muut ovat siirtyneet Suurperhekuumeilijoihin. Itse lueskelen melkein mieluummin, kun tuntuu, että omat tekstit on aina aivan typeriä!! :) Mutta siis meillä ei vielä ole plussattu, testattu tosin joka aamu.. :D

jos on, niin täällä yksi! eilen loppui mulla menkat ja nyt aletaan sitten tosissaan puuhastelemaan:))

Meillä on nyt vasta ensimmäinen kierto imetyksen lopetuksen jälkeen.. Eli taidan vähän hätäillä, mutta niin mulla on aina tapana tehdä tässä asiassa! Keskiviikkona pitäisi kierron alkaa alusta, mutta toivotaan, ettei ala.. Ja onnea teillekin puuhasteluihin! ;)

Kiva ,onhan täällä vielä joku:)

Itse olen kovasti haaveileva/kuumeileva ,mutta hetken aikaa on yritys ns. telakalla ,koska aloitin 2v kestävät opiskelut ,siis reilu vuosi pitäisi malttaa olla aloillaan ja sehän on ihan sikavaikeeta ,kun monta vuotta yritystä on takana. Järki käteen kuitenkin täytysisi nyt ottaa ,että ehtisi opinnot edetä siihen vaiheeseen ,että mahdollisesti plussan tullessa ehtisi koulun loppuun. Ensin olin kyllä sitä mieltä ,että ehkäisyä ei aloiteta ,jos vauva tulee se saa tulla ja kuviot menee uusiksi ,mutta mies sai ajatukseni muuttumaan ,vaikka välillä iskeekin kapinamieli päälle.

Tänään on aikaa lueskelle ja kirjoitella kun kuopuksen kanssa sairaspäivää vietellään kotosalla. Yritän mahdollisuuksien mukaan kestään kirjoittelussa mukana...tosin se on hieman hankalaa ,päivällä ei pääse koneelle ja illalla ei ehdi ,tai jos ehtiikin nuoriso kansoittaa koneen.

ja itsekin luulin neliapiloiden jo kuihtuneen pois. Olen joidenkin muiden tapaan siirtynyt sitten suurperhepuolelle. Jos tällä puolella alkaa jälleen liikehdintää olla, mieluusti tänne kuulumisia kirjoittelen ja luen toisten omia. Eihän sitä tarvitse aina sivutolkulla kirjoittaa, mutta jos muutaman sanan silloin tällöin ja enempi sitten kun ehtii. Ja uusi pino kannattaa aloittaa viikottain, ettei hautauduta...



Nyt käytän taaperon uniajan keittiössä ruoanlaitto puuhissa, mutta palailen myöhemmin.



Missä vaiheessa haaveet neljännestä etenee?

Eli emme vielä neljättä yritä, mutta kuitenkin se neljäs vaavi mielessä on (kun kerran tälläkin palstalla aina välillä pyörähdän!). Minäkin käyn välillä lukemassa suurperheilijöiden pinkan, mutta olisihan se kiva, jos " neliapiloissakin" olisi elämää.



Meillä tällä hetkellä kuopus (1v.) kipeänä ja vanhemmillakin lapsilla nuha alkanut. Itsellä viime yönä tuli kurkku tosi kipeäksi ja nyt päivän ollut sellainen voimaton olo eli virus iskenyt minuunkin. Täytyy toivoa, ettei tämän pahemmaksi tulisi, muuten en kyllä jaksa näitä tenavia hoitaa...Onneksi mies tulee yleensä heti neljän jälkeen kotiin töistä, joten ei tarvitse ympäripyöreetä työpäivää itse tehdä. Tosin juuri tänä iltana hänellä iltameno, eikä kyllä yhtään jaksaisi. Aina näiden tautien tullessa mietin, että onko mitään järkeä yrittää vielä yhtä lasta, kun arki on joskus tosi rankkaa kolmenkin kanssa, varsinkin sairastelut. Sitten kuitenkin aina vauvakuume voittaa. Mutta niin kuin sanoin meillä ei vielä yritystä päällä. Haluan odotella ainakin ensi kevääseen, kun vasta viikko sitten lopetin imetyksen. Jotenkin tuntuu, että oma kroppa ja pääkoppa kaipaa vähän lepoa kaikesta raskauteen/imetykseen liittyvästä. Mutta tuntuisi ihan hurjalta ajatukselta, että yhtäkkiä päättäisimme että meidän lapset on tässä. Siis jotenkin en halua vielä luopua siitä kaikesta, että saisi kantaa uutta elämää sisällään, tuntea vauvan potkut masussa, synnyttää ja nähdä uusi persoona ja haistella vauvan tuoksua, imettää... Onneksi mies on ollut jo ihan alusta asti mukana myös neljännen haaveilussa (meidän kohdalla neljäs jäisi kyllä tod näk ehdottomasti viimeiseksi lapseksi, ainakin itse olen sitä mieltä). Isoja asioita nämä ovat, eikä aina ihmisen hallittavissa.

t.Menninkäinen kera kolmen alle kouluikäisen

haaveillaan neljännestä.. Seikkailen tuolla suurperheellisissä..

Tuonne suurperhekuumeilijoihin olen muutaman kerran kirjoittanut. Mitään yritystä neljännen lapsen suuntaan ei vielä ole. Ehkäisy on käytössä ainakin ensi kevääseen. Katsotaan sitten mitkä ovat ajatukset.

Parasta olisi, jos kävisi onnellinen vahinko ja luonto päättäisi meidän puolesta perheenlisäyksestä:) Harmi vaan, että kierukan kanssa tuskin vahinkoa sattuu. Mies kyllä vauvaan suostuisi, mutta minä epäröin.



Olisi kivaa, jos nämä " neliapilat" heräisivät henkiin. Tuntuisi mukavalta kirjoitella samoissa ajatuksissa ja lapsiluvuissa pyörivien kanssa!



Eilen kyselin tuolta suurperheellisten puolelta, mutta kyselläänpä täältäkin; onko teillä paljon monilapsisia ystäväperheitä? Omat kaverini ovat oikeastaan kaikki 2-3 lapsisia perheitä. Kenenkään kaverin kanssa ei voi oikein jakaa ajatuksia isomman poppoon pyörittämisestä.

Meriutu kyseli ystäväperheiden lapsiluvusta, joten vastaanpa heti. Meillä kanssa useimmilla ystävillä lapsia ja kaikilla juuri se 2-3, enimmäkseen 2 lasta. Yhdessä ystäväperheessä 5 lasta ja toki tunnen myös neli/viisilapsisia perheitä muitakin, mutta emme ole niin läheisiä, että kyläiltäisiin tms. Mutta meidän suvussa on taas enimmäkseen 3-lapsisia ja 4-5 lasta useassakin perheessä, yhdessä 10...(emme kuitenkaan ole lestadiolaisia). Joten siinä mielessä olen " tottunut" suvun myötä suurperheisiin. Itse en kuitenkaan koskaan mitään kymmentä lasta voisi kuvitellakaan, tuntuu etten millään oppisi tuntemaan kaikkia lapsiani ja viettämään tarpeeksi yksilöllisesti aikaa heidän kanssaan. Kolmenkin kanssa aika on jo kortilla. Mutta tosiaan, minusta tuntuu, että jos neljättä joskus alkaisin odottamaan, niin olisi vähän liiankin jännittävää kuulla ihmisten reaktioita. Joskus kuulin mieheni sukulaisten puolelta, että kolme on hyvä määrä lapsia (oliko siis vihje, että älkää nyt enempää enää lapsia tehkö?). Itselläni suurin kynnys on tällä hetkellä oman jaksamisen ohella se, että minulla on pari läheistä ystävää, jotka kuumeisesti yrittävät toista lasta, eikä se meinaa millään onnistua. Jotenkin haluaisin heille suoda ensin sen onnen, ennen kuin edes itse alkaisin yrittämään neljättä. Aika hassua ajatella noin, mutta en voi sille mitään...

on meillä 2-3 lapsisia. Ja muutamissa on selvästi kerrottu, että enempää ei tule. Toisaalta kadehdittavaa, että joku voi olla niin varma siitä, että ei enää yhtään ja piste. Paras ystäväni varmisti asian toimeenpiteellä kolmekymppisenä. Tiedän kuitenkin, ettei kukaan kauhistelisi jos meille vielä vauva tulisi. Osa varmaan odottaakin, että taaperollemme tehdään kaveri, kun vanhemmat sisaruksetkin on peräkkäisinä vuosina syntyneet ja ovat nyt 8 ja 9v iässä edelleen tiivis " pari" .



Mieheni on nelilapsisesta perheestä, samoin minä.



Joskus pelkään sitä, että jos tämä kynnys neljännestä lapsesta onnistutaan ylittämään, alankin haaveilla taas vielä yhdestä...Toiveena kuitenkin tällä hetkellä on, että toivoisin että meille tulisi vielä yksi vauva. Ei enempää. Neljähän on jo nykyaikana paljon.