Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kustannusten jakaminen parisuhteessa, kun ei asuta yhdessä
22.12.2022 |
Miten teillä kustannukset parisuhteessa ns. normaalista elämästä menee, kun ei vielä asuta yhdessä? Maksaako ruoat aina se, jonka luona ollaan? Jääkö aina toisen huolehdittavaksi bussilippu/bensat tms kulkemiskustannuksia?
Tuli itse havahduttua nyt tähän tilanteeseen, kyseessä tuoreehko parisuhde. Minulla on auto, joten pääsääntöisesti käyn hakemassa ja viemässä kumppaniani meidän kotien välillä. Ollaan tähän mennessä aina tehty niin, että se jonka luona ollaan, on hoitanut ostosten maksamisen. Ruokaa, herkkuja, jauhoja, leipää jne jää kuitenkin aina kyläilyiden jälkeen "yli" ja siihen talouteen, jossa aikaa on vietetty. Käytännönsyistä ollaan vietetty nyt aikaa suurimmaksi osaksi minun luonani. Kyllähän sen alkaa lompakossa huomaamaan, että tulee ylilmääräisiä ajoja, sekä kahden hengen viikonlopun ruoat maksettua.
Kysynkin nyt sitä, että miten te muut olette hoitaneet raha-asiat parisuhteissa, joissa ei asuta yhdessä? Ja kyllä, aion ottaa asian esille kumppanini kanssa, en etsi mitään "ratkaisua" asiaan. Lähinnä kiinnostaa erilaiset käytännöt ja lähestymistavat. Tiedä, vaikka saisi täältä hyvän vinkin tai ajatuksen asian tiimoilta.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat aina tuoneetja vieneet ja ruokkineet. Enpa koskaan tullut miettineeksi, etta heidan kulut kasvoivat.
Eipa he ikina myoskaan valittaneet
Vaikka trolli onkin, niin luulen osittain tästä olevan kysymys. Toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kun käytäntö on tämänlaiseksi muodostunut.
-ap
Ei ole trolli vaan nyt kun mietin niin en ikina ajatellut siina olevan mitaan vaaraa, etta parempituloinen maksaa kaiken. Mutta jos se haittaa niin asia erikseen. Kannattaa sanoa asiasta
Mulle ei kelpaisi, että puolisokokelas ottaisi itsestäänselvyytenä, että minä maksan, eikä tarjoutuisi ikinä maksamaan. Tilanne on sama kuin hän istuisi aina tyytyväisenä sohvalla, kun minä laitan ruokaa ja tiskaan, eikä tarjoutuisi tekemään omaa osuuttaan. Se vaan ei käy.
Sitten se ei sulle kay. Monelle menestyneelle se kay oikein hyvin :D ja kylla olen vain isunut ja lipittanyt viinia kun mies on ahertanut.
Toki nyt kun olen aviossa niin teen osuuteni toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanilla on huomattavasti enemmän rahaa kuin minulla. Jos hän tulee minun luokseni niin minä huolehdin tarjottavista ja jos olen hänen luonaan niin hän huolehtii tarjottavista. Jos menemme kumppanin aloitteesta kalliiseen ravintolaan tai kalliimmalle matkalle niin kumppani maksaa. Jos minä järkkään jotain kivaa tekemistä niin maksan itse molemmat, mutta valitsen kohteen sen mukaan mihin minulla on varaa.
Kumpikin maksaa omat menonsa ja lasten ja perhejuttujen menot maksetaan puoliksi. Ruokaostokset ovat tämän järjestelyn ulkopuolella ja ne maksaa se, joka kaupassa käy, ja useimmiten se on kumppanini. Tämä suurempi osuus ruokamenoista tasaa ohimennen myös minun suurempia asumismenoja, jotka syntyvät lapsien ja perhe-elämän vaatimasta tilasta.
Meille oli selvää, että vaikka meillä on omat kotimme, lapsillamme tulee olemaan vain yksi koti jommassakummassa kodissa siihen asti, kunnes itse päättävät, haluavatko seilata kotiemme välillä. Ollaan aina viihdytty paremmin minun luona, joten minä vaihdoin isompaan paremmin lasten kodiksi ja perhe-elämän viettopaikaksi sopivampaan isommilla asumiskustannuksilla.
Alue: Aihe vapaa
Kun nelikymppisenä eron jälkeen aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, asuimme pari vuotta eri paikkakunnilla. Viikonloppuja vietettiin aika tasapuolisesti kummankin luona, eikä kai tullut mieleenkään, pitäisikö miettiä, kuka maksaa. Jos syötiin ulkona, mies kyllä maksoi. Sitä arvostin, että kun vietimme joulua luonani, hän jätti ennen sitä parisataa euroa jouluruokiin. Ystävättäreni miesystävä taas odotti naiselta täyden tarjoilun.