Kustannusten jakaminen parisuhteessa, kun ei asuta yhdessä

Hmm, kyllähän näistä kannattaa puhua. Vaikea on tosiaan ottaa puheeksi.

Itse kuljen usein satoja kilometrejä miesystävän luokse ja maksan matkani. Omat lapset ei enää kotona. Hänellä kolme teiniä ja ruokaa menee paljon, pienenä naisena syön itse todella vähän. Hän usein maksaa kaupassa, mutta olen miettinyt pitäisikö minun maksaa vielä ruokia matkojen päälle. 🤔

Meillä seurusteluaikoina ennen yhteenmuuttoa kumpikin maksoi omansa eli se osti ruoat kenen luona vietettiin aikaa ja kumpikin huolehti omat kuljetuksensa toisen luo. Olimme kylläkin aika tasapuolisesti molempien luona.

Jos sä itse haluat hyvästä sydämestäsi kyyditä kumppaniasi edestakaisin niin mikäpäs siinä, mutta onhan se vähän erikoista jos aikuinen ihminen ei pysty itse kulkemaan julkisilla. Kannattaa varoa ettei sinusta muodostu hänen henk.koht. kuljettajaansa, joka aina ajeluttaa häntä paikasta toiseen vaikka asuisittekin jo yhdessä.

Asutaan samassa kaupungissa, välimatkaa n.20 kilsaa. Käytännön syistä ollaan yleensä miehen luona. Mies on vuokrannut mulle taloyhtiönsä parkkihallista parkkipaikan , käyn yleensä matkalla miehen luo kaupassa tai sitten käydään yhdessä ja mies maksaa ruuat. Itse maksan omat kulkemiseni miehen luo. Tää on toiminut meillä hyvin.

Ei ole mitään väliä miten asutaan kun ihan aina naiset ainakin yrittävät siirtää omia maksujaan miehen maksettavaksi

Mies tietenkin maksaa kaiken ja antaa vielä seurustelurahaakin joka viikko.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin hakisin kumppanin autolla, ettei tarvitse julkisilla liikkua.

Kaikille eivät ole liian hienoja liikkumaan julkisilla.

Minusta julkisilla olisi ehkä helpompi kulkea, mutta jumalanselän takana se ei ole mahdollista, niinpä kuljemme omilla autoilla kumpikin. Mutta mikä sen mukavampaa olisi, kuin hypätä iltavuoron päätteeksi linjuriautoon, nyt joudun itse ajamaan 150 km. Mutta tuskin pyytäisin hakemaan suoraan illasta. Huomasinpa, että pidämme vuorokäyntejä 'normaalina' ja me suunnittelemmekin ne kalenterin kanssa. Itselläni vuorotyö, toinen yrittäjä, jolla paljon työmatkoja ja aikataulutettuja menoja. Spontaanius aika harvinaista tässä elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä seurusteluaikoina ennen yhteenmuuttoa kumpikin maksoi omansa eli se osti ruoat kenen luona vietettiin aikaa ja kumpikin huolehti omat kuljetuksensa toisen luo. Olimme kylläkin aika tasapuolisesti molempien luona.

Jos sä itse haluat hyvästä sydämestäsi kyyditä kumppaniasi edestakaisin niin mikäpäs siinä, mutta onhan se vähän erikoista jos aikuinen ihminen ei pysty itse kulkemaan julkisilla. Kannattaa varoa ettei sinusta muodostu hänen henk.koht. kuljettajaansa, joka aina ajeluttaa häntä paikasta toiseen vaikka asuisittekin jo yhdessä.

Mä olen sit varmaan ihan hirveä kun mulla ei ollut edes ajokorttia ennen kuin olimme olleet naimisissa 5 vuotta. Ei mun miehestä kyllä henk.koht. kuljettajaa tullut, kuljin julkisilla, mutta mies soitti usein että koukkaanko sut hakemassa tai kysyi aamulla että vienkö töihin jne.

Matkakustannukset puoliksi niin, että suurin piirtein yhtä paljon kuljettiin toistemme kyydissä. Ruoat samoin, suunnilleen yhtä paljon oltiin toistemme luona syömässä. Jos jotain extra super kallista oli tarjolla, niin sitten toinen osallistui esim. hommaamalla jälkkäriä tai joskus esim. viiniä. Muuten tietty maksettiin omat kulumme.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, kyllähän näistä kannattaa puhua. Vaikea on tosiaan ottaa puheeksi.

Itse kuljen usein satoja kilometrejä miesystävän luokse ja maksan matkani. Omat lapset ei enää kotona. Hänellä kolme teiniä ja ruokaa menee paljon, pienenä naisena syön itse todella vähän. Hän usein maksaa kaupassa, mutta olen miettinyt pitäisikö minun maksaa vielä ruokia matkojen päälle. 🤔

Mitä vaikeaa siinä puhumisessa nyt on? Eikä sun tietenkään tarvitse maksaa ruoasta, mutta eikä se ole susta hassua että sä menet miesystävän luokse kuin kylään?

Mulle tämä oli relevantti asia kahdessa viimeisimmässä suhteessa. Ensimmäisessä kumppani asui vielä vanhemmillaan ja toisessa kämppiksen kanssa, kun taas minä asuin yksin. Väkisinkin aikaa siis vietettiin käytännössä vain minun luonani. Jossakin vaiheessa sitten alkoi kyrsiä se, ettei kummassakaan suhteessa toinen osapuoli tehnyt omatoimisesti minkäänlaista elettä sen suhteen, että he hankkisivat jääkaappiin ruokaa.

Pakkohan kissa oli nostaa pöydälle, ja kumpikin skarppasi. Toisen kanssa olemme nykyään naimisissa, ja talousasioista ei ole tullut koskaan riitaa. Kyllä yleensä on hyvä jo aikaisessa vaiheessa selvittää, onko rahan suhteen yhteneväiset arvot tai onko koko asia toiselle ihan tabu.

Miehet ovat aina tuoneetja vieneet ja ruokkineet. Enpa koskaan tullut miettineeksi, etta heidan kulut kasvoivat.

Eipa he ikina myoskaan valittaneet

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat aina tuoneetja vieneet ja ruokkineet. Enpa koskaan tullut miettineeksi, etta heidan kulut kasvoivat.

Eipa he ikina myoskaan valittaneet

Vaikka trolli onkin, niin luulen osittain tästä olevan kysymys. Toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kun käytäntö on tämänlaiseksi muodostunut.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat aina tuoneetja vieneet ja ruokkineet. Enpa koskaan tullut miettineeksi, etta heidan kulut kasvoivat.

Eipa he ikina myoskaan valittaneet

Vaikka trolli onkin, niin luulen osittain tästä olevan kysymys. Toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kun käytäntö on tämänlaiseksi muodostunut.

-ap

Ei ole trolli vaan nyt kun mietin niin en ikina ajatellut siina olevan mitaan vaaraa, etta parempituloinen maksaa kaiken. Mutta jos se haittaa niin asia erikseen. Kannattaa sanoa asiasta

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä oli relevantti asia kahdessa viimeisimmässä suhteessa. Ensimmäisessä kumppani asui vielä vanhemmillaan ja toisessa kämppiksen kanssa, kun taas minä asuin yksin. Väkisinkin aikaa siis vietettiin käytännössä vain minun luonani. Jossakin vaiheessa sitten alkoi kyrsiä se, ettei kummassakaan suhteessa toinen osapuoli tehnyt omatoimisesti minkäänlaista elettä sen suhteen, että he hankkisivat jääkaappiin ruokaa.

Pakkohan kissa oli nostaa pöydälle, ja kumpikin skarppasi. Toisen kanssa olemme nykyään naimisissa, ja talousasioista ei ole tullut koskaan riitaa. Kyllä yleensä on hyvä jo aikaisessa vaiheessa selvittää, onko rahan suhteen yhteneväiset arvot tai onko koko asia toiselle ihan tabu.

Olen itsekin vähän jäänyt odottamaan sitä, että toinen havahtuisi ja sanoisi: "Anna mä maksan tällä kertaa ruoat /Mä voin kokata, kun sä maksat kaupassa / Voisinko maksaa sulle bensoja, kun kuskaat mua" tms. Pitää tosiaan nostaa asia esille, ennen kuin itse ylittää tuon ärstymiskynnyksen. Ei ehdi asia saamaan liioiteltuja mittasuhteita.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat hoisivat omat kulunsa, yhteiset pistettiin puoliksi. Parisuhteen muututtua "pysyväksi" ei oltu enää ruuan suhteen tarkkoja vaan se maksoi kumpi kävi kaupassa eikä pidetty kirjaa kumpi sitä teki enemmän. Yhteenmuuton jälkeen kaikki onkin ollut yhteistä ja rahatkin tulee samalle tilille.

Elämä on raakaa. Kun teillä on yhteinen tili ja toinen teistä menehtyy, se jäljelle jäänyt ei saa käyttää tiliä ennen perunkirjoitusta. Tuo yhteinen tili on pahinta, mitä pariskunta voi keskenään keksiä. 

Minä lokkeilin alussa, koska olin viikon verran ilmaisilla ruuilla. Kuitenkin mies halusi myös tällä tehdä minuun vaikutuksen ja kokkailla yms.

Sen jälkeen kaikki menot menneet tasan, paitsi ei ole ottanut ikinä minulta bensarahoja. Olen se jona tienaa vähemmän selkeästi, tämä on sopinut meille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kumpikin ei voi maksaa omia kulujaan ja miksi viikonloppuna pitäisi erityisesti syödä herkkuja, joista kertyy tarpeettomia kuluja?

Ai että tavallinen arkiruoka on ilmaista verrattuna herkkuihin? On kyllä outo tuo sinun ajatuksesi. 

Meillä mies tienaa moninkertaisesti minuun verrattuna, mutta maksamme suunnilleen puoliksi kaiken. Toisaalta tämä on harvahkoa tapailua, joten suuria  "lisäkustannuksia" ei seurustelusta tule, jonkin verran toki matkustelusta ja ruoasta. Joskus olen miettinyt, onko puoliksi maksaminen reilua huomioiden tuloerot, mutta toisaalta en ainakaan halua leimautua minkäänlaiseksi elätiksi.

Christiiina kirjoitti:

sekin vaihtoehto on, että ap:n tapauksessa mies alkaa ostaa omat ruokansa silloin, kun on käymässä ap:n luona, mutta sekin tuntuu hassulta, että he söisivät sitten eri ruokia. Että ap laittaisi itselleen ruokaa, jota miesystävä ei söisi.

Ap on mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat aina tuoneetja vieneet ja ruokkineet. Enpa koskaan tullut miettineeksi, etta heidan kulut kasvoivat.

Eipa he ikina myoskaan valittaneet

Vaikka trolli onkin, niin luulen osittain tästä olevan kysymys. Toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, kun käytäntö on tämänlaiseksi muodostunut.

-ap

Ei ole trolli vaan nyt kun mietin niin en ikina ajatellut siina olevan mitaan vaaraa, etta parempituloinen maksaa kaiken. Mutta jos se haittaa niin asia erikseen. Kannattaa sanoa asiasta

Mulle ei kelpaisi, että puolisokokelas ottaisi itsestäänselvyytenä, että minä maksan, eikä tarjoutuisi ikinä maksamaan. Tilanne on sama kuin hän istuisi aina tyytyväisenä sohvalla, kun minä laitan ruokaa ja tiskaan, eikä tarjoutuisi tekemään omaa osuuttaan. Se vaan ei käy.