Kustannusten jakaminen parisuhteessa, kun ei asuta yhdessä

Ennen yhteenmuuttoa asuttiin kuitenkin samassa kaupungissa eikä kummallekaan kertynyt sen takia ylimääräisiä matkakuluja. Oltiin pääasiassa minun luona ja mies maksoi noin puolet ruoista ja taloustavaroista.

Kumpikin maksaa omansa. Jos kutsuu kylään niin maksaan vieraan ruoat.

Molemmat ovat maksaneet omat kulunsa (esim. liikkumiseen menevät) ja se on maksanut ruoat sun muut jonka kotona on oltu. Me tosin on liikuttu puolin ja toisin ja oltu molempien luona niin aika lailla tasan varmaan menneet.

Mutta en nyt kyllä ymmärrä tuota että sinä haet ja viet kumppanisi luoksesi. Tuossa tapauksessa tietenkin joko kumppani liikkuu julkisilla sun luokse ja sinä hoidat ruoat tai sinä liikut autollasi kumppanin luokse ja kumppani hoitaa ruoat. Miksi ne ei ole vaihtoehtoja?

Mulla on aina jostain syystä käynyt niin, että mies huomaamatta alkaa pitää mun kotia omanaan ja sit mä olen saanut ostaa ruuat kummallekin sekä omaan kotiin ja viedä mukanani miehen kotiin "kun se viettää niin vähän aikaa siellä ettei ole järkeä pitää kaapissa ruokaa".

Hyvä että otat heti alussa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat ovat maksaneet omat kulunsa (esim. liikkumiseen menevät) ja se on maksanut ruoat sun muut jonka kotona on oltu. Me tosin on liikuttu puolin ja toisin ja oltu molempien luona niin aika lailla tasan varmaan menneet.

Mutta en nyt kyllä ymmärrä tuota että sinä haet ja viet kumppanisi luoksesi. Tuossa tapauksessa tietenkin joko kumppani liikkuu julkisilla sun luokse ja sinä hoidat ruoat tai sinä liikut autollasi kumppanin luokse ja kumppani hoitaa ruoat. Miksi ne ei ole vaihtoehtoja?

Alkuun liikuttiin puolin ja toisin, mutta erinäisistä syistä oli hetken tilanne, että oli kätevämpää toimia niin, että minä kävin hänet hakemassa luokseni. Nyt tilanne on ns. normalisoitunut ja käytäntö on vähän niin kuin jäänyt päälle. Varsinkin kun nykyään vietämme aikaa lähinnä vain minun luonani.

Olen itsekin ajatellut asiaa noin, että toinen maksaa omat kulkemisensa ja toinen sitten järjestää ruoat. Kyllä tämä järjestely on vaihtoeho. Kuiten alussa mainitsin, niin en etsi täältä "ratkaisua", vaan kiinnostaa kuulla, että miten muut ovat tässä tilanteessa asiat järjestäneet.

-ap

Miksi kumpikin ei voi maksaa omia kulujaan ja miksi viikonloppuna pitäisi erityisesti syödä herkkuja, joista kertyy tarpeettomia kuluja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina jostain syystä käynyt niin, että mies huomaamatta alkaa pitää mun kotia omanaan ja sit mä olen saanut ostaa ruuat kummallekin sekä omaan kotiin ja viedä mukanani miehen kotiin "kun se viettää niin vähän aikaa siellä ettei ole järkeä pitää kaapissa ruokaa".

Hyvä että otat heti alussa puheeksi.

Ehkä meillä on käymässä vähän näin. En tosin ole joutunut hänen luokseen ruokia viemään. Täytyy tosiaan asiasta keskustella joulun jälkeen. Meillä tosin roolit toisinpäin kuin teillä, mutta eipä se tilanteeseen eroa tee.

-ap

Meillä on vuosia ollut niin, että mies tulee luokseni ja minä maksan ruoan. Miehellä menee jo pitkän matkan kulkemiseen rahaa ja aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kumpikin ei voi maksaa omia kulujaan ja miksi viikonloppuna pitäisi erityisesti syödä herkkuja, joista kertyy tarpeettomia kuluja?

Varmasti kumpikin voi omat kulunsa maksaa, eikä herkkuja ole pakko syödä. Kuiten alussa mainitsin, niin en etsi täältä "ratkaisua", vaan kiinnostaa kuulla, että miten muut ovat tässä tilanteessa asiat järjestäneet. Mielestäni on mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä ja tapoja hoitaa asioita, ehkä siinä voi itsekin saada erilaisen näkemyksen omiin ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuosia ollut niin, että mies tulee luokseni ja minä maksan ruoan. Miehellä menee jo pitkän matkan kulkemiseen rahaa ja aikaa.

Itseä pidän myös tätä käytäntöä ehkä reiluimpana tapana toimia.

-ap

Miehellä ei ole etätyömahista, ja oli viihtyisämpi asunto, joten minä olen matkannut pääosin hänen luokseen, julkisilla. Mies säästää matkassa, joten tarjoaa vaikka sitten ravintolassa. Maksoin osuuteni kauppaostoksista, "minun vuoro maksaa"- sun avaus ruokakaupassa. Mies varmaan ehkä kuitenkin maksoi enemmän omalla vuorolla, sellaisia pitkäaikaisia ostoksia, kuten kahvi, levite ja tiskiaine, kun taas saatoin välillä kuitenkin maksaa sen wcpaperipaketinkin ja mehua. Tuliaisiksi vein kahvia joskus. Jos tehtiin yhteisiä reissuja hänen autolla, osallistuin tankkauskuluihin.

Ruokaostokset hoidetaan vuorotellen, ei olla niin turhantarkkoja eikä laskeskella jotain jauhopusseja. Isommat ostokset jaetaan puoliksi. Kohta 10 vuotta menty jo tällä mallilla ilman mitään riitoja tai ongelmia. Asutaan aika lähekkäin niin on helppo roudata tarvittaessa ruokia asuntojen välilläkin.

No mun miesystävä syytää minulle rahaa niin paljon "juokseviin kuluihin", että jo melkein hävettää. Ostan niillä ruokaa ja myös kokkailen, ja laitan hänelle kyllä myös valmista ruokaa mukaan.

Tämä on mennyt niin, että hän tavallaan maksaa mulle myös siitä vaivannäöstä, että käyn kaupassa ja kokkaan. Pääsee itse helpolla ja mullekin tämä on ihan ok :-D

Jaettu esim. ruokakuluja, mutta kumpikin  maksanut liikkumisensa. Yhteisillä reissuilla käyty vuorotellen kummankin autolla. Ravintoloissa kumpikin maksaa yleensä omansa.

Me maksellaan kumpi maksellaan. Välillä olen minä, välillä mies. Mä maksan oman asunnon kulut ja hän omansa. Mä makselen välillä lentolippuja, välillä hän. Ei ole meillä niin nokonuukaa kuka maksaa ja mitä. Jos mä jonkun ihmisen kanssa jaksan viettää aikaa niin se on jo sen arvoista, että tottakai maksan sitten meidän aikamme viettämiset omalta osaltani. Jos mä haluan lähteä risteilemään niin toki maksan sen. Jos mies tulee mun luokse kolmeksi viikoksi niin mä makselen hänen täällä olot ja pääasiassa ruoat. Jos olen miehen luona vaikka kolme kuukautta niin hän maksaa mun siellä asumisen ja ruoan ja liikkumisen osittain. Eikai se oikeasti parisuhteessa ole noin tarkkaa?

Meillä molemmat hoisivat omat kulunsa, yhteiset pistettiin puoliksi. Parisuhteen muututtua "pysyväksi" ei oltu enää ruuan suhteen tarkkoja vaan se maksoi kumpi kävi kaupassa eikä pidetty kirjaa kumpi sitä teki enemmän. Yhteenmuuton jälkeen kaikki onkin ollut yhteistä ja rahatkin tulee samalle tilille.

Vierailija kirjoitti:

Me maksellaan kumpi maksellaan. Välillä olen minä, välillä mies. Mä maksan oman asunnon kulut ja hän omansa. Mä makselen välillä lentolippuja, välillä hän. Ei ole meillä niin nokonuukaa kuka maksaa ja mitä. Jos mä jonkun ihmisen kanssa jaksan viettää aikaa niin se on jo sen arvoista, että tottakai maksan sitten meidän aikamme viettämiset omalta osaltani. Jos mä haluan lähteä risteilemään niin toki maksan sen. Jos mies tulee mun luokse kolmeksi viikoksi niin mä makselen hänen täällä olot ja pääasiassa ruoat. Jos olen miehen luona vaikka kolme kuukautta niin hän maksaa mun siellä asumisen ja ruoan ja liikkumisen osittain. Eikai se oikeasti parisuhteessa ole noin tarkkaa?

Ei mullekkaan raha-asiat ole mitään sentin tarkkuudella toimitettavia kuluja. Jos mulla olisi rahallisesti ja ajallisesti mahdollista kaikki asiat hoitaa ja kustantaa, niin mielelläni sen hänelle tekisin. Harva meistä kai on niin onnellisessa asemassa, että olisi mahdollista kahden ihmisen arkielämän menot kattaa yhden tilipussista.

Otan esimerkiksi sen, että jos mun luona ollaan kuukaudessa kaikki viikonloput pe-su, niin mulle tulee maksettavaksi kahden ihmisen ruoat 12vrk ajalta, sekä 8 ajomatkaa, haku ja vienti. Kyllä tämmöinen muutos näkyy siellä tilipussissa.

Hyvä, että teillä toimii tuollainen järjestely, sekä että se on teille mahdollista.

-ap

Minä käyn miesystävälläni julkisilla kylässä 1-3 viikon välein yleensä viikonloppuisin ja lomilla. Toistaiseksi on ollut varaa maksaa matkat ja melkein aina ruuat. Mies on työtön. Teen tätä niin kauan kun tunnen suhteen antavan enemmän kuin ottavan ja on varaa. Voi olla että vuoden päästä on talaudellisesti minulla eri tilanne ja joudun budjetoimaan enemmän.

Mulla on aina mennyt niin, että on vierailtu melko tasan toistemme luona ja kumpikin on vastannut itse matkustamisesta toisen luokse.  Tämä toimii hyvin kaupunkialueella, jossa on myös julkista liikennettä. Tällöin kulut menevät automaattisesti suunnilleen puoliksi.

Jos olen selkeästi toisen luona pidempiä aikoja ja käymme vaikka yhdessä kaupassa, niin tarjoudun aina maksamaan vähintään puolet ruuista, toisinaan jopa kaiken. Kenenkään ilmaiseksi kuskiksi en myöskään ryhdy, mutta lyhyet ja satunnaiset ajelut toisen puolesta ei ole ongelma. Jos toista ihmistä joutuu kyyditsemään säännöllisesti tai tulee yksittäisiä pitkiä reissuja, niin olen aina ehdottanut jonkinlaista kulujen tasaamista.

Ikinä ei ole tullut mitään riitaa rahasta kenekään kanssa. Periaatteeni on ollut, että sovitaan kulujen puolittamisesta, mutta käytännössä maksan hiukan enemmän etten ainakaan itse elä kenenkään siivellä.

M44 

Meillä menee niin, että mies maksaa kaiken. Se on minusta toiminut ihan hyvin.