Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua pientä ihmistä kun tuntuu etten jaksa
12.11.2006 |
Tuntuu niin että voimat on loppu. Olen käynyt monta kertaa psykiatrilla, ja aikaisemmin syönyt masennuslääkkeitä. Nyt vaan ei ole masennuksesta kyse, enemmänkin siitä etten saa mistään kiinni ja tuntuu että voimat ei oikeasti riitä. välillä tulee pakokauhu kun mietin että miten oikein selviän. Lapsettomuus vaivaa, ja keskenmeno on saanut mut todella ahdistumaan, tuntuu että se suru ja katkeruus ei lähde millään. Lisäksi taitaa avioliitto kaatua, mies ei jaksa enää mun negatiivisuutta, sanoi suoraan että haluaa erota koska pelkää että jos me saadaan lapsia niin olen sittenkin surullinen ja se vaikuttaa lapsiin. Onko kaikki maailman äidit sitten aina iloisia eivätkä koskaan pelkää tulevaisuutta? Voisiko musta ikinä edes tulla hyvä äiti? Tai ehkä juuri siksi meille ei tule lasta tai ne kuolevat jo kohtuun. :´(
Kommentit (7)
Vierailija:
Nyt vaan ei ole masennuksesta kyse, enemmänkin siitä etten saa mistään kiinni ja tuntuu että voimat ei oikeasti riitä. välillä tulee pakokauhu kun mietin että miten oikein selviän. Lapsettomuus vaivaa, ja keskenmeno on saanut mut todella ahdistumaan, tuntuu että se suru ja katkeruus ei lähde millään. Lisäksi taitaa avioliitto kaatua, mies ei jaksa enää mun negatiivisuutta, :´(
Mutta tässähän on kaikki masennuksen merkit: et saa mistään kiinni, voimat ei riitä, pakokauhu, ahdistus, suru, katkeruus, negatiivisuus... ja ikävä sanoa, mutta masennus on sairaus, joka on todella raskasta myös läheisillesi, varmasti raskasta miehellesi, mutta muista, että syy ei ole sinun.
Hae apua ammattiauttajalta nyt oikeasti ja mahdollisimman pian! Myös miehesi tarvitsee tietoa sairaudestasi, jotta hän ymmärtää sitä paremmin ja tajuaa, että et ole nyt oma itsesi, vaan sairautesi tekee sinusta niin negatiivisen. Eikai kukaan jättäisi puolisoaan, kun tämä tulee sairaaksi!?? Ja masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet, joskin vaikeampi ihmiselle ymmärtää..
Tarvitset, jonkun jolle puhua luottamuksellisesti noista tunteistasi.. Varmasti tuollainen elämäntilanne saa ihmisen, kuin ihmisen masentumaan.. ja vielä pelko, että mies jättäisi.. soita nyt heti vaikka mielenterveystoimistoon ja varaa itsellesi aika.
t. pitkä-aikaisen masennuksen voittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni vaikutat masentuneelta. Käytkö säännöllisesti psykiatrilla edelleen? Olisiko syytä aloittaa taas lääkitys niin saat elämänilon takaisin?
lääkkeet ei käy kun yritetään lasta ja kaiken lisäksi psykiatri on kyllä ollu sitä mieltä että masennuksesta ei ole kyse. Pitäisi kai vaan saada ajatuksen negatiivisesta kehästä pois. Vaan kun se on niin vaikeaa. :( ap
Mekin yritimme lasta, sillä tuloksella että saimme AINA keskenmenon.
Olin NIIN surullinen ja niin katkera. Olisin pahimpina hetkinä halunnut kuolla pois, niin arvottomaksi itseni tunsin (jos en saa lasta, ei minulla ole mitään syytä elää..)
Kuitenkin monen keskenmenon jälkeen, kun olin aivan pohjalla, sain tietää olevani raskaana. Saimme ihanan tytön! Ennen kuin tyttö täytti 2 vuotta, saimme pojan! Ja nyt odotamme taas.. poika on nyt 1v4kk ja odotamme vauvaa syntyväksi päivänä minä hyvänsä!
Haluan vaan lohduttaa, että joskus se päivä paistaa risukasaankin. Niin se alkoi paistaa meilläkin! ja sitä paistetta on riittänyt.. ajattele, minä joka luulin etten koskaan saa lasta, odotankin nyt 3,5 vuoden sisään jo kolmatta nuppusta!
Toivottavasti teillekin onni koittaa, ja koittaa varmasti! Toisia vaan koetellaan enemmän kuin toisia.
Täytyy vaan aina yrittää toivoa, ja uskaltaa yrittää sitä lasta uudelleen.. uudelleen ja uudelleen.
Mietin tässä vain että miten saan itseni jaksamaan tämän kaiken läpi? Ja jos lasta ei kuulu tai keskenmenoja tulee enemmän niin voimat ei varmasti riitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntui silloin etten jaksakaan.
Olisin oikeasti halunnut kuolla pois, mutta hitto vie.. en kuollut. (ONNEKSI!!)
Jokainen päivä oli tuskaa, jokainen päivä muistutti mua tyhjästä kohdustani. Olin todella masentunut, mutta en saanut mistään apua. Kaikkialla toitotettiin: " älä sure, olet vielä nuori.. kyllä te vielä uusia lapsia saatte." Näin jopa sanoi hoitaja joka kärräsi minua kaavintaan ja itkin hysteerisenä. Ei auttanut tuo " lohdutus" , olisin halunnut sen lapsen takaisin, jonka juuri menetin.
Voi kunpa voisin sanoa sinulle, milloin teille onni koittaa! En tiedä päivää, en kuukautta enkä vuotta.. mutta sen tiedän, että kyllä sinäkin vielä vauvan saat. Toivon, että muistat edes tämän kun se syvin tuska taas tulee: Usko, kyllä sinäkin saat oman lapsen syliisi! Usko vain, nosta pää ylös, kuivaa kyyneleet.. Ensi vuosi voi jo tuoda tullessaan paljon! Jaksat(te) vaan yrittää, toivoa ja uskoa. Uudelleen ja uudelleen jos tarve vaatii. Joskus elämä lyö lyötyä, mutta näyttäkää, että te selviätte! Vahvempina kuin koskaan!
t. (olinko) 4
oletko yrittäny keksiä jotain muuta tekemistä? harrastusta?
tietty ne ajatuksen vaan pyörii päässä ja harmittaa ja sille ei voi mitään.
urheiletko?