Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää mitä se SINULLE kuuluu mitä munmo antaa ja lapset saa. Sinä et ole lahjan antaja, etkä sen saaja. Jos haluat että lapsi saa varmasti dinosauruksia, niin osta niitä. Eihän se lasten mummo ole sun käteiskassasi. Hän ostaa ja antaa mitä haluaa. Ja jos lapsi ei pidä - sekään ei ole sinun murheesi.

Mä oon kyllä heittänyt kierrätykseen kaikki anopin ostokset. Hän ei kysele mitä lapsi tarvitsee, joten ostakoot mitä huvittaa, mutta kotini ei ole romuvarasto.

Viimeksi tuli ihan älytön hedelmän muotoinen pikkutyyny.

Niinku mihin käyttöön?

Pyöreä kuin pallo, ei sovi pään alle, mutta ei voi pompotellakaan, kun on pehmeä lötkö.

Anoppi osti vauvakirjankin kysymättä millaisen haluan, heitin kaatikselle sen ja ostin mieluisen.

Ei tule riitoja, kun en mitään tästä hälle kerro.

Odotan kyllä päivää, kun haluaa nähdä näitä kamojaan. Sitten voi ehkä tulla sanomista.

.

Lahjan kuuluu ollakin yllätys. Jos lahjan antaja haluaa, niin voi antaa rahaa, niin voi ostaa mitä haluaa. Joka tapauksessa on kiittämätöntä, itsekästä ja käsittämätöntä, että jonkun pitää ostaa lahjaksi vain sitä mitä toivotaan? Tästä kuvastaa se, että ap on saanut aikanaan lahjaksi kaiken minkä haluaa eikä ole oppinut olemaan kiitollinen lahjoista. Luulee, että lahjan pitää olla aina sellainen, minkä lahjan saaja toivoo.

Miksi lahjan pitää olla yllätys? Mitä iloa on lahjasta, jota lahjan saaja ei toivo?

On muuten kauhea taakka lapselle, kun pitäisi osata olla mummunsa toiveiden toteuttaja.

Talvipäivän tasauksen juhlaa on vietetty ikiajat. Juhlan aihe on se, että valo alkaa taas lisääntyä. Muinaisessa Roomassa juhlan nimi oli saturnalia. Juhlamenoihin kuului mm. lahjojen antaminen, myös orjille. Pohjoismaiden alueella juhlan nimi oli jule.

Nouseva kristillinen uskontokunta vakiinnutti asemaansa mm. integroimalla saturnalian juhlimisen uusiin merkkeihin. Tieteellinen totuus on se, että Jeesus ei syntynyt jouluna, vaan todennäköisesti joskus lokakuun tienoilla.

onhan se hölmöä ostaa lapsille jotain mistä eivät tykkää ja mikä jää käyttämättä tai varaston täytteeksi. mummo haluaa elää kuitenkin illuusiossaan ja olla itsepäinen. kukin tavallaan.

meillä isovanhemmat kysyy mitä voisivat ostaa, tai jos josku löytävät jotain kysyvät kannattaako ostaa.

kyllä sitä itsekin mielellään ostelisi muille lahjoja ihan siltä pohjalta mistä itse tykkää, tai mistä haluaisi vastaanottavan tykkäävät, mutta kovin usein siinä vaan käy niin että vääränlaista tulee ja vituiks menee. joskus hyvällä säkällä, jos tuntee toisen henkilön hyvin, voi ehkä löytää jotain mistä toinen todella ihastuu.

En pidä yhtään siitä, että minulta kysytään mitä haluaisin lahjaksi. Mieheni jo tietää tämän. Lahjan pitää olla yllätys.

Annoin pojan tytölle postissa tulleen leluluettelon ja pyysin tyttöä kertomaan mitä haluaisi.  Hän ympyryi sieltä kuvan jonka haluaa. Kävin ostamassa mainitun lelun.  Vielä pyysin, että voisi ympyröidä muutakin, jota haluaisi. Ei halunnut enempää.  No kävimme yhdessä kaupassa ja pyysin häntä valitsemaan hyllystä mitä haluaa. Valittiin sieltä kaikki pienet asiat joita halusi. Toimme ne kotiini ja paketoimme yhdessä.  Tyttö halusi, että paketoimme ne, vaikka tiesi, että ne tulevat hänelle.  No olemme kyllä ostaneet jotain muutakin, jota ei tiedä.  Viemme ne jouluaattona heille.  Tyttö saa tietysti vanhemmiltaankin jotain.  Tosiasiallisesti joululahjat ja joulu on meille helppo, ei tarvitse stressata, eikä tehdä suurta spektaakkelia.  Tiedän, että tyttö on ihan tyytyväinen avatessaan lahjoja, vaikka osan tietääkin.

Vierailija kirjoitti:

En pidä yhtään siitä, että minulta kysytään mitä haluaisin lahjaksi. Mieheni jo tietää tämän. Lahjan pitää olla yllätys.

Me puolisoina emme osta mitään lahjoja toisillemme.  Lapselle annamme rahalahjan, mutta emme osta mitään tavaroita. 

Omaan niin huonon mielikuvituksen, että en halua antaa "lahjoja".  On niin turhan tuntuista, jos saisi lahjan, jonka haluaisi laittaa roskalaatikkoon, tämän tähden emme harrasta lahjoja toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

En pidä yhtään siitä, että minulta kysytään mitä haluaisin lahjaksi. Mieheni jo tietää tämän. Lahjan pitää olla yllätys.

Tässä on muutam vaihtoehto. Voit saada lahjan, joka on yllätys mutta turha. Etukäteen juteltaessa voit mahdollistaa lahjan, joka ei ole täysi yllätys mutta lahja on hyödyllinen. Puhumatta joku toki saattaa osata ostaa hyvän lahjan, mikä on yllätys. Kokemus vain opettanut, että ne yllätykset on harvemmin tarpeellisia tai hyviä.

Mun oma mummu oli aikoinaan ehdottoman tasapuolinen ostaessaan lahjoja. Kaikille lapsille samanlainen lahja, samoin lapsenlapsille. Siinä vaiheessa kun alkoi tehdä konvehtirasia + kirjekuori -lahjoja, lahjojen "laatu" parani. Mutta eipä saanut kukaan parempaa lahjaa kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ymmärrä miten on omalla kasvatuksellaan tuomassa lapsilleen pettymyksen joka ei jää ainoaksi varmaan mummunsa kanssa.

Ei kai ap sitä mummua kasvata?

Luin vain aloituksen.

Tuo on tietynlaista narsistista käyttäytymistä.

Narsisti ei anna lahjaa vilpittömästi ilahduttaakseen lahjan saajaa.

Narsisti antaa mielestään paremman lahjan kuin mitä saaja osaa edes toivoa ja vielä kaupan päälle odottaa siitä loputonta kiitollisuutta.

Mun ns. äiti muinoin tiesi että mun lapset joilla ei vielä ollut kännyköitä, toivoivat sellaisia.

Oli sitten pakannut kännykkäboxiin jotain krääsää.

Kiva ylläri lapselle joka luuli saavansa vihdoin kännyn mutta rasia olikin vain huijausta.

Ja ei, en todellakaan tarkoita että hänen olisi pitänyt ostaa kännykät vaan lapset olivat tosiaan liian nuoria siihen. Hän vaan suunnitteli aivan kaiken niin että aiheutti hämminkiä aivan tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mummojen omien kommenttien perään on hieman kyselty: itse olen 70-vuotias mummo (en vanhus!). Omien lasten ollessa pieniä pidin melkoista joulupörssiä kun kirjasin talteen isovanhempien ja kummien lahjatoivekyselyitä ja varmistin, että lapset muistavat askarteluin tai kortein niin isovanhempia kuin kummejakin. Minusta oli selvää, että tärkeimmistä lahjoista ja niiden onnistumisesta vastasimme me vanhemmat. Muille yritin aina keksiä pyydettyihin lahjatoivomuksiin sellaisia vaihtoehtoja, jotka antaisivat tilaa myös antajalle. Siis ei "Legopakkaus täsmänumero se ja se", vaan esimerkiksi kylpytakki, tai taskulamppu, tai jotain taikurikamaa, tai karttakirja jne. Kaikki siis sellaista, josta tiesin lapsenkin ilahtuvan. Joskus isovanhemmat antoivat yllärilahjoja, joista jotkin olivat epäonnistuneita, mutta jotkin todella suuria menestyksiä, ja sellaisia, joita itse en olisi keksinyt.

Nyt itse isoäitinä olen ennen joulua tarkaan yhteydessä lastenlasten vanhempien kanssa. Useiden aikaisempien kirjoittajien kanssa olen yhtä mieltä siitä, että lasten toki tulee oppia kestämään myös pettymyksiä, mutta niitä elämä tuo joka tapauksessa; isovanhemmilla ei ole sellaista roolia, joissa näiden pitäisi muka kasvatusmielessä tuottaa huonoilla lahjoilla sellaisia pettymyksiä juuri jouluna (ja tuskinpa kukaan isovanhempi sellaista tietoisesti yrittääkään). Ihanteellinen lahja - onpa lapselle tai aikuiselle - "sopii" jotenkin sekä lahjoittajalle että vastaanottajalle. Jos mummo pyytää varta vasten toiveita, niitä kannattaa kuunnella tarkkaan. Mikä tahansa heppajuttu esimerkiksi ei sovi Schleich-ympäristöön, joka on monelle lapselle äärettömän rakas ilman että lapsella olisi mitään käsitystä kyseisen tuotteen hinnoittelusta.

Isoäitinä olen joskus hieman pettynyt, jos lahjatoive on vain Amazon-linkki. Mutta toteutan sellaisenkin toiveen, koska lapsen ilo ja lapsiperheen harkinta menee sen sen oman toiveeni ohi, että haluaisin näperrellä lahjapaketin. Joskus sovitaan niin, että annan rahaa vanhemmille sopivan lahjan ostoon, joskus sovitaan aineettomasta lahjasta eli esimerkiksi varhaisteinille lahjakortista tai pienemmille vaikka ratsastustunnista vanhempien saattamana. Minun ikioma läsnäoloni ratsastustunnin toteutumishetkellä ei ole välttämätön! Onnistunut lahjakortti (vanhempien opastamana) saa silmät loistamaan jouluaattona ihan kylliksi. Joskus saan vapaat kädet pienillä viitteillä, esim. kirjalahjojen suhteen. On sattunut, että hartaasti pohdittu valintani ei vielä jouluaattona sytytä, mutta ennen uutta vuotta kyllä. Ja jos ei sytytä lainkaan, eihän sekään mikään tragedia ole. Lahjat ovat yritys osoittaa hyvää tahtoa, ja lapsikin ymmärtää sen. Mutta lapsella ei ole sen suurempia velvollisuuksia kuin että ottaa kohteliaasti hyvän tahdon vastaan.

Ei vaan lapsuus on se aika jolloin pettymyksiä opetellaan käsittelemään, alle 10 v, jos ne joutuu opettelemaan vasta esiteininä > aikuisuudessa ollaan jo pahasti MYÖHÄSSÄ ja lapsi isoissa vaikeuksissa.

Nykyään kun mennään armeijaan niin ensimmäisen kerran lapselle sanotaan siellä ei, niin he eivät kuulemma usko vaan palaavat tivaamaan. Ei ihme noilla pohjin. Tunteitten säätelyn oppimisen aika on LAPSUUS JUURI. EI ELÄMÄ, VASTA.

- LAPSILLE TULEE PETTYMYKSIÄ JOKA PÄIVÄ, KS VAIKKA MAAILMANTILANNE JA SE MITEN LAPSET NYKYÄÄN JOUTUU ELÄMÄÄN

- JOULU EI OLE SE HETKI JOLLOIN NIITÄ PITÄÄ ERIKSEEN HARJOITELLA

- PETTYMYSTEN OPETTAMINEN EI KUULU VIERAILLE

Joulu on erittäin hyvä ja paras aika opetelle lahjan vastaanottmista nöyränä koska Jeesus oli lahja maailmalle. Joka otetaan vastaan nöyrällä mielellä ja kiitollisuutta tuntien. Joulu on Jeesus juhla. Tämä on se kiitollisuuden opettelun aika jos mikä. On erittäin rumaa ap sun asenne ja aloitus.

Kaikki eivät ole mitään hihhuleita jotka uskoo moista potaskaa.

Miksi sitten pitää joulua viettää, jos ei usko? Joulu on kristillinen juhla.

Ei ole. Ihan on kuule pakanallinen juhla alun perin.

Osaat varmaan lukea kalenteria Ennen Kristuksen sytymää ja Jälkeen Kristuksen syntymän :D? Koko ajanlasku alkaa siitä kirjaimellisesti.

Hihhuli menee nyt nukkumaan. Ihmisiä häiritsemästä.

Voihan sua kalenteri hiukan häiritä kun se kertoo realiteeteista :D.?

Olet nukkunut peruskoulusi jos et tiedä että joulu on ihan pakanallinen juhla.

Hihhulit vain kehitticät sen päälle omat menonsa.

Jeesuksesi syntymäpäiväkään ei muuten edes ollut jouluna vaan syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ymmärrä miten on omalla kasvatuksellaan tuomassa lapsilleen pettymyksen joka ei jää ainoaksi varmaan mummunsa kanssa.

Ei kai ap sitä mummua kasvata?

Ap. kuitenkin siirtää asenteen ja esimerkin lapselle, miten lahja otetaan vastaan, iloitaanko siitä ja ollaanko siitä kiitollisia vai ei, oli lahja sitten mieluinen tai ei. Lahjanantajan oikeus on odottaa antaessaan lahjan edes alkeelleempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, annetaanhan lahja rakkaudesta, johon kätkeytyy kauniita ajatuksia ja se tunneside lahjan saajan ja antajan välillä.

Ja nämä "mummot" ovat lasten isoäitejä, päiväkodin henkilökuntaa, koulun opettajia jne. ja yhtälailla lapsi muistaa heitä lahjoin jouluna ja muulloin.

Ei varmaan ap. lapsesta tai kenenkään muun lapsesta kivalta tuntuisi, jos lapsi saisi saman pask.vyöryn päiväkodin henkilökunnalta tai opettajilta, mitä mummot ovat täällä saaneet, kun lapsi antaa sen sadannenviidennen tuikkulasin, suklaalevyn tai piirustuksen, joka harvoin on tarpeen ja toiveiden mukainen lahja opettajille ja hoitajille.

Mitähän vanhemmat tuumaisivat, jos isoäidit, opettajat ja hoitajat pyytäisivät lasten töherrykset tai lapsen antamat muut lahjat viemään lapsia suoraan roskikseen tai kotiinsa, kun se lahja ei ollut toiveiden mukainen, eikä oikea merkkituote mitä "mummot" olisivat halunneet.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ilmoitin jo ennen lapsenlapsen syntymää, että lahjoja en osta, synttäreille en saavu ja jouluna ette meille tule. Säästyn monelta miniän vihanpurkaukselta.

Ja ostan tänä jouluna itselleni kallista suklaata, saumurin ja lahjakortin kangaskauppaan sen sijaan että tuhlaisin rahojani lapsenlapseen.

Aika rajua, mutta eipä jää jossiteltavaa kun sanoo noin suoraan. Mutta miksi kehut tämmöisellä asialla?

Kyllä musta on ihan tervettä tarjotella lapsille jotain muutakin kuin mitä nämä lastenohjelmabrändit uskottelevat lapsille heidän haluavan. Ei kaiken tartte olla Ryhmä Hauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ymmärrä miten on omalla kasvatuksellaan tuomassa lapsilleen pettymyksen joka ei jää ainoaksi varmaan mummunsa kanssa.

Ei kai ap sitä mummua kasvata?

Ap. kuitenkin siirtää asenteen ja esimerkin lapselle, miten lahja otetaan vastaan, iloitaanko siitä ja ollaanko siitä kiitollisia vai ei, oli lahja sitten mieluinen tai ei. Lahjanantajan oikeus on odottaa antaessaan lahjan edes alkeelleempia käytöstapoja ja hienotunteisuutta, annetaanhan lahja rakkaudesta, johon kätkeytyy kauniita ajatuksia ja se tunneside lahjan saajan ja antajan välillä.

Ja nämä "mummot" ovat lasten isoäitejä, päiväkodin henkilökuntaa, koulun opettajia jne. ja yhtälailla lapsi muistaa heitä lahjoin jouluna ja muulloin.

Ei varmaan ap. lapsesta tai kenenkään muun lapsesta kivalta tuntuisi, jos lapsi saisi saman pask.vyöryn päiväkodin henkilökunnalta tai opettajilta, mitä mummot ovat täällä saaneet, kun lapsi antaa sen sadannenviidennen tuikkulasin, suklaalevyn tai piirustuksen, joka harvoin on tarpeen ja toiveiden mukainen lahja opettajille ja hoitajille.

Mitähän vanhemmat tuumaisivat, jos isoäidit, opettajat ja hoitajat pyytäisivät lasten töherrykset tai lapsen antamat muut lahjat viemään lapsia suoraan roskikseen tai kotiinsa, kun se lahja ei ollut toiveiden mukainen, eikä oikea merkkituote mitä "mummot" olisivat halunneet.

Ei vanhemmalla ole mitään oikeutta kasvattaa lastaan vaalimaan aikuisen ihmisen tunteita, feikkaamaan tunteita ja tanssimaan sen vieraan ihmisen tunteiden vaalimisen näytelmässä.

Se on vahingollista lapselle ja kaikki tuollaiset yli-sukupuoliset draamaleikit pitää pysäyttää. Jos mummo ei ymmärrä olevansa vahingollinen, on parempi katkaista välit kokonaan.

Ihan yhtälailla tämänpäivän vanhemmat (äidit) ovat tulossa "rajoittomaksi mummoiksi" hyvää vauhtia, kun joka joulu ja kevät antavat lapsensa tuoja lahjoja ja piirustuksia päiväkodin ja koulun henkilökunnalle, vaikka aina sanottu, mitään lahjoja ei tarvita, siitä jopa tiedotetaan julkisesti, mutta sekään ei mene äideille perille. Vaan niitä piiruksia ja lahjoja vain lapset tuovat.

Ja harvoin, tuskin koskaan, lahjat ovat niitä, mitä oikeasti opettajat toivovat, mutta silti otetaan ne ilolla ja kiitollisella vastaan, joka näytetään myös lahjanantajalle (lapselle).

Voi kun saataisiin lopetettua joulun vietto,  aiheuttaa niin paljon eripuraa,

stressiä ja rahanmenoa että ihan hirvittää.

Omassa perheessäni onneksi vietetään aivan tavallista viikonloppua

hernekeittoa syöden, ilman lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla tämänpäivän vanhemmat (äidit) ovat tulossa "rajoittomaksi mummoiksi" hyvää vauhtia, kun joka joulu ja kevät antavat lapsensa tuoja lahjoja ja piirustuksia päiväkodin ja koulun henkilökunnalle, vaikka aina sanottu, mitään lahjoja ei tarvita, siitä jopa tiedotetaan julkisesti, mutta sekään ei mene äideille perille. Vaan niitä piiruksia ja lahjoja vain lapset tuovat.

Ja harvoin, tuskin koskaan, lahjat ovat niitä, mitä oikeasti opettajat toivovat, mutta silti otetaan ne ilolla ja kiitollisella vastaan, joka näytetään myös lahjanantajalle (lapselle).

Ei niitä tuotu edes 15-20 vuotta sitten kun mun lapset oli päivähoidossa. Yhteislahja kerättiin joka vuosi. Rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun saataisiin lopetettua joulun vietto,  aiheuttaa niin paljon eripuraa,

stressiä ja rahanmenoa että ihan hirvittää.

Omassa perheessäni onneksi vietetään aivan tavallista viikonloppua

hernekeittoa syöden, ilman lahjoja.

Ongelma ei joulussa, vaan ihmisten asenteissa.

Sinunkin.

Jokainen voi viettää joulunsa juuri niinkuin haluaa.