Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummo ei voi kysyä vanhemmilta, mitä lapsi haluaa(tarvitsee, tai antaa lahjan rahana?
Sitäkin on tässä ketjussa ehdotettu. Alla koottuja vastauksia:
- Tiettyä lahjaa ei saa toivoa
- Mummo ei ole raha-automaatti
- Lapselle tekee vain hyvää, jos lahja on pettymys
- Vanhemmat eivät voi tietää parhaiten, mitä lapsi haluaa
- Mummon pitää saada itse päättää ja lahjasta pitää olla kiitollinen vaikka se olisi koirankakkaa
- Vanhemmat toivovat huonoja lahjoja
- Vanhemmat ovat muuten vain syvältäJäiköhän jotain pois? No, siitä vaan valitsemaan paras.
Jäi pois "ei vaan kiinnosta nähdä sellaista vaivaa, että yrittäisi ostaa mieluisen, miksi pitäisi kiinnostaa"
Aivan! Tärkein jäi pois, kiitos korjauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ap:n niin ottaa stressiä tuosta tilanteesta? Mummo taitaa elää vähän omassa maailmassaan, jos keksii tarinoita lasten reaktioista eikä näe totuutta. Mutta ei tuo mitenkään vaarallinen tilanne ole. Itse antaisin mennä mummon puheiden yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kannattaa opettaa kiittämään mummoa lahjoista, se kuuluu käytöstapoihin. Ihan normaali tilanne elämässä, että osa lahjoista on epämieluisia, siihenkin on lasten hyvä oppia.
Miksi lapsilla pitää olla käytöstavat mutta mummolla ei?
Olishan se toki hienoa, jos mummollakin olisi käytöstavat. Mutta ap:n ensisijainen tehtävä on kasvattaa lapsensa niin, että heillä on paitsi käytöstavat, myös kyky toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja kyky tunnistaa omat vaikutusmahdollisuutensa eri tilanteisiin. Ap voi toki ottaa asian ystävällisesti puheeksi mummon kanssa (ja ilmeisesti on ottanutkin, mutta mummo ei ole ollut vastaanottavainen?), mutta sen enempää ei edes kannata yrittää. Ap ei kuitenkaan loppuviimein voi kontrolloida mummon ratkaisuja, käytöstä tai tunne-elämää - eiväthän nämä edes ole ap:n vastuulla vaan mummon itsensä. Olisi eri asia, jos mummo tekisi jotain lapsille oikeasti vahingollista, siihen ap:n pitäisi toki puuttua napakasti. Mutta kun kyseessä on näin harmiton asia kuin epämieluisa lahja, niin ap:n kannattaa suosiolla valita taistelunsa ja opettaa sama asenne lapsillekin.
En nyt pidä erityisen harmittomana, kun niitä epämieluisia lahjoja tulee joka joulu ja syntymäpäivä.
Vikaostoksia voi tulla kenelle tahansa. Mutta ei nyt ihan joka kerta kuitenkaan, jos yhtään osaa ajatella sitä lahjan saajaa.
Ok, me sitten arvotetaan näitä asioita eri tavalla. Mutta mitä ratkaisua sinä sitten ehdotat? Ap on ilmeisesti sanonut asiasta mummolle, mutta mummo ei ole ottanut onkeensa. Mikä neuvoksi?
Minun ehdotukseni on, että ap antaa mummon olla ja keskittyy opettamaan lapsilleen, miten tilanteessa voi toimia sivistyneesti (kiittää lahjasta, mutta iloa ei tarvitse teeskennellä). Tämä siis perustuu siihen ajatukseen, että epämieluistat lahjat ovat aika harmiton asia. Mutta sinä ajattelet toisin, joten olisi kiva kuulla, onko sulla myös muita ratkaisuja.
Meillä meni useampi vuosi, kirjaimellisesti ei annettu mummun tuoda kynnyksen yli kuin kaksi lahjaa / lapsi.
Lapset kiittävät lahjoista pukkia.
Valmennettu lapsia aiihen, että kaikista paketeista ei välttämättä tule kauhean kivoja lahjoja, ja ehdottomasti se, että lahjan saa antaa eteenpäin, jos se ei ole itselle mieluinen. Mummun mielestä olisi pitänyt säästää jopa puhkikuluneet sukat, kun lahja tulee säilyttää ikuisesti.
Mä koen mummun lahjat vallankäyttönä. Hänellä on taipumusta tuollaiseen muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ap:n niin ottaa stressiä tuosta tilanteesta? Mummo taitaa elää vähän omassa maailmassaan, jos keksii tarinoita lasten reaktioista eikä näe totuutta. Mutta ei tuo mitenkään vaarallinen tilanne ole. Itse antaisin mennä mummon puheiden yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kannattaa opettaa kiittämään mummoa lahjoista, se kuuluu käytöstapoihin. Ihan normaali tilanne elämässä, että osa lahjoista on epämieluisia, siihenkin on lasten hyvä oppia.
Ei ap ota stressiä mummon tunteista vaan siitä että hän joutuu ostamaan itse lapselleen kaiken. Myöhäistä on apn lasten opetella käytöstapoja tossa vaiheessa kun äitinsäkin valittaa jo etukäteen.
No eihän ap missään viitannut siihen että häntä harmittaisi joutua ostamaan kaikki itse, tai että kyse olisi mistään kalliista lahjatoiveista. Se on täysin omaa tulkintaasi. Mummon pettymyksestä sen sijaan mainittiin kyllä.
Se oma pettymys paistaa läpi kaikista muista kohdista.
Eli on täysin omaa tulkintaasi.
Ei tarvitse tulkita kun ap valittaa vääristä lahjoista jo otsikossa 😅
-eri
Otsikossa mainitaan että jouluna edessä pettymys, ja tekstissä tarkennetaan, että mummo tulee pettymään kun lapset eivät ilahdukaan hänen lahjoistaan eniten. En edelleenkään ymmärrä miten saatte käännettyä tuon ap:n pettymykseksi. Toki se on varmasti ollut pettymys, kun mummo on sanonut ostavansa tietyn toivotun jutun, mutta ei sit kuitenkaan ostanut (eikä sanonut mitään että vanhemmat olisi voineet paikata).
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea käsittää, miksi mummo ei osta sitä toivottua asiaa:
1. Jos mummo ostaisi toivotun lelun, niin näkisi lapsen olevan lahjasta haltioissaan. Lapsi saattaisi jopa sanoa, että tämä on paras lahja ikinä. Tämähän on se reaktio, jonka mummo haluaisi.
2. Jos mummo ostaa jotain, mitä itse haluaa hankkia lapsen toiveen sijaan, ei lapsen reaktio ole ykköskohdan kaltainen. Ei aikuinenkaan ole haltioissaan, jos on kuvitellut saavansa lahjaksi koon 39 mustat kengät ja hänelle tuodaankin koon 37 punaiset kengät lahjaksi. Miksi siis mummo odottaa, että lapsi olisi haltioissaan saadessaan jotain ihan muuta kuin toivomaansa?
Mummo haluaa olla se joka tietää mitä lapsi haluaa ja tarvitsee, eikä kykene hahmottamaan että lapsi on erillinen ihminen eikä mummon jatke.
Joten kun mummo tykkää punaisista kengistä, myös mummon jatke tietenkin tykkää punaisista kengistä ja ne mustat kengät on vain sen siinä välissä sotkevan äidin horinoita.
Näin se ajatuskulku ainakin meillä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ostavat ne tärkeimmät lahjat. Kyllä on nirsoja lapsia, jos jostain pitkätossuyöpaijastakin pettyy tai jostain laivakirjasta.
MUMMO pettyy kun lapset ei ilahdu hänen lahjoista tarpeeksi. Lukekaa aloitus ennen kommentointia kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama keissi,mummo kysyy joka joulu `mitä lapset toivovat joululahjaksi?,ei ikinä kuitenkaan osta mitään toivottua,lisäksi kysytään lasten vaatekokoa..ja ostetaan kuitenkin `väärää kokoa..
Mä en voi muuta kun nauraa ,en odota häneltä yhtään mitään.Ostetaan itse toive lahjat.Ainoa mikä hiukka harmittaa on että lapset oikeasti tulisi tosi iloiseksi jos heidän toive huomioitaisiin.Ovat nytkin tosi ylpeitä mummon `vääristäkin` lahjoista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ap:n niin ottaa stressiä tuosta tilanteesta? Mummo taitaa elää vähän omassa maailmassaan, jos keksii tarinoita lasten reaktioista eikä näe totuutta. Mutta ei tuo mitenkään vaarallinen tilanne ole. Itse antaisin mennä mummon puheiden yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kannattaa opettaa kiittämään mummoa lahjoista, se kuuluu käytöstapoihin. Ihan normaali tilanne elämässä, että osa lahjoista on epämieluisia, siihenkin on lasten hyvä oppia.
Ei ap ota stressiä mummon tunteista vaan siitä että hän joutuu ostamaan itse lapselleen kaiken. Myöhäistä on apn lasten opetella käytöstapoja tossa vaiheessa kun äitinsäkin valittaa jo etukäteen.
No, karu totuus taitaa olla, että mummolla ei ole elatusvelvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan. Onhan se toki kiva, jos sukulaiset voivat ja osaavat auttaa, mutta minkäs teet, jos apuja ei saa? Ap:n kannattaa opetella tulemaan toimeen sillä, mitä hän itse tienaa, eikä ladata liikaa odotuksia sukulaisilta saataviin joululahjoihin.
Ja mitä tulee käytöstapoihin, niin niitähän voi opetella kaiken ikäisenä. Ei ole siis myöhäistä, varsinkaan lasten kohdalla, jotka usein ovat meitä aikuisia joustavampia ja nopeampia oppimaan.
Olen samaa mieltä. Ei kannata liikaa ladata toiveita mummun lahjoihin. AP kun itse ostaa mieleiset lahjat lapsilleen, niin kaikki on tyytyväisiä. Mummolle voi olla stressaavaa joka Joulu olla lahja-automaattina. Suku käsi ojossa odottaa lahjoja. Ei mummolla varmaan ole liikaa rahaa kaikkien lahjoihin.
Tässä keskustelussa on valloillaan käsitys mummosta sellaisena 80-vuotiaana, köyhänä höppänänä, vaikka tilannehan ei välttämättä ole lainkaan sellainen.
Meillä tuo lahjatoiveita kuuntelematon isoäiti on 60-vuotias, rahasta ei todellakaan ole pulaa, lapsenlapsia huikeat 2kpl ja on vielä täysin kiinni yhteiskunnassa eli ymmärryksessä ei ole vikaa. Hän vain haluaa ostaa lahjoja, jotka miellyttävät häntä, vaikka vastaanottaja ei niitä haluaisi. Tämä ongelma on ollut jo ennen lapsenlapsia ja on yritetty keskustella, mutta ei kun ei.
Ongelma? Eikö hänellä ole varaa? Saatteko laskun perässä? Ei mun mummokaan ikinä osannut ostaa hyviä lahjoja. Maku oli niin erilainen. Sotaa nähnyt ihminen osti oman maun mukaan hienointa minkä taitaisi. Antoi rakkaudella sellaista jota itse olisi tuhon keskellä halunut nähdä ympärillään. Se oli sitten sitä ruusukuvoista, kultareunaista hörsellystä. Kun sodan aikana ei ollut saatavilla. Värejä, kauneutta, elämäniloa. Ymmärsin hyvin, vaikken tavaroita silloin käyttänyt. Nyt Ukrainan sodan myötä olen kaivanut esille ruusiasiaston ja muut tilpehöörit ja kerran isomummista jälkikasvulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras lahja mummolta olisi tuhat euroa ja papalta toiset?
Sitten vielä olisi hyvä, että viettäisivät joulun ihan kahdestaan ettei Täydellisen Perheen lapsijoulu mene pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ap:n niin ottaa stressiä tuosta tilanteesta? Mummo taitaa elää vähän omassa maailmassaan, jos keksii tarinoita lasten reaktioista eikä näe totuutta. Mutta ei tuo mitenkään vaarallinen tilanne ole. Itse antaisin mennä mummon puheiden yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kannattaa opettaa kiittämään mummoa lahjoista, se kuuluu käytöstapoihin. Ihan normaali tilanne elämässä, että osa lahjoista on epämieluisia, siihenkin on lasten hyvä oppia.
Ei ap ota stressiä mummon tunteista vaan siitä että hän joutuu ostamaan itse lapselleen kaiken. Myöhäistä on apn lasten opetella käytöstapoja tossa vaiheessa kun äitinsäkin valittaa jo etukäteen.
No, karu totuus taitaa olla, että mummolla ei ole elatusvelvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan. Onhan se toki kiva, jos sukulaiset voivat ja osaavat auttaa, mutta minkäs teet, jos apuja ei saa? Ap:n kannattaa opetella tulemaan toimeen sillä, mitä hän itse tienaa, eikä ladata liikaa odotuksia sukulaisilta saataviin joululahjoihin.
Ja mitä tulee käytöstapoihin, niin niitähän voi opetella kaiken ikäisenä. Ei ole siis myöhäistä, varsinkaan lasten kohdalla, jotka usein ovat meitä aikuisia joustavampia ja nopeampia oppimaan.
Olen samaa mieltä. Ei kannata liikaa ladata toiveita mummun lahjoihin. AP kun itse ostaa mieleiset lahjat lapsilleen, niin kaikki on tyytyväisiä. Mummolle voi olla stressaavaa joka Joulu olla lahja-automaattina. Suku käsi ojossa odottaa lahjoja. Ei mummolla varmaan ole liikaa rahaa kaikkien lahjoihin.
Tässä keskustelussa on valloillaan käsitys mummosta sellaisena 80-vuotiaana, köyhänä höppänänä, vaikka tilannehan ei välttämättä ole lainkaan sellainen.
Meillä tuo lahjatoiveita kuuntelematon isoäiti on 60-vuotias, rahasta ei todellakaan ole pulaa, lapsenlapsia huikeat 2kpl ja on vielä täysin kiinni yhteiskunnassa eli ymmärryksessä ei ole vikaa. Hän vain haluaa ostaa lahjoja, jotka miellyttävät häntä, vaikka vastaanottaja ei niitä haluaisi. Tämä ongelma on ollut jo ennen lapsenlapsia ja on yritetty keskustella, mutta ei kun ei.
Ongelma? Eikö hänellä ole varaa? Saatteko laskun perässä? Ei mun mummokaan ikinä osannut ostaa hyviä lahjoja. Maku oli niin erilainen. Sotaa nähnyt ihminen osti oman maun mukaan hienointa minkä taitaisi. Antoi rakkaudella sellaista jota itse olisi tuhon keskellä halunut nähdä ympärillään. Se oli sitten sitä ruusukuvoista, kultareunaista hörsellystä. Kun sodan aikana ei ollut saatavilla. Värejä, kauneutta, elämäniloa. Ymmärsin hyvin, vaikken tavaroita silloin käyttänyt. Nyt Ukrainan sodan myötä olen kaivanut esille ruusiasiaston ja muut tilpehöörit ja kerran isomummista jälkikasvulle
Niin mitenköhän tämä sinun höpinäsi nyt liittyy tähän 60-luvulla syntyneeseen, rikkaaseen isoäitiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei ole kysymys vain materiasta, jo se että mummo rakkaudessaan haluaa antaa jotain on maailman isoimpia lahjoja! opeta lapsille tämä. Kaikilla ei ola mummeja tia rakkauttaan.
Ehkä mummo haluaa laajentaa lapsen maailmankuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ole kysymys vain materiasta, jo se että mummo rakkaudessaan haluaa antaa jotain on maailman isoimpia lahjoja! opeta lapsille tämä. Kaikilla ei ola mummeja tia rakkauttaan.
Ei tuo ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mummo haluaa laajentaa lapsen maailmankuvaa.
Eipä ole mummon asia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keiju-Lumihiutale ja Veetijonne ovat nyt hyvin hyvin surullisia mummon lahjasta. Ja äityli vielä enemmän, ihan vauvapalstalle piti purkautua.
Joulu pilalla.
Ei ole joulu pilalla, kun kökkölahjojen lisäksi on niitä toivottujakin lahjoja tulossa.
Ihmetyttää vaan kovasti, miksi joku haluaa välttämättä ostaa jotain ihan muuta kuin toivottu, ja sitten siihen on vielä kiedottu olettamus, että mummun maun mukainen lahja on lapselle se mieluisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko ap:n niin ottaa stressiä tuosta tilanteesta? Mummo taitaa elää vähän omassa maailmassaan, jos keksii tarinoita lasten reaktioista eikä näe totuutta. Mutta ei tuo mitenkään vaarallinen tilanne ole. Itse antaisin mennä mummon puheiden yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset kannattaa opettaa kiittämään mummoa lahjoista, se kuuluu käytöstapoihin. Ihan normaali tilanne elämässä, että osa lahjoista on epämieluisia, siihenkin on lasten hyvä oppia.
Ei ap ota stressiä mummon tunteista vaan siitä että hän joutuu ostamaan itse lapselleen kaiken. Myöhäistä on apn lasten opetella käytöstapoja tossa vaiheessa kun äitinsäkin valittaa jo etukäteen.
No, karu totuus taitaa olla, että mummolla ei ole elatusvelvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan. Onhan se toki kiva, jos sukulaiset voivat ja osaavat auttaa, mutta minkäs teet, jos apuja ei saa? Ap:n kannattaa opetella tulemaan toimeen sillä, mitä hän itse tienaa, eikä ladata liikaa odotuksia sukulaisilta saataviin joululahjoihin.
Ja mitä tulee käytöstapoihin, niin niitähän voi opetella kaiken ikäisenä. Ei ole siis myöhäistä, varsinkaan lasten kohdalla, jotka usein ovat meitä aikuisia joustavampia ja nopeampia oppimaan.
Olen samaa mieltä. Ei kannata liikaa ladata toiveita mummun lahjoihin. AP kun itse ostaa mieleiset lahjat lapsilleen, niin kaikki on tyytyväisiä. Mummolle voi olla stressaavaa joka Joulu olla lahja-automaattina. Suku käsi ojossa odottaa lahjoja. Ei mummolla varmaan ole liikaa rahaa kaikkien lahjoihin.
Tässä keskustelussa on valloillaan käsitys mummosta sellaisena 80-vuotiaana, köyhänä höppänänä, vaikka tilannehan ei välttämättä ole lainkaan sellainen.
Meillä tuo lahjatoiveita kuuntelematon isoäiti on 60-vuotias, rahasta ei todellakaan ole pulaa, lapsenlapsia huikeat 2kpl ja on vielä täysin kiinni yhteiskunnassa eli ymmärryksessä ei ole vikaa. Hän vain haluaa ostaa lahjoja, jotka miellyttävät häntä, vaikka vastaanottaja ei niitä haluaisi. Tämä ongelma on ollut jo ennen lapsenlapsia ja on yritetty keskustella, mutta ei kun ei.
Jep. Minua ei ollenkaan haittaa jos mun 80+ mummo antaa lapsille lahjaksi vähän mitä sattuu, nähdään harvoin joten ei tietysti tunne lapsia kovin hyvin, hänellä on monta lapsenlapsenlasta ja kaunis ajatus että haluaa muistaa heitä jotenkin. Eikä ne lahjat ole arvoltaan isoja. Mutta jos kyseessä olisi terve ja työelämässä oleva kuusikymppinen äitini, jolla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta, tapaa lapsia usein niin tilanne olisi vähän eri. Kyllä se ihmetyttäisi ja harmittaisikin, jos hän ei tippaakaan välittäisi lasten toiveista ja tarpeista. Saati jos sitten käyttäytyisi kuin ap:n lasten mummo ja kuvittelisi että hän tietää lasten halut paremmin kuin minä/lapset itse. No, onneksi näin ei ole tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teineillä on ainakin 20 ylimääräistä pussilakanaa per nuppi. Ne on kaikki erilaisia ja eriparisia kun haluttiin että me vanhemmat ei ainakaan niitä käytetä.
Ainakin 10 vuotta olen jankuttanut että älä tuo enempää pussilakanoita. Jos ihan pakko on ostaa liinavaatteita niin aluslakanoita tai ylimääräisiä sävyihin sopivia tyynyliinoja.
He saa pussilakanat.
Lahjoita eteenpäin, vie vaikka pelastusarmeijalle avaamattomat pakkaukset. Ihme uhriutumista
Miksi minun kotini on jokin lajittelupiste? Ja ei niiyä voi koska siitä sitä vasta uhriudtaankin!!!
Ette siis 10 vuoden aikana ole onnistuneet käyttämään yhtäkään pussilakanaa? Sairasta
Kyllähän hyvälaatuiset pussilakanat kestää paljon kauemmin kuin 10 vuotta ja niitä tarvitsee ehkä 2-3 per asukas. Loput on ylimääräistä.
Kestää jopa liian hyvin. Häälahjaksi saadut lakanat on edelleen käytössä, vaikka avioliitto päättyi 15 vuoden jälkeen.
Niin, minä yritin sanoa, että antaa samaa kuosia edes niin, että niistä saa sitten vaikka pariskunnalle lakanat, mutta ei, kun niiden pitää olla erilaiset.
Lapsesi ovat teini-ikäisiä ja sä olet ollut 10 vuotta huolissasi siitä sopiiko ne pariskunnalle? Ihan hyvä pelastusyritys, mutta myönnä nyt vaan että sä et ole käyttänyt yhtäkään pussilakanaa vuosien aikana. Arvatenkin, koska ne on mummolta (anopilta) ja ei sovi sun silmään.
Niin. Tuollahan lukee ihan selkeästi että meillä on 20 ylimääräistä pussilakanaa.
Ei ole käytetty, ei, koska niitä on muutenkin.
Nuo on edelleen paketeissaan odottamassa sitten sitä että lapset muuttaa omilleen. Olisi huomattavasti fiksummat ottaa mukaan jos olisivat settejä.
Todennäköisesti tässä käy niin että minä noiden kanssa asun palvelutalossa vanhuuteni ja lapset ottaa nämä joita on setit.
No nih, ihan itse aiheutettu ongelma. Et ole onnistunut 10 vuoteen ottamaan käyttöön pussilakanoita vaan jemmannut niitä ja se on sit anopin vika?
Kun meillä on pussilakanoita vaikka miten paljon ennestään!
Ja kyse on mieheni anopista, ei minun.
Aa, virkistävän erilaista, vaikea äiti-tytär-suhde. Pääasia pysyy samana, äitisi on narsisti.
Kyllä kai teillä on ennestään lakanoita ihan tarpeeksi kun ette ole edes lapsille ottaneet käyttöön muita kuin muihin sopivia pussilakoina! Se 4-5-vuotiashan ei voi nukkua mummon ostamissa lakanoissa kun äidillä ja isällä on paremmat.
Summasummaarum, melkoista nipottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mummo ei voi kysyä vanhemmilta, mitä lapsi haluaa(tarvitsee, tai antaa lahjan rahana?
Sitäkin on tässä ketjussa ehdotettu. Alla koottuja vastauksia:
- Tiettyä lahjaa ei saa toivoa
- Mummo ei ole raha-automaatti
- Lapselle tekee vain hyvää, jos lahja on pettymys
- Vanhemmat eivät voi tietää parhaiten, mitä lapsi haluaa
- Mummon pitää saada itse päättää ja lahjasta pitää olla kiitollinen vaikka se olisi koirankakkaa
- Vanhemmat toivovat huonoja lahjoja
- Vanhemmat ovat muuten vain syvältäJäiköhän jotain pois? No, siitä vaan valitsemaan paras.
Jäi pois "ei vaan kiinnosta nähdä sellaista vaivaa, että yrittäisi ostaa mieluisen, miksi pitäisi kiinnostaa"
Tulipa tästä kommentista mieleen, kun mummu toi koiran lelun lapselleni lahjaksi. Ei vissiin kiinnostanut lahjaostokset, vaikka "lapsenlapset on tärkeintä maailmassa".
Miksi täällä on nyt niin paljon näitä tahallaan väärinymmärtäjiä, katkeroituneita marttyyreitä, jotka vetävät vielä jotkut sota-ajan nähneet mummunsa mukaan... 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ostavat ne tärkeimmät lahjat. Kyllä on nirsoja lapsia, jos jostain pitkätossuyöpaijastakin pettyy tai jostain laivakirjasta.
MUMMO pettyy kun lapset ei ilahdu hänen lahjoista tarpeeksi. Lukekaa aloitus ennen kommentointia kiitos.
Eikö hän saa niin tehdä? Miksi sitten ap saa perttä kun lapset ei saa oikeita lahjoja?
Vanhemmat ostavat ne tärkeimmät lahjat. Kyllä on nirsoja lapsia, jos jostain pitkätossuyöpaijastakin pettyy tai jostain laivakirjasta.